Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



21.2.2013

Kausi avattu!

Jihaa! Tästä se taas sitten lähtee. Ravikausi 2013 on Salaman osalta nyt korkattu. Kaustiselta haettiin viime sunnuntai-iltana viides sija, vähän rahaa sekä hurjasti uutta uskoa ja intoa tulevaisuuteen.

Salaman viimeisestä startista oli kulunut jo 3,5 kuukautta. Ja tuo viimeinen startti kummitteli yhä mielessä, sillä Kuopiossa Salama oli lokakuussa kaikkea muuta kuin oma itsensä ollen käytännössä jo viimeisellä takasuoralla tyhjä. Mitään selittävää vikaa hevosesta ei koskaan löytynyt, vaikka päivänselväähän on, että kaikki ei ollut tammalla tuolloin kohdallaan. Talvi ollaan treenailtu ja hoideltu hevosta, mutta niinkuin sanoin aikaisemminkin, ei tästä hevosesta tai sen päivän kunnosta ota kotona mitään selvää. Vähän "en oikein tiiä"-olo oli siis itsellä ennen Kaustista ja samanlaisia "en oikein tiiä" -vastauksia tuli sitten annettua taas IS ravien toimittajallekin, joka epätoivoisesti koitti saada selkoa Salkkarin tauoltapaluuodotuksista... "En tiedä vielä tänäkään päivänä, mikä hevosta viimeksi Kuopiossa vaivasi", "en oikein tiedä, meneekö tämä hevonen hokeilla oikein mihinkään", "en oikein tiedä, missä kunnossa hevonen on". Joo-o. Mutta kun minun päässä oli vain epävarmoja ajatuksia ja miljoona viime startin jättämää kysymysmerkkiä... Että tiedäpä siinä sitten jotain.

Mutta jostainhan se on aina kausi avattava ja kotirata Kaustinen oli siihen tuttu ja turvallinen vaihtoehto. Salama oli jo ennen lämmitystä varikolla aika virtavan oloinen täksi hevoseksi. Vähän hirvitti, millaista kommenttia kuskilta tulee lämmityksen jälkeen, kun Vellu on kuitenkin istunut Salaman kärryillä viimeksi ehkä 4kk sitten... Vellu ajoi Salamalla vain kaksi kierrosta lämmitystä ja tuli positiivisin kommentein pois. Hevonen oli ollut oikein pörhäkkään ja paineissaan olevan tuntuinen. *Helpotuksen huokaus*.

Kävelytin hetken aikaa Salamaa vielä varikolla lämmityksen jälkeen. Ja tulipahan taas kerran todistettua, että raveissa voi kyllä sattua ihan mitä tahansa eikä kaikki ole kyllä aina ihan omissakaan käsissä... Salama lompsi tyynen rauhallisena varikolla verryttelyringissä. Hevosia hölkötteli tuttuun tapaan ohi, kunnes jossain vaiheessa tajusin, että nyt takaa tuleva hevonen ei ole kyllä menossa meidän ohi vaan meitä päin. Takaa vähän vauhkona tullut suomenhevonen törmäsi meidän kärryihin ja siitäkös sen vauhti vain kiihtyi. Jäätiin renkaista hakauksiin, jossain vaiheessa tipuin kärryiltä, sitten kärryt irtosivat toisistaan ja toinen hevonen meni menojaan. Salama meni koko tilanteesta jotenkin hämilleen ja kuuliaisesti pysähtyi odottamaan, että meikäläinen könysi itsensä maasta ylös ja takaisin kärryille. Kuin ihmeen kaupalla kärryt säilyivät rysäyksessä ehjänä. Toki ne olisivat nyt ravien vakuutuksen piikkiin menneet, mutta olisi customeiden kohtalo silti tympässyt aika raakasti.

Ja startti sitten. Salamalla oli numero kuusi lähtöauton takaa ja yhden hevosen poisjäännin myötä paikka parani vitosraiteeksi. Salama avasi auton takaa kummallisen verkkaisesti. Se kyllä osaa ihan lähteäkin, mutta nyt se vähän jäi vain junnaamaan paikalleen, kun muut kiskaisivat taisteluun kärkipaikoista. Salama sai kuitenkin aika nopsaan juonen päästä kiinni ja eteni sujuvasti parijonoon juoksupaikkana kolmas ulkona. Matkavauhti oli rauhallista, mikä tietenkin tiesi, että loppua juostaisiin. Salama näytti ihan hyvältä ja Vellu tarjoili sille nätin suojajuoksun tauon jälkeen. Vasta loppusuoralla Vellu käänsi Salaman kolmannelle, mutta kiriä ei kyllä enää irronnut minkään vertaa. Kolmossijaan olisi ollut kaikki saumat, mutta loppukirin puute toi viidennen sijan. Kuski oli kuitenkin hevoseen tyytyväinen ja kaikista mun epäilyistä huolimatta tamma teki rehdin esityksen.

Ravikauden avaus tuntui niin mukavalta. Oli ihan huippua olla pitkästä aikaa hevosen kanssa raveissa. Startin jälkeenkin Salama on ollut kotona oikein pirtsakka. Jotenkin minä vähän pelkäsin, syttyykö Salama enää kilpailemaan, mutta huoli oli kyllä täysin turha. Salama on vain niin viisas. Kaikkein parasta kuitenkin on, että hevonen tuntuu tällä hetkellä terveemmältä kuin vuosikausiin. Olen ollut todella tyytyväinen Salaman takavuohisiin saamaan IRAB-hoitoon, jolla takavuohisnilvelongelmat on saatu ainakin talvikausí pysymään aisoissa. Eihän Salamasta jaloistaan enää térvettä saakaan, mutta oireettomana tamma on pysynyt pitkään. Siksipä vielä klinikalla pakastimessa olevat toiset kaksi irab-piikkiä lyödään huomenna etupolviin samanlaista pitkäaikaista vaikutusta toivoen. Ja kyllä tuo Jaanan kiropraktinen käsittelykin on tehnyt Salamalle pelkkää hyvää.



Oripoikien kanssakin käytiin avaamassa hiittikausi viime lauantaina Kaustisella. Tai no Samu kerkesi olla jo viikkoa aikaisemmin Salaaman hiittiseuralaisena, mutta nyt Aatukin pääsi radalle. Herra hevosilla on vielä raskaat remonttikengät jaloissaan, joten kovaa ei pysty päästelemään, mutta käytiinpähän lompsimassa ja muistelemassa, miltä työmaalla näyttää. Oriit oli hyvänoloisia, Aatu nyt vähän ylivirkeä, mutta se tällä erää suotakoon. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan Aatu avannee kuusivuotiskautensa parin viikon päästä.



Samukin alkaa vaikuttaa pikkuhiljaa sen verran ravihevoselta, että sai vihdoin oikein omat silatkin. RW-merkkiä, kuten meidän muillakin hevosilla. Ollaan oltu tähän merkkiin tyytyväisiä, vaikka olisi markkinoilla halvempiakin versioita. Salaman silat on Nopsan peruja ja kuitenkin jo 13 vuotta vanhat, mutta niin hyvät edelleen. Ja Aatun silat on kestänyt välillä vähän "kovempaakin" käyttöä. ;) Samun uusista siloista meni vielä häntäremmi vaihtoon, kun unohdettiin mainita tilattaessa, että tämä hevonen on vähän pitempää mallia...
Näillä kapistuksilla se miljoonatili sitten pitäisi juosta. Sen jälkeen voi saada kenties uudetkin valjaat. Tai olla vaikka kokonaan enää juoksematta. Miten vain.



12.2.2013

Joko nyt?

Jaahas. Ehkä otan (jotkut) viime kerralla kirjoittamani sanat takaisin. Viime kerralla en tiennyt missä ja milloin Salamalla ajettaisiin ehkä joskus kilpaa. Nyt tiedän. Ravikauden avausyritys numero kaksi tehdään sunnuntaina kotiradallamme Kaustisella.

Niin. Tässä lajissa jos missä tilanteet todellakin elävät. Ja niin tekee kyllä aika usein omat mielipiteenikin. Ensimmäinen positiivinen asia on se, että Salaman vasemman takajalan haamuturvottelu todellakin hävisi sen jälkeen, kun aloitin tehohoitamaan vielä vuohiskuopasta löytämääni haavaa. Salama on niiiiiin herkkähipiäinen hienohelma, että sen elämää todellakin voi pieni haavakin haitata, mutta en nyt olisi uskonut ihan tuollaiseen jalan turvotteluun senkään kekenevän. Oli miten oli, haavat ja haamut on nyt hetkeksi poissa.

Mutta sanonpahan vain, että Samulla on joka päivä kymmenen kertaa tuota Salaman elämää häirinnyttä haavaa pahempia polkeamia päkiöissä, naarmuja jaloissa tai missä lie milloinkin. Eikä ne koskaan, ei koskaan, haittaa oriin elämää minkään vertaa. Ehkä minä juuri siitä tykkäänkin Samussa; se on niin karaistunut kaikkeen niin vastustuskyvyltään kuin luonteeltaan, että sille millään ei ole mitään väliä. Se vain on. Se ei tee mistään asiasta sen suurempaa numeroa eikä vedä hernettä mistään asiasta nenäänsä. Elämä on. Niin Samukin.

Mutta palatakseni Salamaan. Yhden viime lauantaina Samun kanssa Kaustisella ajetun hiitin perusteella ilmoitin sen sitten uhkarohkeasti maanantaina starttiin. Kotona ollaan nyt koko talvi ajettu ja hikoiltu, mutta ei Salamasta osaa kotona sanoa yhtään mitään. Se tuntuu aina ihan samanlaiselta. Se on ihan ok. Se tekee sen mitä siltä pyydetään eikä tunnu todellakaan nyt mitenkään erityiseltä. Mutta ei se ole aiemminkaan tuntunut. Eikä sen toki tarvitsekaan tuntua, jos se startissa vain taas antaa itsestään kaiken tarvittavan ulos. Mutta juuri tuon  "ihan hyvältä tai ei oikein miltään tuntumisen" takia tauolta paluu on tämän kanssa kyllä jokseenkin epämääräistä puuhaa... Ajetaan siis tämä startti ihan testimielessä ja katsellaan jatkotoimenpiteitä sitten sen jälkeen.


5. lähtö klo 19:00 Kylmäveriset ryhmäajo 2100 m Etus. Suom. synt. Kaustisen Raviopisto enintään 12 000 e. P. 800 e.
#Hevonen / OhjastajaMatka:rataAutoennätysTasoitusennätysVoittosumma
1 Sankarpoika / Hannu Hietanen 2100: 127,9aly28,6ly11 780 €
2 Jolanda Lax / Antti Ala-Rantala 2100: 226,4aly29,8ke9 840 €
3 Temen Valeri / Tero E Mäenpää 2100: 330,5ake29,0ke9 080 €
4 Teskeri / Esa Munter 2100: 428,7ake32,3ke7 580 €
5 Suleman / Markku Hietanen 2100: 526,8aly27,4ke11 605 €
6 Salaisuus Rok / Veli-Erkki Paavola 2100: 626,7aly28,4ke10 600 €
7 Jolo / Tapani Isomäki 2100: 729,4aly29,1ly11 539 €
8 Purven Poika / Hannu Taskinen 2100: 828,0ake29,0ke9 600 €
9 Juppan Vissi / Mauri Jaara 2100: 928,8aly29,5ke8 450 €
10 Troija / Kyösti Ahonen 2100: 1028,2ake27,6ke8 490 €
11 Cameli / Ahti Antti-Roiko 2100: 1126,4ake29,0ke10 970 €



Tänään Salama kävi vielä Kaustisen klinikalla Jaanan kiropraktisessa hoidossa. Tamma oli onnistunut taas saamaan vasemman etulapansa jotenkin ihan jumituksiin, mutta nyt se asia on ainakin sunnuntaiksi korjattu.

Niin ja hei, meidän lähtörataarvontatuurit on oleellisesti parantuneet. Salama ei saanut nyt ollenkaan paikkaa 12! Uskomatonta!!!  Todellisuudessa se ei saanut takariviä ollenkaan! Numero kuusi ja eturivi on kyllä jo kovastikin posiviitinen asia! Onhan tässä vielä sunnuntaihin saakka aikaa sattua ja tapahtua, mutta kenties nyt olisi jo sen kaudenavauksen vuoro?

Aatu on kerännyt pokaaleja kilpailutauollakin. Tässä viime viikolla saatu huippuhieno kiertopalkinto, jonka Toholammin Hevosjalostusyhdistys lahjoittaa aina vuoden aikana eniten rahaa tienanneelle Toholampilaisravurille. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun meidän tallin hevonen sai saavutuksillaan tämän pystin vuodeksi. Kyllä tällaisen pitäisi mielellään kirjahyllyssä kauemminkin kuin vuoden...




3.2.2013

Tilannetietoja

Hevosten treenikausi jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. No myönnettäköön, että kyllä raveihinkin alkaa olla jo hinku ja kilpailukutsuja on seuraavien kuukausien osalta jo innolla plarailtu. Luultavasti kuitenkin vielä helmikuu tullaan hevosilla köröttelemään vain kotosalla ja maaliskuussa sitten katsotaan päästäisiinkö jo ihmistenkin ilmoille näyttäytymään.

Tämänpäivän lenkkiryhmä valmiina; Aatu ja Salama.
Salaman jalkaongelmia lukuunottamatta treenikausi on tähän mennessä sujunut hyvin. Oriit ovat olleet terveitä ja treenanneet molemmat ainakin tähän saakka hyvin. Ajoteiden pohjia ei ole saatu koko talven aikana kuitenkaan niin loistaviksi kuin ne viime talvena olivat. Lumi on tänä vuonna ihan kummallista puuteria eikä oikein ota millään kunnolla pohjaan kiinni. Olosuhteiden takia vetoja ei ole pystytty ajamaan siinä määrin kuin vuosi sitten, vaikka hevoset ovatkin saaneet reilusti liikettä. Lipsuva, kavion alta pettävä pohja tietenkin lisää tuntuvasti vaivaantumisvaaraa, mikä on yritetty ottaa huomioon ajamalla hiljaisempia vauhteja. Perjantaina Jyri kävi kengittämässä kaikki hevoset. Oreille laitettiin vielä täksi kengitysväliksi raskaat ratsu/remonttikengät jalkoihin. Kengitystä aletaan keventää enemmän ravihevosmaisempaan suuntaan Aatulla kuukauden päästä ja Samullakin varmaan maaliskuun aikana.

Aatun vuohisten rasvausoperaatio
 
Aatua pitkään enemmän ja vähemmän vaivanneet mahaongelmat ovat pysyneet nyt melko pitkään poissa, kun ruokinnasta jätettiin kokonaan kaura pois. Ori syö nyt vain Krafftin rehua ja lisäksi ProGuttia (Aatu samaistuu täysin rehun kohdekäyttäjäryhmiin: lehmät, siat ja kanat ;)). Mutta hevonen vaikuttaa nyt erittäin hyvinvoivalta ja treenaa kummallisen keskittyneesti. Ruokinnanmuutos ja ehkä iänkin lisääntyminen ovat tehneet hevosesta huomattavasti rauhallisemman ja lenkeillä se on tällä hetkellä harvinaisen rento ja keskittynyt. Tiedä sitten, kuinka pitkä olotila tämä on ja mitä tapahtuu sitten hiitti- ja kilpailukauden alkamisen jälkeen, mutta esimerkiksi viime vuoteen verrattuna Aatu vaikuttaa paljon paremmalta. Ja toki sen on sitä kyettävä raveissakin olemaan, kun sarjat kovenevat ja vauhdit kasvavat.

Samulle talvi on tehnyt hyvää. Se on riskistynyt paljon, vaikka toki tuntuukin vanhempiin hevosiin verrattuna silti kovin heiveröiseltä. Tykkään tästä hevosesta nykyään todella paljon, vaikka se onkin luonteeltaan täysin erilainen hevonen kuin muut meillä. Toivottavasti Samu olisi ensi syksynä meidän tallin kolmas starttihevonen.

Salkkari pesupaikalla
Ja Salama sitten. Siitä en oikein tiedä mitä sanoisin. Tamman piti juosta jo talvella kilpaa, ensiksi tammikuussa, sitten helmikuussa. Taukopisteet olisivat kerätty täyteen. Mutta. Aina Salamalle tulee jotain enkä minä oikein enää tiedä, milloin tai missä se tulee joskus juoksemaan kilpaa. Toivoisin niin, että Salamalla päästäisiin ajamaan tämä kausi vielä ihan täysipainoisesti kilpaa, mutta tämä alkuvuosi on nyt kyllä takunnut enemmän ja ja vähemmän. Takavuohisten ihottuma on saatu aikapäiviä sitten hoidettua kuntoon, mutta vasen takavuohinen muistaa silti turvotella aamuisin tasaisin väliajoin. En tiedä, onko se kinttu kuitenkaan ihan kunnossa. Treenaamaan olen kuitenkin päässyt Salamaa suurinpiirein suunnitellusti. Hevonen tuntuu ihan samanlaiselta kuin aina ennenkin. Se on aika tasainen treenaaja eikä siitä osaa lenkillä sanoa oikein juuta eikä jaata, sillä Salama tekee vain ja ainoastaan sen minkä siltä pyydetään, eikä anna itsestään kyllä mitään ylimääräistä ulos. Sinällään tiedän, että Salaman kanssa pitäisi vain päästä tasaisesti starttaamaan, mutta mitä kauemmin se on radalta poissa, sitä toivottomammalta sen radalle tuominen tuntuu. Yksi asia on kuitenkin aivan varma. Salaman pärjääminen tulee olemaan niin tiukassa, että se tulee kyllä tarvitsemaan kaikki neljä jalkaansa terveinä (tai niin terveinä kuin se tämän hevosen kohdalla on mahdollista) matkaan mukaan. Siksi ärsyttää ihan suunnattomasti tuo vasemman takajalan toistuva turvottelu. Tänään onnellisena löysin jalasta haavankin ja nyt saan taas muutaman päivän kuvitella kummitusturvottelun johtuvan haavasta. Olen kuitenkin niin vainoharhainen, että ehkä haluan silti vielä kerran käydä näyttämässä jalkaa klinikalla eläinlääkärille. Lupaan uskoa sitten sen jälkeen ja olla aamuisin sitten vaikka katsomatta koko kinttua...