Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



27.5.2014

Pala rauhaa



Elämä on välillä melkoista kilpajuoksua kellon, työvuorojen, aikataulujen ja pelkästään omien suunnitelmien ja oman harrastuksen kanssa. Hevosten treenaus, hoito ja kilpailutus ovat kuitenkin juuri niitä asioita, joita minä haluan elämässäni tehdä. Siksi tämä kilpajuoksu oman harrastuksen ja vuorokaudessa olevien tuntien kanssa tuntuu silti niin mukavalta. Tätä varten minä haluan elää elämääni.

Mutta. Vaikka ravireissut ovat tämän harrastuksen ehdoton suola, niin täytyy myöntää, että ihan parhautta on myös ratsastuslenkit Salaman kanssa kesäisessä metsässä. Se hiljaisuus. Hetki vain hevosen kanssa kahden. Se jos mikä on juuri se kuuluisa pala rauhaa. Onnellisuus.
Nämä kuvat nappasin lauantai-illan ratsastelulenkiltä. Tällöin hirvikin lähestulkoon liittyi mun ja Salaman lenkkiseuraan, mutta sitä en valitettavasti ehtinyt kuvaamaan...


  
  Mutta tämän viikon ihmeellisin asia on tässä:  
 
Kuninkuusraviranking päivämäärällä 26.5.2014. Sijalla 22: Ponnen Aatos!!!!
Minä oon sanaton.Ihan käsittämätöntä. Meidän Aatu tuolla listalla, kaikkien huikeiden, oikeiden kuninkuusravihevosten seasssa. Uskomatonta.
Ja selvyydeksi toki, ettei Aatulla haaveillakaan vielä mihinkään kuninkuusmittelöihin osallistumisesta, ei todellakaan. Mutta tottakai unelma kuninkuusravihevosesta elää ja kasvaa Aatun kilpauran mukana. Siksi tämän rankingin näkeminen oli kerrassaan pysäyttävä kokemus. Aatun nimi tällä himoitulla listalla on jo äärettömän hieno asia! Sillä tällä listalla on vain ja ainoastaan hyviä hevosia.

Aatun tämänhetkistä rankingsijoitusta ihmetellen käydään sunnuntaina tempaisemassa seuraava ravireissu. Kopin kyytiin lähtee Aatu ja suuntana on Mikkeli. Tapahtumana, ei enempää eikä vähempää, kuin T75-finaalikierros. Aatulla on kuudes lähtö ja täyden matkan ryhmäajo, auton takaa numero kaksi. Lähtöpaikka on tottakai mainio, vaikkei Aatu hitaana käynnistyjänä voikaan sitä parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntää. Vastusta riittää,  niin kuin finaalikierroksella tietenkin kuuluukin. Mutta myös Aatulla on ollut toistaiseksi kaikki hyvin  ja toivotaan, että Kuopin startti kropassaan mylly pyörisi Mikkelissä vieläkin tehokkaammin. 

22.5.2014

Starttailua


Samu Kajaanissa.
Heti alkuun pahoittelut, että postauksen kuvat ovat nyt kovin Samu-painotteisia,
sillä Kuopion raveissa tuumasi olla kahden hevosen kanssa niin kiirusta, että kuvaaminen unohtui.

Voi raviurheilu ja sen harrastamisen ihanuus. Siinäpä päällimmäiset fiilikset viime päiviltä. Tällaisen viikon jälkeen sitä melkein unohtaa itsekin, kuinka paljon hevosten, niiden hyvinvoinnin ja valmentamisen eteen on tehty töitä. Näinä hetkinä ei muistella viime talven toivottomia treenikilometrejä lähes lumettomilla metsäteillä, ei kuumetautia, joka uuvutti oriit joulukuussa totaalisesti, ei jänneultrauksia, ei kävelylenkkejä, ei niitä kevään viittäkymmentä hiittireissua Kaustiselle,ei rapakuorrutettuja kärryjä ja valjaita, ei pieniä huolia isojen ongelmien perään tai edes sitä hurjaa eläinlääkärilaskupinoa. Ehei, tällä hetkellä raviurheilu on vain ihan huippuhienoa! Ja juuri näiden kuluneiden päivien eteen kakki työ on tehty; että hevoset pääsisivät juoksemaan raveissa terveinä ja hyvintreenattuina.

Tähän väliin täytyy myöntää, että suurin raveihin liittyvä stressinaihe oli viime viikon torstaina meidän oman seuran, Toholammin Hevosjalostusyhdistyksen järjestämät harjoitusravit Kaustisella. Samalla harkkarit olivat perinteiset Lestijokilaakson Mestaruusravit, jotka tähän saakka on pidetty aina Kannuksen radalla. Nyt päätettiin kuitenkin olla rohkeita ja kokeilla jotain uutta pitämällä ravit Kaustisella. Kaikki sarjat saatiin kasaan, meillä oli jokaisessa lähdössä komeat palkinnot ja loppujen lopuksi järjestelyt sujuivat hienosti. Mutta iso työmäärä töitä harkkareiden eteen tehtiin ja omasta puolestani haluan täälläkin kiittää kaikkia talkootyöläisiä sekä tietenkin raveihin osallistuneita hevosia taustajoukkoineen ja Kaustisen ravirataa, joka tarjosi meille loistavat puitteet harkkareiden pitämiseen. Kiitos!


Kun omista harkkareista oli selvitty, pääsi sitten jännittämään omien hevosten startteja. Lauantaina lähdettiin yhdentoista aikoihin köröttelemään Salaman ja Aatun kanssa kohti aurinkoista Kuopiota ja T75-karkeloita. Paikan päällä oltiin vähän ennen kahta. Meidän kalustosta raviurakoinnin aloitti Aatu juoksemalla ravien kuudennessa lähdössä. Jokseenkin moni ravitoimittaja oli edeltävällä viikolla iskälle soitellut ja kysellyt syytä Aatun pitkään taukoon, tietoja treeniotteista ja odotuksia menestymisestä. Tosiasia oli toki se, että Aatu oli juossut kilpaa viimeksi 7 kuukautta sitten. Se on aivan hirvittävän pitkä tauko peilaten siihen, ettei hevonen ole ollut mitenkään rikki, mutta sillä vain on ollut "ainajotain" tai se ei ole vain tuntunut treeneissä "oikeanlaiselta". Toinen tosiasia on se, että me ihmiset voimme antaa toimittajille millaisia vastauksia vain, mutta todellisuudessa menestymisodotuksetkin olivat silkkaa arvailua. Lauantai oli meille valtavan tärkeä päivä, sillä meidän osalta arvailut oli nyt arvailtu ja oli Aatun aika antaa todellisia vastauksia nykyvireestään, päivän kunnostaan ja jatkosuunnitelmista. Hevosen hyvyys ei tauon aikana tietenkään katoa mihinkään, mutta ei seiskaviistasolla yleensä taukohevoset millään heti pärjää. Kilpailu on kovaa.

Kuten jo aiemmin todettua Aatu oli saanut kauden avaukseensa meidän mielestämme parhaan mahdollisen lähtöpaikan yhdeksän. Lähtö uusittiinkin kerran, mutta Aatu lähti molemmilla lähtöyrityksillä ravia. Hiljaa mutta oikeaa askellajia kuitenkin. Edessäkään ei ollut mitään rakettikiihtyjiä, joten Aatun juoksupaikka tipahti heti kättelyssä melko kauas kärjestä, neljänteen pariin ulos. Kärki piti yllä 2600 metrin matkalle melko reipasta tempoa; ensimmäinen tuhat 26,0 ja toinen kierros 25,5. Viimeisellä takasuoralla Vellu nosti Aatun kolmannelle radalla kiertoon ja se sai hyvää vetoapua lopulta lähdön voittaneesta Aaron Hemistä. Mutta myös Aatu oli sitkeä ja kesti kirinsä hienosti. Toki tauko painoi jaloissa, mutta hevonen tsemppasi todella urhoollisesti kovassa lähdössä maaliin saakka ja kiri komeasti kolmanneksi! Ilahduttavinta minusta oli sijoituksesta huolimatta se, että Aatu ravasi hyvin ja näytti loppusuoralla jopa sen verran rutinoitumisen tai aikuistumisen merkkejä, että sitä kärsi lopussa ehkä ensimmäistä kertaa sen uran aikana ajaakin lopussa. Vau. Aatun ajaksi tuli 27,2 ja taustajoukoilta tippui suuri kivi sydämeltä. Aatu tuli takaisin omalle tasolleen.

Salamalla oli ohjelmassa ravien 11. lähtö ja auton takaa numero kaksi. Lämmityksen jälkeen riisuttiin etukengät pois ja juuri ennen starttia aseteltiin Iikalta vuokratut Ufot perään. Salama lähti auton takaa kovaa. Kovempaa lähti vain ykköskaistalta kiihdyttänyt I.P. Lennotar. Salama pääsi unelmapaikkaan johtavan taakse ja sai siinä ihan mainion reissun. Lähtö oli tasainen. Keulahevonen veti maaliin saakka ja Salama pysyi sen perässä. Salama ei saanut koskaan kiriväyliä, mutten usko, että sillä olisi paukkuja parempaan ollutkaan. Maalissa Salama oli urhoollisesti kuudes. Viimeisillä kymmenillä metreillä se ei aivan kyennyt pitämään voittajan selkää ja tasaisessa maaliintulossa ulkokautta kiri monta hevosta. Mielestäni jotain lähdön tasaisuudesta kertoo se, että koko totokolmikolla oli sama aika, josta Salamakin hävisi vain 3 kymmennystä. Jokatapauksessa kahdessa viikossa Salama paransi melkein kaksi sekuntia kauden avausstartistaan ajan ollessa nyt 27,8. Tamma antoi itsestään taas kaiken ulos ja juoksi sen mitä jaloistaan pääsi. Ei miltään hevoselta voi enempää vaatia. Suurenmoinen, sitkeä Salama, jonka juoksupäätä en vain koskaan voi lakata ihmettelemästä.

Kuopiosta palattiin hyvillä mielin illalla puoli yhdentoista korvilla kotiin. Ravirintamalta huilattiin pari päivää kunnes tiistaina sitten tapahtui taas ja oli Samun vuoro lähteä raveihin. Suunnaksi Kajaani. Yksi minun suosikkiradoistani. Nyt täytyy kuitenkin sanoa, että niin paljon kuin minä olen aina Kajaanin raveja ja ravirataa ylistänytkin, niin nyt tuumasi kyllä mennä heti kättelyssä järjestelyjen suhteen hermot, kun selvisi, ettei Samulle oltu varauksesta huolimatta järjestetty katospaikkaa. Ja me ei todellakaan oltu ainoita, jotka selasivat katoslistaa edestakaisin läpi suuren ihmetyksen vallassa. Ei katoksia. Sisäänkirjoituksessa ja radan toimistossa leviteltiin lähinnä vain käsiä, että voi voi, katoksia ei vain riitä kaikille jos on täydet lähdöt. Pitäisi kuulemma katosvarauksen lisäksi kirjoittaa ilmoittautumisen yhteydessä viestikenttään, että haluaa katoksen. Just. Tai että hevosta ei voi aisottaa muualla kuin katoksessa. No katsos, kun ei tullut mieleen, että jos teen katosvarauksen, niin tarkoitan myös hevosen tarvitsevan sellaisen. Voi terve. Toisen kerran. Ihan ei kuitenkaan Samun, 4-vuotiaan kolmatta kertaa raveihin osallistuvan oriin kanssa tullut kysymykseen yrittääkään valjastaa sitä kopin perässä. Loppupelissä sitten Porokan porukka oli niin ystävällistä, että antoivat yhden heidän valjastuskatoksistaan Samun käyttöön hetkeksi. Moinen sähellys järjestäjien puolesta tympäisi ihan suunnattomasti, mutta kaikeksi onneksi Samun esitys oli startissa sellainen, että sen jälkeen suupielet ovat olleet korvissa saakka.

Kajaani 20.5.2014

Samu lämmityksessä

Samulla oli ravien kolmas lähtö, numero 14, takamatkaa 40 metriä ja sieltä lähtörata kaksi. Samu oli ollut lämmittelyssä ja varikolla oikein rauhallinen ja rento. Tiesin, että ehjällä juoksulla Samu kiertää parilta pakiltakin aika monta vastustajaansa. Mutta. Jälleen kerran on todettava, että mikään ei raviurheilussa mene niin kuin etukäteen kuvittelisi. Samu lähti voltista hyvin aina muutamat kymmenet metrit kunnes laukkasi. Lähtölaukka aiheutti taustajoukoissa kieltämättä hurjasti ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Moni muukin kyllä laukkasi kiihdytyksessä, eikä Samu edes pomppinut montaakaan askelta, mutta silti Samu tippui uudestaan aivan pitkän joukon perälle. Kun ravirytmi sitten löytyi Vellu pujotteli Samulla ensimmäisellä takasuoralla sisärataa pitkin lähemmäs pääjoukkoa päästen nostamaan Samun sitten neljänteen pariin ulos. Kierros mentiin "vain" 38-vauhtia ja siinä vaiheessa Samu oli jo taas hyvin pääjoukossa mukana. Kun maaliin oli matkaa 600 metriä Samun edessä oleva hevonen lähti kolmannelle kiriin ja Vellu nosti Samun neljännelle. Selostajan sanat Samun kiristä kertovat kaiken: Pyörä pyörii ja maisema vaihtuu. Samu heilahti hetkessä koko porukan ohi keulaan saakka ja lähti saman tien muilta karkuun. Samu pakeni maalisuoralla askel askeleelta muilta voittaen ihan murskaavan ylivoimaisella, ainakin 40 metrin marginaalilla. Huikea loppukiri ja viimeisen puolikkaan kellotus 22,0 vetävät vähän sanattomaksi, vaikka hevosen lahjat ja vauhtivarat onkin tiedetty valtaviksi. Silti. Samun esitys oli jotain henkeäsalpaavaa. Uskomatonta. Unohtumatonta. Erikoista. Ainutlaatuista. Voittoaika oli Samun uusi ennätys 30,6.

Pruuvissa

Ehkä viimeistään tuon Kajaanin startin jälkeen mekin vihdoin tajusimme, millainen kultakimpale meillä on tallissamme. Onneksi hevonen itse ei tajua ainutlaatuisista lahjoistaan tai erikoisuudestaan yhtikäs mitään. Kuten Salaman ja Aatun kohdalla, Samunkin kanssa on vain edettävä päivä kerrallaan kaikki mahdollinen sen hyvinvoinnin eteen tehden. Ja oltava nöyrästi kiitollinen näistä hienoista hetkistä.

Tänään Samun ohjelmassa oli vähän taivuttelujumppaa ratsain. Tarhojenpohjat ovat vihdoin niin hyvät, että niitä pystyy hyödyntämään melkein kuin kenttänä. Niko jopa suostui tulemaan hetkeksi kuvaamaan mun ratsastelua. Joten loppuun vaihteeksi jotain muitakin kuin ravi- tai hiittikuvia.


Samu jumppailee Kajaanin startin jälkeisenä päivänä

 
Venyttelyä


Kuski ainakin könöttää komeasti...

Samaan aikaan viereisessä tarhassa Salama otti vapaapäivästä kaiken ilon irti...


"Juu, hikoilkaa ja jumppailkaa te vain, minä ajattelin tässä ottaa aurinkoa." ;)



Samu the raviori "muissa töissä. ;)

Parhaita paloja



 

15.5.2014

Onnenpäivä

Tuokoon tuleva ravikausi mitä tahansa tullessaan, mutta uskallan sanoa, että meidän tallin hevosten osalta kauden tärkein startti on nyt juostu. Ainakin tunnearvoltaan kaikista suurin, tärkein ja merkittävin. Salama tuli takaisin raviareenoille 3.5. Oulun T75-kierroksella.

Salaisuus Rok: "Teki viime kaudella useita tinkimättömiä esityksiä. Tauolta tasaisessa lähdössä vain haastajalauman jäsen."
Näin luki Oulun ravien käsiohjelmavihjeissä. Allekirjoitan joka sanan.
Tinkimätön tamma. Sitä Salama juuri on.
 

Voi rakkaus tuota tinkimätöntä tammaa...
Kuten aikaisemmin todettua, Salama on juossut viimeksi elokuussa kilpaa. Yhdeksän kuukauden tauolta ilmoitin tamman kuitenkin uhkarohkeasti mukaan Oulun T75-kierrokselle. Hajoaa se kuitenkin jossain vaiheessa uudestaan, riippumatta siitä juokseeko paikallisraveissa tai seiskavitosissa. Mutta olipahan luksusta päästä pitkästä aikaa Salaman kanssa reissuun. Tamma oli ihan yhtä viisas, rauhallinen ja kaikenoikeintekevä kuin aina aikaisemminkin. Omat hermot vain olivat enemmän koetuksella, kun kuski ilmoitti myöhästyvänsä ainakin Salaman lämmityksestä. Että näin. No, Niko kävi ystävällisesti lämmittämässä Salaman ennen raveja. Tamma juoksenteli kolme kierrosta hyväkuntoista Äimäraution rataa ympäri jonkin lämminverisen perässä ja näytti ihan hyvältä. Starttiin sitten Vellukin ehti Salaman kyytiin.

Kun sitten Pylkkäsen sanat "lähtöön aikaa yksi minuutti!!" kahahtivat, ei minua edes jännittänyt. Suurin tunne oli käsittämätön helpotus ja kunnioitus omaa hevostani kohtaan. Hyvät tulevat aina takaisin. Salamalla oli auton takaa numero viisi. Vaikka se avasi auton irrottua hyvin, se ei kerennyt ihan nopeimpien starttareiden matkaan. Vellu sai laskettua tamman toiseen pariin ulos. Ihan täydellistä. Ensimmäinen puolikas viiletettiin 26,5 ja Salama näytti hienolta. Kovin kummalliselta tuntuukin, mistä nuo vauhdit niiden kahden minuutin hiittien jälkeen sitten kuitenkin aina tositilanteessa löytyvät! Toisella puolikkaalla vedettiin henkeä ja kierroksen väliaika oli vain 31,0, mutta sitten taas mentiin. Kolmas puolikas 26,5. Salama pysyi muiden matkassa toisessa ulkona. Lopussa monelta muulta kilpakumppanilta irtosi 28-lopetuksessa paljon parempia kirivaihteita kuin Salamalta, joka oli lopussa lähinnä tasainen, mutta tuli jälleen kerran maaliin sen, mitä vain ikinä sinä päivänä itsestään irti sai. Maalissa kuudes ajalla 29,5. Kausi avattu ja lomat lopetettu! Me kaikki olimme Salaman esitykseen valtavan tyytyväisiä. Pitkältä tauolta esitys oli positiivinen. Tamma oli ihan yhtä sitkeä ja yritteliäs kuin "aikaisemmassa elämässäänkin".

 

Kierros täyttymässä. Salama toisessa parissa ulkona. Kiitos näistä ravikuvista Sofia Nutivaaralle!


Oulun startin hienoudesta huolimatta kovin jännittävää oli myös seuraavana aamuna mennä talliin. Mutta siellä Salama seisoi kaikilla neljällä jalalla oikein iloisena. Helpotus. Jännejalka on ollut menossa mukana siis myös startin jälkeen. Ja se on ollut todellinen ilonaihe!

Tällä hetkellä Hippoksen sivujen starttihevoset-listaa selailu on vallan mahtavaa puuhaa (siis jos sitä vain suinkin ehtisi harrastaa) sillä starttihevosten seasta löytyy meidän kaikkien kolmen hevosen nimet! Salama ja Aatu suuntaavat lauantaina Kuopion T75-kierrokselle ja Samun on kunnia päästä tiistaina käymään huippuhienon Kajaanin kauden avausraveissa.
Oli hyvin helpottavaa, että Aatukin pääsi nyt mukaan Kuopioon ja pääsee vihdoin aloittamaan kautensa. Lähtö on huippudivisioonan 2600 metrin ryhmäajo. Jo mukaanpääsy olisi ollut suuri riemunaihe, mutta sitä on nyt myös Aatun saama lähtöpaikka yhdeksän. Se on tälle hevoselle paras mahdollinen paikka kauden avaukseen. Aatun tauko on ollut pitkä ja välillä melkoisen turhauttavakin. Säännölliseen starttirytmiin pääseminen olisi nyt ensisijaisen tärkeää ja kaikista merkittävin tavoite. Mutta Aatu on hyvä hevonen. Tauosta huolimatta. Kengityspolitiikka eroaa viime kesän starteista siinä, että nyt Aatu tulee juoksemaan hokkikengät takajaloissa. Kuten se on juossut kotona ja hiiteillä viime syksystä saakka.

Salama puolestaan juoksee ravien loppupään lähdössä, haastajadivisioonan täyden matkan ryhmäajossa. Eikä lähtöpaikka olisi senkään kohdalla voinut parempi olla. Kakkonen. Nyt ei kummankaan hevosen kohdalla metsään mennyttä starttia voi ainakaan lähtöpaikoilla selitellä. Ne ovat nyt niin täydelliset molempien kohdalla kuin vain ikinä olla voivat. Salaman lähtö on Oulun vastaavaa sarjaa kovemmannäköinen. Toiveissa on, että Salama kuitenkin hieman parantaisi itsekin. Kelin ja radan ollessa kohdallaan kaikki voitava Salaman suorituksen auttamiseksi tehdään; Vuokra-ufot laitetaan perään ja ainakin etukengät riisutaan pois. Sen jälkeen Salama tekee parhaansa ja se riittää siihen sijoitukseen kuin se lauantaina riittää.

Samua on koitettu kauden avausstartin jälkeen huoltaa, hoitaa ja treenata. En tiedä voiko sanoa tähtäin, mutta ainakin haaveet siintävät toki jo kesäkuun seitsemännessä päivässä ja Biofarm Cupin finaalissa. Sitä silmällä pitäen Samu juoksee tiistai-iltana Kajaanissa startin. Ohjelmassa on lähtö kolme, numero 14, aika aloittelevien suomenhevosten täysi voltti ja takamatkaa 40 metriä. Täysi iltapuhde siis. Toivotaan, että Samu ravaisi koko matkan ja tekisi ennenkaikkea hyvän ja tasapainoisen juoksun.

Palataan blogissa sitten ensi viikolla startteihin mahdollisimman uskottavien selittelyjen kera... ;) Siihen saakka nautin tästä hetkestä ja taidan selata starttihevoset-listan vielä kerran....

Tuulin ottama kuva Samusta harkkareissa huhtikuussa.