Talven tuntua!

Talvi ja talven kauneus

Tulihan se talvi sieltä vihdoin ja viimein. Lunta saisi olla paljon, paljon enemmänkin, mutta pakkaslukemat ovat kuitenkin kohdillaan. Vaikka hevosten kanssa lenkillä käydessä kyyti on näillä parinkymmenen asteen pakkasilla vähän kylmää, niin on ihanaa, että ikuisuuden kestäneen pimeyden jälkeen talvi näyttää ja tuntuu ihan oikealta talvelta. Hevoset ovat olleet reippaita, eikä yksikään suunniteltu treenilenkki ole jäänyt pakkasten takia tekemättä. Nyt ei kärsi alkaa nirsoilla, kun talvi viimeinkin saatiin.

Ja täytyy sanoa, että hevosten kanssa on tällä hetkellä äärettömän mukavaa käydä lenkillä. Luminen pakkasmetsä on niin äärettömän kaunis. Hevoset naamioituvat lenkin aikana valkoisiksi huuruhummiksi, mutta kovin iloisia hevosia on viime aikoina aisoissa ollut. Ohjissa on hyvä paine ja korvat iloisesti pystyssä. Nuo hetket on niin talvessa ja elämässä vain yksinkertaisesti niin parhaita.

Aurinkokin on viime päivinä näyttäytynyt jostakin kaukaa.

No joo, tosiasiassa raviurheilussa tarvitaan ja vaaditaan hevosilta paljon muutakin kuin korvat pystyyn ja paine ohjiin. Vielä hetki nautitaan kuitenkin siitä, että hevosia päästään kotona ajamaan, mutta kyllä se Kaustisen hiittirumbakin siintää jo edessä sikälimikäli hevosten kanssa haaveilee keväällä pääsevänsä starttiin saakka.

Salaman jalka on toistaiseksi kestänyt menossa mukana. Tuon kuukausien kävelykuurin aikana olin kai jo päättänyt astuttavani Salaman ensi kesänä. Mutta. Kun tammalla on nyt päässyt juosten ajamaan, ajatukset kääntyvät taas kerran. Tuntuu niin turhauttavan toivottomalta ajatella sitä työ- ja aikamäärää, mikä kuluu siihen mennessä, että varsa joskus tuntuisi ajaessa samalta kuin Salama. Jos se koskaan tuntuisi. Jos sitä varsaa koskaan edes tulisi.
En tiedä. Toivon, että jos Salaman jalka ei kestä kilpailemista, niin se hajoaisi uudestaan jo joskus alkukesällä, jolloin astutuspäätös olisi helppo tehdä. Tällä hetkellä sitä ei onneksi tarvitsekaan tietää. Aika näyttää. Mutta jos minä saisin päättää, niin mieluummin minä valmentaisin ravihevosta kuin siitostammaa. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Ja Salama on maailman viisain hevonen. Se kyllä kertoo itse, pystyykö tai haluaako se vielä jatkossa juosta kilpaa. Ainakin tällä hetkellä se vielä haluaa.

Talli ulkoa

Tallia sisältä

Salama lenkin jälkeen

Oriit ovat saaneet myös viime aikoina reippaasti liikettä. Samu on juossut 12-16 kilometrin lenkkejä joka toinen päivä ja Aatu vähän pitempiä ja reippaampia.

Viime aikoina ollaan normitreenien ohessa täytetty näin kamalan virallisia papereita ja käyty klinikalla jalkojen röntgenkuvissa. Huh. Aatun kanssa on päästy kokemaan paljon uusia ja ihmeellisiä elämyksiä. Kenties helmikuussa Kiuruvedellä järjestettävä orinäyttely on yksi elämys lisää.