Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



26.4.2017

Huhtikuun kuulumiset

Vilma 21.4.2017

Kevät. Valo. Linnut. Vihreys.
Väärin. Tänä aamuna kevät on ollut lunta, märkää, rapaa, myrskyä. Tuli uusi talvi ja niin paljon lunta, että vähän tuumasi huumori olla koetuksella, kun mietti, että pitääkö ihan aikuisten oikeasti alkaa kolaamaan...

Kevät on myöhässä, mutta kai se tänäkin vuonna tulossa kuitenkin on. Kurasta, ravasta ja nyt tästä kunnon takatalvestakin huolimatta tykkään keväästä ja sen tuomasta valosta valtavan paljon. Hevostenkin murheet tuntuvat keväällä vähän vähemmän murheellisilta kuin ankean syksyn aikana. Keväällä on aina kuitenkin tunne, että ehkä kaikki vielä tästä iloksi muuttuu.

Salaman varsomiseen pitäisi olla enää alle viikko. Viikko. Inhoan tätä aikaa ja ahdistun jollain tapaa ehkä entistä enemmän jokaisesta kuluneesta päivästä, mutta silti koen säilyttäneeni tähän asti mielenterveyteni yllättävän hyvin. Ei jotenkin ole kerennyt aivan kamalasti miettimään ja pelkäämään. Salama on toki muuttanut isoon varsomiskarsinaan ja kameravalvonta on viritetty jotta vainoharhaista kyttäystä on mahdollista toteuttaa. Toisaalta Salamalla on vielä hokkikengät jalassa ja saa ollakin niin pitkään kuin vain suinkin mahdollista. Ihan vielä se ei kyllä näytä siltä, että lähiaikoina varsoisi.
Tässä vaiheessa inhoan kuunnella tai lukea myös esimerkiksi muista blogeista varsan syntymisen odottamisesta, mietelmiä tulevasta varsasta tai haaveilua jo varsan tulevaisuudesta. Niin. Tässä vaiheessa minun tekisi mieli huutaa kurkku suorana, että kun kaikki ei vain välttämättä mene niin kuin haluaisi tai suunnittelisi. Mutta ei se huutaminen mitään auta. Parempi olla hiljaa omien ajatustensa kanssa. Mutta mietin silti mielessäni, että ihmisten pitää kokea epäonnistuminen ja pettymys ennen kuin he oppivat arvostamaan onnistumista ja sitä, että kaikki meneekin hyvin. Sama totuus pätee tässä varsomisasiassakin. Siinä kun on niin monta muttaa. Mietteet ovat tässä vaiheessa kovin ristiriitaisia.
Salama pari viikkoa sitten.

Salama 26.4.2017

Salama. Viikko laskettuun varsomisaikaan.
Aatu ja Samu ovat edelleen toipilaita. Molempien jalat on ultrattu viime viikolla ja samalla Aatun hankoside myös poltettiin. Kävelytys jatkuu kummankin kohdalla taas ainakin seuraavat 1,5 kuukautta. Oma motivaatio on kävelyttämisen suhteen ihan nollissa, mutta onneksi tuo tallin pihassa nököttävä kävelytyskone ei ole työstään valittanut. Päällepäin Aatu ja Samu näyttävät molemmat niin hienoilta, että mielellään nuo kyllä kehtaisi radallekin viedä. Vaan kun sitä oikotietä ei nyt ole, niin on ajateltava, että jospa se nyt hevosten toipumiseen annettu aika palkitsisi sitten toisessa päässä. Itsensä huijaamista tai ei, mutta näillä mennään.

Aatun poltettu hankoside muutamia päiviä toimenpiteen jälkeen.
 Jalassa on turvotusta mutta jälki on siistiä!

Onneksi on kuitenkin Vilma, jolla on nyt suuri tehtävä olla tallin ainut treenihevonen. Vilmasta on tullut mukava hevonen. Ratareissut Kaustiselle voi tehdä sen kanssa yksikseen eikä sen toimimista tarvitse hermoilla. Sekin on nykyään sellainen asia, jota on oppinut oikeasti arvostamaan!  Kaustisella ollaan saatu seuraa ystäväni Merjan hevosesta, mikä tekee lenkkeilystä ihan kaikille osapuolille mukavampaa. Vilma juoksentelee tässä vaiheessa ihan sievästi, mutta minulle tulee kyllä ajoittain sen kärryillä vähän turhautunut olo. On siinä kuitenkin aika monta ratareissua tehtävänä ennen kuin Vilma osaa kilpailusuuntaan käännettäessä laskea lautasen alas ja purra kuolaimeen. Näin vertauskuvallisesti ilmaistuna. Mutta vielä sen ei tietenkään tarvitse mikään kilpahevonen ollakaan. Mutta kun viimeiset vuodet on ajanut vain aikuisilla hevosilla, niin tuommoisen taapertajan kanssa meinaa jossakin kohtaa uskonpuute iskeä.

Teppo ja Vilma. Uudet treenikaverukset Kaustisen hiittisuoralla.

Vilma ja iskä 23.4.2017


Loppuverryttelykörryyttelyt

Viime viikolla käytiin Vilman kanssa myös osallistumassa Kaustisella pidettäviin Hippoksen tamma- ja varsanäyttelyihin. Näyttelyihin oli ilmoittautunut paljon varsoja ja omalla kohdallani kyllä emmin Vilman ilmoittautumisen kanssa ihan viimeiselle tunnille asti. Mutta ilmoitin sitten kuitenkin. Ensimmäistä kertaa ikinä meidän tallin hevosella esittämään varsanäyttelyssä liikkeet ajaen. Näin sen tietenkin kuuluisikin olla, sillä ihan mahdotonta kaksivuotiaitten kohdallakaan on enää kunnon ravia taluttamalla esittää. Sielläpä nuo kaksi- ja kolmivuotiaat suomenhevoset sitten taapersivat radalla ensimmäistä kertaa voilokit kyljissä. Aika hauskaa. :) Vilma esitti liikkeet ihan mukavasti, joskin kyllä sitä niin kuin kaikkia muitakin varsoja selkeästi epäilytti radalla pällistelevä tuomarijoukko.
Näyttelytouhut sujuivat muutenkin onnistuneesti, vaikka päivä oli pitkä ja kelikin melkoisen hyytävä. Vilma esiintyi kaksivuotiaista viimeisenä ja odottelu sai lopulta senkin hermot kiristymään siinä määrin, että rakennearvostelussa varsa esitti myös kahdella jalalla seisomista.  Vilma sai tasaisen hyvät pisteet ja mitattiin 151-152cm korkeaksi. Tasainen pisterivistö toi hienon II+ palkinnon. Vilma keräsi valtavan palkintokokoelman ollen ikäluokkansa paras varsa, näyttelyn paras suomenhevosvarsa ja vielä näyttelyn paras varsa.

Vilman kanssa liike-esittelystä tulossa. Varsalla todistetusti voilokki kyljessä ensimmäistä kertaa!

Vilma ruusukesaaliinsa kera. Kiitos Heidille kuvista!

Tuomaristo arvosteli Vilmaa seuraavasti:
Tyyppi: Hyvät tyypit 8
Runko: Syvä, vankka, tiivis runko. Hyvä kaula, piirteetön säkä, hieman painunut selkä. Hyvä lanne ja lautanen. 7,5
Jalat: Vasemmassa etujalassa taittunut varvasakseli, oikea etujalka hajavarpainen. Takajalat hyväasentoiset. Kuivat jalat. 8
Kaviot: Hieman matalapohjaiset, muuten hyvät. 8,5
Käynti: Etujalat kerii, takajalkojen liikkeet ahtaat, suorat. Rauhallinen käynti. Hyvä yliastunta. 8
Ravi: Etujalkojen liike ahtaanlainen, takajalkojen liike väljä. Rytmikäs, hyvä ravi. 8,5

Hieno tamma Vilmasta on kasvamassa.

Mun tammavarsa osaa kyllä keuliakin...

Rakennearvostelussa Vilman hermot meinasivat totaalisesti olla koetuksella...

Villiässä. II+ palkinto. Kiitos kuvista Seidi Koivusalolle.

Tallielämä junnaa siis jotakuinkin paikoillaan. Riittäähän noissa neljässä hevosissa tekemistä töiden ohessa, mutta aika helpolla sinällään päästään nyt, kun vain Vilma on radalla käytettävä hevonen. Aivan varmaa on myös, että kesän päälle tulee ikävä raveihin oman hevosen kanssa.
Nyt ollaan oman yhdistyksen kanssa aktivoiduttu jopa järjestämään Kaustisella kahdet harjoitusravitkin. On ollut jopa ihan mukavaa yhdessä tekemistä, vaikka aika monta talkooihmistä homma vaatiikin onnistuakseen. Semmoista puuhastelua täällä siis, vaikka blogissa onkin ollut hiljaista. Jospa se tästä taas. Paikoilleen ei saa jäädä eikä hevosten ongelmia auta liiaksi murehtia.

Mukavaa kevättä (heti kun se oikeasti vain tulee) kaikille ja onnistuneita varsomisia jokaiselle niitä odottaville!

Talli rehuladosta kuvattuna.