Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



18.2.2009

Pakkastreeniä


Titta uskalsi epäillä, etten ehi koskaan kirjottaa tähän blogiin, joten mun täytyy nyt oikein uhasta kirjotella. ;) Nyt lomalla kun jopa kerkeää, muullon ei kyllä taho löytyä mistään ylimäärästä aikaa...


Lenkkeiltiin Salaman kanssa tänään jarrukärryt perässä meidän normaali, noin 11 km mehtätielenkki. Tänään ohjelmassa olis pitäny olla kovempia vetoja, mutta pakkasta oli edelleen iltapäivän auringossakin -13, joten hirveitä revityksiä ei vihtiny tehä. Reipasta hölkkää Salama paineli kuitenkin melkein koko lenkin, muutama pätkä käveltiin välissä. Tamma oli normaali, korvat hörössä juoksi ilosesti menemään. Oon ollu nyt vähä skeptinen sen ravin suhteen, näen siinä paljon sellasta, mitä muut ei ehkä näe. Milloin pää heittelee kummasti, milloin lautasten liike ei oo tasanen, milloin hevonen aristaa tai vetää jotain jalkaa yms yms. Vikoja mä oon kyllä mestari löytämään! Hölkkävauhdissa oli tänäänkin mun mielestä mukana myös jotain ylimäärästä könkötystä, mutta reippaammassa ravissa en onnistunut löytämään tällä kertaa mitään huomautettavaa. Lenkin jälkeen jalkojen hoito. Se on toinen asia, minkä suhteen mä oon melko fanaatikko. Salama vain on monesti toista mieltä, se ei tykkää jalkojen hoidosta yhtään, vaikka muuten sille käy aina kaikki, maailman kiltein kun on. Jalkojen käärimistäkin tamma vastustaa siinä määrin, että riisuu aina omatoimisesti etujaloista villapintelit pois. Viimeks se oli vielä nätisti piilottanu pintelit juomakuppiinsa. Hölmö. Noh, takasia mä sentään saan vielä kääriä. :)


Aatu on viettäny alkuviikon pakkaspäivät pekkaspäiviä ajohommista. Se ei kuitenkaan malta kävellä lenkillä, niin sama silloin, vaikka vain tarhaileekin. Viikonloppuna Aatukin toivottavasti pääsee radalle juoksentelemaan, kun Salaman kanssa mennään kuitenkin hiitille. Niistä reissuista oripoika tykkää valtavasti. Aina kun se näkee, että meidän traileri tulee tallin pihaan, se juoksee tarhan portille vastaan ja nostaa sellaisen metelin, että mahdoton sitä on kotiinkaan unohtaa! Noh, ehkä se into siitä Aatunkin kohdalla laantuu, kun oikein kunnon työnteko alkaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti