Ratsunkengissä

Tämä kasvihuoneilmiö tai mikälie rapatarhailmiö on oikeasti yksi niistä lukuisista maailman raivostuttavimmista asioista. Kun eletään marraskuun puoltaväliä eikä lunta ole nähty vielä tälle talvelle kuin kuvissa, niin alkaa oikeasti jo huumori loppua. Voisiko se talvi lumineen ja pakkasineen oikeasti tulla pian - mahdollisimman pian - oikeastaan vaikka heti? Minä nimittäin tarvitsen sen talven hevosten treenaamisen takia!

Hevoset ovat ainakin varautuneet talven tuloon talviturkkeineen. Myönnän, että minulla on varmasti jonkinsortin talvikarvafobia ja yritän aina parhaani mukaan syksyisellä loimittamisella estää hevosten liiallisen pörröytymisen... Mutta aina se talvikarva vain näyttää suomenhevosille kasvavan. Joskin kyllä tämän karvamäärän kanssa vielä pärjää, varsinkin kun Aatun kesäkarvankasvatusprojekti alkaa taas tammikuussa jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Talveen on varauduttu nyt myös hokkikengin, jotka Jyri kävi tällä viikolla naputtelemassa kaikille hevosille. Aatu-armas sai jalkoihinsa ikäluokkavarsan imagoon varsin epäsopivat ratsujen painavat kengät, joissa varvaskäänteitäkin on kaksinkappalein... Aatu-raasu. Ja ennenkaikkea iskä-raasu, jonka ravimiesimagoon ratsunkengät tuntuvat olevan vielä vähän epäsopivammat kuin mitä ne Aatun jaloissa ovat. Aatun raviura on nyt siis ratsunkengissä. :D Tällä ratkaisulla haetaan talven (niin siis TALVEN) peruskunto- ja voimatreeniin yhtä vastusta lisää ja ennenkaikkea pitempää kengitysväliä (nyt väli on ollut 4 viikkoa) jotta kaviot saataisiin taas ensi kaudelle mahdollisimman terveeseen iskuun.

Salama ja Samu sen sijaan saivat normiravikengät jalkoihinsa. Samulle hieman raskaampaa myös alle ja Salamalle mahdollisimman kevyet irtohokkikengät - ainakin siihen asti kunnes kilpailukausi lopullisesti paketoidaan tältä kaudelta. Jossain vaiheessa sitä peruskuntoakin nimittäin on pakko edes muutaman kuukauden verran ajaa ja vetää raveista hetken aikaa henkeä.

Yksi ravikauden turhimmista ravireissuista tehtiin taas viime tiistaina Salaman kanssa Teivoon. Ajettiinpa sitten sellaiset 600km:n tiistaiajelu Salaman kanssa, käytiin Tampereella ajamassa kilpaa, juomassa kahvit, pesemässä hevonen ja tultiin vanhoilla rahoilla kotiin. Starttitaukoa oli alla lähemmäs 6 viikkoa ja sinä aikana Salaman jalkoja on hoidettu kahteen otteeseen kuntoon. Nyt se on ollut treenissä varsin hyvänoloinen. Teivossa oli ihan nappisarja ja lähtöpaikaksikin saatiin auton takaa paras mahdollinen kakkonen. Odotin Salaman kyllä jonkin verran lähdössään pärjäävän, mutta vaikka se tekikin ihan kohtuullisen startin, oli tyytyminen seitsemänteen sijaan ajalla 29,4a.

Tampereella oli tiistai-iltana pikkupakkanen, mutta rata oli vielä ihan pehmeä hiekkarata, joka käytännössä tarkoitti Salaman kohdalla sitä, että tammalta riisuttiin lämmityksen jälkeen kengät jaloista pois. Minusta Salama näytti koko illan normaalia itseään paremmalta ja myös kuski vahvisti ravin käyneen huomattavasti voittostartteja paremmin. Lähtöauton takaa Salama ei mielestäni kiihdy ihan yhtä vilkkaasti kuin voltista pyörähtäessä ja nytkään se ei kerennyt auton irrottua nopeimpien matkaan. Juoksupaikaksi muodostui kolmas pari ulkona. Kilpakumppanit pitivät keulilla niin kovaa tempoa, että hyvin äkkiä kävi selväksi, että tämän päivän taktiikka oli vain roikkua mukana sen mitä tamma kykeni. Hevonen suoritti mielestäni ihan omalla tasollaan ja oli ihan kohtuuhyvä, mutta ei vain voinut paremmilleen mitään. Kärki kiskoi viimeisen puolikkaan marraskuun illassa valiovauhtia, eikä Salamalla todellakaan ole sellaisiin kyyteihin eväitä. Mukana pysyttiin sen mitä pystyttiin eikä se tosiaan tsiistaina Teivossa riittänyt seitsemättä sijaa korkemmalle. Mutta tulipahan käytyä. Ja nyt on ainakin todettu tämän vuoden aikana sekä Salaman että Aatun kanssa, ettei Teivo todellakaan ole meidän hevosia varten muuta kuin klinikkapalveluja tarvittaessa... Iskän klisee "sieltä ne rahat tulevat, minne ne ovat menneetkin" ei vain näytä pitävän paikkansa mitä raviurheiluun tulee.

Aatu

Salama

Aatun treeni on ollut viimeiset kolmisen viikkoa pitkälti jarrukärryjen vedätystä ja hyvin  kävelypainotteista sellaista. Ori eläinlääkärintarkistettiin Kimmon toimesta läpi eikä se onneksi ollutkaan niin vaivanen kuin epäilin. Aatu on kestänyt neljän vuoden treeninsä käsittämättömän terveenä ja nytkin taivustuskokeissa reagointia oli vain etusten kavionivelten (tämä oli kyllä tiedossakin...) ja vasemman takavuohisen osalta. Ne paikat hoidettiin ja nyt ensi viikosta lähtien ori saa ruveta treenaamaan totisemmin 5-vuotiskautta kohti. Niissä ratsunkengissään...