Tätä ei varmaan pitäisi ääneen sanoakaan, mutta uskaltaudun silti sanomaan: Hippoksen nettisivuilla "starttihevoset"-listalla lukee tällä hetkellä meidän kummankin hevosen nimi. Tämä on se hetki, josta on vuosien saatossa kyllä unelmoitu, mutta jota ei kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen enää edes uskonut koskaan tapahtuvan. Mutta ihmeiden aika ei ole ohi! Meidän kaikki kaksi hevosta juoksevat siis ensi lauantaina Kaustisella!!! Tai juoksemisesta on varmaan vielä turhan aikaista puhua, kun hevosilla on ruhtinaallinen viikko aikaa kehitellä itselleen joitain ongelmia. Mutta juoskoon tai ei, ainakin molemmat hevoset on nyt raveihin ilmoitettu! Ja se on jo suuria asia se.
Aatu juoksee opetuslähdössä, jossa joutuu valitettavasti hölkyttelemään yksinään, sillä se on lähdön ainut suomenhevonen. Neljä lämminverivarsaa painattavat edellä menemään, joten saapa nähdä miten Aatun hermot moisen "tappiotilanteen" sulattavat... Aatun hammashuollon jälkeen sillä on ajettu kaksi hiittiä ja etenkin viimeisessä se hiitissään ori oli todella hyvä. Kulki suorassa ja ravasi hienosti nyt, kun eteen on vielä vaihdettu vähän painavammat kengät. Mistään pidättelystähän Aatu ei kyllä edelleenkään tykkää, mutta nyt sitä sentään voi ottaa suusta kiinni kuten normaaliakin hevosta. Varsat on kuitenkin aina varsoja, joten kukaan ei voi ennustaa Aatun mielenliikuista opetuslähtöpäivänä. Se voi yhtä hyvin laukkailla itsensä hylkäykseen kuin jolkutella lähdön puolihuolimattomasti läpi. Toivomme tietenkin jälkimmäistä vaihtoehtoa... Jokatapauksessa me olemme valtavan onnellisia, että Aatun kanssa on päästy jo tähän pisteeseen. 2,5 vuotta töitä on oriin kanssa tehty ja nyt on edes mahdollista, että lauantaina päästään asettelemaan voilokkia sen selkään.
Salama petrasi paljon, kun sille laitettiin Miettusen Heikin kehoituksesta eteen alumiini-päärynäkengät. Heikki ajoi tammalla hiitin reilu viikko sitten ja suositteli keventämään etupään kengitystä reilusti, jottei se jäisi niin alle. Myös Raymond-sekkiä Heikki suositteli Salamalle. Muutoin Salama sai kyllä taas kehua rehellisestä juoksupäästään. Tosiasia kuitenkin on, että Salama ei ole mennyt minun mielestäni vuodessa vauhdeiltaan tarpeeksi eteenpäin eli jotain uutta oli nyt keksittävä ja kokeiltava, jotta hevonen ylipäätänsä tohtisi ottaa vauhtia ilman, että etupää jaa takajalkojen tielle. Nyt Salama juoksee sitten taas hieman huvittavalla balanssilla, kun edessä on alumiinit ja takana hokkikengät... Mutta ainakin hiiteillä olen nyt ollut kohtuutyytyväinen tamman otteisiin. Itseasiassa ilmoitin sen jo tämän viikon lauantaiksi Vaasaan starttiin, mutta kun meidän tuurista on kyse, niin ei ollut ihme, että lähtöön ilmoitettiin vain kolme hevosta ja koko sarja meni peruutukseen. Kaustisella sarjamääristys ei ole niin Salaman puolella, mutta tähänkin lähtöön ilmoitettiin loppujen lopuksi vain kymmenen hevosta. Jokatapauksessa Salaman kanssa on nyt vain kokeiltava tositilanteessa, millä mallilla hevonen nyt todellisuudessa on ja pysyykö se ylipäätänsä muiden perässä nykykunnollaan ollenkaan. Hiljaisia hiittejä se juoksee ihan mukavasti, mutta aivan eri tilannehan on sitten, kun ne starttivauhdit pitäisi neljän kuukauden tauon jälkeen kaivaa jostakin esiin. Odotuksia ei ole minkäänlaisia ja toivomuksena olisi vain, että jalat alkaisivat pikkuhiljaa kestää myös starttailun. Siinäpä sitä jo onkin...
Kotona molempien hevosten treenailut on ollut edelleen pelkkää kävelyä. Aatulla olen pyrkinyt nyt kerran viikossa ratsastamaan pellolla jotain "koulun" tapaista, joka nyt lähinnä tarkoittaa ympyröitä, taivuttelua ja hieman väistättävän pohkeen opettelua. Joka kerta saadaan aluksi käydä melkoinen tahtojen taistelu siitä, kumpi tänään olikaan se määräysten antaja ja kumpi niiden toteuttaja. Aatu on kyllä aina aluksi melko hurja ilmestys, kun sen pitää joka kerta esitellä miljoona pystyynnousua, potkimisia yhdellä tai kahdella takajalalla sekä jos jonkinsortin peruutusnäytöksiä. Välillä hirvittää, että se vielä saa mut joku kounis päivä oikeasti heitettyä selästään, mutta tähän saakka se on kuitenkin loppujen lopuksi alistunut kohtaloonsa ja alkanut tekemään töitä. Tällä hetkellä se osaa käynnissä taipua ja väistää molempiin suuntiin ja siihen olen tässä vaiheessa varsin tyytyväinen. Ja Ritan vanha Hubertuksen koulusatula istuu sille niin äärettömän hyvin - ainakin vielä. :) Ohessa muutama kuva niistä ratsastushetkistä, kun me olemme Aatun kanssa jo päässeet kädenväännön jälkeen samalle aaltopituudelle. Aatu on hieno! :)
Viime viikolla nautittiin helteistä (jotkut Suomessa ja toiset Pariisissa) ja hevosetkin saivat olla yötäpäivää ulkona. Tällä viikolla sade on tuntunut olevan puolestaan viikon sääilmiö, joten hevosetkin ovat palanneet takaisin talliyöelämään. Jospa niitä lämpimiä kelejä vielä tälle kesää kuitenkin riittäisi, sillä Salaman jalkatilanteelle yötäpäivää ulkona oleminen olisi vain hyvä asia. Sinällään tämä alkukesä on kyllä kaikista parasta aikaa, kun luonto on vielä niin valtavan vihreää. Ja hevosten kannalta on helpotus, etteivät paarmat ole vielä tässä vaiheessa niiden kimpussa.
Jännittävä ensi viikko on siis tulossa! Kuinkahan minä kestän sen jännityksen, kun nytkin jo hirvittää aivan tarpeeksi paljon!?! Josko sitä käväisisi vielä kerran katsomassa Hippoksen sivuilla lähtölistoja, että molemmat hevoset todellakin vielä sieltä löytyvät... ;)