Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



19.3.2014

Ihmisten ilmoilla



Tällä viikolla Keski-Pohjanmaalle tuli uusi talvi. Pakkanen ja lumi keskelle ennenaikaista kevättä vaatii taas ihmismieleltä vähän sulattelemista. Lauantaina arvoin kovasti ennen Salaman kengitystä, joko tammalle voisi laittaa kultakengät alle, kun ajokelit ovat olleet jo pitempään varsin kesäiset. Kaikeksi onneksi alle laitettiin vielä kuitenkin hokkikengät, mikä kerrankin osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, kun kerta talvikin vielä päätti palata.

Ennenaikainen kevät on ehkä vähän hämännyt ihmisiäkin ja ravirintamalla on tuntunut, että nythetikohta on päästävä starttiin tai kohta koko kesäkausi on mennyt ohitse. ;) No, ehtiihän sitä ehkä vielä kun viitsii kalenteriinkin välillä vilkaista. Treeni on nyt silti hyvin hiittipainoittaista ja hevoset ovat käyneet juoksemassa Kaustisen rataa ympäri. Salama on edelleen iloinen treenaaja, kuten näistä seuraavista kuvistakin voinee päätellä.

Salama ja iskä 17.3.2014

"Turhaa sinä siellä kärryillä pruutuutat, kyllä minä tiedän mikä tämän homman nimi on...."

Salama ja Viltsu ja ensimmäinen yritys keväästä 2014

 


Oripoikien kanssa otettiin askel lähemmäs oikeaa ravikauden aloitusta ja molemmat vierailivat tiistai-iltana Kaustisen harjoitusraveissa. Olipahan pitkän starttitauon jälkeen todellista luksusta päästä hevosten kanssa ihmisten ilmoille. Ihan huippua. Kaustisen harkkarit olivat hevosmäärältään lähestulkoon oikeisiin raveihin verrattavissa, sillä mukaan oli ilmoittautunut lähemmäs 90 hevosta, jotka oli jaettu yhdeksään lähtöön. Aatu oli ilmoitettu 1.35 sarjaan ja Samu 1.40 sarjaan. Kaustisella lumista (mutta hyväkuntoista) rataa töllistellessä ei voinut millään uskoa, että juuri edellispäivänä Salama oli käynyt Viltsun kanssa juoksemassa hiittiä täydellisellä kesäradalla. Suomen luonto se osaa olla yllätyksellinen...

Vähän masentavasta lumisateesta ja talvikelistä huolimatta oripojat tekivät meidän harkkarireissusta varsin mukavan ja juoksentelivat oikein positiivisella otteella lähtönsä läpi. Ensinnäkin paras positiivinen asia oli hevosten käytös. Oriit eivät kehdanneet esittää olevansa mitenkään lähesriippuvaisia ja Samukin käyttäytyi koko illan ajan kuin hevosen kuuluukin. Heinien ihmeellisellä voimalla se asettui katoksen karsinaan odottamaan omaa vuoroaan yllättävän sopuisasti, kun sillä oli ohjelmassa vasta viimeinen lähtö.

"Tukka laitettiin letille ja sitten mut teljettiin tänne kaltereiden taakse!"


Aatu-raasu joutui juoksemaan omassa sarjassaan kolmentoista lämminverisen seassa. Se lähti matkaan yhdeltä takamatkalta ja juoksi lämminverijoukon perässä viimeisessä parissa sisällä. Kunniakkaasti se roikkui muiden mukana ja kärjen lopettaessa 25-vauhtia Aatu vielä ohitti muutaman vastustajansa ja saavutti kärkeä. Aika oli 32,6 ja sijoitus 11. Hevosen esitys oli yllättävän hieno ja antoi taustajoukoille tärkeitä vastauksia talven treenien jälkeen. Kyllä ne vauhdit näköjään ovat Aatulla kuitenkin tallessa, vaikka kuinka meikäläisiä asia epäilyttäisikin. Aatulle teki hyvää saada kovempi harjoitus kroppaansa ja sitä kautta kierrettyä vauhtiruuveja hiljalleen enemmän auki kuin kiinni.

Aatu kerkesi juosta 43 oikeaa starttia ennen kuin tuli osallistumaan elämänsä ensimmäisiin harjoitusraveihin... ;)


Yli viiden kuukauden tauon jälkeen tuo voilokki Aatun kyljessä näyttää niiiiiiin hyvältä.

Samun lähdössä juoksi se itse mukaan lukien kolme suomenhevosta ja kuusi lämminveristä. Samu lähti numerolla kaksi matkaan. Lähtökiihdytyksessä se heitti peitsille ja siitä muutaman laukka-askeleen jälkeen raville, mutta sen jälkeen homma alkoi luistaa. Samu pääsi juoksemaan toisena sisällä ja sai mukavan selkäjuoksun. Hevonen näytti matkan aikana ankaran hienolta ja kuulemma tuntuikin siltä. Samu ylitti maalilinjan toisena ajalla 36,0 ja kiisi viimeisen puolikkaan lämminveririntamassa melkoista haipakkaa. Mitäpä siihen mitään enää sanomaan. Samu oli parempi kuin edes uskottiin ja tunnelmat esityksen jälkeen olivat sekä mykistyneet, onnelliset, helpottuneet että pelokkaat.

Kilpailukauden kynnyksellä on odottavat ajatukset. Tämä uusi talvi ehkä hieman hankaloittaa suunnitelmia, mutta ehkä tästä vielä kevät ja kilpailukausi saadaan aikaiseksi. Ehkä. Niitä ongelmia ja suunnitelmienmuutoksiahan tässä jos missä lajissa tulee aina, kun jotain edes meinaa etukäteen suunnitella. Päivä kerrallaan elämästä ja hienosta harrastuksesta nauttien. :)



5.3.2014

Hiittiaikakausi

Samu ja hankitreeniä 2.3.2014
 
Maaliskuu 2014. Lunta on maassa ehkä sentin kerros (näissä viime viikonloppuna Samusta otetuissa kuvissa ei sitäkään), metsässä sentään vähän enemmän. Pikitiet ovat sulia, linnut laulavat, pajunkissat kukkivat ja luonto on täysin sekaisin. Kuten koko talven. Kuluneet viimeiset neljä kuukautta ovat olleet onnettomin versio talvesta miesmuistiin. Mutta se oli nyt sitten tällainen versio, eikä asialla mitään mahda. Hevosten kanssa on vain odoteltu täysin turhaan sitä oikeaa talvea. Enää sitä ei tule, joten talven treenit on nyt sitten lipsuteltu. Tervetuloa kevät, hiitit ja sitä myöten ravit.

Oriit ovat hiittailleet Kaustisella säännöllisesti viimeiset 1,5 kuukautta. Ja mikäs siellä on nyt ajellessa, kun rata on ihan superhyvässä kesäkuosissa. Takana on yksi reippaampi 1.40-vauhtinen täyden matkan hiitti ja montamonta hidasvauhtisempaa harjoitusta. Ehkä se oriiden starttivalmiuskin sieltä talviteloilta vielä löytyy.

Salaman ja Samun kanssa käytiin viime viikolla päivän keikka Tampereen klinikalla. Me olimme lähteneet matkaan jo viiden aikaan ja kahdeksan aikaan iskälle soitettiin Kimmon olevan sairastunut. Me olimme tuossa vaiheessa jo reilun tunnin ajomatkan päässä Teivosta, joten Mari lupasi ystävällisesti tutkia omien asiakkaidensa lisäksi meidänkin hevoset. Olikin vallan hyvä klinikkareissu tällä erää, sillä Salama sai hiittiluvan ja Samu perusteellisen ontumatutkimuksen. Puoli vuotta siihen Salaman mitättömän pienen jännevamman kuntouttamiseen sitten meni. Tuntui melkein orvolta lähteä klinikalta ilman, että seuraavaa jänteen kontrolliultrausaikaa oli määrätty. ;)
Jos en muuta, niin sen minäkin olen viimeisen puolen vuoden aikana oppinut, että syvän koukistajajänteen vamma jännetupen sisällä ei sitten todellakaan ole niitä parhaiten paranevia vammoja. Moni on kuntouttanut hevostaan vielä paljon paljon kauemminkin, mutta moni olisi kyllä jo luovuttanutkin. En tiedä, eikä onneksi kukaan muukaan tiedä, tuleeko jalka kestämään kilpailukäyttöä lyhemmän vai pitemmän aikaa, mutta kerta jalkaa on kuntoutettu näin kauan, ansaitsee Salama kyllä mahdollisuuden vielä palata raviradoille. Takana on nyt puolen vuoden tauon jälkeen kaksi hiittireissua, jossa Salama juoksi ensimmäisellä kerralla kaksi ja toisella kolme hiittiä. Tamma nautti. Ja minä nautin. Hevonen on ollut toistaiseksi paljon, paljon paremman ja valmiimman oloinen kuin mitä ikinä olisin uskaltanut toivoakaan. Tottakai starttikuntoon on vielä piiiiiitkä matka, mutta ei vuosikausia treenatun ja kilpailutetun vanhemman hevosen pohjakunto näköjään hevillä minnekään häviä.


Samu ja iskä tulossa kävelylenkiltä
Samu tutkittiin Marin toimesta Tampereen klinikalla perusteellisesti läpi. Taivutuskokeen jälkeen Samulla ajettiin radalla, sitten puudutettiin ja taas taivuteltiin. Oikea etujalka oireilee hitaammassa vauhdissa, mutta ei enää kovemmassa. Niveliä hoidettiin ja Samu sai suonenkautta Tildren-lääketiputuksen, sillä eläinlääkäri perusteli järkevästi nuoren hevosen kipujen tulevan ennemminkin luustosta kuin nivelistä. Vaikka Samukin näyttää päälläpäin aika valmiilta hevoselta, ei se voi vielä 4-vuotiaana olla luustoltaan täysin kehittynyt.  Nyt on taas paljon mukavampi jatkaa treenejä, kun hevonen on perusteellisen hyvin tutkittu ja hoidettu.

Aatun kohdalla ollaan erityisen iloisia siitä, että hevonen tuntuu tällä hetkellä oikein rauhalliselta ja treenaa kummallisen keskittyneesti. Se on hiittireissuillakin nykyään ihan äärettömän leppoinen kaveri. Aatun kohdalla kauden avaus hirvittää ehkä kuitenkin kaikista eniten. Takana on pitkä tauko ja Aatulla on kuitenkin sen verran rahaa, että se joutuu heti ihan järjettömän koviin lähtöihin. Tosin ei niitä helppoja lähtöä ole nykypäivänä tiedossa millekään tai minkäänsarjaisille hevosille, mikä tarkoittaa mielestäni sitä, että ruuvia joudutaan kiristämään jo ennen starttiintuloa treeneissä melko kireälle. No, ikuisesti Aatun kohdallakaan starttiintuloakaan ei voi lykätä ja vastusta pelätä.


Samu hölkkää

Samun bravuuritemppu. ;)

Tällä hetkellä hevosharrastus tuntuu taas vallan mukavalta puuhalta. Linnut saa laulaa ja kevät tulla. Me ollaan (startti)valmiita - joskus. :)