Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



22.4.2010

Kevätkuulumisia

Aika kuluu siivillä eikä huhtikuustakaan ole enää montaa päivää jäljellä. Lumet ovat melkein kaikki jo sulaneet, aurinko paistaa, linnut laulaa ja hevoset kahlaavat rapatarhoissaan. Ja minä pesen jalkoja. Kevät on siis saapunut myös Toholammille. Niin ja jopa Salama tiputtaa nyt ahkerasti talvikarvaansa pois!!
Kohta (siis heti sitten kohta, kun saan vain inspiraation päälle) alkaa tallissakin operaatio kevätsiivous. Loimipyykkiä olisi tiedossa taas varmaan viikon ajaksi... Ikkunat pitäisi pestä. Kärryt samoin, sillä ne ovat nyt totaalisen rapakuorrutuksen peitossa. Ja valjaiden rasvaus on se ikuisuusprojekti. Mutta eihän sitäkään aivan vielä kannata tehdä, kun ne kerta rapaantuvat samanlaisiksi yhden ajokerran jälkeen. Eli ihan vielä vain ei voi siivota, mutta kohta....
Hevoset ovat aloittaneet hiittikautensa ja muutamaan otteeseen on nyt käyty Kaustisella
treenailemassa. Rata on superkunnossa, siellä ainakaan ei ajaessa rapa lennä eikä jalat likaannu. Hokkeja on vähitellen riisuttu vähemmäksi siinä toivossa, että sillä olisi suora yhteys Aatun jalkojen haavanhoitoprosenttiin. Salama puolestaan saa pitää hokkinsa takakengissä vaikka koko kesän ajan! Eipähän lipsu. Minä olen onnellinen siitä, että Salama on kestänyt jo muutaman hiitin ihan suht tervein jaloin. Paljon minä niitä edelleenkin hoidan, kylmään ja käärin ja oon ihan ylitarkka niiden syynäämisessä, mutta toistaiseksi jalat ovat kestäneet. Kotona jatketaan edelleenkin vain kävelemistä ja reippaammin ajetaan vain sitten Kaustisella. Hevonen on hyväntuulinen, reipas ja ravaa rennosti. Olemme siis tyytyväisiä tähän tilanteeseen, emmekä haaveile Salaman kohdalla vielä sen suuremmasta. Aatu pistelee hiitillä hyvällä tyylillä menemään. Salaman kanssa samoja vauhteja on ajettu hiitillä rinta rinnan, ei kovaa, mutta juosten. Viimeksi Aatu sai kyytiin Vellun, joka kyllä edelleenkin pitää Aatua juoksijavarsana. Kun opetus- ja koelähtöpalkkiotkin nyt kaiken haloon jälkeen päätettiin maksaa myös tänä vuonna, niin pitäähän niihin karkeloihin Aatunkin kanssa tässä tähdätä. Kilpakärryt on tilauksessa, kiitos Merjan, joten malttamattomana odotellaan, että niitä päästään orhin perään asettelemaan. Otan arvauksia vastaan, kuinka kauan Aatun käsittelyllä renkaat lyhyissä kilpakärryissä pysyvät ehjänä. Minun arvaus on yksi hiitti, tai siis yksi kymmenminuuttinen valjastuskatoksessa seisomista. ;) Kun Salaman kanssa on pakko elää vain päivä kerrallaan ja koko ajan pahinta peläten, oon minäkin jo melkein siirtänyt kaiken toivoni ja unelmani Aatuun. Siitä tulee vielä hyvä ravihevonen - tai sitten ei.
Jokin aika sitten Aatu oli aiheuttanut minun töissä ollessani kotijoukoille hieman sydämentykytyksiä, kun se oli päässyt iskältä talliin viedessä karkuun. Huomio tähän väliin, että syy oli tietenkin narussa, siinä napsyssä, joka ei pysynyt kiinni, kun Aatu päätti taas kävellä talliin kahdella jalalla. Huomio numero kaksi: Jos samanlainen tilanne olisi sattunut mun sitä talliin viedessä, voin vannoa, että syy olisi ollut vain ja ainoastaan avuttomassa taluttajassa, mutta tällä kertaa vika tietenkin nyt sattui olemaan narussa. Eli oikeastaan minussa, kun oon Aatulle noin huonon narun ostanut... ;) Jokatapauksessa kaikki päättyi onnellisesti, sillä Aatu piti teatteriesityksenä vain tallin pihalla, kun apujoukot saivat varjaltua sen pihalla niin, ettei oripoika päässyt tielle asti... Aikansa pihalla hypeltyään ja kukkapenkin pengottuaan, Aatu kuitenkin päätti juosta talliin heiniä syömään, kuinkas muuten. Vilkas veijari Aatu kyllä on ja aina sillä on jotain ilkeyksiä mielessä, mutta ne se kyllä saa, ehkä liiaksikin, anteeksi sillä verukkeella, että kärryjen edessä ravi on toistaiseksi luistanut.
Nauttikaahan ihmiset keväästä ja rapakinttujen pesemisestä. Ei sitä enää kauan kestä... ;)

8.4.2010

Aatun 3-vuotiskevät






















Salaman pääsiäiskuvia









On elämän etuoikeuksia omistaa ihania ystäviä ja vielä suurempi etuoikeus on omistaa sellaisia ystäviä, joilla on myös hyvä kamera. ;) Jonna kävi pääsiäisvierailulla ja muutama kuvakin tuli kuin huomaamatta taas otettua... Tosiasiasiassa hienoja kuvia tuli aivan liikaa, koska mulla oli hirmuinen valinnan vaikeus valita omasta mielestäni parhaita kuvia tänne blogiin näytille.

Hevosten kuulumiset on tällä hetkellä hyvin lyhyesti kerrottavaa sorttia, koska ei niille yksinkertaisesti mitään kuulu. Salama on kävellyt ihan kohta viisi viikkoa ja ihan kohta se lähtee jollakin meidän kävelylenkeistämme konkreettisesti lentoon. Se kun on keksiny ruveta pelkäämään autoja, postilaatikoita, lenkkeilijöitä, koiria, kiviä ja kantoja. Autot ovat ehkä se kaikkein kammoksuttavin asia, sillä niistä se vetää välillä niin hirveitä pultteja, ettei ne meidän kävelylenkit nyt ehkä aivan kirjaimellisesti pelkkää kävelyä pidä sisällään, sillä tälläkin viikolla ollaan pistelty väliin ravia ja laukkaakin... Hevonen käy siis joillakin lenkeillä totaalisen kierroksilla, joinakin päivinä se kävellä lompsuttelee kaikessa rauhassa. Jalat on päällepäin kohtuullisessa kunnossa, eipä niitä nyt paljon kehumaankaan kärsi kyllä ruveta. Valmennusolosuhteet ei tällä hetkellä anna mahdollisuuksiakaan muulle kuin kävelylenkeille, sen verta lillua mehtätie tähän aikaan keväästä valitettavasti on. Aatun kohdalla ollaan nyt vähän odoteltu raviratojenkin kuivumista, sillä ei se oriin hiittaamisen aloittaminen voi parista viikosta kiinni olla. Eiköhän ensi viikolla olosuhteetkin ala olla jo sellaiset, että voidaan pakata molemmat polleroiset kopin kyytiin ja hurauttaa Kaustiselle treenailemaan. Salama saa aloittaa Aatun kanssa hiljalleen myös hiittailemisen, JOS jalkatilanne vielä ensi viikollakin sen mukamas mahdollistaisi.

Pääsiäisenä tehtiin Jennan kanssa myös historiallinen ratsastuslenkki, sillä ekaa kertaa oli Aatu ja Salama yhtä aikaa satulat selässä liikenteessä. Jämsässä asti käytiin lompsimassa, eikä olisi voinut enää paremmin mennä. Salama unohti kaikki hörhöilynsä ja Aatu (!!!) käveleskeli (!!!)koko 12 km:n lenkin kuin vanhat ratsut! Oli ihana lenkki. Kiitos Jennalle ratsastusseurasta! Kyllä välillä tekee vain ihmeitä sekä hevosten että meikäläisen päälle, kun saa kaverin kanssa lenkkeillä. :)

Tässä siis Salaman pää-kevätkuvia. ;) En antanut hovikuvaajan ottaa muita kuin pääkuvia, koska a) jalat on piikitysten jäljiltä karvattomia länttejä täynnä b) tamma MIETTII alkaisiko pikkuhiljaa tiputtaa talvikarvaansa pois, joten liian karvainen se on jokatapauksessa vielä noin tarkan ja hyvän kameran todistettavaksi. Ehkä sitten kesällä kärsii ottaa rakennekuviakin...