Tilannetietoja

Hevosten treenikausi jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. No myönnettäköön, että kyllä raveihinkin alkaa olla jo hinku ja kilpailukutsuja on seuraavien kuukausien osalta jo innolla plarailtu. Luultavasti kuitenkin vielä helmikuu tullaan hevosilla köröttelemään vain kotosalla ja maaliskuussa sitten katsotaan päästäisiinkö jo ihmistenkin ilmoille näyttäytymään.

Tämänpäivän lenkkiryhmä valmiina; Aatu ja Salama.

Salaman jalkaongelmia lukuunottamatta treenikausi on tähän mennessä sujunut hyvin. Oriit ovat olleet terveitä ja treenanneet molemmat ainakin tähän saakka hyvin. Ajoteiden pohjia ei ole saatu koko talven aikana kuitenkaan niin loistaviksi kuin ne viime talvena olivat. Lumi on tänä vuonna ihan kummallista puuteria eikä oikein ota millään kunnolla pohjaan kiinni. Olosuhteiden takia vetoja ei ole pystytty ajamaan siinä määrin kuin vuosi sitten, vaikka hevoset ovatkin saaneet reilusti liikettä. Lipsuva, kavion alta pettävä pohja tietenkin lisää tuntuvasti vaivaantumisvaaraa, mikä on yritetty ottaa huomioon ajamalla hiljaisempia vauhteja. Perjantaina Jyri kävi kengittämässä kaikki hevoset. Oreille laitettiin vielä täksi kengitysväliksi raskaat ratsu/remonttikengät jalkoihin. Kengitystä aletaan keventää enemmän ravihevosmaisempaan suuntaan Aatulla kuukauden päästä ja Samullakin varmaan maaliskuun aikana.

Aatun vuohisten rasvausoperaatio

 

Aatua pitkään enemmän ja vähemmän vaivanneet mahaongelmat ovat pysyneet nyt melko pitkään poissa, kun ruokinnasta jätettiin kokonaan kaura pois. Ori syö nyt vain Krafftin rehua ja lisäksi ProGuttia (Aatu samaistuu täysin rehun kohdekäyttäjäryhmiin: lehmät, siat ja kanat ;)). Mutta hevonen vaikuttaa nyt erittäin hyvinvoivalta ja treenaa kummallisen keskittyneesti. Ruokinnanmuutos ja ehkä iänkin lisääntyminen ovat tehneet hevosesta huomattavasti rauhallisemman ja lenkeillä se on tällä hetkellä harvinaisen rento ja keskittynyt. Tiedä sitten, kuinka pitkä olotila tämä on ja mitä tapahtuu sitten hiitti- ja kilpailukauden alkamisen jälkeen, mutta esimerkiksi viime vuoteen verrattuna Aatu vaikuttaa paljon paremmalta. Ja toki sen on sitä kyettävä raveissakin olemaan, kun sarjat kovenevat ja vauhdit kasvavat.

Samulle talvi on tehnyt hyvää. Se on riskistynyt paljon, vaikka toki tuntuukin vanhempiin hevosiin verrattuna silti kovin heiveröiseltä. Tykkään tästä hevosesta nykyään todella paljon, vaikka se onkin luonteeltaan täysin erilainen hevonen kuin muut meillä. Toivottavasti Samu olisi ensi syksynä meidän tallin kolmas starttihevonen.

Salkkari pesupaikalla

Ja Salama sitten. Siitä en oikein tiedä mitä sanoisin. Tamman piti juosta jo talvella kilpaa, ensiksi tammikuussa, sitten helmikuussa. Taukopisteet olisivat kerätty täyteen. Mutta. Aina Salamalle tulee jotain enkä minä oikein enää tiedä, milloin tai missä se tulee joskus juoksemaan kilpaa. Toivoisin niin, että Salamalla päästäisiin ajamaan tämä kausi vielä ihan täysipainoisesti kilpaa, mutta tämä alkuvuosi on nyt kyllä takunnut enemmän ja ja vähemmän. Takavuohisten ihottuma on saatu aikapäiviä sitten hoidettua kuntoon, mutta vasen takavuohinen muistaa silti turvotella aamuisin tasaisin väliajoin. En tiedä, onko se kinttu kuitenkaan ihan kunnossa. Treenaamaan olen kuitenkin päässyt Salamaa suurinpiirein suunnitellusti. Hevonen tuntuu ihan samanlaiselta kuin aina ennenkin. Se on aika tasainen treenaaja eikä siitä osaa lenkillä sanoa oikein juuta eikä jaata, sillä Salama tekee vain ja ainoastaan sen minkä siltä pyydetään, eikä anna itsestään kyllä mitään ylimääräistä ulos. Sinällään tiedän, että Salaman kanssa pitäisi vain päästä tasaisesti starttaamaan, mutta mitä kauemmin se on radalta poissa, sitä toivottomammalta sen radalle tuominen tuntuu. Yksi asia on kuitenkin aivan varma. Salaman pärjääminen tulee olemaan niin tiukassa, että se tulee kyllä tarvitsemaan kaikki neljä jalkaansa terveinä (tai niin terveinä kuin se tämän hevosen kohdalla on mahdollista) matkaan mukaan. Siksi ärsyttää ihan suunnattomasti tuo vasemman takajalan toistuva turvottelu. Tänään onnellisena löysin jalasta haavankin ja nyt saan taas muutaman päivän kuvitella kummitusturvottelun johtuvan haavasta. Olen kuitenkin niin vainoharhainen, että ehkä haluan silti vielä kerran käydä näyttämässä jalkaa klinikalla eläinlääkärille. Lupaan uskoa sitten sen jälkeen ja olla aamuisin sitten vaikka katsomatta koko kinttua...