Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



31.7.2013

Kuopion Kuninkuusravit

Kuopion Kuninkuusraviareena

Huhhuh.
Hiljaisuus.
Ei oikein löydy sanoja.

Merja lauantaina: "Kato noita lippuja, loppuuko happi?"
Nyt jälkeenpäin alan tosissani uskoa, että Kuopiossa koettiin jonkinlainen hapenpuuteilmiö,
kun mikään ei ole kunkkareiden jälkeen enää tuntunut olevan kuin ennen... ;)
Pää ei toimi, ajatus ei juokse ja kasvoille on jämähtänyt outo virne.

Kuninkuusravit, koko kesän, koko ravivuoden odotetuin, tärkein, hienoin, suurin tapahtuma on ohitse. Päässä ei liiku yhtään järkevää ajatusta enkä takuulla saa tähän kirjoitettua kaikkea sitä, mitä haluaisin. Sanat eivät riitä. Ei vain yksinkertaisesti ole olemassa sellaisia sanoja, jolla voisin ilmaista teille sen tunteen, minkä Kuopion kuninkuusravit minuun jätti. Tuosta viikonlopusta tuli jotain niin suurta, unohtumatonta ja uskomatonta, että se jää ikuisiksi ajoiksi mieleen. Kuopio järjesti hienot ravit, ilma suosi, aurinko porotti koko viikonlopun, upeat hevoset tarjoilivat toinen toistaan hienompia esityksiä. Suomen parasta raviurheilua. Ja sitten olivat ne kaksi hevosta, jotka lopullisesti tekivät Kuopion Kuninkuusraveista ikimuistoisen elämyksen. Salama ja Aatu olivat mukana ravivuoden päätapahtumassa ja tekivät molemmat sellaiset esitykset, ettei niistä meikäläinen tahdo toipua vieläkään. Lauantaina iloittiin, riemuittiin ja fiilisteltiin Salaman nelossijaa ja 1,2 sekunnin volttiennätyksen parannusta. Sunnuntain viimeisen lähdön jälkeen koko maailma repesi. Aatu voitti kuninkuusravien viimeisen lähdön!!!!

 
Kuninkuusraveja edeltävä viikko oli melkoista haipakkaa. Tekemistä oli kieltämättä liikaa sekä töissä että tallissa. Oli paljon työvuoroja, hevosten hiittejä, starttiviimeistelyjä, varusteiden puunausta, hevosten normaaliakin tarkempaa hoitamista. Samalla kun tuntui, että pää hajoaa kaikkien asioiden muistamisesta tai tekemättä olevien asioiden jankuttamisesta, saattoi kuitenkin perjantai-iltana huokaista, että eipähän kyllä ehtinyt viikon aikana paljoa ainakaan jännittää tulevia raveja. Hevoset saivat kuitenkin kuluneella viikolla kaiken mahdollisen hoidon ja huomion. Oli hieromista, laser-hoitoja ja kylmäysletkuissa seisomista. Tein viikon aikana varmaan valehtelematta 50 jääpalapussia, jotka kaikki käärittiin viikon aikana hevosten jalkoihin. Salamalla ajettiin reippaampi viimeistelyhiitti Samun kanssa edellislauantaina ja Aatulla tiistaina. Salama kävi juoksemassa hiljaisia vetoja Kaustisella Viltsun kanssa vielä keskiviikkona ja Aatu Samun kanssa perjantaina. Ja jossakin välissä olin viikon aikana sen 50 tuntia töissäkin...

Aatu. Todistetusti kuninkuusraviyleisön edessä.
Vielä perjantai-iltanakin tuntui, että kaiken kiireen keskellä olisi ikäänkuin unohtanut mihin kemuihin sitä hevosten kanssa oltiin viikonloppuna menossa. Lauantaiaamuna asia kuitenkin alkoi valjeta, kun Salaman viimeisetkin kamppeet pakattiin autoon ja Salama asteli 6.45 tallin pihalla kuljetuskoppiin. Auton nokka kääntyi kohti Kuopiota. Kuopiossa oltiin 255 kilometrin eli reilun kolmen tunnin ajomatkan jälkeen. Viimeistään Kuopiossa sitä yli 27000 hengen ihmismerta katsellessa ravien suuruus valkeni taas jokaiselle. Tuntui melkein, että myös Salama tiesi, mitkä ravit olivat kyseessä. Varikolla se on toki aina kiltti, rauhallinen ja täydellisen toimiva hevonen, mutta radalle lämmitysajoon päästessä Salaman olemus pörhistyi ja se kiersi varsin virtavana kolme kierrosta rataa ympäri. Hevonen näytti ja ilmeisesti tuntuikin lämmityksessä huomattavasti Kaustisen edellisstarttia parammalta. Lämmityksen jälkeen Salama riisuttiin aisoista ja pääsi pesulle. Sen jälkeen voi vain taas todeta, että meidän tiimi toimi. Jyri tuli ottamaan Salamalta starttiin kengät pois ja samalla kavioita taas vähän lämmitettiin. Meillä oli autossa mukana melkein kuin oikea kengityspaja. Sitten vain tamma uudestaan valjaisiin ja kohti starttia.

Salama, kuninkuusravilauantai

Salama, mukana vuoden suurimmissa raveissa
Kuninkuusravit ovat sellaiset karkelot, joissa on yksinkertaisesti vain äärimmäisen hieno olla mukana. Kun Salama asteli kuninkuusravilauantain lähdön kaksi esittelyyn numero 14 selässään, oli kaikki toiveet jo toteutettu. Mitään muuta Salamalta ei odotettu, sillä vain mukanaolo oli äärettömän suuri asia. Pelivihjeissä Salama oli poikkeuksetta rankattu viidenneksitoista eli toiseksi viimeiseksi ja itse omassa päässäni olin kuvitellut tamman kykenevän kaiken onnistuessa sijoille 7-9. Voltissa Salamalla oli kahdenkympin pakilta suljettu lähtörata kymmenen. Lähtökiihdytys meni meidän osalta sujuvasti ja Salama pääsi hankalalta lähtöpaikaltaan minusta hirvittävän hyvään paikkaan kolmanteen pariin ulos. Ensimmäinen puolikas taivallettiin 28,0 ja kierros 29,0 paalulta kellotettuna. Kierroksen täyttyessä kolmas rata veti kilpakumppaneita kirikaistalle, jolloin Salama pääsi juoksemaan viimeiselle takasuoralle saakka toisessa ulkoparissa. Kolmas puolikas viiletettiin valiovauhtia 24,0. Vellu käänteli Salaman myös kolmannelle radalla 500 metriä ennen maalia. Voittaja Mikko Mania karkasi keulasta omille teilleen ja toiseksi kiri ilahduttavasti Samun täyssisko R.R. Erotar. Mutta mitäpä teki Salama? Aivan umpirehdin esityksen ja taisteli loppuun saakka kuolanta purren. Maalissa NELJÄS!!!!!!!!! Koko meidän tiimimme oli tamman esitykseen enemmän kuin tyytyväisiä. Noin hyvä sijoitus tuli täytenä yllätyksenä. Melkein järkytyksenä. Salama paransi volttiennätystään melkoisen huimat 1,2 sekuntia ja tasoitusennätys kirjataan nyt lukemiin 27,2ke. Sisukas, suurenmoinen Salama.

Salama pruuvaa- ilman kenkiä

Loppusuora. Voittajaa ei edes näy kuvassa, mutta Salama tulee kolmatta ja ehtii neljäntenä maaliin!

Startin ja palauttelujen jälkeen Salama pääsi pesulle numero kaksi ja sitten Jyrin kengitettäväksi. Kaviot olivat kestäneet avoin jaloin juoksemisen taas ihmeellisen hyvin. Kengityksen jälkeen käärittiin jäät jalkoihin ja luovutettiin katos - ei enempää eikä vähempää - kuin hallitsevalle ravikuningattarelle Sirun Valpuriinalle.

Minä jäin lauantain ravien jälkeen Kuopioon yöksi, kun iskä ja äiti lähtivät Toholammille hevosenvaihtamishommiin. Sunnuntaina tuntui vähän hölmöltä kököttää yhdeksän aikoihin jo raviradalla toista kuninkuusravipäivää odottamassa ja samaan aikaan iskä oli kotona ajamassa Aatulla - jonka piti olla myös juoksemassa raveissa. ;) Kuten mainittua Aatulla oli ravien viimeinen lähtö, joka ennakkoaikataulujen mukaan juostaisiin vasta kuuden jälkeen illalla. Minä kerkesin siis enemmän kuin hyvin nautiskella raveissa kunkkarisunnuntain hienoista lähdöistä ennenkuin Aatu edes kolmen aikoihin saapui ravipaikalle. Yli 31000 ihmismäärän seasta yleisöalueelta rauhalliselle varikkoalueelle siirtyessä tuntui kuin olisi toiseen maailmaan tipahtanut, sillä varikolla kuninkuusravien väkitungoksesta ei tiennyt yhtikäs mitään.

Tässä kaikille epäilijöille todistusaineistoa siitä
kuinka reippain mielin me oltiin Merjan kanssa jo aikaisin
sunnuntaiaamuna lähdössä raveihin!
 
Aatu oli varikolla suhtkoht rauhallinen. Käytös ei kyllä ollut verrattavissa Kaustisen starttien varikkonukkumiseen, mutta sanottaisiko, että paljon pahempaakin hillumista on joskus nähty. ;) Lämmityksessä Aatu kulki suuren yleisömeren ohitse rennon letkeästi ravaillen kuin suurkilpailujen hevoset ikään. Lämmityksen jälkeen Aatukin pääsi pesulle ja sitten taas uudestaan aisotettavaksi. Kuten normaalisti, lämmitysajon jälkeen Aatu ei enää jaksanut resuta katoksessa vaan alkoi päiväunille. Aatun unien aikana raviurheileva Suomi sai uudet ravikuninkaalliset: Hienot, kestävät, kaiken nähneet ja paljon kokeneet kilpakonkarit Marimin ja Erikasson hallitsevat ravimaailmaa seuraavan vuoden. Lämpimät Onnittelut molempien hevosten taustajoukoille sekä kaikille himmeämpiäkin mitalisijoja saavuttaneille upeille kuninkuus- ja kuningatarkilpailujen hevosille.


Ravikuningatar 2013: Marimin

Ravikuningas 2013: Erikasson

Ja sitten. Vihdoin. Ja viimein. Kuuden vuoden odottamisen ja toivomisen jälkeen tuli se hetki, jolloin Aatu asteli kuninkuusraveissa lähtönsä esittelyyn. Kolmas kerta toden sanoi, sillä nyt todellakin päästiin raveihin saakka. Lämmitykseen asti. Ja vielä starttiinkin! Ilmeisesti Aatukin oli päättänyt, että nyt se näyttäisi kuninkuusravipäättäjille mikä se oikeasti on hevosiaan, sillä oriin esitys oli jäätävä! Aatu lähti voltista ehkä paremmin kuin koskaan aikaisemmin ja pääsi takamatkaltakin oikein hyviin juoksuasemiin kolmanteen pariin ulos. Kierroksen jälkeen alkoi jo oikeasti tuntumaan, että mitä kaikkea tässä voisikaan vielä tapahtua, jos Aatu malttaisi ravata toisenkin kokonaisen kierroksen. Tällä kertaa laukasta ei ollut tietoakaan, sillä niin keskittyneesti Aatu latasi kolmannen radan kautta johtoparin rinnalle Vellun kääntäessä sen 800 metriä ennen maalia hyökkäykseen. Loppusuora. Oikeasti en muista siitä yhtään mitään, mutta nyt jälkeenpäin tiedän, että Aatu jyräsi maalisuoralla komeasti ja hallitusti ulkoratoja pitkin VOITTOON! Ykköseksi, kuninkuusravien päätöslähdössä, Porin ensi vuoden kuninkuusravien nimikkolähdössä! Voittajaksi, sankariksi, kuninkuusraveissa!!! Voittajaseremonioihin päästiin kääsien kyytillä - kuin villeimmissä, suurimmissa unelmissa. Suurin osa kunkkariyleisöstä oli toki tuossa vaiheessa jo lähtenyt, mutta se ei kyllä hillinnyt suunnatonta riemua pätkän vertaa. Katsomosta taputettiin, huudettiin, kannustettiin, iloittiin meidän kanssa. Se oli jotain ihan käsittämätöntä! Tuon ylemmäs ei raviurheilun harrastamisessa meikäläiset yksinkertaisesti voi päästä!

Aatun lähtökiihdytys. Ravia matkaan!

Kierros täyttymässä. Juoksupaikkana kolmas pari ulkona


Loppusuora. Mykistävää.

Aatun voittoaika oli 25,6ke. Tunnelmat varikolla olivat lähdön jälkeenkin ihan huikeat ja sitä ne ovat olleet joka päivä sunnuntaista lähtien. Salaman ja Aatun lähtöä on katseltu viime päivinä varmaan sata kertaa eikä niihin kyllästy ollenkaan.

Tuulin ottama kuva Aatusta. Kolmen viikon starttiväli näkyi ainakin hevosen mahassa...

Aatun isä, ravikuningas A.T. Eko kävi vetämässä esittelyn.

Vaikka tämä kuva onkin kaukaa, niin halusin laittaa sen tähän, koska Aatu näyttää ihan taidetokselta mainosaitaa vasten. ;) Verratkaa ylempään kuvaan; on isässä ja pojassa vain aika lailla samaa näköä!
Aatu pruuvaa ennen lähtöä

Aatu on ihmeellinen. Se on suurenmoinen. Se on niin fantastinen hevonen, ettei oikein tahdo millään käsittää, että se seisoo meidän tallissa. Toki se on ollut viimeiset kuusi vuotta kaikkien unelmien kohde, sillä lahjakkaan oloinen hevonen se on meidän mielestämme aina ollut. Viime päivinä olen ollut entistä onnellisempi siitä tosiasiasta, että Aatun ollessa 2-vuotias me tajusimme, että nyt tästä varsasta ei ole kehittymässä  mikään ihan tavallinen paikallisravihevonen. Aatun lahjakkuus tuntui jopa pelottavalta, ja onneksi silloin on osattu myöntää epävarmuutemme ja kysyä neuvoa ammattilaiselta. Tuosta alkoi yhteistyö Aatun ohjastajan kanssa. Vellun osuus Aatun elämässä ja hyväksi hevoseksi rakentamisessa on ollut todella merkittävä! Aatu oli 2-vuotias varsa, kun Vellu ensimmäistä kertaa istui Kaustisella sen kärryjen kyytille. Kierroksen ajamisen jälkeen hän huikkasi varikkoportilla iskälle, että" nyt sulla taitaa peli olla". Tuo peli nimeltä Ponnen Aatos mykistää, häikäisee, hämmentää ja liikuttaa tänä päivänä yhä enemmän ja enemmän.

Kuopion kuninkuusravit jäivät ikuisiksi ajoiksi historiaan ja muistoihin.
Kiitos Kuopio.
Kiitos kaikki ihanat kaverit ja kannustajat.
Kiitos lukuisista onnitteluista tutut ja tuntemattomat.
Kiitos Salama ja Aatu - ihmeidentekijät!
 
Ennenkokematonta riemua raviurheilussa. Mukana iloitsemassa myös Aatun kasvattaja Miina
 
Sankari. Parhaista paras. Aatu. Ja mikä loimi!

26.7.2013

Valmis, yksi, kaksi, aja - Kuopioon!


 
Hermoja raastava viikko takana.
Kaikki voitava on nyt tehty.
Tästä eteenpäin vain nautitaan ja ihmetellään ja ihastellaan - 
Suomen parasta raviurheilua.
 
Ikimuistoista Kunkkariviikonloppua kaikille!

20.7.2013

Kuopio kutsuu

Joko kolmas kerta toden sanoo?

Enää viikko! Yksi ainoa viikko! Pitkä ja hermoja raastava viimeinen viikko ravivuoden suureen päätapahtumaan! Edessä on viikonloppu, jolloin kaikkien ravi-ihmisten tiet vievät Kuopioon. On kuninkuusravien aika!

Ensi viikonloppuun kohdistuu hevosihmisillä niin paljon toiveita. Heinäkuun viimeinen viikonloppu on monen monen kohdalla ollut se päivämäärä, johon kohdistuvat haaveet, unelmat, toiveet, tavoitteet ja tähtäimet. Jossakin määrin tuo tuntuu väärältäkin, sillä kyseessä on vain yksi raviviikonloppu vuoden mittaisessa kalenterissa. Mutta niin se vain joka kesä on, että on aika ennen kuninkuusraveja ja aika kuninkuusravien jälkeen. Kuninkuusravit on pysäkki, johon raviväki hetkeksi pysähtyy. Yhtä aikaa ja kaikki kerralla. Mukana on oltava.

Meillekin heinäkuun viimeinen viikonloppu on ollu toiveiden ja tavoitteiden eräpäivä ja Kuopio haaveiden määränpää. Koko vuosi, koko kesä on toivottu, että edes jompikumpi starttihevosista olisi kuninkuusraviviikonloppuna siinä kunnossa, että sen kanssa saisi lähteä ravivuoden päätapahtumaan paikan päälle mukaan. Nyt tähtäin on viikon päässä. Ja kaikki toiveet jo toteutettu. Kuninkuusraviviikonlopun lähtölistoilta löytyy sekä Salaman että Aatun nimet! Koko meidän tallin starttikalusto kilpailee vuoden hienoimmissa raveissa!

Kuninkuusraveilla on alku ja loppu. Lauantain ravisirkus alkaa suomenhevosten monten SM-lähdöllä, mutta varsinaiset kärrylähdöt alkavat lähdöstä kaksi. Ja siitä lähtee meidän raviharrastushistorian mahtavin viikonloppu käyntiin. Salama kilpailee lähdössä kaksi numerolla 14. Matkana 2100m voltti, pakkia 20m ja sieltä suljettu lähtörata 10. Jos viitsisin, harmittelisin lähtöpaikkaa, mutta en kuitenkaan viitsi sitä nyt tehdä. Tärkeintä on vain olla mukana. Tosiasiassa kyllä tiedän, että Salama on tuossa lähdössä nimenomaan vain mukana, mutta se riittää. Vuosi sitten Salama teki minun vuosikausien kunkkarihaaveesta totta olemalla Mikkelissä kunkkarilauantaina mukana. Tuon lähdön jälkeen luulin Salaman antaneen minulle kaiken, mitä sillä olisi raviuheilussa annettavaa. Viime vuoden jälkeen en uskonut sen enää jaksavan innostua kilpailemista siinä määrin, että se nousisi viime vuoden tasolleen. Mutta Salama ei anna periksi. Vaikeudet ovat ainakin hetkeksi voitettuja ja kesän starteissa ollaan nähty radalla taas se vanha kunnon Salaisuus Rok. Tamma, joka tekee toiveista totta ja antaa elämyksiä toisensa jälkeen. Mikkeli ei jäänytkään ainoaksi sen kuninkuusravimatkaksi. Kuopio kutsuu.

Aatuakin hymyilyttää vielä kunkkareiden alla...
Jos kuninkuusravit alkavat Salamasta, ne loppuvat Aatuun. Aatu kilpailee kunkkarisunnuntain viimeisessä lähdössä, numerolla 14. Myös sillä on ohjelmassa 2100m voltti, 20 metriä pakkia ja sieltä lähtörata viisi. Jos viisisin, niin harmittelisin lähtöpaikkaa, mutta en viitsi sitä nytkään tehdä. ;) Eikä sillä lähtöpaikalla Aatun kohdalla loppupelissä niin suurta väliä ole, kun se jokapauksessa avaa huonosti ja jää lähtökiihdytyksessä vain lisää. Mutta. Paikalta kuin paikalta se sitten hyvänä päivänänään, ravin ja ajatustyön sujuessa kiertää aika monta vastustajaansa. Ja vaikkei kiertäisikään, niin Aatun, jos kenen kohdalla mukanaolo kuninkuusraveissa on suuri asia. Aatulla on ollut niin paljon epäonnea kuninkuusraveihin liittyen, että melkoinen voitto on jo se, jos ori sunnuntaina vihdoin nähdään kunkkariareenalla voilokki kyljessä. Kaksi kertaa mukanaolo on ollut niiiiiin lähellä. Nelivuotiaana Aatu jouduttiin jättämään Pikkuprinssistä pois hevosen räkätaudin takia ja viime vuonna Mikkeli teki sitten ne kaikkien aikojen ihmeellisimmät Pikkukunkkuvalinnat... Se tulee olemaan asia, josta en varmaan lopullisesti pääse koskaan ylitse. Hippoksen sivuilla asia tulee Aatun starttihistoriaa selatessa aina viimeistään vastaan: Karsiutumishistoriasta löytyy yksi lähtö, karsittu Mikkelistä 22.7.2012 pisteillä 1060. Ja neljä voittoa taulussa. Nyt hevosella oli saman verran pisteitä kasassa Kuopioon sitä ilmoittaessani. Ja tadaa, kiitos tavallisten karsintamenettelyjen Aatu pääsi ensimmäisenä lähtöön mukaan... Toivon niin kovasti, että Aatun kohdalla kolmas kerta toden sanoisi ja ori pääsisi vihdoin näyttäytymään kuninkuusraviyleisölle.

Mutta koska kyse on ehkä maailman epävarmimmasta urheilulajista, liittyy raviuheiluun aina se pieni suuri sana JOS. Jos kaikki menee hyvin, jos hevoset pysyvät terveinä, jos kaikki taivaankappaleet pysyvät suotuisissa asennoissa, niin me mennään Kuopioon kokemaan jotain niin hienoa, ihmeellistä ja uskomatonta. Elämysravimatkailua. Hevoset toivottavasti eivät ota matkustelua vain elämyksen kannalta vaan juoksisivat ihan tosissaan kilpaa ja tekisivät starteissa parhaansa. Siihen ne tarvitsevat myös aika monta peukkua pystyyn...


Aatu kotimaisemissa, hiittien välipäivien palautteluhölkällä.



Aatu.



Kesä. Kuninkuusravit. Salama ja Aatu. Pienet toiveet ja suuret haaveet.

12.7.2013

Paluu arkeen

Lomat on lusittu ja työrintamalla on palattu arkeen. Onneksi kuitenkin kesä jatkuu! Ja niin tekevät hevosten hiittireissut Kaustiselle ja ravimatkat ympäri Suomen! Arki vaatii omat vekslaamisensa hevosten treenaamisen ja kilpailuttamisen suhteen, mutta kaikkihan on loppujen lopuksi järjestelykysymyksiä.

Harmin arki on yhtä kuin puukiipeily
Leevi jos joku osaa nauttia kesästä. Voi kissanpäiviä.


Hevosten arjen ympyröitä - Kaustisen hiittisuoralla Viltsu ja Samu, takana Ellu.
Kaustisen kesän raviviikonloppu on ohitse. Perjantaina sai olla ihan turistina seuraamassa hienoja raveja - ja lauantaina sitten itse raveista ei tiennyt varikolla hevosten kanssa värkätessä yhtään mitään. Lauantaina kokeiltiin huijata myös meidän läheisriippuvaisia hevosia viemällä molemmat starttihevoset eri kyydillä Kaustiselle. Olin varannut valjastuskatokset eri puolilta varikkoa ja vähän sumplimalla homma toimi lopulta loistavasti niin, etteivät hevoset törmänneet toisiinsa missään vaiheessa varikolla pyöriessäkään. Kiitos kuuluu taas mun ihanille ja avuliaille kavereille: Merja kuskasi Salaman raveihin ja avusti sitten Aatun kanssa varikolla ja Jenna taas toimi mun apukäsinä Salaman kanssa värkätessä. Hevosten huijausjärjestely onnistui siinä määrin hyvin, että Aatu oli ollut varikolla todella todella rauhallinen. Ihan varmaa on, että sellainen se ei olisi ollut, jos se raukka olisi tiennyt Salaman hengailevan samoilla kulmilla. ;) Aatulla ja Salamalla oli kaiken lisäksi peräkkäiset lähdöt, joten itse en nähnyt Aatun lämmitystä tai starttiakaan. Vaikutti kuitenkin, että lämmityksessä moelmmat hevoset olivat olleet jossakin määrin epävireisen oloisia. Aatu ei kaiketi ollut tuntunut niin hyvältä kuin "normaalisti" ja Salama oli raviltaan jäykkä ja räpättävä. Lämmityksen jälkeen Salama suuntasi kengityspajalle, missä meidän oma kengittäjä Jyri teki omaltaan osaltaan kaiken mahdollisen. Salamalta otettiin kengät pois, mutta rata oli ehkä aavistuksen karkea, joten hiukan epäilytti, kuinka Salaman kaviot kestäisivät. Kaviot lämmitettiin kuumakengitystyyppisesti, mikä hiukan kovetti kavioiden kulumispintaa.

Kaustisen T75-ravit 6.7.2013
Tuli lähdön kuusi vuoro, Toto-75-pelin toinen osalähtö. Aatun lähtö. Maili. Ensimmäistä kertaa Aatun uralla. Ja se kuuluisa rata kahdeksan. Aatu lähti auton takaa ravia, mikä oli se ensimmäinen jännitysmomentti. Juoksupaikkaa ei kuitenkaan tahtonut löytyä oikein mistään ja ensimmäiseen kurviin kaarruttaessa Aatu oli vaatimattomasti seitsemännellä radalla... Siitä ei auttanut sitten kuin hakea paikkaa takajoukoista ja ehkä 500 metriä Aatu kävikin parhaimmillaan jopa toisella radalla, juuoksupaikkana viiden pari ulkona, ennenkuin kolmas rata jälleen kutsui. Tuossa vaiheessa Salamaa varikolla kävelytellessäni ja Aatun lähdön tapahtumia kuunnellessa ei todellakaan hääviltä kuulostanut. Loppusuoran alussa Vellu käänsi Aatun jo neljännelle radalla kiriin - ja jälleen kerran Aatu oli ihan huikea. Se ei väsy kyllä minkäänlaisesta juoksunkulusta tai mistään kiertelyistä. Ei vaikka lähdössä paineltiin miljoonaa alusta loppuun. Silti. Aatu kehitti loppusuoralla vielä hienon kirin, joka kantoi kovassa lähdössä KOLMANNEKSI! Huh huh. On se vain käsittämätön jyrä! Aatu alitti toista kertaa valiorajan ajan ollessa 24,7aly. Vaikka Aatun vauhtivarat on tiedetty hurjiksi, tuntuu silti käsittämättömältä lukea ja kuulla sille nytkin tehtyjä lähes lämminverimäisiä kellotuksia: Viimeiset 1000m 23,4 ja viimeiset 700m 23,0. Niin ja nämä kolmatta rataa kiertäen hurjassa ylisarjassa... Saattoi muuten näyttää enemmän tai vähemmän hölmöltä meikäläisen tuuletukset varikolla Salaman kärryillä, kun selostusta kuunnellessa selvisi, että Aatu ehti kolmanneksi...

Lähtökiihdytys. Aatu kasiradalla - on se vain aika ulkona...
Hyvin menneen Aatun startin jälkeen Salaman sai viedä hyvillä mielin kuskille seuraavaa lähtöä varten. Meni miten meni, me oltiin saatu jo yksi onnistuminen. Ilman kenkiä Salaman ravi rullasi pruuvissa paljon lämmitystä paremmin. Jo ennakkoon kuskilla tuntui olevan paljon kovempi luotto Salaman mahdollisuuksiin kuin omistajalla... Lähtöauton irrottua luotosta tai taktiikasta ei jäänyt epäselvää; eteenpäin. Salama jyräsi ensimmäiset 500 metriä kolmatta rataa pitkin kunnes pääsi laskeutumaan kuolemanpaikalle. Ensimmäinen puolikas 25,0. Kyllä tuolta tammaltakin ihan valiopätkä löytyy, vaikkei sitä meikäläinen kyllä millään tahdo uskoakaan. Kuolemanpaikalla päästyään Salama ei päässyt kuitenkaan yhtään hengähtämään, sillä hevosia kävi yksi toisensa jälkeen kärjen rinnalla prässäämässä. Kierros 26,5. Tiesin, ettei Salama voi jaksaa tuollaista juoksua. Mutta viimeiseen asti se kyllä yritti. Kolmas puolikas 27,0. Viimeiset 400 metriä alkoivat olla liikaa. Kärki tuli loppupuolikkaan hurjaa 23,5 kyytiä ja vaikka Salama pitikin urhoollisesti oman vauhtinsa maaliin saakka, näytti ero etenkin kärkikaksikkoon räikeän suurelta. Salama teki sen minkä kykeni, mutta se ei riittänyt lauantaina kahdeksatta sijaa parempaan. Ajaksi tuli 27,7ake, mikä edelleen hipoo Salaman parhaita täydeltä matkalta juoksemia aikoja. Mutta kilpailu on kovaa. Näin kovissa lähdöisssä menestyäkseen Salama vaatii kyllä helpomman juoksunkulun, jos pärjää sittenkään. Se, että lähdöissä vaaditaan hurjaa pätkää alkuun ja loppuun ei vain tahdo olla Salaman juttu. Startin ja pesun jälkeen Jyri kengitti Salaman ja iloinen yllätys oli, että kaviot olivat kestäneet startin todella hyvin! Kotiin hevoset pääsivät samalla kyydillä, kun kuurupiiloleiklit oli onnistuneesti raviradalla leikitty.

Kilvanajoa
Kaustisen raviviikonlopun jälkeen sekä Salamalla että Aatulla on tarkoitus pitää muutaman viikon starttitauko. Treenit jatkuvat ja hiljaisia vetoja on tuttuun tyyliin käyty ajamassa Kaustisella. Tänään Salama kävi hiittireissun jälkeen klinikalla taivutuskokeissakin ja sai muutaman irab-piikin jalkoihin, kun vähän vainoharhainen minä oon viime aikoina taas sen jalkatilanteen takia ollut. Tiistaina Salama pääsee hierottavaksi, jotta kaikki mahdollinen nyt olisi ainakin kokeiltu tehtävän ennen seuraavaa starttia.

Muuten tallielämään ei kuulu ihmeitä. Heinätyöt on tältä kesältä ohitse ja rehulato tuoksuu taas jonkin aikaa niiiin hyvälle uudelle heinälle.

Heinätyöt

Ravikuvia on Merjan ansiosta taas paljon - eikä niistä kaikki ole yllättäin julkaisukelpoisia. Mutta jos edes jotain näytille asti:

Varikkotunnelmia. Aatua väsyttää...

Suurien ravien tuntua. Vip-teltta. ;)
 
 
Aatun verryttelyä



Salaman kanssa käppäilyä varikolla


Aatu auton takana.

Salaman lähtö, ensimmäinen kaarre. Tamma puskee kolmatta eteenpäin.

Salama startin aikana, maaliin jotain 800m. Prässääjiä riittää...

Kotona. Jalkojen huoltohommia.

Salama

Aatu kotona Kaustisen startin jälkeen.

4.7.2013

Seiskaviiskarkeloihin

Salaisuus Rok, Vaasa, 1.6.2013
Ensi perjantaina ja lauantaina ravikansa juhlii meidän kotiradan Kaustisen ravivuoden päätapahtumaa, kun Nikulassa ravataan kahden päivän aikana sekä T75-ravit että monta suurkilpailua, josta suomenhevosihminen tietenkin nostaa kruunuksi Pikkupelimanniajon. Tuohon kotiradan hienoon raviviikonloppuun päättyy myös minun kesälomani ja maanantaina palataan sairaalamaailmassa taas sorvin ääreen.

Loma ei voisi kuitenkaan parempaa lopetusta saada, sillä launtaina Kaustisen T75-kierroksella kilpailevat meidän molemmat starttihevoset! Ihan uskomatonta! Lähdöt ovat kivenkovia ja vastustajat hurjia, mutta mukana ollaan - kahden hevosen voimin - ja se se on hienoa! Aatulla on ajettu koko kevät ja kesä jos jonkinlaisia ylisarjoja, mutta lauantainen lähtö on silti ylisarjassaan ihan vertaansa vailla, kun Aatulla kokeillaan ajaa Kohti Kultaa -divisioonassa eli enintään 50 000€ tienanneiden hirmujen joukossa. Lisäksi juostavana matkana on ensimmäistä kertaa Aatun kilpailu-uran aikana maili. Ja Aatulla on rata kahdeksan. Eli näin etukäteen kaikki sotii vahvaa ja vauhtikestävää, mutta hitaastikiihtyvää ja epävarmaa Aatua vastaan. Mutta kyllä tässä vaiheessa Aatuun pitää aina osata jonkin verran edes luottaa. Kyvyiltään tai vauhdeiltaan se ei häviä tässäkään lähdössä kenellekään, mutta menestyminen vaatii kyllä lauantaina lähtötohinoiden onnistumista, täydellistä juoksunkulkua, ylivauhtia, muiden epäonnea ja ennenkaikkea Aatulta sitä sen "hyvää päivää". Mielestäni rahasija olisi tuossa lähdössä jo iso onnistuminen!

Ennätysjuoksuun valmistautumassa. Ponnen Aatos, Mikkeli. 2.6.2013

Salamaa Kyvyt Esiin - divisioonan enintään 15000€ tienanneiden sarjamääritys suosii toki Aatun vastaavaa paremmin. Salamalla on numerolla viisi parempi paikka ja täyden matkan ryhmäajo. Mutta mutta. Kilpakumppanit ovat hurjan kovia. Oli miten oli. Salamalta tullaan lauantaina riisumaan starttiin jälleen kaikki kengät pois ja sitten vain toivotaan, että Salama roikkuisi muiden mukana mahdollisimman kauan, ehkä parhaassa tapauksessa aina viimeisille rahoille saakka. Ja toki ollaan superiloisia siitä tosiasiasta, että tamma on noussut ehkäpä elämänsä kuntoon, minkä vuoksi sillä ylipäätänsä pystyy osallistumaan T75-lähtöön.

Tällä viikolla Salama on käynyt Kaustisen klinikalla Jaanan kiropraktisessa käsittelyssä vasenta etulapaa aukomassa ja samalla hammaslääkärissäkin. Aatu on kengitetty. Myös Samu on käytetty hammaslääkärissä Kaustisella. Ja hevosia on hiitattu entiseen malliin. Tänään ajettiin viimeistelyt starttikalustolla ja ainakin toistaiseksi kaikki vaikutti olevan kunnossa. Kotiradan ravivuoden tärkeimmässä viikonlopussa on hienoa olla mukana ja kokea, että ollaan ikäänkuin tekemässä Aatun ja Salaman kanssa juuri sitä Nikulan tärkeintä raviviikonloppua. Ja samalla voi hiljaa kuiskata Samun suureen karvaiseen korvaan toiveen; "Se olisi sitten vuoden päästä vähän niinkuin sun vuoro...." Samu ei puhu mitään. Sitä ei kiinnosta ensi vuosi, ensi viikko tai edes huominen. Samulla on vain tämä hetki. Jospa ihmisetkin osaisivat elää samoin ja fiilistellä nyt vaikka aluksi edes tämä tuleva hieno ravilauantai.

Salama Vaasan startin lämmityksessä