Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



29.11.2011

Puhti pois

Historiallisen hyvin mennyt, ennätysten kirjoihin jäävä ja parhaiden muistojen aarrearkkuun talletettu ravivuosi 2011 päättyi meidän tallin viimeisenkin satrttihevosen eli Salaman osalta eilen Oulussa. Ja juuri noihin otsikon sanoihin kuskin tuodessa tamman startin jälkeen minulle.

Salaman 6-vuotiskausi alkoi Oulussa 4.4. kakkossijalla ja päättyi lähes kahdeksan kuukautta myöhemmin seitsemänteen sijaan. Eilen tammalla oli ensimmäistä kertaa tämän syksyn startteihin alla hokkikengät, mikä ei suureksi ilokseni tuottanutkaan Salamalle nyt minkäänlaisia liikevaikeuksia. Aika 30,3 on Salaman kolmanneksi paras juoksema volttitulos, joten sinällään hokit eivät kaiketi vauhtiakaan vieneet liiemmin pois. Mutta nyt jalkatilanteen sijasta mättäsikin jokin aivan muu. Salamalla ei ollut startissa lainkaan samanlaista tekemisen meininkiä ja tappamisen tahtoa kuin aikaisemmin. Puhti oli poissa. Salkkarilla oli selässään numero 12, mikä tarkoitti eilen kahdenkympin pakkia ja juoksurataa numero kuusi. Alkumetreillä tamma kiihdyttikin ihan vinhasti, mutta löi jo ensimmäisessä kaarteessa käsijarrua päälle. Juoksupaikka oli koko matkan pääjoukon perällä jossain 4. tai 5. pari ulkona. Eikä hevonen vain eilen syttynyt missään vaiheessa kilpailemaan siten, kuin tällä kaudella on totuttu näkemään. Sitkeys, joka on ollut tamman tavaramerkki, oli poissa ja juokseminen oli eilen pakkopullaa enemmän tai vähemmän. Ihan outoa. Varsinkin siihen nähden, että kotona hevonen todellakin on ollut mukamas niin hyvänoloinen ja jalkatilannekin vaikuttaisi kerrankin olevan hallinnassa. Ehkä hevosella on tässä vaiheessa kautta samanlainen kilpailuväsymys kuin omistajallaankin.

Puhdin puuttuminen on tässä vaiheessa kautta todellakin myös minun ongelmani. Siitäkin huolimatta, että tallin starttihevoset ovat tehneet hyvän kauden, etenkin Salama, joka on ylittänyt monta kertaa itsensä ja omistajansa toiveet. Silti jossakin määrin tuntuu tällä hetkellä vain helpottavalta saada Salamaltakin lupa starttitauon pitämiseen. Nyt vedetään kilpailuelämästä henkeä ja aloitetaan kunnonkohotus ensi kautta kohti. Siihen taas tarvittaisiin kyllä lunta ja mahdollisimman talviset olosuhteet, joita tänä talvena ei vain näytä millään tulevan. Tai ainakin odottavan aika tuntuu toivottoman pitkältä. Silti jonkinlainen lupaus lumesta on viime päivinä saatu edes siinä määrin, että maa on saanut ihan ohuenohuen lumikerroksen ja pakkanen on jäädyttänyt luonnon. Siihen saakka, kunnes se loppuviikon vesisaderintama taas tulee pettymykseksemme...
Jos palataan vielä Salaman kuluneeseen ravivuoteen, hämmentää sen hyvyys minut vielä tässä vaiheessakin. Kukaan ei olisi kauden alussa uskonut millaisen muodonmuutoksen Salama kilpahevosena nyt 6-vuotiaana tekisi. Tamma on yllättänyt omistajansa kerta toisensa jälkeen. Salaman pikkusievästä suorittamisesta on tällä kaudella tullut todellista tekemistä, rajojen kokeilemista ja ennätysten rikkomista. Hevonen kehittyi valtavasti viime vuodesta ja Salama onkin ollut tällä kaudella varsin varma kilpailija, tunnollinen taistelija ja ennenkaikkea suoritusvarma starttihevonen, joka ainakin jossakin määrin on jokaisen raviharrastelijan unelma.

Salaman 6-vuotiskausi käsitti 16 starttia joista puolet totosijoja ja suoritusvarmuudesta kertoen 12 sijoitusta viiden parhaan joukossa. Rahoitta se jäi vain kahdesti ja laukallekin sortui kauden aikana vain kahdesti. Hylkäyksiä yksi (joka kismittää vieläkin..). Voittoja kolme. Ennätystenparannuksia MONTA. Tähtiajan alitus seitsemän kertaa, paras aika sekä voltista että auton takaa 28,9 ja huonoinkin 32,0 on parempi kuin yksikään aikaisempina vuosina juoksema aika. Rahaa Salama keräsi tältä kaudelta 5460€, mikä tekee starttia kohti yli 340€.

Tammasarjan himoittua loimea Salama ei saanut, eikä siis tule koskaan sellaista saamaankaan sen kääntyessä vuodenvaihteessa 7-vuotiaaksi eli tammasarjoihin "yli-ikäiseksi". Tammasarjoja ajettiin kauden aikana 5, joista paras sijoitus oli Kaustisella saalistettu kolmossija. Muut yritykset tuottivat kaksi nelossijaa ja kaksi viidettä sijaa. Kauden aikana Salamasta tuli tähtijuoksija ja toisen palkinnon kantakirjatamma.

Toki paljon paremminkin olisi voinut mennä. Ja toki monella muulla on paljon Salamaa parempia hevosia. Mutta minulla ei ole. Salama oli 2-vuotias, kun siitä tuli minun hevoseni ja harrastuskaverini. Ja paras ystäväni. Siitä saakka tamman kanssa on tehty päivittäin yhdessä töitä. Monta lenkkiä on takana. Välillä usko on ollut kovemmallakin koetuksella, sillä Salamalla on valitettavan paljon ongelmia jalkojensa kanssa, mikä teettää jatkuvasti ylimääräistä työtä ja huolta. Mutta pää on täyttä kultaa eikä tämän parempiluonteista hevosta yksinkertaisesti enää vain voi olla olemassa.

Talven aikana keräämme kunnon, mielen ja puuttuvan puhdin taas iskuun ja palaamme tositoimiin toivottavasti taas ensi keväänä. Tosiasiassa en tiedä löytyykö Salamalta enää lisää nopeutta ja kykeneekö se enää ensi kaudella olemaan yhtä suoritusvarma starttihevonen kuin tänä vuonna. Aika näyttää. Parempaan on kuitenkin aina uskottava, jotta tätä hommaa jaksaa harrastaa.


Salamasta ja Aatusta tuli molemmista tämän kauden aikana tähtijuoksijoita.
Tähtirajan alituksissa alla olleet kengät on naulattu tallin seinälle.

18.11.2011

Ratsunkengissä

Tämä kasvihuoneilmiö tai mikälie rapatarhailmiö on oikeasti yksi niistä lukuisista maailman raivostuttavimmista asioista. Kun eletään marraskuun puoltaväliä eikä lunta ole nähty vielä tälle talvelle kuin kuvissa, niin alkaa oikeasti jo huumori loppua. Voisiko se talvi lumineen ja pakkasineen oikeasti tulla pian - mahdollisimman pian - oikeastaan vaikka heti? Minä nimittäin tarvitsen sen talven hevosten treenaamisen takia!

Hevoset ovat ainakin varautuneet talven tuloon talviturkkeineen. Myönnän, että minulla on varmasti jonkinsortin talvikarvafobia ja yritän aina parhaani mukaan syksyisellä loimittamisella estää hevosten liiallisen pörröytymisen... Mutta aina se talvikarva vain näyttää suomenhevosille kasvavan. Joskin kyllä tämän karvamäärän kanssa vielä pärjää, varsinkin kun Aatun kesäkarvankasvatusprojekti alkaa taas tammikuussa jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Talveen on varauduttu nyt myös hokkikengin, jotka Jyri kävi tällä viikolla naputtelemassa kaikille hevosille. Aatu-armas sai jalkoihinsa ikäluokkavarsan imagoon varsin epäsopivat ratsujen painavat kengät, joissa varvaskäänteitäkin on kaksinkappalein... Aatu-raasu. Ja ennenkaikkea iskä-raasu, jonka ravimiesimagoon ratsunkengät tuntuvat olevan vielä vähän epäsopivammat kuin mitä ne Aatun jaloissa ovat. Aatun raviura on nyt siis ratsunkengissä. :D Tällä ratkaisulla haetaan talven (niin siis TALVEN) peruskunto- ja voimatreeniin yhtä vastusta lisää ja ennenkaikkea pitempää kengitysväliä (nyt väli on ollut 4 viikkoa) jotta kaviot saataisiin taas ensi kaudelle mahdollisimman terveeseen iskuun.




Salama ja Samu sen sijaan saivat normiravikengät jalkoihinsa. Samulle hieman raskaampaa myös alle ja Salamalle mahdollisimman kevyet irtohokkikengät - ainakin siihen asti kunnes kilpailukausi lopullisesti paketoidaan tältä kaudelta. Jossain vaiheessa sitä peruskuntoakin nimittäin on pakko edes muutaman kuukauden verran ajaa ja vetää raveista hetken aikaa henkeä.

Yksi ravikauden turhimmista ravireissuista tehtiin taas viime tiistaina Salaman kanssa Teivoon. Ajettiinpa sitten sellaiset 600km:n tiistaiajelu Salaman kanssa, käytiin Tampereella ajamassa kilpaa, juomassa kahvit, pesemässä hevonen ja tultiin vanhoilla rahoilla kotiin. Starttitaukoa oli alla lähemmäs 6 viikkoa ja sinä aikana Salaman jalkoja on hoidettu kahteen otteeseen kuntoon. Nyt se on ollut treenissä varsin hyvänoloinen. Teivossa oli ihan nappisarja ja lähtöpaikaksikin saatiin auton takaa paras mahdollinen kakkonen. Odotin Salaman kyllä jonkin verran lähdössään pärjäävän, mutta vaikka se tekikin ihan kohtuullisen startin, oli tyytyminen seitsemänteen sijaan ajalla 29,4a.

Tampereella oli tiistai-iltana pikkupakkanen, mutta rata oli vielä ihan pehmeä hiekkarata, joka käytännössä tarkoitti Salaman kohdalla sitä, että tammalta riisuttiin lämmityksen jälkeen kengät jaloista pois. Minusta Salama näytti koko illan normaalia itseään paremmalta ja myös kuski vahvisti ravin käyneen huomattavasti voittostartteja paremmin. Lähtöauton takaa Salama ei mielestäni kiihdy ihan yhtä vilkkaasti kuin voltista pyörähtäessä ja nytkään se ei kerennyt auton irrottua nopeimpien matkaan. Juoksupaikaksi muodostui kolmas pari ulkona. Kilpakumppanit pitivät keulilla niin kovaa tempoa, että hyvin äkkiä kävi selväksi, että tämän päivän taktiikka oli vain roikkua mukana sen mitä tamma kykeni. Hevonen suoritti mielestäni ihan omalla tasollaan ja oli ihan kohtuuhyvä, mutta ei vain voinut paremmilleen mitään. Kärki kiskoi viimeisen puolikkaan marraskuun illassa valiovauhtia, eikä Salamalla todellakaan ole sellaisiin kyyteihin eväitä. Mukana pysyttiin sen mitä pystyttiin eikä se tosiaan tsiistaina Teivossa riittänyt seitsemättä sijaa korkemmalle. Mutta tulipahan käytyä. Ja nyt on ainakin todettu tämän vuoden aikana sekä Salaman että Aatun kanssa, ettei Teivo todellakaan ole meidän hevosia varten muuta kuin klinikkapalveluja tarvittaessa... Iskän klisee "sieltä ne rahat tulevat, minne ne ovat menneetkin" ei vain näytä pitävän paikkansa mitä raviurheiluun tulee.

Aatu
Salama


















Aatun treeni on ollut viimeiset kolmisen viikkoa pitkälti jarrukärryjen vedätystä ja hyvin  kävelypainotteista sellaista. Ori eläinlääkärintarkistettiin Kimmon toimesta läpi eikä se onneksi ollutkaan niin vaivanen kuin epäilin. Aatu on kestänyt neljän vuoden treeninsä käsittämättömän terveenä ja nytkin taivustuskokeissa reagointia oli vain etusten kavionivelten (tämä oli kyllä tiedossakin...) ja vasemman takavuohisen osalta. Ne paikat hoidettiin ja nyt ensi viikosta lähtien ori saa ruveta treenaamaan totisemmin 5-vuotiskautta kohti. Niissä ratsunkengissään...

14.11.2011

Samun elämää


Samulla on ikää nyt 1,5 vuotta ja mikä kummallisinta
1,5 kuukauden päästä kaksi vuotta.


Varsa on asunut meidän tallissa nyt kahdeksan kuukauden ajan.
Arasta ja käsittelemättömästä varsasta on kasvanut komea nuori herra,
joka kieltämättä on jo tässä vaiheessa rakenteeltaan tallin komein hevonen.
Valitan ettei loimi päällä tänään otetuista kuvista rakenteesta saa mitään käsitystä.


Samu on kiltti, mutta toisinaan oikea jästipäiden jästipää.
Se on luonteeltaan täysin erilainen hevonen kuin Salama tai Aatu.
Samua nimittäin ei komenneta tai käskytetä. Sen kanssa neuvotellaan ja siltä pyydetään.
Joskus Samu totteleekin.


Samu on tallin ilopilleri.
Vanhemmat hevoset ovat jossakin määrin tylsiä, tavallisia ja totisia.
Samu ei ole mitään niistä.
Samu on iloinen ja täynnä nuoruuden intoa.
Se nauttii kaikesta huomiosta ja on hyvin kiinnostunut aivan kaikesta.
Päässä on ehkä kaksi järjenhiventä, mutta joskus nekin ovat riittävät.



Samu on iso varsa. Joskus se muistuttaa hirveä enemmän kuin hevosta.
Kopissa Salaman kanssa vierekkäin seistessä ne ovat lähestulkoon samankorkuiset.
Ja pituutta Samun rungossa on yhden junan verran.
Loimet ovat jatkuvasti liian pieniä ja nykyään ne saa ostaa surutta
ihan aikuisen hevosen kokoa 145cm tai 155cm...
Salama ja Aatu saavat Samulta sitten ne pieneksi jääneet loimet
 - tosin ne ovat yleensä väärää väriä.



Samu treenaa jo ihan täyttä päätä.
Nyt kun Aatu on ratatreenistä tauolla, on Samu päässyt Salaman seuralaiseksi Kaustisen radalle lenkkeilemään kaksi kertaa viikossa. Siellä se on tomeraa poikaa,
 mutta onhan sillä mukava ajella.
Samu lenkkeilee kolmesti viikossa 6-10 kilometrin lenkkejä.
Kerran on tehty 12km lenkkikin, kun käytiin Mäkitalossa näyttäytymässä.
Matkalla oli monta postilaatikkoa...



Ravihevosen elämäntehtävä on juosta.
Joten minun mielestäni ravihevosta on treenattavakin juosten.
Heti varsasta saakka. Samukin juoksee - sitä omaa vauhtiaan.



Viime aikoina Samu on ollut tallin positiivisin edistyjä.
 Sen aikaisempi askellus on ollut jotain ravin, peitsin ja laukan sekamelskaa,
mutta nykyään orivarsa on oppinut juoksemaan. Ihan oikeaa ravia.
Ravihevosen ravia.



Kuten jotkut ovat kaiketi aiemmin seuranneetkin, on kuljettaminen ollut Samun ongelmista se suurin. Samu kun on kenguru ja aivan superhyvä pystyynhyppijä. Lastaaminen ei ole enää mikään ongelma, jos se sitä koskaan on ollutkaan. Ja myös matkustaminen sujuu nykyään hienosti. Samun myötä opittiin, että varsa kannattaa laittaa kopissa naruilla kahta puolta mahdollisimman ylhäältä kiinni sekä samalla kaulapannalla lattiasta kiinni. Tällä kiinnitysarsenaalilla Samukin oppi pysymään matkustaessa etupuomin oikealla puolella. Vielä tänäkin päivänä se kyllä matkustaa pää taivaassa - mutta mikä tärkeintä: jalat maassa.


Samu on ollut jo nelisen kuukautta kengässä.
Tällä hetkellä edessä on jo hokkikengät ja keskiviikkona saadaan piikkarit taaksekin.
Sitten saa talvi tulla.


Kahdeksan kuukauden yhteiselon aikana on käyty monta tahtojen taistelua
ja opittu monta asiaa. Samu on ehkä hieman omalaatuinen hevonen,
mutta meille siitä on tullut tärkeä kaveri.

Eikä ole päivää, ettenkö sitä tarhasta talliin hakiessa miettisi,
kuinka erilainen hevonen portilla odottaa nyt kuin silloin 8 kuukautta sitten.
Tehty työ on todellakin palkittu ja jo se,
että Samu on oppinut näinkin nopeasti hevosentavoille on oikea työvoitto.
Ainakin tältä erältä.