Puhti pois

Historiallisen hyvin mennyt, ennätysten kirjoihin jäävä ja parhaiden muistojen aarrearkkuun talletettu ravivuosi 2011 päättyi meidän tallin viimeisenkin satrttihevosen eli Salaman osalta eilen Oulussa. Ja juuri noihin otsikon sanoihin kuskin tuodessa tamman startin jälkeen minulle.

Salaman 6-vuotiskausi alkoi Oulussa 4.4. kakkossijalla ja päättyi lähes kahdeksan kuukautta myöhemmin seitsemänteen sijaan. Eilen tammalla oli ensimmäistä kertaa tämän syksyn startteihin alla hokkikengät, mikä ei suureksi ilokseni tuottanutkaan Salamalle nyt minkäänlaisia liikevaikeuksia. Aika 30,3 on Salaman kolmanneksi paras juoksema volttitulos, joten sinällään hokit eivät kaiketi vauhtiakaan vieneet liiemmin pois. Mutta nyt jalkatilanteen sijasta mättäsikin jokin aivan muu. Salamalla ei ollut startissa lainkaan samanlaista tekemisen meininkiä ja tappamisen tahtoa kuin aikaisemmin. Puhti oli poissa. Salkkarilla oli selässään numero 12, mikä tarkoitti eilen kahdenkympin pakkia ja juoksurataa numero kuusi. Alkumetreillä tamma kiihdyttikin ihan vinhasti, mutta löi jo ensimmäisessä kaarteessa käsijarrua päälle. Juoksupaikka oli koko matkan pääjoukon perällä jossain 4. tai 5. pari ulkona. Eikä hevonen vain eilen syttynyt missään vaiheessa kilpailemaan siten, kuin tällä kaudella on totuttu näkemään. Sitkeys, joka on ollut tamman tavaramerkki, oli poissa ja juokseminen oli eilen pakkopullaa enemmän tai vähemmän. Ihan outoa. Varsinkin siihen nähden, että kotona hevonen todellakin on ollut mukamas niin hyvänoloinen ja jalkatilannekin vaikuttaisi kerrankin olevan hallinnassa. Ehkä hevosella on tässä vaiheessa kautta samanlainen kilpailuväsymys kuin omistajallaankin.

Puhdin puuttuminen on tässä vaiheessa kautta todellakin myös minun ongelmani. Siitäkin huolimatta, että tallin starttihevoset ovat tehneet hyvän kauden, etenkin Salama, joka on ylittänyt monta kertaa itsensä ja omistajansa toiveet. Silti jossakin määrin tuntuu tällä hetkellä vain helpottavalta saada Salamaltakin lupa starttitauon pitämiseen. Nyt vedetään kilpailuelämästä henkeä ja aloitetaan kunnonkohotus ensi kautta kohti. Siihen taas tarvittaisiin kyllä lunta ja mahdollisimman talviset olosuhteet, joita tänä talvena ei vain näytä millään tulevan. Tai ainakin odottavan aika tuntuu toivottoman pitkältä. Silti jonkinlainen lupaus lumesta on viime päivinä saatu edes siinä määrin, että maa on saanut ihan ohuenohuen lumikerroksen ja pakkanen on jäädyttänyt luonnon. Siihen saakka, kunnes se loppuviikon vesisaderintama taas tulee pettymykseksemme...
Jos palataan vielä Salaman kuluneeseen ravivuoteen, hämmentää sen hyvyys minut vielä tässä vaiheessakin. Kukaan ei olisi kauden alussa uskonut millaisen muodonmuutoksen Salama kilpahevosena nyt 6-vuotiaana tekisi. Tamma on yllättänyt omistajansa kerta toisensa jälkeen. Salaman pikkusievästä suorittamisesta on tällä kaudella tullut todellista tekemistä, rajojen kokeilemista ja ennätysten rikkomista. Hevonen kehittyi valtavasti viime vuodesta ja Salama onkin ollut tällä kaudella varsin varma kilpailija, tunnollinen taistelija ja ennenkaikkea suoritusvarma starttihevonen, joka ainakin jossakin määrin on jokaisen raviharrastelijan unelma.

Salaman 6-vuotiskausi käsitti 16 starttia joista puolet totosijoja ja suoritusvarmuudesta kertoen 12 sijoitusta viiden parhaan joukossa. Rahoitta se jäi vain kahdesti ja laukallekin sortui kauden aikana vain kahdesti. Hylkäyksiä yksi (joka kismittää vieläkin..). Voittoja kolme. Ennätystenparannuksia MONTA. Tähtiajan alitus seitsemän kertaa, paras aika sekä voltista että auton takaa 28,9 ja huonoinkin 32,0 on parempi kuin yksikään aikaisempina vuosina juoksema aika. Rahaa Salama keräsi tältä kaudelta 5460€, mikä tekee starttia kohti yli 340€.

Tammasarjan himoittua loimea Salama ei saanut, eikä siis tule koskaan sellaista saamaankaan sen kääntyessä vuodenvaihteessa 7-vuotiaaksi eli tammasarjoihin "yli-ikäiseksi". Tammasarjoja ajettiin kauden aikana 5, joista paras sijoitus oli Kaustisella saalistettu kolmossija. Muut yritykset tuottivat kaksi nelossijaa ja kaksi viidettä sijaa. Kauden aikana Salamasta tuli tähtijuoksija ja toisen palkinnon kantakirjatamma.

Toki paljon paremminkin olisi voinut mennä. Ja toki monella muulla on paljon Salamaa parempia hevosia. Mutta minulla ei ole. Salama oli 2-vuotias, kun siitä tuli minun hevoseni ja harrastuskaverini. Ja paras ystäväni. Siitä saakka tamman kanssa on tehty päivittäin yhdessä töitä. Monta lenkkiä on takana. Välillä usko on ollut kovemmallakin koetuksella, sillä Salamalla on valitettavan paljon ongelmia jalkojensa kanssa, mikä teettää jatkuvasti ylimääräistä työtä ja huolta. Mutta pää on täyttä kultaa eikä tämän parempiluonteista hevosta yksinkertaisesti enää vain voi olla olemassa.

Talven aikana keräämme kunnon, mielen ja puuttuvan puhdin taas iskuun ja palaamme tositoimiin toivottavasti taas ensi keväänä. Tosiasiassa en tiedä löytyykö Salamalta enää lisää nopeutta ja kykeneekö se enää ensi kaudella olemaan yhtä suoritusvarma starttihevonen kuin tänä vuonna. Aika näyttää. Parempaan on kuitenkin aina uskottava, jotta tätä hommaa jaksaa harrastaa.

Salamasta ja Aatusta tuli molemmista tämän kauden aikana tähtijuoksijoita.
Tähtirajan alituksissa alla olleet kengät on naulattu tallin seinälle.