Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



28.5.2013

Hienoja poikia - Huikeita hetkiä

Samu saapuneena pääkallopaikalle

Mykistävää ja mahtavaa. Sitä raviurheilu on onneksi edes silloin tällöin. Juuri sitä raviurheilu oli meidän tallin kohdalla viime sunnuntaina Kaustisella. Kotiradan kirous on nyt voitettu Aatun ja Samun toimesta yhteistuumin - eivätkä oripojat olisi voineet eilen hienompia olla. Samun ja Aatun ansiosta sunnuntain jälkeen muistaa taas pitkään, miksi raviurheilu on maailman paras harrastus. :)

Sunnuntaiaamuna lopetin yövuorot ja, kiitos iltaravien, ehdin nukkuakin muutaman tunnin ennenkuin hevosia sai alkaa puunata starttikuntoon. Valjaat olin rasvannut, kärryt pessyt ja muutenkin kamppeet koittanut kerätä mahdollisimman valmiiksi jo aikaisemmin. Iskä oli käynyt aamulla Aatun kanssa kuitenkin lenkillä, joten vähän sen valjaita sai vielä puunata starttikelpoisiksi. Hevoset otettiin sisälle puoli kolmelta. Oriit pesulle ja parturiin. Samu kuljetuskuntoon ja ennen neljää varsa kopin kyytiin ja kohti Kaustista.

Samu ei vaivautunut välittämään varikon hevoshulinasta sen suurempia. Tai siitä, että kaiuttimista pauhasi vain ruotsia ja elitloppet-raveja. Samua ei tuntunut häiritsevän tai hermostuttavan yhtään mikään, mutta ihmisiä hirvitti lähinnä se, pysyvätkö tipahtamispisteessä olevat kengät Samulla jaloissa koelähdön ajan. Samulla oli jaloissa vielä hokkikengät, mutta niitä ei haluttu ennen koelähtöä vaihtaa, koska tiedossa on, että vanhassa kengässä Samu vain tuppaa ravaamaan paremmin.

Samu 3v

Lämmityksessä Vellu ajoi Samulla molempiin suuntiin ja kilpailusuuntaan ihan vauhdikkaastikin. Kaikki hyvin. Koelähdössään Samu oli häikäisevän hyvä. Se oli lähdön ainut 3-vuotias ja laitettu luonnollisesti numerollaan 13 volttaamaan yksin 80 metrin pakilta. Samu lähti voltista hyvin ja sai edeltään lähteneitä hevosia pian kiinni ja pääsi juoksemaan "ikäänkuin parijonossa". Ensimmäisen puolikkaaan väliajaksi kuulutetiin Samulle 46,0 ja koko kierros 42,5. Minusta Samu näytti ihan ankaran hienolta. Se lompsutteli omaa letkeää isoa raviaan kovin keskittyneen oloisena, mutta silti niin rennosti hölkkäillen joukon hännillä ja näytti ihan oikealta ravihevoselta. Me katselimme koelähtöä varikkokurvissa ja toisella kierroksella varikkokurvin ohittaessaan Samu oli yhdeksäntenä monta kymmentä metriä jo startanneita, aikuisia kärkihevosia perässä. Kaikki näytti niin hyvältä. Vellu käänteli Samun 700 metriä ennen maalia kolmannelle ja sitten koko loppu sujui jotenkin sumussa. Varikkokurvista ei nähnyt Samun etenemistä tai oikein mitään muutakaan. Samulle kuulutettiin kolmannen puolikkaan väliajaksi 33,0. Viimeisessä kurvissa laukkasi kolme hevosta ja hevosten lasketellessa loppusuoraa minulla ei enää ollut mitään käsitystä, missä tai monentenako Samu juoksi. Joku hevonen karkasi loppusuoralla muilta omille teilleen. Kuulin iskän höpisevän jostain neljännestä tai viidennestä sijasta. Koitin tsiikailla noilla sijoilla juoksevia hevosia, mutta ei niistä mikään näyttänyt Samulta. Sitten kuuluttaja sanoi jotain, milloin meinasi henki loppua: "Vanhemmilleen näyttää menemisen mallia 3-vuotias R.R. Samu, joka saapuu maaliin ensimmäisenä". Siis mitäh? Mutta siellähän se Samu todellakin lasketteli kaukana muiden edellä maaliin ja latoi viimeisen puolikkaan puolihuolimattomasti 28,5 -kyytiä. Vellu sanoikin heti lähdön jälkeen, että tuntuipa kuin olisi vanhalla hevosella ajanut. Ja siltä Samu kyllä näyttikin. Niin keskittyneeltä, rennolta, ravivarmalta, hienolta ja niin juoksijalta. Toki Samu on luonteeltaankin aika laiskahko hevonen, mutta kyllä koelähdön menossa näki paljon myös hiittien ja porukassa juoksemisen harjoittelun tulosta. Niiden harjoitusten ansiosta meillä on tallissa nyt virallisesti kolmas starttihevonen Samun läpäistessä koelähdön komealla kolmevuotiskoelähtötuloksella 34,9!!!

Samu koelähdössä, kuvannut Tuuli Silver

Nyt jälkikäteen olen katsonut kyseisen koelähdön fintoton videoarkistosta varmaan 20 kertaa ja joka kerta viimeistä takasuoraa katsoessa nousee hymy huulille. Kun Vellu kääntää Samun kolmannelle radalla, liikkuu takasuoralla vain yksi hevonen ja se kulkee kuin lämminveriset. Ihan huikea Samu.

Koelähdön jälkeen ei ollut paljon aikaa höpinöille. Samu pois aisoista, pesulle, jäät jalkoihin, melassivettä ämpärillinen naamariin, koppiin ja kotiin. Kotona käytiin vaihtamassa hevosta ja otettiin Aatu kyytiin. Sillä oli ravien viimeinen lähtö, joten loppupelissä ehdittiin hyvin käydä vaihtamassa hevosia kotona, koska raveihin uudelleen saapuessamme tuli neljäs lähtö juuri maaliin. Elitloppet-hässäköiden takia koko ravien aikataulu oli vielä normaaliakin venytetympi ja tuntuihan se vähän järjettömältä, että kun Aatu lämmitettiin kahdeksannen lähdön jälkeen oli kello jo 21.30. Lämmityksessä Aatulla oli kaikki ok ja varikollakin se oli jo ennen lämmitystä todella rauhallinen. Kai se luuli olevansa vain hiitillä, kun kerta Kaustisella oltiin. Aatun lähtö starttasi lopulta 22.15. Ensimmäisellä lähtöyrityksellä päästiin matkaan. Kahdenkympin takamatkan nelosraiteelta Aatu avasi pelin parilla laukka-askeleella ja askelmerkkejä sovitellessa takamatka ainakin tuplaantui tuosta kahdestakympistä. Ravirytmi löytyi, mutta kauaksihan Aatu taas kerran heti kättelyssä jäi. Juoksupaikka viides pari ulkona niin toivottoman kaukana kärjestä. Maaliin oli matkaa vielä kierroksen verran, kun Aatu sai käskyn kolmannelle kaistalle. Nyt ei eteen noussut yhtään hevosta toisin kuin Kuopiossa, joten Aatu sai edetä omaa tahtiaan tasaisesti kohti kärkeä. Tehtävä näytti silti ihan mahdottomalta, mutta mahdoton se oli hevonenkin. Ja niin väsymätön. Ja periksiantamaton. Aatu nitisti vastustajan toisensa jälkeen ja loppukaarteessa se kiritti kärkiparia jo niiden rinnalla kolmatta jyräten. Aatu jyräsi urheat viimeiset vastustajansakin loppusuoralla nurin ja unohti tällä kertaa itsekin tyystin laukata maaliin tai muuta hyvin "kotiratamaista". Aatun komea voitto kruunasi koko meidän hienonhienon ravipäivän. Voittoaika oli tasoitusennätystä sivuava 27,1ke. Aatun voittajaesittelyn aikana ihana kuuluttaja Pylkkänen huomioi meidän ikimuistoisen ravipäivän täydentäneen Samun koelähtötuloksenkin! Tuntui kerrassaan huippuhienolta!

Tästäkin kuvasta kuuluu kiitos Tuulille!

Täydellisen ravipäivän jälkeen voi todeta myös, että historia toisti suurelta osin itseään. Elettiin nimittäin päivämäärää 8.8.2010, kun Aatu juoksi Kaustisella 3-vuotiaana kanuunakoelähtötuloksen 35,7 ja samoissa raveissa Salama otti uransa avausvoiton. Vajaa kolme vuotta myöhemmin Samu täräytti tauluun sellaiset koelähtölukemat, että suoraansanottuna ihan hirvittää ja Aatu voitti oman tasokkaan lähtönsä. Käsittämätöntä!

Tällaista kun se raviurheilu aina olisikin, niin mikäs tässä olisi harrastellessa! ;) Nämä huikeat hetket kokeneena toivoisin, että ihan jokainen raviurheilun harrastaja pääsisi kokemaan saman. Sillä näiden hetkien takia tätä työtä tehdään ja näistä hetkistä jokainen unelmoi. Ja niiden saavuttaminen on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa ja tunnerikasta. Mutta tiedättekö, ne hetket on mahdollista saavuttaa! Ihan varmasti. Sitä en kiellä, etteikö työmäärä olis valtava ja etteikö myös hevosilla ole "jonkinlaista" osuutta asiaan, mutta periksi ei saa antaa. Sillä näköjään ihan tavalliset ihmiset, tavalliset harrastelijat pääsee näitä huikeita hetkiä kuitenkin kokemaan!
Samu lämmityksessä

Meidän ravireissut jatkuvat tällä viikolla suuntaan jos toiseen. Niinkuin viimeksi mainitsin tänään tiistaina mennään Salaman kanssa käymään Kajaanissa. Ihan yllättäin Salama pääsi surkeilla pisteillään mukaan myös lauantai-illaksi Vaasaan, joten sinne sitten. Kymppilähtö ja auton takaa numero 11. Lähtöpaikka on surkea, mutta positiivista tietenkin on, että ylipäätänsä päästiin mukaan ja sekin, että juostava matka on nyt ensi kertaa Salaman uran aikana 2600 metriä. Joten olisihan siinä periaatteessa aikaa kiriä jos niikseen tulee. Kävi miten kävi, sunnuntaina lähdetään sitten Aatun kanssa Mikkeliin T75-raveihin. Aatulla on Mikkelissä toinen lähtö, täyden matkan ryhmä ja numero viisi. Vastustajat näyttävät hurjilta, mutta Aatun lähtöjen kohdalla koitan nykyään olla hermoilematta vastaustajien kovuutta ennakkoon, sillä kyllä minunkin pitää joskus alkaa jo Aatuun ja sen kykyihin luottaa - oltiinpa sitten Mikkelissä tai Kaustisella.

Samu -meidän tallin kolmas "virallinen" starttihevonen

23.5.2013

Kolmonen Kuopiosta!

Aatu Kuopiossa 18.5.2013
 
Aatu on vain niin aarre. Ori jatkoi hienoja esityksiään lauantai-iltana Kuopiossa ja saalisti hurjan juoksun päätteeksi kolmossijan.

Kuopioon lähdettiin lauantaina ajelemaan hellekelissä. Se on kesä nyt. Kuopiossa ei ollut kuitenkaan ihan kesä, matkalla satoi vettä ja Sorsalossa oli pilvinen, eikä niin hurjan lämmin ilma. Aatulla oli vasta ravien 12. lähtö. Perillä oltiin neljännen lähdön aikoihin, koska oltiin ajateltu aikataulutus niin, ettei hevosen tarvitsisi hellekelissä (jota sitten ei ollutkaan) kovin kauaa odotella kopissa. Aatu oli katoksilla rauhallisen oloinen, huomattavasti rauhallisempi kuin tämän vuoden muissa starteissa. Varikolla pyörimisestä ei silti tullut mitään ja muutaman kerran keulittuaan, mahavyön lenkki, johon rintaremmi ja martingaali tulevat kiinni, irtosi liitoksistaan. Näihin alkaa jo pikkuhiljaa tottua, että aina hajoaa jotain tai kommeltaa ihan muuten vain. Lämmitykseen hevonen meni sitten ilman martingaalia ja rintaremmi solmittuna mahavyöhön... Vellu ajoi Aatulla neljä kierrosta lämmitystä hiljakseen. Kaikki ok. Lämmityksen jälkeen vaihdettiin siloihin uusi mahavyö, että saatiin taas kaikki remmit ja rensselit kiinni niinkuin kuuluu.

Aatu ja iskä Kuopion varikolla

Olin iloinnut koko kuluneen viikon Aatulle siunaantuneesta loistavasta ysiradan paikasta. Ja mitäs sitten tapahtuikaan? Niin. Lähtökiihdytyksen päätteeksi olisin huolinut hevoselle varmaan ihan minkä muun lähtöradan vain mutten ysiä. ;) Aatu ei todellakaan ole itse mikään rakettilähtijä, eikä se yleensä saa kiihdytyksessä mitään loistavia asemia kärjen läheisyydestä. Mutta Kuopion lähtökiihdytys oli kuitenkin ihan oma lukunsa. Aatun edestä lähteneet hevoset ykkös- ja kakkosnumeroilla laukkasivat lähtöön ja toinen hidasti vauhtia niin voimakkaasti, että ensimmäiseen kurviin mentäessä yksi takarivin hevonen törmäsi hidastelevaan valjakkoon ja Aatu posautti sitten kolmentana samaan sumppuun. Suuren suuri ihme olikin se, että Aatu pysyi kolaroinnista huolimatta ravilla. Mutta kärki oli tuossa vaiheessa jo jossain horisontissa ja Aatun juoksupaikaksi muodostui viides pari ulkona. Ihan toivottoman kaukana kärjestä. Kierroksen väliaika oli 29,0, joten siinä vaiheessa tiesi, että Aatu oli ihan mahdottoman tehtävän edessä, kun olettaa saattoi, että kärki pystyisi lopettamaan tosi lujaa. Kierroksen jälkeen Vellu käänteli Aatua jo kolmannelle kiriin, mutta edessä olikin sitten seuraava liikenneruuhka, kun Aatun eteen noussut hevonen ei edennyt mihinkään. Viimeisen takasuoran alussa tilanne näytti ihan menetetyltä. Kärki lisäsi vauhtia ja kolmannen radan letka kera Aatun valui taas kohti takajoukkoja, joten Aatu sai käskyn neljännelle radalle. Vapaata latua saatuaan Aatu kiri ihan miljoonaa. Neljättä rataa pitkin se heilahti hetkessä niin, että sai kärkiporukan kiinni ja kiri loppusuoran todella rehdisti ennättäen vielä kolmanneksi ja tuoden iskälle mukavan synttärilahjan. Juoksu epäonnistui totaalisesti, mutta hevonen oli ihan ankaran hyvä ja osoitti olevansa hienossa kunnossa. Koko viimeisen kierroksen Aatu tuli 24,8-vauhtia, ja nyt jälkeenpäin luin Hevoskellottajan blogista, että Aatulle oli kellotettu viimeisten 700metrin vauhdiksi 23,3. Että kyllä se ihan juosten maaliin tuli... Aatun ajaksi tuli 27.6ake.

Startin ja jäähdyttelyjen jälkeen Aatu pääsi pesulle. Tähän saumaan pitää kehua Kuopion pesupaikkoja, jotka ovat Seinäjoen pesupaikkojen kanssa ehkä Suomen raviratojen toimivimmat.
Kotimatka kesäisen Suomen halki oli leppoisa ajella. On valoista, lämmintä ja niin käsittämättömän vihreää. Voikohan luonto enää hienommaksi muuttuakaan? Kotona oltiin joskus yhdentoista aikoihin.

Kavereiden kanssa on kiva treenata! Samu, Salama ja Viltsu vetoharjoituksissa

Koska hevoset vaikuttavat tällä hetkellä suhtkoht terveiltä ja ovat treenanneet suhtkoht mukavasti, ollaan ajateltu ajella sitten kilpaa. Eli uutta putkeen vain. Sunnuntaina ohjelmassa olisi käydä Samun ja Aatun kanssa Kaustisella raveissa. Samu juoksee koelähdössä ja Aatu, tadaa, ravien viimeisessä lähdössä, joka on täyden matkan voltti. Aatulla numero 9, kahdenkympin pakilta neloskaista. Volttilähtöä ei olekaan ajettu Aatulla koko vuonna, eikä tuo neloskaista sille mikään simppelein paikka ole kääntyä, mutta siitä töytyy nyt vain kokeilla ajaa. Joskus olisi mukava pärjätä Aatun kanssa kotiradallakin, sillä jonkinlainen kotiradan kirous Kaustisen starteissa on tullut esille. Aatun viidestä Kaustisella juossusta startista tuloksena ei ole ollut koskaan voittoa, paras sijoitus on kertaalleen saalistettu kolmonen, Pikkupelimanniajon karsinnoissa. Toivoa sopii, että tämä "kotiradan kirouskin" joskus voitettaisiin. Vähän ylimääräistä vekslausta saattaa sunnuntaina olla ohjelmassa, kun oriiden lähdöt ovat noin eri aikaan. Pitkä päivä tulisi molemmilla odotella eikä varsinkaan Aatun hermoille tuo odottelu aina ole niin hyväksi havaittua. Voi olla, että käydään välissä tuomassa Samu kotiin ja otetaan Aatu sitten vasta toiseen kyyditykseen mukaan. Täytyy sumplia.

Salama taas avaa "kesäravikautensa" tiistaina Kajaanissa. Tai avaa, jos tamma ei kehitä itselleen sitä ennen mitään vaivoja, kuten sillä tapana tänä vuonna on ollut. Kajaanissa Salamalla on ravien kuudes lähtö, täyden matkan voltti ja paalulta numero kaksi. Ihan paras mahdollinen paikka, että nyt ei pärjääminen ole kyllä enää lähtöpaikasta kiinni - se on sitä sitten enää hevosesta itsestään.


Salama

Samu - hevosen hien hajun haistaa melkein kuvien välitykselläkin. ;)

Muuten elämä rullaa hevosten kanssa ihan normaalisti. Kaustisella on käyty ajamassa hiittiä ja kotona käveleskellään. Salamalla ja Samulla olen ratsastellut aika paljon välipäivälenkkejä, Aatu taas hölköttelee kärryt perässä. Eilen oli sikäli historiallinen hiittipäivä, että koko meidän hevoslauma oli Kaustisella yhtäaikaa hiitillä, kun Merja otti Salaman Viltsun seuralaiseksi omaan kyytiinsä ja oriit tuotiin meidän kopilla. Hiittiä ajaessa oli jotenkin epätodellinen olo, kun Salama, Aatu ja Samu painelivat samassa porukassa Nikulan rataa ympäri. Kiitos Merjalle Salaman kyyditsemisestä sekä kaikesta avusta radalla. Oli ihan huippu hiitti-ilta, vaikka oreilla tuumasikin homma loppua kohti nousta hattuun eikä ne ihan kaikista mukavampia tai helpoimpia käsiteltäviä enää ollutkaan. Pojat on poikia.

Viime sunnuntain tunnelmia Kaustisen hiittisuoralta

 

15.5.2013

Hiittejä, hoitoja ja startti!

Samu hiitillä
Varsin aikataulutettuja tahtoo tällä hetkellä päivät olla töiden ja hevosten treenien osalta. Vapaapäivät vietetään lähinnä Kaustisella hevosten kanssa, sillä sinne on jokainen hevonen kuskattu kaksi kertaa viikossa. Ja kun kolme ei mahdu yhteen kuormaan, niin Kaustisen keikkoja tulee neljä per viikko. Mutta itsepä sitä on harrastuksensa valinnut, joten tällä hetkellä tähän harrastukseen kuuluu se, että otetaan myös aika paljon autonkyytiä. Toisaalta kotona on nyt helppoa, kun hevosten kanssa ei tarvitse hiittien välipäivinä muuta kuin lähinnä käveleskellä.

Viime sunnuntain hiittiporukkaa

Aatu on ollut Killerin voittostartin jälkeen treeneissä hyvänoloinen ja se jatkaa suunnitellusti kauttaan ensi lauantaina Kuopiossa. Ravit saadaan katsoa Sorsasalossa loppuun saakka, sillä Aatulla on vasta 12. lähtö, mutta lähtöpaikka on kerrankin kaikkein paras mahdollinen ysi. Toisten takaa kiihdyttäessä lähtölaukan vaaran ei pitäisi olla niin suuri kuin eturivin paikalta, mutta toki tuo hevonen osaa laukata paikasta ja tilanteesta riippumattakin. Kovannäköisiähän nuo lähdöt tahtoo nykyään aina olla, mutta jollain lailla Aatuun on kyllä oppinut jo luottamaan. Hyvänä päivänään se klaaraa millaisen lähdön ja millaisen porukan tahansa ja huonona päivänä hommasta ei tule yhtään mitään kilpakumppaneista riippumatta. Hevonen on varmaankin paremmassa kunnossa kuin ikinä aikaisemmin ja minun mielestäni Aatu pystyy vaikka jo Kuopiossa tekemään uuden ennätyksensä JOS hevosella vain on se hyvä päivänsä.

Salaman impparijalka vaati penisilinikuurin jatkeeksi vielä sulfakuurinkin, mutta nykyään jalka on taas terveiden kirjoissa ja tammaa on päästy pari viikkoa hiittaamaan suunnitelmien mukaisesti. Ehkä sen voisi kohta jo jonnekin ilmoittaa starttiin ja sitten jäädä odottamaan, minkä vaivan Salama ilmoittautumisen jälkeen onnistuu itselleen kehittämään. Joskus minusta tuntuu, että Salama on yksinkertaisesti liian viisas ravihevoseksi...

Hoksasin myös, että olen aivan tyystin unohtanut esitellä täällä minun uusinta hankintaani... Ja nyt siihen tulee aluksi alustus. ;) Minä olen ihan fanaattisen tarkka hevosten jalkojen hoitamisesta. Minusta niihin ei voi kiinnittää liikaa huomiota, eikä hoitaa tarpeeksi. Ne ovat ravihevosen tärkein työkalu ja kaiken perusta. Vaikka meidän hevosten jalkoja jäähdytetään, venytellään, kääritään, rasvataan, bliistrataan ja tottakai tarvittaessa piikitetään, niin silti minulla on ollut jo kauan haave omasta laserhoitolaitteesta hevosten jalkojen hoitamisen apuna. Olen lukenut ja kuullut laserhoidon hyödyistä pelkkiä positiivisia kommentteja ja samalla huokaillut vekottimien tuhansienkin eurojen hintalappuja. Joskus luin sitten MediVendon sivulta HandyCure -laserista, jota pystytään käyttämään myös eläinten hoidossa, vaikka se ihmisille tarkoitettu laite onkin. Ja yllätys yllätys, hinta ei ollut lainkaan sellainen kuin hevosmarkkinoilla olevilla laserhoitolaitteilla. Toki tämä HandyCure ei varmastikaan ole teholtaan verrattavissa kalliimpiin eläintenhoitolasereihin, mutta ainakin se on turvallinen ja erittäin kätevä kapistus laserhoidon opetteluun.


"HandyCure -hoitava laserlaite antaa matalatehoita laserhoitoa. Hoito on biostimuloivaa, jossa solut uusiutuvat ja edistävät näin kudoksen paranemista. Hoito parantaa paikallista mikroverenkiertoa, vähentää turvotusta, lievittää kipuja ja stimuloi elimistön omia paranemis- ja kivunlievitysmekanismeja. Vammojen paranemisaika jopa puolittuu. Hoitava laser sopii sekä akuutin että kroonisen kivun hoitoon."

Laserhoito ei ainakaan ihmisillä tunnu miltään, mutta uskoisin eläinten aistivan siitä kuitenkin jonkinlaisen lämmön "tai jonkin muun tunteen", sillä niin usein hevoset rentoutuvat laseroinnin aikana olemaan ihan rauhassa (joskus jopa Aatukin!!!). Juuri tämän "näkymättömyyden" ja "tuntumattomuuden " vuoksi laserhoito voi olla pitkälti uskon asia. Minusta ainakin tuntuu, että saan välillä osakseni vähän pitkiä ja epäileviä katseita, kun istun tallin käytävällä ämpärin päällä hevosen jaloissa antamassa laserhoitoa, jonka ainut näkyvä asia on vilkkuva punainen valo... Mutta samapa tuo. Ihmisillä laserhoito on vammojen kuntouttamisessa jo lähes arkipäivää, joten mielestäni sen täytyy tuoda tulevaisuudessa apu myös eläinten hoitamiseen. Näin minä ainakin uskon.

Alun perin haaveilin laseria tietenkin Salaman jalkojen hoitamiseen ja nyt olen päässyt sitä kuukauden verran säännöllisesti käyttämään. Lisäksi laserilla on hoidettu Aatun rivivuohisia ja muita niveliä. Myös Samun takapolviin laserhoitoa on annettu muutamaan otteeseen.

Samun jaloissa
Salaman jatkuvasti kipeytyvät takavuohiset ovat olleet tamman murheen kryyni jo vuosikausia. Joskus eläinlääkärit ovat sanoneet minulle, että vaiva helpottaa iän myötä, mutta vuosien saatossa olen tullut siihen tulokseen, ettei se mihinkään ole helpottamassa. Vaikka hevonen on mennyt viime vuosina starteissa hyvin, se on ollut jatkuvasti vaivanen jaloistaan. Nyt Salama on terveempi kuin vuosikausiin. En olisi ikinä uskonut, että sen saaminen näin terveeksi olisi vielä ylipäätänsä mahdollista. Salaman nivelvaivat ovat vaatineet jo vuosia näännöllistä hoitamista. Viime talvi mentiin vähän eri kaavalla, kun marraskuussa Salama sai takavuohisiin irab-hoidon. Lisäksi Salama käytettiin Kaustisen klinikalla kiropraktisessa hoidossa useita kertoja. Alkuvuodesta myös etupolvet piikitettiin irabilla. Ja nyt hevonen on sitten saanut säännöllisesti laserhoitoa. Ja ehkäpä se aikakin kuitenkin auttaa. Jokatapauksessa kaikki nämä hoidot ovat auttaneet Salamaa ihan valtavasti. Tamma on nyt täksi hevoseksi harvinaisen terve, eikä se ole kipeytynyt talven treeneistä, kevään hiiteistä tai niistä muutamasta startista, mitkä sillä on päästy ajamaan. Salama on ravihevosena antanut minulle jo kaiken, mitä siltä on uskallettu toivoa. Tottakai olisi upeaa, että Salama kykenisi juoksemaan kilpaakin vielä terveempänä kuin koskaan. Mutta. Kaikista tärkeintä on, että hevosella on nyt niin hyvä olla. Sitä ei kerro ravitulokset tai palkintorahamäärä. Sen kertoo Salama itse ihan jokaisena päivänä. Ja siitä minä tulen tällä hetkellä ihan valtavan onnelliseksi.

2.5.2013

Tehtyä ja tapahtunutta

Kevät on virallisesti tullut. Sen tietää upottavista, rapalilluisista tarhoista ja hevosten jaloissa kulkeutuvan kuran määrästä. Ja sitä on. Ihana, rapainen tuulinen kevät, kyllä sinua jo odotettiinkin. Kevät toi mukanaan paitsi rapaa, hevosten jalkojen pesemistä ja haavojen hoitamista myös ainakin yhden impparin. Toivottavasti tämä yksi riittää.

Imppari iski Salaman oikeaan takajalkaan. Tiedän, että se teki tuloaan jo viimeisen viikon ajan ja pesemisestä, käärimisistä ja ennaltaehkäisemisestä huolimatta jalka saavutti tukkipaksuutensa viime lauantaina. Jalka turposi päivän aikana ihan silmissä ja iltapäivällä Salama häävin enää käveli koko jalalla. Taas kerran tuli ainakin todistettua, että tässä lajissa tavoitteet ja toiveet vaihtuvat kyllä ihan hetkessä. Perjantaina hyvin sujuneen hiitin jälkeen odotin jo kovasti pääseväni Salaman kanssa Haapajärven Vappuraveihin. Vuorokautta myöhemmin taluttaessani kolmella jalalla kinkkaavaa tammaa tarhasta talliin, ei tulevalla startilla ollut enää mitään väliä.  Oli vain yksi ainoa toive eli saada hevonen kuntoon. Salamalla oli tuossa vaiheessa kuumetta jo 39,2 joten ihan kunnon tulehduksen se oli kinttuunsa saanut viriteltyä. Penisilinikuurille ja poisjäänti Haapajärveltä. Kerranhan se kirpaisi, mutta eipä tässä tilanteessa enää vaihtoehtoja ollut. Penisilliini teki tehtävänsä ja jo seuraavana aamuna kuume oli poissa ja Salama varasi taas myös impparijalalle. Mutta olihan se jalka ihan järkyttävä näky. Olin taas ehkä jo vähän unohtanut, miltä oikein kunnon impparijalka näyttää: Kun jalassa ei yhtäkkiä ole kavio- ja vuohisniveltä tai säärtä. On vain pelkkää paksua pölkkyä. Ja sellainen koipi meillä oli sitten seuraavat kolme päivää. Ihan tyytyväinen en jalkaan ole vieläkään, vaikka tänään se onkin näyttänyt taas pitkästä aikaa ihan hevosen jalalta eikä tukkipuulta. Että ne oli Salaman kohdalla sitten sellaiset Vappuravit. Mutta tuleehan noita, uusia raveja ja uusia vappuja. :) Mutta uutta Salaman jalkaa ei olisi saanut mistään, joten kaikkein tärkeintä on toki, että tamma tulee taas kuntoon.

Sukupostista pöllitty kuva, Aatu maanantai-iltana Jyväskylässä

Ne olivat ne huonot uutiset. Hyviäkin onneksi on, kiitos Aatun. Aatun kanssa on viimeinen kuukausi harmiteltu todellista sarjojen puutetta. Kerran se jo ilmoitettiin ihan järjettömään tasoitusajoon Seinäjoelle, mutta sarja oli ollut järjetön myös monen muunkin mielestä, sillä lähtöön ilmoitettiin loppujen lopuksi vain kolme hevosta ja ajamattahan se sitten tietenkin koko sarja jäi. Viime maanantaiksi Aatu sitten ilmoitettiin Jyväskylään, ihan ylisarjaan sinnekin, mutta jossakin on pikkuhiljaa jo pakko päästä starttaamaan. Sarjamääritys oli ryhmäajo enintään 29400€ tienanneille ja sielläpä Aatu sitten listoilla keikkui lähdön vähärahaisimpana 16530€ voittosummallaan. Aatu on ollut hiiteillä niin hyvänoloinen, että kyllä siihen jonkinlainen luotto taustajoukoilla oli ylisarjasta huolimatta.

Killerillä oli maanantai-iltana hieno keli. Kolmen tunnin automatka oli sujunut hyvin. Aatu oli katoksilla taas varsin rauhaton versio valjastaa, mutta rauhoittui sitten kun pääsi lämmityksessä kiertämään kolme rinkiä rataa ympäri ja toteamaan omin silmin, että tutuilla ovaaleillahan sitä taas liikuttiin. ;) Mutta. Jottei mikään olisi tylsää tai yksinkertaista, niin ennen starttia Aatu jälleen kerran järjesti oman teatteriesityksensä, jolla se varmisti ainakin pääsyn toto-tv:n hidastuksiin... Lähtöauton taakse kokoontuessa Aatun pään sisäinen navigaattori ilmeisesti sanoi: "Tee U-käännös, palaa heti mahdollisuuden tullen takaisin". Ja Aatuhan totteli. Se hyppäsi pystyyn ja heitti uukkarin. Lähtökiihdytys ei oikein ollut edes alkanut, kun Aatu siis jo aiheutti lähdönuusinnan ja kokoontuminen lähtöön piti ottaa uudemman kerran. Tuossa vaiheessa varikolla meinasi kyllä jo vähän, eikä niin vähänkään, hermostuttaa. Mutta jälleen kerran on todettava, että Aatu on niin yhden ihmisen ajettava hevonen. Vellu tietää sen jokaisen tempun eikä kuskin ilme kärryillä tainnut värähtääkään koko tilanteesta.

Killerillä, lämmitystä odottamassa
Toisella lähtöyrityksellä Aatun pään sisäinen navigaattori oli jälleen toimintakunnossa eikä lähtökiihdytyksessä ollut enää mitään ongelmia. Aatulla oli auton takaa numero kolme, josta se lähti hienosti ravia. Kovaahan sillä ei pääse lähtemään, mutta ylipäätänsä tuo ravialähteminen on tälle hevoselle aika kova juttu. Aatun juoksupaikaksi muodostui kolmas pari ulkona. Lähdössä pidettiin kovaa tempoa (24,0-26,0-26,5-26,0) mutta Aatu näytti parijonossa koko ajan oikein hyvältä. Kun maaliin oli matkaan 700 metriä Vellu nosti Aatun kolmannelle radalle ja ori tempaisi komeasti kärkiparin rinnalle. Maalisuora oli ihan kamala. R.R. Veera, Lentopiki ja Aatu kamppailivat tasapäin voitosta. Jälkeenpäin kuski sanoi, että oli varma että Aatu hoitaa homman kotiin eikä hänen tarvinnut muuta kuin istua kyydissä. Sen viime startin HLO-tuomion jälkeen minä en kyllä olisi ollut asiasta niinkään varma. ;) Mutta Aatu näytti taas, ettei ne aikaisemmat 11 voittoakaan ihan sattumaa ole olleet ja lipui kuin lipuikin voittoon komealla ajalla 26,5ake.

Kyllä tuntui hienolta! Kaikesta alun säheltämisestä huolimatta, Aatu oli nyt koko startin ajan todella keskittynyt ja hyvänoloinen. Se, että hevonen kykeni voittamaan noin ylisarjan kertoo kyllä paljon sen todellisista kyvyistä. Kunpa Aatu vain pysyisi terveenä, niin ehkä oriista tänä kesänä alkaisi irrota niitä vauhteja, mitä sen sisällä on aina tiedetty olevan. Killerin startti oli ehdottomasti yksi Aatun tähän astisen uran parhaista. Kotimatka oli voiton jälkeen lyhyt ja mukava ajella takaisin.

Sukupostista tämäkin, toinen kopiointirikos heti perään... Aatu pruuvaa.

Ja sitten Samun kuulumisiin. Sen kanssa käytiin viikko sitten vielä Kaustisen kevään viimeisissä harjoitusraveissa. 3-vuotislähdössä oli nytkin mukana viisi varsaa ja Samulla jälleen ykkösnumero. Voltista se kiihdytti keulaan, mutta Vellu antoi keulat pois heti ensimmäiseen kurviin mentäessä, sillä tarkoitus oli nyt ajaa Samulla selkäjuoksu. Aluksi näytti, ettei Samu ollenkaan tyydy paikkaansa johtavan takana ja olikin ihan uusi ilmiö tältä hevoselta, että näytti jo melkein, että Samu kiipeää keulahevosen yli. Mutta niin se vain tyytyi sitten kohtaloonsa ja juoksi loppumatkan rennon ja hyvänoloisesti toisessa parissa sisällä ja ulkona. Rata oli rapainen ja kuraa lensi silmille, mikä oli tulevaisuutta ajatellen Samullekin loistavaa harjoitusta. Varsalauma pysyi koossa maaliin saakka. Samun sijoitus oli 3. ja aika 49,5. Viimeisen puolikkaan varsat latoivat komeasti 36-vauhdilla.

Viime lauantaina Kimmo Tampereen klinikalta oli Kaustisella hoitamassa hevosia ja samalla Samukin käytiin tarkistuttamassa tutun eläinlääkärin toimesta läpi. Vähän koko alkuvuoden on ollut sellainen olo, että Samukin pitäisi Tampereen klinikalla kunnon syynissä käyttää, mutta ei ole kuitenkaan saatu niin paljon aikaiseksi. Minun ajatusmaailmassani hevoset pitää tarkistuttaa säännöllisesti läpi, että vikapaikat huomattaisiin ajoissa, että ongelmiin pystyttäisiin ajoissa puuttumaan ja että hevoset saisivat treenata ja kehittyä mahdollisimman terveinä. Salaman ja Aatun kanssa niin on toimittu ja systeemi on hyväksi todettu. Ilman eläinlääkäreitä ei kyllä tänä päivänä ole ravihevosiakaan, se nyt vain on kylmä tosiasia. Nyt ainakin itselle tuli valtavan hyvä mieli, kun Kimmo taivutti ja tutki Samun läpi. Samukin on talven ajan ollut kovasti lenkillä ja treeni tahtoo aina jälkensä jättää. Taivutuskokeissa oli reagointia molemmissa etupolvissa ja takapolvet ovat muuten vain vielä kovin voimattomat. Etupolvet ja takapolvien kiinnikkeet lääkittiin ja nyt saa Samun kanssa hyvillä mielin jatkaa treenejä koelähtöä kohti.