Syksy

Aatu Oulussa 2.9.2013

Illat pimenevät, lehdet putoavat ja talviturkit kasvavat. Ilmassa on lämpimistä päivistä ja auringonpaisteesta huolimatta niin paljon syksyn tuntua.

Syyskuu on ollut meidän hevosten osalta vähän hengähtämisen ja toisaalta klinikkareissujen aikaa. Salaman kanssa ollaan tehty vain kävelylenkkejä metsätiellä, missä tähän aikaan vuodesta sataa lehtiä. Sielläpä me tamman kanssa talsiessa ollaan yhdessä todettu kesän menneen ja syksyn tulleen. Salama on ottanut hiittitauostaan kaiken irti ja kasvattanut itselleen sekä siitostamman mahan että mammutin karvan. Kummallista, kuinka äkkiä hevosesta alkaa paistaa jo päällepäin, ettei juosten tosiaan ole hetkeen ajettu... Virkeä ja iloinen tamma kuitenkin on. Jännejalka on saanut laseria joka päivä, no ainakin kuudesti viikossa. Jalka vaikuttaa minusta päällepäin paremmalta, mutta sisältäpäin tilannetta käydään katsomassa ensi viikolla Tampereen klinikalla, kun Salamalla on jänteen kontrolliultrasyynäykseen aika. Tuon reissun jälkeen ollaan taas paljon viisaampia jatkosuunnitelmien suhteen.

Syksy on jossakin määrin aina aikaa, kun vuotta alkaa jo katsella taaksepäin. Myönnettököön, että kesän ravit ja hevosten startit ovat pyörineet aika tiiviisti viime aikoina videolta. Välillä pitää itsellekin muistuttaa, kuinka hyvin on mennyt ja kuinka hieno ravikausi meillä on jo takana samaan aikaan kun uusia kilpailukutsuja selaillaan sormi sarjalla. Syksy on ainakin Aatulla tarkoitus päästellä tasaisesti kilpaa ja ehkäpä Samukin vielä jossain vaiheessa syksyä nähdään voilokki selässä.

Oulu, seiska ja Aatu

Aatun viimeinen Oulun startti on jäänyt tänne selostamatta, vaikka siitä on aikaa jo yli kaksi viikkoa. Mitähän siitä reissusta vielä muistaisi kertoa? No, ennakkotunnelmat eivät olleet kovin kaksiset, sillä Aatu oli viimeistelevissä hiiteissä vähän tahmea ja vino. Jo ennen Oulun starttia sille oli varattu klinikka-aika Tampereelta. Aatu on kuitenkin viisastunut ja riskistynyt siinä määrin, että nyt se kantaa omat vaivansakin aika pitkälle ja kykenee hyviin suorituksiin vaikkei terveystilanne ihan priima olisikaan. Oulun lähtö oli tasoitusajo, Aatulla kahdenkympin pakki ja sieltä lähtörata kaksi. Aatu lähti ravilla matkaan, mutta tapojensa mukaisesti ei avauksessa ainakaan parantanut asemiaan. Kun Aatu sai myllynsä pyrimään ensimmäisellä takasuoralla, etenki se kolmanteen ulkopariin ja siitä etusuoran auetessa kolmannen radan kautta kuolemanpaikalle. Kärjessä viiletti hirmuiskussa kilpaileva Mikko Mania, eikä Aatu päässyt 23-vauhtisella kirikierroksella kunnolla edes sen rinnalle kirittämään. Viksun Veera liftasi voittajan perästä kakkoseksi ja Aatu oli sitkeä kolmas. Aika oli hurjan hieno volttitulos 25,7ke - siihen nähden vielä, että hevonen oli startinkin aikana hieman vino ja huonosti ajettavissa. Mutta juoksija se on ja tällä kaudella Aatusta on kuoriutunut ihan kunnon, tasaisesti suorittava kilpahevonen.

Sukupostin kuva Aatun Oulun startin lämmitysajosta.

Oulun startin jälkeen Aatu kävi tosiaan Kimmon syynissä Tampereella. Vasemman etusen kavionivel oli kipein paikka taivutuskokeiden perusteella, mutta myös vasenta takajalkaa ja molempia etupolvia hoidettiin. Huoltoreissun jälkeen Aatua on päästy treenaamaan ihan normaalisti, mutta lääkevaroaikojen takia Oulun viimelauantainan T75-kierros jäi Aatun kohdalta väliin. Senpä takia ensi lauantaina käydään sitten pieni Etelän raviturnee ja käydään ajamassa Forssan T75-raveissa kilpaa. Kauaksi on pitkä matka, mutta onneksi Aatu on hyvä matkustaja, joten käydään ainakin kokeilemassa, miltä Forssassa juokseminen maistuu. Aatulla on ravien kuudes lähtö, 2100 metrin ryhmäajo, Kohti Kultaa -divisioonakarsinta, numero kolme. Parin viikon ravitauon jälkeen tuntuu varsin ihanalta päästä taas Aatun kanssa kilvanajoihin. Forssasta nyt viimeistään pyörähtää meidän tallin hevosten osalta käyntiin syksyn kilpailukausi.

Pieni pää ja paljon remmejä

Meillä on kuitenkin yksi hevonen, jolla vuodenajat ovat kaiketi menneet jotenkin sekaisin. Samun elämässä nyt on kevät! Aika, jolloin oriit heräävät talviuniltaan ja hormonit hyrräävät. Samun kanssa on viime aikoina keskusteltu useampaan otteeseen hevosena olemisen säännöistä ja jokseenkin koville nuo säännöt meidän teinille kyllä ottavat. Viime aikoina on ollut pakko miettiä, pystyykö Samua ylipäätänsä pitämään oriina, mutta kynnys noin lahjakkaan ravurinalun ruunaamiseen on kieltämättä äärettömän korkea. Katsotaan, mitä talvi tuo tullessaan. Jälkikäteen muisteltuna oli Aatukin kovin vilkas ja vallaton nuori ori 3-4-vuotiaana, mutta niin siitäkin vain tuli ihan suht täysjärkinen hevonen vanhempana. Samun rinnalla Aatu on kyllä tällä hetkellä kiltteyden ja toimivuuden perikuva.

Hienosäätöä

Tänä syksynä aurinkoa ja hienoja syyskelejä on todellakin riittänyt! Kelit ovat olleet viimeisen päälle kohdillaan. Silti itse vähän väsähdän tähän aikaan vuodesta enkä vielä oikein jaksa innostua tulevaisuuden suunnitelmista tai uusista tavoitteista. Mutta tänään Kaustisella iskän kanssa Samun hiittiä seuratessa iskä mietti yhtäkkiä ääneen, että "Mitähän vuoden päästä on tapahtunut, sitten kun seuraavan kerran lehdet tippuvat puista?" "Mistä minä tiedän - ei onneksi kukaan tiedä", vastasin, mutta kieltämättä piti vähän pysähtyä itsekin pohtimaan asiaa. Samu hirnui iloisesti kesken hiitin juoksemisen. Kai silläkin oli jokin mielipide asiasta. Niin. Melko paljon uusia unelmia ja suuria haaveita kerätään tulevaisuudessa Samun varaan. Päiviä tulee, raveja ravataan, tavoitteet pysyvät ja unelmat elävät. Antaa nyt vain niiden tämän vuoden lehtien tippua puista!