Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



29.4.2012

"Loistoaamu"

Hevoshomma on aivan parasta ajanvietettä. Aamulla Samun vasen etujalka oli kolme kertaa niin paksu kuin oikea. Sen siitä saa, kun päättää jäädä jalasta roikkumaan valjastuskatoksen kiinnitysketjuun. Näköjään se kuitenkin kävelee jalalla ihan kohtuullisesti, mutta tämä hevonen ei tunnetusti tunne kipua ollenkaan, joten tiedä siitä sitten.

Aatu veti aamulla lenkille lähtiessä jälleen oikeaa takajalkaansa. Sen siitä saa, kun sanoo täälläkin ääneen, että jalka on parantunut. Aprillia. Ei se olekaan. Mutta kuluneet viisi päivää sentään todistivat, että hevonen voi vielä joskus parantua ja se yhä oikeasti kykenee käyttämään myös oikeaa takajalkaansa niinkuin hevosen kuuluukin. Laiha lohtu, mutta sen voimalla odotetaan seuraavia klinikkakäyntejä.

Tämän jälkeen olin aivan varma, että kun Oulun ensi lauantain lähtölistat tulevat nettiin, on Salamalla ravien viimeinen lähtö ja numero 16. Ei sentään. Lähtö kaksi, numero 10, 20m takamatka ja sieltä lähtörata 2. Voisi olla huonomminkin. Kai.

Aurinko sentään paistaa ja oli hieno keli käydä Salaman kanssa ratsastuslenkillä kummastelemassa joen valtavaa tulvimista. Luonnonvoimat ovat hämmästyttäviä.


28.4.2012

Ihmeparantuminen

Salkkari tänään Ylivieskassa
Melkein pelottaa sanoa asia ääneen. Viiden viikon kriisi on ohitse. Viisi pitkää viikkoa, jotka ovat sisältäneet unettomia öitä, kaksi keikkaa Tampereen klinikalle, pään hakkaamista seinään, puheluja eri alojen ammattilaisille, turhautumista, pettymyksen kyyneliä, toivonkipinöitä, jatkuvaa jalan hoitamista. Ja kaikki tuo Aatun oikean takajalan takia, joka jostain edelleen tuntemattomasta syystä heittäytyi viisi viikkoa sitten toimimattomaksi. Vikaa on yritetty paikantaa ja selvittää niin hyvin, kuin se ihmisvoimin on mahdollista. Mutta lopputulos oli aina sama; ei mitään vikaa. Viimeisen klinikkakäynnin jälkeen Aatu määrättiin kipulääkekuurille. Kuurin aloittamisen jälkeen hevosella oli toisinaan ehkä vähän parempia päiviä, tai parempia hetkiä, mutta sitten myös taas niitä aivan onnettomia hölkkäajolenkkejä. Viime tiistai-iltana töistä lähtiessäni räpläsin puhelintani, johon oli tullut äitiltä viesti: "Ilouutinen: Aatu on parantunut." Just, mikähän juttu tämäkin nyt sitten on. Hevonen on ontunut viisi viikkoa ja sitten yksi kaunis päivä se onkin parantunut, näinhän se juuri tosielämässä meneekin... Mutta totta se kaikki oli. Tiistaina Aatu oli lähtenyt tallin pihasta lenkille kuin ennen vanhaa - kaikki neljä jalkaa käytössä. Ja ainakin tähän saakka oikea takajalka on ollut pelissä mukana ja viiden viikon jalanvetämiskriisi on tuntunut päivä päivältä kaukaisemmalta murheelta.

Tämä on ihan hullua. Hevonen alkoi ontua jalkaansa ihan yhtäkkiä ja vaiva poistui vajaa viisi viikkoa myöhemmin samalla tavalla: ihan yhtäkkiä. Minä en ymmärrä enää mistään mitään, mutta ei anneta sen häiritä. Sillä meidän suurin toive on kuultu ja Aatu on parantunut entiselleen. :) Kipulääke on loppunut kolme päivää sitten, enkä jaksa enää uskoa, että se vaikuttaisi asiaan. Ehkä kipulääke kuitenkin laukaisi jotain lihasjännitystä tms ja se väärässä paikassa ollut palanen loksahti takaisin paikoilleen. Voikohan tällaisia ihmeparantumisia oikeasti tapahtua? ;) Oli miten oli, Aatulle on toki keretty varata toukokuulle aikoja ympäri Suomen maata: Hyvinkäälle kiropraktikolle, Kangasalan klinikalle, joka on erikoistunut hevosten pehmytkudos- ja lihasvammojen hoitoon sekä saksalaiselle hevososteopaatille, joka on tulossa käymään Kiuruvedellä. Vielä en ole uskaltanut perua mitään noista ajoista ja vaikka vaiva ei nyt palaisikaan, käytetään Aatu ainakin tuolla Kangasalalla, jotta saadaan varmuus sille, onko hevosen selässä ja lihaksistossa kaikki  kunnossa. Eihän sitä tiedä, vaikka Aatun kanssa päästäisiinkin vielä tänä kesänä raveihin!

Aatun ihmeparantuminen on antanut aivan uutta virtaa ja uskoa tulevaisuuteen ainakin omistajalleen. Iskä piristyi jopa siinä määrin, että vireillä olleisiin trailerikauppoihin laitettiin heti seuraavana päivänä vauhtia. Uusi traileri on Ruotista tuotu -09 vuoden Umesläp A35. Tärkeintä oli, että tuo on nyt telitraileri ja takaa hevosille tasaisemman kyydin. Eikä haittaa lainkaan, että koppi on superhyväkuntoinen. Vielä kun Mervi tuunaa sitä vähän teippauksilla, niin kyllä kelpaa. ;) Vanha koppi meni vaihdossa. Melkein harmitti antaa se maailmalle, sillä ollaan pidetty sitä tosi tarkasti ja se oli ainakin 11 vuoden ikäänsä nähden ihan helmi.



Salama järkyttyi uudesta menopelistään kaikista eniten. Vanha hevonen ei todellakaan tunnistanut uutta koppia omakseen ja sen kanssa sai melkein keskustella tänäaamuna kyytiinmenosta. Samulle taas tällaisilla maallisilla asioilla ei ole minkäänsortin virkaa ja sinne se kyytiin tallusteli. Joskus mietin, tajuaako tämä hevonen oikeasti yhtään mitään...


Samu kiertää ekaa kertaa Ylivieskan rataa

Lämmittelyä

Salaman ja Samun kanssa käytiin siis tänään Ylivieskan radalla. Hiittikaverina oli Merjan Viltsu! Hevoset eivät toisistaan välittäneet tuon taivaallista. Samu järjesti valjastuskatoksilla oman ohjelmanumeronsa heti valjastuksen jälkeen. Se sai jonkin ihmeen vetämiskohtauksen, mikä yleensä aina päättyy siihen, että varsa pomppaa eteenpäin niin paljon kuin ketjut antavat myöten. Niinhän se teki nytkin, mutta sai samassa rytäkässä huitastua etujalkansa ketjun yli ja kaatua rämähti kärryt perässä maahan. Hohhoijaa. Hetki meni ennenkuin saatiin riimu auki, jalat ja remmit oikeisiin väleihin ja sitten kopukka pystyyn. Samu on sitten niin taitava tuossa oystyyn hyppimisessä tai lähinnä siinä, että se saa nostettua etujalkansa ihan luonnottoman korkealle. No, homma jatkui eikä muita kommelluksia tainnutkaan reissun aikana enää sattua. Ylivieskan rata oli eilisten ravien jälkeen tosi hyvä. Ajettiin 3-4km lämmitystä ja sitten 3km hiitti 2.00-2.10 vauhteja, josta Samu oli mukana ekat kaksi kierrosta. Sitten hölkkyyteltiin vielä parin kilometrin loppuverkat. Salama pääsi helpolla, kuten oli tarkoituskin, sillä se hiitataan vappuna vielä reippaammasti Aatun kanssa ja sitten se toivottavasti juoksee ensi lauantaina Oulussa kilpaa. Samu oli ihan kohtuuhyvä. Onhan se vielä tosi tosi varsa ja ihan järjettömän voimaton, mutta loppujen lopuksi sillä on väljä ja eteenpäinvievä ravi, eikä voimaa pysty kehitämään muuta kuin kilometrien myötä. Sain Merjan suostumaan kuvaajaksi, joten saatiin mukavia muistoja tästä päivästä kuvienkin muodossa. Kiitokset!


Samu 2v


Hevosia kuin raveissa konsanaan... Viltsu, Salama ja Samu.

19.4.2012

Teivossa tavataan

Niin. Ja nimenomaan siellä klinikan puolella. Siellä Aatu on ollut viime viikkoina varsinainen vakioasiakas. Sanoisin, että oli jo melkein surkuhupaisaa mennessäni eilen ilmoittamaan tulostamme klinikan potilastoimistoon, että nainen tiskin takana hihkaisi heti: "Aatuko on taas täällä?!" Niin, missäs muualla, klinikallahan me juuri halutaankin olla. Eli jos ei muuta niin iloinen ja itseään hyvin täynnä oleva oriherra on ainakin koko Teivon klinikan henkilökunnalle tuttu. Ja oriin olemus on kaikille niin tuttu, ettei sitä enää ehdi taluttaa kuin klinikan ovesta sisälle, niin Aatu tullaan rauhottamaan. Ja aika monta rauhotusainepiikkiä siihen yhden reissun aikana uppoaa... ;) Ihana, eläväinen Aatu.

Eilen olin yövuoron jälkeen kotona klo 8.30. Lunta oli yön aikana satanut lähemmäs 10cm, mikä tarkoitti, että pakettiautoon oli pitänyt edellisiltana vaihtaa vielä uudestaan talvirenkaat alle. Ei tästä keväästä nyt vain tunnu tulevan valmista, ei sitten millään. Iskä oli aamulla kerennyt olla jo omissa töissään lunta auraamassa, ruokkinut hevoset, pitänyt Samua pari tuntia pihalla, siivonnut talliin (tarkkaan tyyliinsä....), pakannut Aatun ja Salaman kamppeet reissua varten autoon ja varustanut hevoset kuljetuskuntoon. Töistä tullessani hevoset siis seisoivat jo kopissa ja Samu oli pelastettu räntäsateesta talliin päiväksi. Tampereelle lähdettiin klo 8.40. Matkasta minulla ei ole paljon muistikuvia, kun lähinnä tuli nukuttua. Jossain vaiheessa pysähdyttiin ottamaan heinäpussi hevosilta pois, muuten posotettiin suorinta tietä Teivoon, jossa oltiin perillä klo 12.50.

Klinikan piha oli täynnä trailereita ja sisälläkin vallitsi melkoinen vilske. Ilmoittautumisen jälkeen käytiin kahvilla, lykättiin yks puolitainnoksissa oleva hevonen kopin kyytiin ja hetki odoteltiin, että saatiin hevosille karsinapaikat. Hevoset sisälle, kuljetustamineet pois ja sitten Aatu yllättäin tultiinkin jo rauhottamaan. Salaman kanssa päästiin heti hoitohuoneeseen, kun sitä tutkinut eläinlääkäri Mari otti tamman syyniin. Kerrattiin tamman jalka-, valmennus- ja starttihistoriaa, joka jälkeen mentiin pihalle taivutuskokeisiin. Etupolvet reagoivat taivutuksiin, mutta yllättäin takavuohiset olivat oireettomat. Jossain vaiheessa iskä tuli Kimmon ja Aatun kanssa myös pihalle takajalan vetämistä esittelemään.
Salaman kanssa mentiin röntgeniin, jossa myös Salkkari tainnutettiin. Tamma oli irtopalakuvattu ympäri vuonna 2009 ja sen jälkeen otettu vain muutamia kuvia, joten nyt se kuvattiin taas tarkemmalti läpi. Kuvat olivat etupolvien ja oikean takavuohisen osalta huonontuneet sitten vuoden 2009, mikä nyt tietenkin kertoo sen, kuinka paljon ongelmia Salamalla on jalkojensa kanssa ollut. Kuvat sinällään varmistivat, että oikeita paikkoja ollaan hoidettu ja toisaalta viestivät sitäkin, että eiköhän niitä joudu jatkossakin säännöllisesti hoitamaan. Nyt Salaman etupolvet ja takavuohiset lääkittiin Tildrenillä, mikä on osteoporoosilääke, ja toivottavasti tuo tammalle myös pidemmän hyödyn. Sarjatarjonta on tällä hetkellä täälläpäin ihan turhauttavan surkeaa, joten Salama ehtii oikein hyvin pitää lääkevaroaikataukonsa.

Aatu sitten. Jälleen jalkaa kuvattiin ja puudutettiin, juostiin ja puudutettiin tuntitolkulla. Ori ontui vähemmän kuin viime klinikkakäynnillä, mutta ontui kuitenkin. Eikä mitään selittävää löytynyt nytkään. Mysteeri jatkuu. Nyt otetut röntgenkuvat viimeistään todistivat, ettei jalassa ole mitään rikki. Luut, nivelet ja jänteet ovat täysin ehjät, joten kaikki hiusmurtuman mahdollisuus on nyt suljettu pois. Ontumisen syy on arvoitus ja vaivasta entistä hämärämmän tekee myös se, että hevonen vertyy parin sadan metrin juoksemisen jälkeen kuin napista painamalla täysin normaaliksi. Viime viikolla se hiitattiinkin kahdesti ja tuntuu hiitteihin oikein mainiolta. On käynyt hierojaa, kengittäjää jne. Nyt Aatu määrättiin kipulääkekuurille ja hevoselle pitää kuulemma antaa nyt vain aikaa. Vaikkei vikaa klinikalla löytynytkään, on jälleen kerran kiitettävä Teivon klinikkaa ja etenkin Kimmoa valtavasta omistautumisesta Aatun eteen. Kuulemma Aatun röntgenkuvia on tuijotettu viikonloppujakin ja mietitty yhdessä muiden klinikan eläinlääkäreiden kanssa, mistä kummasta voi olla kyse. Kimmo on myös soittanut iskälle ja kysellyt tässä klinikkakäyntien välissäkin Aatun kuulumisia.

Kotimatkalle päästiin lähtemään vähän ennen viittä ja kotona oltiin puoli kymmenen aikaan. Samullakin oli ollut raskas päivä kytätä tallin ikkunasta, milloin kaverit tulevat kotiin. Voi sitä jälleennäkemisen riemua taas... Aatu sai kipulääkkeensä, hevoset ruokansa ja järjestin tavarat paikoilleen. Ja olipahan luksusta päästä omaan sänkyyn nukkumaan.

Tänäaamuna tuntui varsin ihanalta, kun Aatu ei vetänyt jalkaansa lainkaan. Toki se johtuu nyt kipulääkityksestä, mutta antoi taas toivonkipinän paremmasta jatkosta. Tiedän, että raviurheiluun kuuluvat nämä huonotkin hetket ja vastoinkäymiset. Mutta saisivat ne nyt pikkuhiljaa Aatun kohdalta kyllä jo riittää. Turhauttavaa. Usko hevoseen ja sen kykyihin on kuitenkin valtava ja sen uskomuksen voimalla jaksetaan jatkaa vian selvittelyä. Kovin suuresta viasta ei voi olla kysymys, mutta ehkä se juuri tekeekin siitä nyt niin vaikeasti paikannettavan. Tämän hevosen eteen ollaan kuitenkin edelleen valmiita tekemään kaikki mahdollinen, viekööt prosessi niin kauan kuin tykkää. Periksi ei anneta!



Vaikkei raveissa oikein lähitulevaisuudessa päästäkään käymään, olen sortunut taas tekemään hevosille hankintoja. Jokainen sai FinnTackin upeat brodeeratut valjaskassit omilla väreillä ja lisäksi samoihin sävyihin sopivat hiitticoolerit. Salaman valjaspussi on sentään ollut jo käytössä ja siksi kuvaushetkellä tallissa, nämä oriiden ovat vissiinkin vain tällaisia koristuksia...


10.4.2012

Kelpo kaudenavaus

Ravikausi 2012 on vihdoin avattu meidän tallin osalta. Salaman kanssa käytiin saalistamassa pääsiäissunnuntaina Kaustiselta vitossija, mikä tuntui oikein hyvältä neljän kuukauden tauon jälkeen.  Talvitreenien jälkeen Salama on käytetty kahdesti Kaustisen radalla, jossa kovimmillaan on ajettu 1.45-vauhtinen hiitti. Kotona ei ole voinut viimeiseen kahteen viikkoon juuri muuta kuin kävellä ja se kävelykin on ollut viimeisen viikon aikana kova sana, kun tamma laitettiin kesäkenkään varsin talvisissa olosuhteissa. Starttiin mentiin kokeilemaan, missä mennään ja mihin kyydit tässä vaiheessa riittävät. Ihmeitä ei odotettu, vaikka viime vuoden aikana jonkinlainen luotto hevoseen tuli omistajan kaikesta pessimistisyydestä huolimatta.

Jälleen kerran Salama oli rehellisen hyvä oma itsensä. On ihan sama, onko se startannut eilen, viikko sitten vai neljä kuukautta sitten. Jokatapauksessa se yrittää aina kaikkensa. Lämmitys ei oikein kuskia vakuuttanut ja jälleen kerran totesin siinä aidan varresta kilpakumppaneiden lämmitysajoja seuratessa, että muut hevoset näyttivät paljon omaa hipsuttelijaani paremmilta. Näin se tuntuu kyllä aina olevan. Auton takaa Salama avasi kolmoskaistalta hyvin ja sai kerrassaan loistopaikan johtohevosen takaa. Jo kiihdytyksen jälkeen oli siis voitettu paljon ja Salama sai pitkän taukonsa jälkeen nätin suojajuoksun toisessa parissa sisällä. Väliaikoja kuunnellessa vauhti vaikutti radan varteen taukohevoselle ihan liian hurjalta ja hirvitti, kuinka tamma jaksaa pitää vauhtinsa maaliin saakka. Mutta jaksoihan se. Johtohevonen vähän väsähti loppusuoralla ja Salama jäi joksikin aikaa sen taakse kiinni ennenkuin kuski sai kiskottua tamman ulkoradoille kirikaistoille. Salama tuli loppuun asti tasaisesti ja ehkä vähän jäi jossiteltavaakin (niinkuin aina pitää raviurheilussa jäädä) myöhäisestä kiriinpääsystä. Maalissa viides, viimeiset rahat ja hieno aika 30,0a. Minä olin todella tyytyväinen hevoseen ja iloinen siitä, että se sai taukonsa jälkeen hyvän juoksun. Myös kuskin mieli muuttui sitten lämmityksen ja startissa tamma olikin sitten ollut hänenkin käteen oikein hyvä.

Hevonen oli startin jälkeen oikein pirteänä ja eilisellä ratsastuslenkilläkin se oli varsin iloisella mielellä mukana. Tästä on hyvä jatkaa.

Jatko on sitä, että huomenna Salamalle ja Aatulle tulee hieroja ja ensi viikolla ne kuskataan jälleen kerran Tampereen klinikalle. Aatun mysteeri-jalkavaiva on ollut ja pysynyt jo kolme viikkoa ihan samanlaisena, joten se käytetään nyt uusintakuvissa/tutkimuksissa Kimmon luona. Vaikka Salaman kauden avauksesta jäi hyvä mieli, on tunnelmia latistanut kyllä kovin tuo Aatun jalkaongelma. Tällä hetkellä suurin toive on vain, että Aatu paranisi. Tuntuu välillä, ettei millään muulla olekaan mitään väliä. Tunnelmat heittelevät välillä suuresti pettymyksen, epätoivon, raivon ja sitten taas sisuuntumisen välillä. Toisena päivänä tuntuu, että koko hevosharrastus on maailman idioottimaisinta tekemistä ja sitten taas Aatu pörhistelee tarhassa niin, että kuulen iskän lupaavan tärkeimmälle kaverilleen; "Minä vien sinut vaikka Kiinaan asti, että sinut saadaan kuntoon." Mitäpä siihen voi enää lisätä. Tämä harrastuksen ja etenkin tuon hevosen eteen ollaan valmiita tekemään kaikkemme. Toivottavasti se riittää.

2.4.2012

Harmitus

Hyvin mennyt hevosten talvitreenikausi on saatettu päätökseen. Päätökseen, ihan joka suhteessa; enää ei ole talvi, enää ei ole treenikausi ja enää ei mene ihan hyvinkään - ainakaan Aatun kohdalla.

Viimeinen kuukausi ollaan hiottu hevosia kohti kilpailukautta ja hevosten kauden avausstartit on suunniteltu jo viikkokausia sitten juuri tälle viikolle. Tänään Aatun piti aloittaa 5-vuotiskautensa Oulussa. Ori on saanut talven aikana paljon aikuisen hevosen massaa, treenannut hyvin ja nostattanut taustajoukkojen odotuksia alkavaa kautta kohti. Kunnes se sitten noin viikko sitten alkoi vetää oikeaa takajalkaansa. Vaiva tuli taas kuin salama kirkkaalta taivaalta ja oireilikin varsin mystisesti. Jalassa ei näkynyt eikä näy vieläkään mitään erikoista ulospäin; se ei ole mistään turvoksissa, lämmin, kosketusarka tai muutakaan ihmeellistä. Mutta hevonen vain arkoo jalkaa liikkeessä - ainakin silloin tällöin.

Kun uusia ravikuvia ei saada, niin laitetaan
viimevuotisia. Aatu Ylivieskassa 6.5.2011
Ei siis avattu kilpailukautta, ei, mutta perjantaina käytiin Aatun kanssa taas ottamassa auton kyytiä sellaiset 600km ja "pyörähdettiin" Tampereen klinikalla jalkatutkimuksissa. Eikä käynti nyt ihan pyörähdyskään ollut. Neljän tunnin syynin jälkeen klo 18.45 saatiin lupa pakata ori kotimatkalle ilman, että hevosesta löytyi mitään vikaa - muuta kuin oikean takajalan ontuminen... Aatun juoksemista nähtyään Kimmo epäili jalassa jonkinlaista murtumaa ja kieltämättä meilläkin oli epäilys, että kavioluu voi olla halki. Hankosidevamma tuntui vähän kaukaa haetulta, kun jalka ei kerta ollankaan turvotellut, mutta toki jalka myös ultrattiin. Jänteet ehjät. Jalasta otettiin sitten "muutama" kymmen röntgenkuvaa; kaikki nivelet ja kavio jokaiselta puolelta. Luut ehjät. Jalkaa aloitettiin puuduttamaan kaviosta ylöspäin ja vuohisnivelen/sääriluun alaosan puuduttamisen jälkeen Aatun liikkuminen parantui melkein normaaliin. Hevonen röntgeniin ja taas kuvia kuvien perään. Ei mitään. Juostiin betonialustalla ja hiekkapohjalla, puudutettiin vähän lisää ja taas juostiin. Lisää ultrausta, juoksemista, röntgenkuvia, juoksemista. Eläinlääkärikin oli vähän ihmeissään. Hevonen ontui ilman mitään syytä... Lopulta vuohisnivel ja takapolvi lääkittiin vähän varmuuden vuoksi. Nyt Aatu on kävelykuurilla ja jos ravi ei parane 1,5 viikossa täytyy mennä uusiin kuvauksiin, sillä kuulemma kaikki hiusmurtumat eivät välttämättä näy kuvissa vielä tässä vaiheessa, joskin klinikallakin todettiin, että kyse ei kyllä ole siitä, etteikö niitä kuviakin tuosta jalasta jo ala parin tunnin räpsimisen jälkeen olla!

Hyviä uutisia tietenkin oli, ettei jalasta läytynyt mitään vakavaa vikaa; jänteet ehjät, nivelet ehjät, luut ehjät, takapolven nivelkierukka ehjä, kavio ehjä. Mutta melkoinen mysteerihän tämä taas on. Ja harmittaa. Toisaalta suututtaa, miksi Aatun pitää aina teloa itse itsensä jotenkin ja miksi sen pitää olla niin toivottoman kipuherkkä hevonen (pelkkä influessarokotteen pistäminenkin pilaa sen elämän kolmeksi päiväksi) ja toisaalta harmittaa niin suunnattomasti, miksi aina Aatulle pitää sattua jotain. Miksi tallin parhaan hevosen kohtalo on aina olla sairastauolla milloin minkäkin ihmevian vuoksi? Miksi tämän hevosen ei anneta koskaan onnistua ja näyttää oikeita kykyjään? Miksi raviurheilun pitää olla näin typerä harrastus?

Kysymykset ovat turhia, kun vastauksia ei ole. Tämäkin vastoinkäyminen on nyt kestettävä ja siirretään sitä kauden avausta tarvittaessa vaikka ensi kevääseen. Järjellä ajateltuna voi tietenkin olla mahdollista, että Aatu olisi vain vähän kovemmasti reväyttänyt jalkansa. Seuraava suunnitelma on hoitaa lihaskuntoa hierojan avulla. Aikahan on paras lääke lähes vaivaa kuin vaivaan ja eiköhän se tämänkin vian korjaa. Voi olla, että hevonen on kunnossa viikon päästä, mutta toki jos hiusmurtuman mahdollisuus on edelleen olemassa, voi olla että hevonen on kunnossa syksyllä. Annetaan aikaa ja jatketaan harmittelua.
Hetki, jonne vain Aatun kanssa on ollut mahdollista päästä: Kriteriumfinaalissa.


Salama avaa kautensa pääsiäissunnuntaina Kaustisella. Onpahan edes jotain odottamista ja ilon aiheita, kun päästään pitkästä aikaa hevosen kanssa raveihin. Tähän aikaan vuodesta vekslataan sitten ajetaanko kesä- vai talvikengillä. Radat alkavat olla hiekkapintaisia, mutta kotona olosuhteet eivät vielä ole mitenkään kovin keväiset, ainakin tarhoissa on vielä paljon lunta. Hevonen täytyy kuitenkin kengittää ennen starttia ja kyllä minä sille kävin kesäkengät tänään Saariselta ostamassa... Tähän asti ainakin Salama kun on vain hyötynyt kenkien keventämisestä. Odotuksia ei ole, mutta kokeillaan nyt minkä verran Salkkari tässä vaiheessa kautta pysyy muiden perässä. On kuitenkin lähestulkoon kummallista päästä pitkästä aikaa hevosen kanssa raveihin ja kieltämättä oli hauska lukea lähtölistoja, missä lähes kaikki lähdöt oli myyty oriasemille/siitosoriiden mainostamiseen. Salama palaa lähdössään "synnyinseuduilleen" ja starttaa kasvattajansa Rokki Soi -lähdössä. :) Toivottavasti Salamakin tajuaisi, että tuossa lähdössä olisi nolo olla ihan mätähuono...