Pattitilanne ja ravikuume

Aatu

Helmikuuta ei ole enää jäljellä kuin viikon verran. Ja maaliskuussahan alkaa jo kevät, joten ihan pian on tämäkin talvi talsittu. Minä olen nauttinut talvesta ja hevosten treenaamisesta viimeiset pari kuukautta oikein todella. Loppuvuodesta tuntui ihanalta unohtaa hetkeksi hiitit, startit, viimeistelevät vedot ja palauttelevat hölkät. Tuntui ihanalta vain istua hevosen kärryillä päivästä toiseen ja kilometristä toiseen ja antaa hevosten juosta. Uskon, että hevoset ovat nauttineet talvesta ja sen aikana talsituista sadoista treenikilometreistä metsäteillä ihan yhtä paljon kuin ihmisetkin. Mutta hiljalleen on taas alkanut tuntua siltä, että jotain elämästä puuttuu. Raveja ja jännitystä on jo ikävä. Ja se on todellinen kevään merkki!

Salama ja Aatu ovat hiljalleen siirtyneet pitkistä peruskuntolenkeistä irroittelemaan intervallityyppistä treeniä. Lumisessa metsän siimeksessä hevoset ovat lompsutelleet vetoja rinta rinnan toinen toisensa kanssa kilpaillen. Vaikkei radalla olekaan vielä tälle vuodella käyty uskon, että vetojen ajaminen on saanut hevosten kilpailuhengen taas heräämään talviuniltaan. Starttiin ei ole enää kovin pitkä matka. Tosin välillä joudun muistuttamaan itseäni oikein todella, että raveja ravataan koko kevät, kesä, syksy ja taas vaikka seuraavakin talvi. Ja uusi Kilpailukutsut uusine sarjoineen löytyy ihan jokainen kuukausi postilaatikosta. Mutta silti olisi jo niin mukava päästä raveihin hevosten kanssa...

Samu

Samua on treenattu myös sen mitä on keretty. Tosiasia on, että sen treeni kyllä hieman kärsii siitä, että Salaman ja Aatun ajaminen on kuitenki aina se ykkösasia. Samu ajetaan sitten kun se muiden hevosten lenkkiaikatauluun sopii. Mutta ei se nyt kyllä ajamattakaan ole ollut. Muutaman kerran viikossa Samu hölkkää jomman kumman "aikahevosen" kanssa kymmenen kilometrin lenkin. Samu on ainakin vielä jokseenkin laiska lenkkeilijä (vaikkei sitä tarharallia katsellessa uskoisikaan) mutta ainakin toistaiseksi tykkään kovasti sen ravityylistä. Varsalla on iso ja eteenpäinvievä ravi, enkä tässä vaiheessa jaksa olla huolissani siitä, että Samulla ei vielä ole minkäänlaista kilpailuviettiä. Olen nimittäin elänyt melkein samanlaisen tilanteen aiemminkin, sillä kun Salama oli samanikäinen olin jo tuskastunut siihen, ettei se koskaan ollut mitenkään pyrkivä ajettava. Tällöin minulle hymyiltiin ja vannotettiin, että kyllä tamma alkaa vielä remmeillekin painaa... Joten haluan uskoa, että Samukin ravihevosen elämäntehtävän vielä joskus sisäistää!

Aatun kanssa viime viikkojen elämää suurempi huoli on ollut sen oikeaan etujalkaan ilmaantunut patti. Kokoa patilla on peukalon pään tai kahden verran eikä hevonen arista pattia pätkän vertaa, mutta on kieltämättä vähän huolestuttavalla paikalla etusäären ulkopuolella puikkoluun ja hankositeen lähettyvillä. Ja ennenkaikkea Aatun omistajaahan patti tuntuu ahdistavan. Pattitilannetta oli siis käytävä kartoittamassa tänään klinikalla. Aatu oli varsin pörhäkkää poikaa päästyään pitkästä aikaa reissuun - olkootkin, että määränpää oli klinikalla. Jaana ultrasi ja kuvasi Aatun jalan. Kuten epäilinkin, ei jalassa ollut luu- tai jännevikaa, mutta johonkin ori on jalkansa taas kerran kolhaissut, sillä kun jalasta ajettiin karvat pois, löytyi patin kohdalta kaksi reikää. Hyvä Aatu. Aina sen pitää olla itsensä telomassa... Pääasia kuitenkin, että jänteet ja luut ovat kunnossa ja hevosta saa treenata ihan normaalisti. Mutta saihan se taasen sulfakuurin ja penetrolia patin pienennyshoidoksi. 

Aatu. Huom, nämä kuvat ovat otettu muutama viikko sitten
 - jolloin hevosilla oli vielä nuo karmeat korvakarvat. :D

Näkymä mun takaovelta. Salama ja talvinen ilta-aurinko.

Viime syksynä ajattelin, että Aatu kasvaa ja ennenkaikkea aikuistuu, viisastuu ja rauhoittuu talven treenikilometrien seurauksena aikuiseksi hevoseksi. Nyt voin todeta, että turha luulo oli. Tämä hevonen ei kasva aikuiseksi koskaan. Se on ihan yhtä varsamainen tyhjäntouhottaja nyt kuin vuosi sittenkin. Mutta kai se vain on hyväksyttyvä ja yritettävä jatkossakin elää tämän Vaahteramäen Eemelin ja sen kaikkien kujeiden kanssa. Eemelin, jolle nyt vain aina sattuu ja tapahtuu ja joka nyt on vain vähän turhan tapaturma-altis ja jokapaikkaan ehtiväinen. Mutta eihän sitä tiedä, jos kymmenen vuoden päästä asia olisi eri. Kerta nyt kuitenkin tuntuu, että hevonen ei näytä viisastuvan, toiveena olisi että se edes rutinoituisi oikeaksi kilpahevoseksi. Ja sitä rutiiniahan ei saa kuin starttailemalla. Viime viikolla Aatu pääsi eroon myös koko talven ajan jaloissa olleista painavista ratsunkengistään kun Jyri vaihtoi jalkoihin ihan ravimallin monot. ;) Painavat kengät ovat kuitenkin olleet Aatulle vain hyväksi. Toki se on muutenkin talven aikana vahvistunut, mutta tähän saakka sen ravi on ollut hokkikengillä enemmän tai vähemmän hakemista, mutta nyt hevonen näyttää ja tuntuu niin vahvalta ja riskiltä, että ravi on ratsunkengissä löytynyt myös talvitreeniin. Täytyy ehdottomasti harkita Samullekin ensi talveksi samanlaisia jalkapainoja.

Mun vanha kypärä ja
uudet superhienot teippaukset!

Ravikuumetta pukkaa kovasti päälle joten olen sitten satsannut kaikkiin tärkeisiin ulkonäköseikkoihin ja aloittanut kilpailukauteen valmistautumisen muunmuassa teippauttamalla Mervillä kypäräni uusiksi ja ajelemalla uudella trimmerillä hevosten korva- ja ruununrajakarvoja kuten siisteillä kilpailevilla ravihevosilla ikään! :D Salama ja Aatu eivät ole olleet mun parturointi-innostuksesta kovinkaan haltioissaan, mutta Samuahan moinen pärinäkone korvassa ei hetkauta pätkän vertaa. Se on niin mainio - joissakin asioissa!