Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



23.5.2013

Kolmonen Kuopiosta!

Aatu Kuopiossa 18.5.2013
 
Aatu on vain niin aarre. Ori jatkoi hienoja esityksiään lauantai-iltana Kuopiossa ja saalisti hurjan juoksun päätteeksi kolmossijan.

Kuopioon lähdettiin lauantaina ajelemaan hellekelissä. Se on kesä nyt. Kuopiossa ei ollut kuitenkaan ihan kesä, matkalla satoi vettä ja Sorsalossa oli pilvinen, eikä niin hurjan lämmin ilma. Aatulla oli vasta ravien 12. lähtö. Perillä oltiin neljännen lähdön aikoihin, koska oltiin ajateltu aikataulutus niin, ettei hevosen tarvitsisi hellekelissä (jota sitten ei ollutkaan) kovin kauaa odotella kopissa. Aatu oli katoksilla rauhallisen oloinen, huomattavasti rauhallisempi kuin tämän vuoden muissa starteissa. Varikolla pyörimisestä ei silti tullut mitään ja muutaman kerran keulittuaan, mahavyön lenkki, johon rintaremmi ja martingaali tulevat kiinni, irtosi liitoksistaan. Näihin alkaa jo pikkuhiljaa tottua, että aina hajoaa jotain tai kommeltaa ihan muuten vain. Lämmitykseen hevonen meni sitten ilman martingaalia ja rintaremmi solmittuna mahavyöhön... Vellu ajoi Aatulla neljä kierrosta lämmitystä hiljakseen. Kaikki ok. Lämmityksen jälkeen vaihdettiin siloihin uusi mahavyö, että saatiin taas kaikki remmit ja rensselit kiinni niinkuin kuuluu.

Aatu ja iskä Kuopion varikolla

Olin iloinnut koko kuluneen viikon Aatulle siunaantuneesta loistavasta ysiradan paikasta. Ja mitäs sitten tapahtuikaan? Niin. Lähtökiihdytyksen päätteeksi olisin huolinut hevoselle varmaan ihan minkä muun lähtöradan vain mutten ysiä. ;) Aatu ei todellakaan ole itse mikään rakettilähtijä, eikä se yleensä saa kiihdytyksessä mitään loistavia asemia kärjen läheisyydestä. Mutta Kuopion lähtökiihdytys oli kuitenkin ihan oma lukunsa. Aatun edestä lähteneet hevoset ykkös- ja kakkosnumeroilla laukkasivat lähtöön ja toinen hidasti vauhtia niin voimakkaasti, että ensimmäiseen kurviin mentäessä yksi takarivin hevonen törmäsi hidastelevaan valjakkoon ja Aatu posautti sitten kolmentana samaan sumppuun. Suuren suuri ihme olikin se, että Aatu pysyi kolaroinnista huolimatta ravilla. Mutta kärki oli tuossa vaiheessa jo jossain horisontissa ja Aatun juoksupaikaksi muodostui viides pari ulkona. Ihan toivottoman kaukana kärjestä. Kierroksen väliaika oli 29,0, joten siinä vaiheessa tiesi, että Aatu oli ihan mahdottoman tehtävän edessä, kun olettaa saattoi, että kärki pystyisi lopettamaan tosi lujaa. Kierroksen jälkeen Vellu käänteli Aatua jo kolmannelle kiriin, mutta edessä olikin sitten seuraava liikenneruuhka, kun Aatun eteen noussut hevonen ei edennyt mihinkään. Viimeisen takasuoran alussa tilanne näytti ihan menetetyltä. Kärki lisäsi vauhtia ja kolmannen radan letka kera Aatun valui taas kohti takajoukkoja, joten Aatu sai käskyn neljännelle radalle. Vapaata latua saatuaan Aatu kiri ihan miljoonaa. Neljättä rataa pitkin se heilahti hetkessä niin, että sai kärkiporukan kiinni ja kiri loppusuoran todella rehdisti ennättäen vielä kolmanneksi ja tuoden iskälle mukavan synttärilahjan. Juoksu epäonnistui totaalisesti, mutta hevonen oli ihan ankaran hyvä ja osoitti olevansa hienossa kunnossa. Koko viimeisen kierroksen Aatu tuli 24,8-vauhtia, ja nyt jälkeenpäin luin Hevoskellottajan blogista, että Aatulle oli kellotettu viimeisten 700metrin vauhdiksi 23,3. Että kyllä se ihan juosten maaliin tuli... Aatun ajaksi tuli 27.6ake.

Startin ja jäähdyttelyjen jälkeen Aatu pääsi pesulle. Tähän saumaan pitää kehua Kuopion pesupaikkoja, jotka ovat Seinäjoen pesupaikkojen kanssa ehkä Suomen raviratojen toimivimmat.
Kotimatka kesäisen Suomen halki oli leppoisa ajella. On valoista, lämmintä ja niin käsittämättömän vihreää. Voikohan luonto enää hienommaksi muuttuakaan? Kotona oltiin joskus yhdentoista aikoihin.

Kavereiden kanssa on kiva treenata! Samu, Salama ja Viltsu vetoharjoituksissa

Koska hevoset vaikuttavat tällä hetkellä suhtkoht terveiltä ja ovat treenanneet suhtkoht mukavasti, ollaan ajateltu ajella sitten kilpaa. Eli uutta putkeen vain. Sunnuntaina ohjelmassa olisi käydä Samun ja Aatun kanssa Kaustisella raveissa. Samu juoksee koelähdössä ja Aatu, tadaa, ravien viimeisessä lähdössä, joka on täyden matkan voltti. Aatulla numero 9, kahdenkympin pakilta neloskaista. Volttilähtöä ei olekaan ajettu Aatulla koko vuonna, eikä tuo neloskaista sille mikään simppelein paikka ole kääntyä, mutta siitä töytyy nyt vain kokeilla ajaa. Joskus olisi mukava pärjätä Aatun kanssa kotiradallakin, sillä jonkinlainen kotiradan kirous Kaustisen starteissa on tullut esille. Aatun viidestä Kaustisella juossusta startista tuloksena ei ole ollut koskaan voittoa, paras sijoitus on kertaalleen saalistettu kolmonen, Pikkupelimanniajon karsinnoissa. Toivoa sopii, että tämä "kotiradan kirouskin" joskus voitettaisiin. Vähän ylimääräistä vekslausta saattaa sunnuntaina olla ohjelmassa, kun oriiden lähdöt ovat noin eri aikaan. Pitkä päivä tulisi molemmilla odotella eikä varsinkaan Aatun hermoille tuo odottelu aina ole niin hyväksi havaittua. Voi olla, että käydään välissä tuomassa Samu kotiin ja otetaan Aatu sitten vasta toiseen kyyditykseen mukaan. Täytyy sumplia.

Salama taas avaa "kesäravikautensa" tiistaina Kajaanissa. Tai avaa, jos tamma ei kehitä itselleen sitä ennen mitään vaivoja, kuten sillä tapana tänä vuonna on ollut. Kajaanissa Salamalla on ravien kuudes lähtö, täyden matkan voltti ja paalulta numero kaksi. Ihan paras mahdollinen paikka, että nyt ei pärjääminen ole kyllä enää lähtöpaikasta kiinni - se on sitä sitten enää hevosesta itsestään.


Salama

Samu - hevosen hien hajun haistaa melkein kuvien välitykselläkin. ;)

Muuten elämä rullaa hevosten kanssa ihan normaalisti. Kaustisella on käyty ajamassa hiittiä ja kotona käveleskellään. Salamalla ja Samulla olen ratsastellut aika paljon välipäivälenkkejä, Aatu taas hölköttelee kärryt perässä. Eilen oli sikäli historiallinen hiittipäivä, että koko meidän hevoslauma oli Kaustisella yhtäaikaa hiitillä, kun Merja otti Salaman Viltsun seuralaiseksi omaan kyytiinsä ja oriit tuotiin meidän kopilla. Hiittiä ajaessa oli jotenkin epätodellinen olo, kun Salama, Aatu ja Samu painelivat samassa porukassa Nikulan rataa ympäri. Kiitos Merjalle Salaman kyyditsemisestä sekä kaikesta avusta radalla. Oli ihan huippu hiitti-ilta, vaikka oreilla tuumasikin homma loppua kohti nousta hattuun eikä ne ihan kaikista mukavampia tai helpoimpia käsiteltäviä enää ollutkaan. Pojat on poikia.

Viime sunnuntain tunnelmia Kaustisen hiittisuoralta

 

6 kommenttia:

  1. Siis apua, te kerkesitte jo käydä koko porukalla ratalla :D Merja kyllä puhui tarjonneensa Salamalle kyydin, että pääsette kaikilla neljällä hevosella ratalle, mutta ei sit hoksannut, että te olitte käyny jo!
    Onnea kolmosesta, menenkin samantien katsomaan startin, ettei unohdu ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, tuumasta toimeen, niin oli yhteishiitti äkkiä toteutettu. :D Ja sattu starttien ym aikataulujen suhteen kerranki sellanen sauma, että kaikki hevoset oli mahdollista hiitata samana päivänä. Oli kyllä hienoa, kun oli neljä hevosta kerralla mukana. Aisottaminenkin kävi jo ihan työstä. ;)

      Kiitos. :)

      Poista
  2. Oli kyllä kiva reissu koko lössillä =) Suraavaa kertaa odotellessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea Aatun voitosta ja ihan super onnittelut Samun kokeesta, mahtava aika! Teette kyllä ihan mahottoman hienoo työtä hevostenne kanssa :)

      Poista
    2. Kiitos kovasti onnitteluista ja kauniista sanoistasi!
      Meillä oli kyllä niin ikimuistoinen ravipäivä Kaustisella. Molemmat pojat teki hienoa työtä! On toki itsellekin ihana saada joskus näin konkreettista, näkyvää tulosta myös siitä kaikesta omasta työstä, jota hevosten kanssa on tehty. :)

      Poista