Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



21.8.2015

Parempi huominen?

 
Samu Killerin derbykarsintojen lämmityksessä 20.8.2015
Huokaus. Alan laskea päiviä tämän vuoden loppumiseen. Onpahan jotain mitä odottaa. Sillä on varmaa, että vuoden 2015 paras asia tulee olemaan se hetki, kun tämä epäonnen vuosi loppuu. Tästä vuodesta ei jää kyllä mitään muuta hyvää mieleen kuin Maagikon löytyminen.
 
Olen sanonut jo aiemmin kaiken tämän. Sanon uudelleen. Raviurheilu on hyvin opettavainen harrastus. Se opettaa sietämään sellaisia tunteita ja tilanteita, mitä ei ikinä aikaisemmin olisi voinut ajatellakaan sietävänsä. Raviurheilu opettaa, kasvattaa ja nöyryyttää. Pettymyksen tunne ei enää ole oikeastaan mikään ohimenevä tunne, se on olotila. Se taitaa olla raviurheilun perusmuoto.
 
Sitten on Samu. Tuo äärimmäisen lahjakas, vauhdikas ja voimakastahtoinen hevonen. Samun kanssa raviurheilun harrastaminen on yhdensortin elämys. Uskon, että se tulee olemaan yksi vaikeimmista ja opettavaisimmista hevosista, joita meidän tallissa tulee koskaan olemaan. Lahjakkain ja vauhdikkain se on aivan varmasti. Toimimattomin lisätään eilisen päivän jälkeen myös samaiseen listaan.
 
Samu katoksilla
 
Eilen oli Derbykarsintapäivä. Kaiken piti olla kunnossa. Samu oli huollettu, treenattu ja hoidettu niin hyvin kuin me olimme osanneet. Ravipaikalla Samu oli yllättävän rauhallinen. Huomattavasti rauhallisempi kuin viimeksi Teivossa. Lämmityksessä kaikki oli hyvin. Vellu ajoi Samulla pelkästään oikeinpäin ja kiersi radan kolme kertaa. Hevonen oli notkea, letkeä ja hyvänoloinen. Pieni toive mahdollisesta Derbyn finaalipaikasta heräsi.
 
Lämmityksen jälkeen Samu pääsi käymään pesulla, jonka jälkeen se aisotettiin uudestaan starttia varten. Iskä talutti Samun radalle kuten lämmitykseenkin ja edelleen hevonen vaikutti kovin rauhalliselta. Vellu kerkesi kertaalleen jo kiertää Samulla radan ennen kuin hevoset kutsuttiin esittelyyn. Tuo radankiertely aiheutti sen, että Samu saapui ykkösnumerostaan huolimatta viimeisenä esittelyyn. Tämä aiheutti jälkikäteen paljon epäilyksiä Samun toimimattomuudesta, mutta tuossa vaiheessa kaikki oli vielä hyvin. Esittelyn jälkeen iski tuttu tilanne; Samu ei kääntynyt pruuviin. Vellu antoi hevoselle aikaa ja koitti kääntää eri paikoissa kumpaankin suuntaan. Ei kääntynyt. Samu jännittyi ja hermostui. Se esitteli useampaan otteeseen pravuuritemppunsa; kahdella jalalla seisomisen. Tämä hevonen kun ei todellakaan vain hyppää pystyyn, se sitten samalla vaivalla seisoo kahdella jalalla. Vellulle täytyy antaa noista tilanteista satakymmenen pistettä. Hän tuli aina pois kärryiltä, antoi hevosen seistä pystyssä ja kun hevonen kopsahti taas maahan neljälle jalkaa, istahti kyytiin ja matka jatkui. Mutta ongelma oli ja pysyi; hevonen ei kääntynyt kilpailusuuntaan. Lopulta lanatraktorikuski tuli kääntämään Samua taluttamalla ja hevonen lähtikin auton taakse, kunnes heitti todella hurjasta vauhdista vaarallisen näköisen u-käännöksen. Lähtö uusittiin Samun vuoksi. Toiseen lähtöyritykseen oli jäljellä vielä minuutti, kun tuomaristo päätti poistaa Samun toimimattomuuden vuoksi lähdöstä. Päätös oli täysin oikea sillä toimimaton hevonen olikin. Mutta hieman ihmetystä herätti silti, että Samu poistettiin lähdöstä kahden lähdönuusinnan aiheuttamisen takia - siis kun toiseen yritykseen oli jäljellä vielä minuutti. Eli kukaan muukaan osallistuja ei ollut vielä lähtöauton takana. Noh, sitä en sano, etteikö tuo toinenkin lähdönuusinta olisi kohta tullut. Jokatapauksessa, ulkona oltiin siis jo ennen kuin koko lähtö pääsi lähtemään. Ne olivat sellaiset derbykarsinnat sitten.
 
Samu lämmityksessä
 
Hyväntuulisen näköinen hevonen ja keskittynyt ohjastaja
 
Raviurheilussa voi tapahtua ihan mitä tahansa. Tämä ei ole heikkohermoisten eikä kyllä luovuttajienkaan laji. Samun kanssa palattiin Killeriltä kotiin pitkissä mietteissä. Mietitytti, kuinka hevosen kanssa tästä edespäin jatketaan. Jossakin määrin Samun käytös oli ennalta-arvattavissa ja ollaan kyllä tiedetty, että tällainen tuomio voi sen kanssa jonain päivänä eteen tulla. Mutta eihän siitä mihinkään pääse, että päivä olisi voinut hyvin olla jokin muukin kuin derbykarsintapäivä. On mietityttänyt myös, mikä hevosen saa heittäytymään noin toimimattomaksi kilpailutilanteissa. Itseasiassa Samu löi ensimmäisen kerran totaalisen rattilukon päälle Mikkelissä 3-vuotiskaudella elämänsä ensimmäisessä startissa autolähtöharjoitukseen käännyttäessä. Sen jälkeen se on osannut käyttää kääntymättömyyttä ja pystyynhyppimistä kilpailutilanteissa puolustuskeinonaan.
 
 
 
Elämä jatkuu. Samu itse päättää lähitulevaisuuden käyttäytymisellään jatkuuko sen elämä oriina vai ruunana. Treenitkin jatkuvat. Samu kiersi tänään lisävarustearsenaalin kera Vellun kanssa Kaustisen rataa ja tutustui muun muassa lähtöautoon. Jonkinlainen tulevaisuuden usko palasi minulla itselläni takaisin - ja muut eivät sitä olleet tainneet koskaan minnekään menettääkään. Meillä on paljonnähnyt ja paljonkokenut tiimi ympärillämme. Se on sekä Samun että meidän Samun omien ihmisten onni. Hevonen ei ole helppo, mutta kyllä sen päähän on tähänkin asti saatu jotain oppeja taottua. Samu palaa jossain vaiheessa radoille koelähdön kautta.
 
Hieno ja hankala Samu
 
 
Pettymykset on tarkoitettu nieltäviksi ja haavat nuoltaviksi. Elämä on tarkoitettu elettäväksi. Eikä sitä voi elää kuin eteenpäin. Asioita voi jäädä märehtimään, muttei se mitään kuitenkaan auta. Jatketaan siis eteenpäin, kävi miten kävi. Varmaa on kuitenkin se, että Samu on järjestänyt ja tulee jatkossakin järjestämään meille ainutkertaisia muistoja ja sellaisia tarinoita, joita kerrataan vielä vanhana kiikkutuolissakin keinuessa. Ehkä ne tarinat sitten jo naurattavatkin. Ja sen verran tässä vuosien varrella on oma nahkakin kovettunut, että eilinen melkein vähän jo hymyilyttääkin. Sillä kyse on kuitenkin vain ja ainoastaan raviurheilusta, meidän harrastuksesta, ei yhtään sen vakavammasta tai kummallisemmasta asiasta. Pysyn myös omassa kannassani ja uskon, että Samu järjestää meille vielä mukaviakin tarinoita muisteltavaksi.
 
Jokin sanonta kuuluu, että epäonni on onnen saattaja. Uskotaan siihen ja parempaan huomiseen. 
 






 
 Loppuun vielä Onnittelut kaikille Derbyn 2015 finalisteille.
Teillä on hienot hevoset - ihan jokaisella! Tuuria finaaliin!

19.8.2015

Kohti Derbykarsintoja


"Kaikkien aikojen 5-vuotiaiden suomenhevosten ikäluokka kohtaa Keskisuomalainen Derbykarsinnoissa Killerillä torstaina 20.8."

Näin lukee Killerin raviradan nettisivuilla. Allekirjoitan kaiken hehkutuksen vuonna 2010 syntyneiden suomenhevosjuoksijoiden tasosta. Hirvittävä ikäluokka. Tänä vuonna derbyfinaalista tipahtaa karsintojen myötä pois myös monta mahdottoman hyvää hevosta - vain siksi, että ikäluokan taso on ennennäkemättömän hurja.

Huomenna on päivämäärä 20.8.2015. Derbykarsintapäivä. Me lähdemme Jyväskylään Samun kanssa. On äärettömän hienoa ylipäätänsä päästä viimeisen vuoden tapahtumien jälkeen mukaan ikäluokan pääkilpailun karsintoihin. Tärkeä päivämäärä on ollut jonkinlainen tähtäin ja motivaation lähde niinä kaikkina kävelylenkkeinä, joita viime talvi Samun kanssa tehtiin. Siksi on melkein noloa myöntää, että tuo päivämäärä tuli Samun osalta ehkä kuitenkin vähän turhan pian. Samulle huominen karsintamatsi saattaa olla liian kova pala yhtäkkiä purtavaksi. Mutta aika kova luu tuokin hevonen on.

Samu on yksi kaikkien aikojen 5-vuotisikäluokan suomenhevosista. Tuskin tällaista ikäluokkaa tulee ihan heti vastaan - ei välttämättä koskaan. Välttämättä koskaan ei meidän talliin enää tule niin hyvää 5-vuotiasta suomenhevosta, että sen kanssa voi lähteä käymään derbykarsinnoissa. Senpä vuoksi huomista täytyy osata itsekin arvostaa hevosen ja sen eteen tehdyn työmäärän takia.

Loppupelissä kaikki voitava työ on tehty joskus aikaisemmin. Viime aikoina ollaan koitettu vain pitää Samun mieli seesteisenä ja jalat kunnossa. Samu on seissyt kylmäysletkuissa, nukkunut päiväunia auringonpaisteessa tarhassaan, käynyt juoksentelemassa Kaustisen raviradalla, käveleskellyt pikkulenkkejä metsätiellä, syönyt hyvin ja viime viikonloppuna vielä nauttinut Lauran hieronnastakin. Huomenna on yksi Samun elämän suurimmista päivistä. Kunpa se vain itsekin tajuaisi sen...



 
 

11.8.2015

Samun paluu

Elokuu on tuonut tullessaan kaivattua lisäpiristystä ja uskoa raviurheiluun. Kuninkuusravit olivat taas koko vuoden odottamisen arvoinen asia. Joensuu järjesti upeat ravit. Kaikkien lähtöjen hevoset ovat noissa karkeloissa huippu-urheilijoita, mutta olivathan tämän vuoden uudet ravikuninkaalliset ihan käsittämättömän hyviä. Ravimaailma on taas pelastettu, niin hienot uudet hallitsijat elokuun ensimmäisenä viikonloppuna saatiin Jokivarren Kunkun ja Saaga S:n myötä. Parhaista ei jäänyt mitään epäselvyyttä. Kuninkuusravikansa sai olla Joensuussa todistamassa jotain hyvin suurta ja historiallista.

Onneksi on kuninkuusravit. Edes kerran vuodessa ihminen voi ammentaa itselleen uskoa ja toivoa menestyksestä. Omaan harrastamiseen tuo kaksipäiväinen ravijuhla tuo niin paljon uutta motivaatiota. Kaikkien pettymysten ja epäonnistumisten jälkeenkään periksi ei saa antaa. Tämä ei ole luovuttajien laji.

Elokuun paras asia koettiin kuitenkin vasta kuninkuusravien jälkeen. Viikko sitten käytiin kuin käytiinkin Samun kanssa avaamassa oriin 5-vuotiskausi Tampereella ja tyytyväisin mielin palattiin Teivosta kolmen aikoihin yöllä kotiin. Yksitoista kuukautta on hirvittävän pitkä aika olla poissa raviradoilta. Ilmassa oli niin monta kysymysmerkkiä. Tuntui melkein kuin oltaisiin Samun kanssa ensimmäistä kertaa raveissa ja jonkinlainen uusi alku tämä startti tietenkin olikin.

Samun kanssa oli niin jännää raveissa, että jäi ihan valokuvaamattakin... Tässä siis jotain hiittikuvia.

Samun ravikäyttäytymisessä mikään ei ollut muuttunut. Lämmityksessä se ampui kertaalleen radalta pois. Toki se radalle uudestaan saatiin ja homma jatkui. Esittelyn jälkeen Samu päätti olla kääntymättä pruuviin. Ratti oli taas täysin lukossa ja suunta oli vain taivasta kohti. Vellu kierteli rataa sitten väärinpäin, kunnes Samun ajatusmaailma taas tasaantui ja hyvin tilannetta lukeneet Torvisen veljekset tulivat kertaalleen vielä Samun kanssa kääntymisharjoituksiin volttauspaikalle. Ratti löytyi! Itse volttauksessa ja lähdössä ei sitten ollutkaan mitään ongelmia ja startissahan Samu on toistaiseksi aina keskittynyt työntekoon. Samu lähti voltista kohtuullisesti, vaikka ensimmäiset metrit kiihdytyksessä ovat sille vähän vaikeita peitsihakuisuuden takia. Juoksupaikaksi muodostui lopulta viides pari ulkona, mutta aika hirmuisen kaukana kärjestä. Lisäksi matkan aikana vastustaja seilasi edessä niin montaa rataa, että häiritsi kyllä jo selkeästi Samua. Samu sai kirimerkin kolmannelle radalle noin puoli kierrosta ennen maalia ja se eteni hyvin kärkikuvioihin mukaan. Loppukaarteessa se kuitenkin yllättäen laukkasi, heitti kovasta vauhdista lennossa laukan alas, mutta menetti tietenkin vähän omaa rytmiään kyseisessä tilanteessa. Samu tuli loppuun asti juosten ja ylitti maalilinjan kuudentena.  Voi helpotus. Hyvä Samu ja ennen kaikkea tervetuloa takaisin!

Samu ja Vellu - yhteisymmärryksessä...

Lähes vuoden tauolta Samu kirjautti itselleen laukan kera uuden volttiennätyksen 27,3ke. Hevonen ravasi tasapainoisesti ja jaksoi tulla viimeisen kierroksen 25-kyytejä ulkoratojakin pitkin. Käytös ei ollut kiitettävää, mutta jälleen kerran on todettava, että on helppoa, kun kuski tuntee Samun. Vellun hermoilla Samun keksimät tenkkapoo-tilanteet saadaan rauhoitettua ja kun kukaan ei tilanteessa menetä hermojaan, niin lopulta hevonen palaa omaksi hyväajoiseksi itsekseen.

Tällä viikollakin käydään kertaalleen Teivossa, nyt tutummissa ympyröissä eli klinikan puolella kontrolliultraamassa Aatun vasenta takajalkaa.

Kesäloma lähenee loppuaan ja työelämä kutsuu ensi viikolla. Loppujen lopuksi tavallinen arki on kuitenkin hyvin mukava ja turvallinen asia. Kesäloman aikana on tullut tehtyä yksi ostoskin. Tulevaisuuden ajan- ja rahankulusta tulee Salaman, Aatun ja Samun lisäksi vastaamaan tämännäköinen uusi, ihastuttava kaveri:


Hän on Maagikko. Vieskeriläinen tulevaisuuden taikuri. Varsa omaa mielestäni hienon emälinjan, sillä vielä tänä päivänäkin viisi peräkkäistä tähtiemää on harvinaislaatuista. Ja onhan se niin suloinen. Enää ei tarvitsi muuta kuin olla juoksija, mutta sitä ei tiedä tässä vaiheessa vielä kukaan.

Maagikko ja Viplinda

Kaupantekopäivä... Ihan hullua hommaa, mutta näyttihän varsa tuona päivänä selvältä ravikuninkaalta! ;)

Maagikko 2kk.