Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



27.2.2009

Salaman kanssa kouluvalmennuksessa

Tänään oon ollu harvinaisen reipas eli loma tais tehdä ihmeitä. ;) Normaalien tallihommien lisäksi pesin tallissa loimenkuivaushuoneen kaikki hyllyt ja koneellisen hevosten pyykkiä, rasvasin valjaita yms. Joskus näinkin.

Illalla oli Merin kouluvalmennus Sievissä. Kaksi ratsuponia oli meillä kavereina. Sinällään on kyllä hienoa, että Salamalla pystyy menemään samoja harjoituksia tuollasten oikeiden ratsujen kans! Aluks taivuteltiin hevosia volttien avulla ja pitkillä sivuilla ruvettiin hiljalleen tekemään temponlisäyksiä. Salama oli aluksi hirvittävän epätätasasen oloinen ja tuntui musta jotenkin jäykemmältä, mitä normaalisti. Ehkei se siltä näyttänyt, mutta tuntui jäykähköltä ja epätahdikkaalta varsinkin alkutunnista. Pikkuhiljaa tahti parani ja hevonen liikkui ajoittain hyvin. Salama halus liikkua tänään pitkässä muodossa melko alhaalla eli sen kuin vain ratsastajakin hyväksyi, niin tuli kauniita pätkiä. Ponien tehdessä laukkaharjoituksia me tehtiin ravi-käynti-siirtymisiä ja tempon muutoksia. Salama kyllä osaa liikkua reippaasti ja näyttävästikin, mutta liian usein musta tänään tuntui, että hevonen kulkee pohkeen takana. Muutamia takaosankäännöksiäkin tehtiin, ne sujuu Salamalta hienosti! Mä oon kylläkin sitä mieltä, että jokainen ravihevonen osaa ne tehdä oikein, sillä kärryjen edessähän hevonen kääntyy just siten takaosansa ympäri! Aivan tyytyväinen en meidän valmennukseen tänään ollut, mutta siitä nyt saa kyllä syyttää vain itteensä, koska hyvin vähän on viime aikoina tullut kotona ratsasteltua - saati sitten koulua mentyä. Mutta eihän Salama mikään ratsu olekaan. ;) Ratsastamisesta haen hevoselle nimenomaan vain notkeutta, taipuisuutta ja vaihtelua ravitreeniin. Valmennuksissa haluan taas käydä siksi, että edes joskus vieras ihminen näkee sivusta Salaman liikkumista ja puuttuu ajoissa epäkohtiin - joita kyllä meillä piisaa, kun yksin huolettomana mehtässä tai pelloilla normaalisti vain viiletän menemään. En niinkään pidä tärkeänä erilaisten liikkeiden tai temppujen oppimista, vaan sitä, että ravihevonenkin ratsastaessa liikkuu "oikeinpäin" selkäänsä käyttäen ja on notkea. Minun mielestäni jokaiselle ravihevoselle ratsastus tekee hyvää ja meillä kyllä se kuuluu aina jokaisen hevosen treeniin. Aatunkin, kunhan se aika koittaa.

Ja se montelähdön ratsastaminen omalla hevosella on edelleenkin unelma, joka jäi Nopsan kanssa kokematta - niinkuin moni muukin asia elämäni hevosen kanssa...

26.2.2009

Teivossa turistina

Minä otin ja lähin tiistaina kahden päivän kaupunkilomalla Emmin luo Tampereelle. Ja Teivoonhan sitä oli raveihin suunnattava heti tiistai-iltana. Oli mielettömän hienoa! Tavalliset tiistai-illan ravit, mutta mukana oli silti Erikasson, Velin Vinke ja kumppanit. Voi kun nuo meidänkin hevoset pääsis joskus Teivoon juoksemaan. Se vain on raviratana jotenkin niin omassa kastissaan. :) Muutenkin oli ihan piristävää elää muutama päivä niinkuin "tavalliset" ihmiset eli shoppailla, syödä ulkona yms ilman että aina haisee hevoselle...

Mutta kaikesta huolimatta oli ihana päästä kotona talliin ja omien hevosten kimppuun. Ei sitä vain osaa elää muunlaistakaan elämää. ;) Iskä oli ajellu Salamalla eilen kävelylenkin ja Aatu oli tänään lenkkivuorossa. Salamaa pidin illalla hetken yksin ulkona ja voi kun se oli pitkästä aikaa lennossa. Olis pitäny hakea kamera sisältä ja kuvata sen irrottelua, mutta en malttanu, kun oli niin mukava vain ihailla sen menoa. Harvoin Salamaa näkee noin pörhäkkäänä! Ehkä se alkaa nyt herätä horroksestaan, kun treeniä on pyritty vähentämään ja terävöittämään.

Kilpailukutsujakin ollaan vähän raoteltu Salaman tulevaisuutta suunnitellen, mutta maltetaan nyt vielä hetki treenailla... Joka tapauksessa huomenna Salaman olisi taas muuntauduttava ratsuksi, kun ohjelmassa on Merin valmennus Sievissä. Kivaa! Nyt minä syvennyn tuohon koko talven kohokohtaan joka pitkän odottamisen jälkeen tipahti tällä viikolla postilaatikosta: Jalostuskuvastoon! Vaikkei meillä kyllä mitään siitostammoja olekaan, eikä toivottavasti ihan hetkeen tulekaan, mutta tämä on silti se minun jokavuotinen raamattuni. ;)

23.2.2009

Molemmat treenaa taas


Uusi viikko taas aluillaan. Viikonlopun treenit jäi vähän liian vähiin, joten tänään ajettiin molemmat hevoset. Oli taas satanut uutta lunta, aurinko paistoi, pakkasta oli -6 eli keli oli mitä mainioin. Vaihdettiin hevosia tänään lenkin ajaksi, eli mä sain jostain syystä pitkästä aikaa kunnian ajaa Aatulla ja iskä kävi päästelemässä Salkkarilla. Aatulla oli mukava ajella -joskin vähän "pelottavaa", kun sillä sattuu olemaan harvinaislaatuisen tarkka omistaja. ;) Yhen kerran piti Aatun hypätä komeasti pystyyn, kun sattui näkemään koiran - siis sen saman, minkä näkee joka lenkillä. Tänään sitä piti vain näköjään tervehtiä kahdella jalalla. Onneks pysyi varsa pystyssä, sillä sekin on nähty ja koettu, että se rämähtää kyljelleen maahan kärryt perässä... Muutoin oli kiva 8,5km:n lenkki. Eikä sitä Aatun menemisen helppoutta ja yltiöpäistä iloisuutta voi kerta toisensa jälkeen olla ihmettelemättä. On se lahjakas varsa. Vielä kun se rupeis hyväksyyn ohjalla tukemisen, ni ois ihan täydellistä. Nyt se lähinnä vain suuttuu, kun sitä koittaa pidätellä. Tullessa ori malttoi kävelläkin koko matkan kotia. Ihanaa, että se alkaa vähän viisastua ja rauhottua.

Salama oli ollut tänään hyvä. Iskän käsissä se onkin aina enemmän tosissaan ja kunnolla töissä. Ravi rullasi tänään hienosti, joten ehkä tuosta jatkuvasta jalkojen syynäämisestä ja hoitamisesta todellakin on apua. Salamalle tuli 13km:n lenkki, loppukävelyt se lompsi pellolla umpihangessa, jotta jalatkin sopivasti samalla jäähtyi. Lenkin jälkeen Salaman pesu ja jalkojen hoito. Illalla kyläilin Jonnalla ja Ritaakin näin pitkästä aikaa. Mukavaa oli. Kyläilyn seurauksena Aatulla on (taas!) uusi loimi... Vaikka ens talven varalle. ;)

22.2.2009

Viikonloppu

Viikonloppu hurahti ohi jälleen ja nyt tuntuu, että mitään järkevää ei saanut taas tehtyä. Raveissa on ainakin oltu - harmi vain, että ne omat hevoset on ollu kotona eikä mukana... Perjantaina olin Ylivieskassa ja tänään sunnuntaina Kaustisella. Mukava oli nähdä taas tuttuja - ihmisiä ja hevosia.
Lauantaille suunniteltu ratareissu hevosten kanssa meni mönkään ja treenattiin sitten vain kotosalla. Salamalla ajoin kovempaa ja Aatulla iskä vähän rauhallisemmin. Aatullekin tuli kuitenkin 9,5km:n lenkki, mutta harvinaista kyllä, se suostui kävelemään ihan rauhassa pitkiä pätkiä. Sen kanssa on yleensä hengenvaarallista olla samaan aikaa lenkillä tai ainakaan niin, että ajaa Salamalla eellä, sillä Aatu puree selkään ja hyppii takana niin, että on parempi kuin ei paljon vilkuile taakseen... Oonkin sanonu, että mun pitäs varustautua kypärän ja turvaliivin kanssa, kun lähen Aatun kans yhtä aikaa ajamaan. Sillä on aina joku metku mielessä ja hölkkääminen Salaman perässä on sen mielestä maailman tylsistyttävintä touhua... Lauantaina ori rallitti tarhassa sellasta kyytiä, että tuloksena oli muutama haava etusen päkiään. Iskästähän tilanne näytti niin pahalta, että vähintäänkin Pikkupelimanniajaon voitto oli vaakalaudalla. Hätiin hälytettiin Titta, joka on Terhon kanssa oppinut maailman parhaaksi haavahoitajaksi. ;) Titan diagnoosi oli: "pintahaavoja, paranee". Joten iskäkin saa nukkua yönsä rauhassa. Eikä varsa kyllä yhtään jalkaansa aro, sama vauhti oli sunnuntainakin tarhassa päällä.
Salama on ollu tarkotuksella nyt vähän helpommalla, jotta peruskuntokausi saatais käännettyä hiljalleen hiittikaudeks... Tarkotus olis nyt, että tammalla olis vain kahdesti viikossa kärryt perässä ja sitten ajettaiskin kunnolla kovaa. Muuten ohjelmassa on vain kevyttä ratsastelua ja tarhailua. Itestä vain tuntuu toivottoman vähäseltä tuo liikuttaminen, varsinkin nyt kun koko talvi on ajettu viidesti viikossa pitkää, pitkää, reipasta lenkkiä. Salama on kasvanu talven aikana neljä senttiä ja on edelleen 3cm takakorkea... Toivattavasti kevätaurinko sais tamman kasvun oikenemaan niin, että se alkais näyttää ihan hevoseltakin. Ei oo valmennuksen kannalta hyvä, kun se on noin takakorkea ja kasvuvaiheessa nyt kun pitäs päästä sekunteja tiputtamaan ja vauhtia vaatimaan. Toinen ongelma on tuo satula, joka ei takakorkeuden takia oikein pysy paikallaan. Aina jotain.

18.2.2009

Pakkastreeniä


Titta uskalsi epäillä, etten ehi koskaan kirjottaa tähän blogiin, joten mun täytyy nyt oikein uhasta kirjotella. ;) Nyt lomalla kun jopa kerkeää, muullon ei kyllä taho löytyä mistään ylimäärästä aikaa...


Lenkkeiltiin Salaman kanssa tänään jarrukärryt perässä meidän normaali, noin 11 km mehtätielenkki. Tänään ohjelmassa olis pitäny olla kovempia vetoja, mutta pakkasta oli edelleen iltapäivän auringossakin -13, joten hirveitä revityksiä ei vihtiny tehä. Reipasta hölkkää Salama paineli kuitenkin melkein koko lenkin, muutama pätkä käveltiin välissä. Tamma oli normaali, korvat hörössä juoksi ilosesti menemään. Oon ollu nyt vähä skeptinen sen ravin suhteen, näen siinä paljon sellasta, mitä muut ei ehkä näe. Milloin pää heittelee kummasti, milloin lautasten liike ei oo tasanen, milloin hevonen aristaa tai vetää jotain jalkaa yms yms. Vikoja mä oon kyllä mestari löytämään! Hölkkävauhdissa oli tänäänkin mun mielestä mukana myös jotain ylimäärästä könkötystä, mutta reippaammassa ravissa en onnistunut löytämään tällä kertaa mitään huomautettavaa. Lenkin jälkeen jalkojen hoito. Se on toinen asia, minkä suhteen mä oon melko fanaatikko. Salama vain on monesti toista mieltä, se ei tykkää jalkojen hoidosta yhtään, vaikka muuten sille käy aina kaikki, maailman kiltein kun on. Jalkojen käärimistäkin tamma vastustaa siinä määrin, että riisuu aina omatoimisesti etujaloista villapintelit pois. Viimeks se oli vielä nätisti piilottanu pintelit juomakuppiinsa. Hölmö. Noh, takasia mä sentään saan vielä kääriä. :)


Aatu on viettäny alkuviikon pakkaspäivät pekkaspäiviä ajohommista. Se ei kuitenkaan malta kävellä lenkillä, niin sama silloin, vaikka vain tarhaileekin. Viikonloppuna Aatukin toivottavasti pääsee radalle juoksentelemaan, kun Salaman kanssa mennään kuitenkin hiitille. Niistä reissuista oripoika tykkää valtavasti. Aina kun se näkee, että meidän traileri tulee tallin pihaan, se juoksee tarhan portille vastaan ja nostaa sellaisen metelin, että mahdoton sitä on kotiinkaan unohtaa! Noh, ehkä se into siitä Aatunkin kohdalla laantuu, kun oikein kunnon työnteko alkaa...

17.2.2009

Blogin avaus

Tässä tämä nyt vihdoin on, moneen kertaan mietitty ja kavereille luvattukin: Blogi meidän hevosten kuulumia varten. Saa nähdä, tuleeko tätä käytettyä, mutta kokeillaan nyt ainakin. Ja eihän sitä tiedä, josko hevoset saisivat vielä joku kaunis päivä omat kotisivutkin, jos nyt aluksi jään koukkuun edes tähän blogiin...

Mulla alkoi eilen kahen viikon loma ennen uuteen työpaikkaan siirtymistä. Nyt on kunnolla aikaa hevosille ja tallihommille. Kylläpäs onkin ollut mukava touhuta tallissa aamusta saakka ihan rauhassa. Tällä viikolla onkin ollut mielettömän upeita, aurinkoisia kelejä. Kylmä tosin vain, sillä tänäänkin oli pakkasta -23! Hevosille on siis saanut kaivaa taas toppaloimet päälle. Päivällä kyllä aurinko lämmittää jo ihan selvästi ja hevosetkin nuokkuu tarhoissaan tyytyväisinä. Ihana kevät!

Tänään kävin Salamalla ratsastamassa 1h 15min kävelylenkin mehtätiellä. Nyt treenikelit alkaa kyllä meillä päin olla mitä parhaimmat. On lunta ja tiet mahtavassa kunnossa. Kelien takia Aatukin on saanut enemmän liikettä. Viime viikolla varsa oli viidesti valjaissa 7-8km lenkkejä tehden. Kummasti sekin alkaa jo jaksamaan - ja ravi käy niin, että Salamakin saa välillä panna jo ihan tosissaan töppöstä toisen eteen varsan perässä pysyäkseen. Mahdollisimman paljon ollaankin koitettu ajaa molempia hevosia samaan aikaan, sillä Aatu on kaverin kanssa huomattavasti rauhallisempi ja fiksumpikäytöksisempi. Autoista ja traktoreista ei tartte välittää mitään, kunhan Salama on tukijoukoissa.

Salama kävi viime lauantaina Kaustisen harjoitusraveissa. Mun piti ajaa tammaa ite, mutta olin kolmatta päivää kuumeessa ja olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Niinpä Salama koki ohjastajan vahvistuksen, kun Östmanin Mikael lupautu tammaa ajamaan. Melko sairas mun kyllä täytyikin olla, sillä hirveen paljon ei ees harmittanut kotia jääminen - ja se jos joku on huolestuttavaa. Salama oli tehnyt tasasen juoksun ja köpötteli lähdössään viidenneks uudella "harkkariennätyksellään" 47,3. Kuski oli ollut Salamaan tyytyväinen. Oli meinannut, että tamma menee vielä joku päivä kovaa. Tiedä sitten, sitä päiväähän tässä on odoteltukin jo. ;) Positiivista kuitenkin oli, että Salama polki kuskin mukaan viimeisen puolikkaan 36-vauhteja, joten ehkä siitä vielä ravihevonen kehittyy, kun joutuu. Siihen asti ei auta kuin treenata, hiittailla ja hikoilla. Niin ja mun täytynee vain kulkea bliisteripullo & -harja kädessä... ;)