Hevoshomma on aivan parasta ajanvietettä. Aamulla Samun vasen etujalka oli kolme kertaa niin paksu kuin oikea. Sen siitä saa, kun päättää jäädä jalasta roikkumaan valjastuskatoksen kiinnitysketjuun. Näköjään se kuitenkin kävelee jalalla ihan kohtuullisesti, mutta tämä hevonen ei tunnetusti tunne kipua ollenkaan, joten tiedä siitä sitten.
Aatu veti aamulla lenkille lähtiessä jälleen oikeaa takajalkaansa. Sen siitä saa, kun sanoo täälläkin ääneen, että jalka on parantunut. Aprillia. Ei se olekaan. Mutta kuluneet viisi päivää sentään todistivat, että hevonen voi vielä joskus parantua ja se yhä oikeasti kykenee käyttämään myös oikeaa takajalkaansa niinkuin hevosen kuuluukin. Laiha lohtu, mutta sen voimalla odotetaan seuraavia klinikkakäyntejä.
Tämän jälkeen olin aivan varma, että kun Oulun ensi lauantain lähtölistat tulevat nettiin, on Salamalla ravien viimeinen lähtö ja numero 16. Ei sentään. Lähtö kaksi, numero 10, 20m takamatka ja sieltä lähtörata 2. Voisi olla huonomminkin. Kai.
Aurinko sentään paistaa ja oli hieno keli käydä Salaman kanssa ratsastuslenkillä kummastelemassa joen valtavaa tulvimista. Luonnonvoimat ovat hämmästyttäviä.
Ei voi olla totta!
VastaaPoistaVoi hyvänen aika!:(
VastaaPoistaVoi hittolaine! Toivottavasti nyt rupeis tuo Aatun homma selviimään!
VastaaPoistaNo voi ei :( Mutta ei se aivan parantumaton vaiva voi olla, jos välillä oli jo puhdas! Tsemppiä, kyllä se vielä tulee normaaliksi.
VastaaPoistaNiinpä. Yhdyn teidän kaikkien sanoihin. Oma järki tässä lähtee... :/ Sanontahan kuuluu, että hyvät tulevat aina takaisin. Toivottavasti Aatu olisi tarpeeksi hyvä! :)
VastaaPoista