Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



15.5.2017

Haaveesta totta

Rakkaus

Salaman varsa on nyt viisi päivää vanha. Yritän kirjoittaa tähän nyt jonkinmoista kertomusta varsan syntymästä ja ensimmäisistä päivistä, jotta ne säilyisivät täällä muistoissa paremmin kuin omassa päässäni. Ihan ensiksi kuitenkin kauniit kiitokset kaikille teille, jotka olette jännittäneet varsan syntymistä meidän kanssamme. Varsa on ollut meille hirvittävän suuri asia, mutta olen yllättynyt, kuinka moni muukin on elänyt ja iloinnut varsan syntymää meidän kanssamme. Tallilla on käynyt jo lähes nelisenkymmentä varsan katselijaa, facebookin ja puhelimen kautta yhteydenottoja on ollut myös monia kymmeniä. Se on tuntunut niin upealta, että olen ihan häkeltynytkin. Kiitos. Toivottavasti tästä varsasta riittää iloa jaettavaksi tulevaisuudessa meidän lisäksi myös teille kaikille muillekin hengessä mukana olleille.

Varsa syntyi viime keskiviikkoiltana. Kuten kuulemma lähes kaikki tammat tänä jäätävän kylmänä keväänä ovat tehneet, Salamakin kantoi hieman yli viikon yliaikaa. Tiistai-iltana Salaman utareet alkoivat olla aika täynnä ja maito muuttui lähes valkoisen väriseksi litkuksi. Muutaman kerran herättiin tiistai-keskiviikko-välisenä yönäkin Salamaa kamerasta katsomaan, mutta täytyy sanoa, että yhtään "ylimääräistä" yötä en kyllä varsomisen takia valvonut. Keskiviikkona seurailin ehkä aiempaakin tarkemmin Salaman oleskelua tarhassa. Se oli jonkin verran ärtyneen oloinen, potkiskeli mahansa alle ja äkäili Vilmalle ihan syyttä suotta. Otin Salaman vähän aiemmin illalla talliinkin. Olin aika varma, että Salama varsoisi tuolloin keskiviikko-torstai-välisenä yönä. Itse asiassa illalla ajattelin, kun lähdettiin vielä Samun ja Vilman kanssa käymään lenkillä, että sitä ei tiedä, vaikka Salama varsoisi sillä välin. No, ei sentään, mutta vahatipat olivat meidän lenkimme aikana ilmestyneet Salaman nisien päihin. Eikä mennyt kuin tunnin verran, niin maitoa aivan valui nisistä. Vähän ennen yhdeksää illalla ruokittiin hevoset normaalisti. Salama söi hyvällä ruokahalulla kuten tavallisestikin, mutta huitoi välillä äkäisesti hännällään ja potki mahan alle. Heti syömisensä jälkeen se laittoi kertaalleen maate. Lähdettiin tallista sisälle seuraamaan tapahtumia kameran kautta.

Kun kaikki on kunnossa, niin näköjään hevosen synnytys sitten voi olla helppo ja nopea tapahtuma. Salama varsoi jo vähän ennen puolta kymmentä. Kaikki sujui nyt hyvin. Luonto on ihmeellinen. Salama tiesi tismalleen, mitä sen kuului tehdä ja varsa ponnisteli heti tomerasti pystyyn ennen kuin oli edes koko pussista kokonaan ulkona. Se seisoi omin jaloin puolisen tuntia syntymän jälkeen ja oli tissillä imemässä ehkäpä noin puoli tuntia sen jälkeen. Itse asiassa varsa oli hyvin tomera ja laittoi ensimmäisen kerran makuulle vasta neljän tunnin kuluttua. Luulin tietenkin jo tässäkin välissä varsalla olevan jonkin vian. Se ei varmaan tyyliin saa niveliään koukkuun ja pääse makuulle. Mutta pääsi se heti kun vain malttoi laittaa maate. Jälkeiset tulivat nopeasti ja pikipaskakin parissa tunnissa, kuten kuuluukin.



Noloin juttu on se, että ensimmäisen vuorokauden ajan varsaa pidettiin tammana. Vasta torstai-iltana nähtiin varsan pissaavan ensimmäisen kerran. Säikähdettiin totaalisesti, kun havaittiin pissan tulevankin mahan alta ja tottakai epäiltiin pissan tulevan navasta, joka tietäisi sitten varsan loppua. Yllättäen mahan alta sitten kuitenkin löytyi reikä josta pissa tuli, mutta mitään pippeliä siellä ei ollut näkösällä. Jaahas, tämä olikin sitten tällainen nykypäivän sateenkaarivarsa. Onneksi Seinäjoen klinikan eläinlääkäri vastasi vielä illallakin puhelimeen, että saimme tilittää varsan sukupuolituskamme hänelle. Hän sanoi, ettei ole mitenkään tavatonta, että orivarsan pippeli on aluksi piilossa. Sen pitäisi laskeutua näkösälle viikon aikana. Mitään huolta ei kuulemma ole, jos pissaa tulee vain normaalisti. Jotenkin siinä samalla varsan hännän alla olleista kahdesta "reiästä" toinen osoittautuikin umpinaiseksi. :D Että siinäpä tammavarsa muuttui sitten orivarsaksi. Jokseenkin hävetti, mutta yllättävän moni on sitten jälkeenpäin kertonut samanlaisia sukupuolenvaihdostarinoita. Meille ei tietenkään ollut mitään väliä, kumpaa sukupuolta varsa oli. Nimikin sopi mielestäni molemmille. Tuo nimi jäi mieleen jo kahden vuoden takaa, kun Salaman ensimmäiselle varsalle mietittiin jo ennen sen syntymää nimivaihtoehtoja. Salamyhke oli ainut joka jäi jo sieltä asti mieleen. Nyt tuo Salamyhke sai identiteetin. Lempinimi on edelleen vähän hakusessa, ehdotuksia otetaan vastaan. :)

Muutama ensimmäinen päivä varsan kanssa meni hyvin. Se syö ja nukkui. Ja kasvoi melkein silmissä. Oli iloinen ja virkeä, leikkisä ja terve kuten kuuluikin. Kylmistä keleistä johtuen, Salamaa ja varsaa on vain käytetty ulkona olemassa tarhassa noin 10-15 minuutin pätkiä.




Tänään huolestuin taas. Minun pitäisi kai päästä jo töihin, etten jatkuvasti olisi kyttäämässä varsan (ja muidenkin hevosten) mahdollisia ongelmia. Varsa kyyristeli pitkin päivää useaan otteeseen pissausasennossa ja lirutti aina muutaman tipan pissaa. Sitten se taas söi ja kyyristeli. Ja makoili aiempaa enemmän. Iltapäivällä varsalla oli lämpöä 39,2. Eläinlääkäri tuli vielä illalla Kaustisen klinikalta varsaa katsomaan. Varsa kiepsautettiin makuulle, jotta eläinlääkärin oli helpompi tutkia sitä. Piilossa ollut pippeli kaivettiin esiin, mutta se ei vaikuttanut mitenkään tulehtuneelta. Ongelma on kai, että pissa valuu nyt "sisältä", kun pippeli ei ole vielä ulkona. Tämä aiheuttaa kirvelyä ja esinahan mahdollisen tulehtumisen. Myös napa oli punoittava, ilmeisesti tuosta pissan valumisesta johtuen. Eläinlääkäri kuunteli sydämen ja suoliäänet. Napaa ja "pippelireikää" hoidetaan nyt paikallisesti Betadinella ja lisäksi varsa sai sulfakuurin. Illalla lämpö oli kuitenkin yhä noussut ollen 39,8. Jos varsan tilanne huononee, niin se nesteytetään huomenna, mutta toistaiseksi se on kuitenkin jaksanut käydä reippaasti imemässä.

 
 
 



 
Että ei tässä ilman huolia ja murheita selvitty, vaikka itse varsominen sujuikin hyvin. Huoh. Tuntuu välillä niin turhauttavalta, kun varsaa ja tammaa on kyllä seurattu ja syynätty niin tarkasti kuin vain ikinä voi, ja silti tulee tällaista takapakkia. Hevosten kanssa kaikki on niin pienestä kiinni - ja pienten varsojen kanssa vielä pienemmistä. Niistä tulee niin äkkiä heikkoja ja vaisuja. 
Hoito ja seuranta jatkuu ja täytyy nyt vain  toivoa, että tästä nyt selvittäisiin. Mutta kysynpähän vain, että miten ihmeessä ne ihmiset säilyttävät mielenterveytensä, joilla varsoo joka kesä useampi tamma? Ihan hullua huolehtimista...

Salama voi ainakin toistaiseksi oikein hyvin. Viime kertainen varsominen oli sille niin kova kokemus, että tuntui melkein kummalliselta, kuinka terve ja hyvinvoiva se oli heti urakan jälkeen. Ja kuten tiesinkin, paras mahdollinen emä Salama ainakin osaa olla. Ylihuomenna tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun Salamasta tuli minun hevoseni. Se oli tuolloin 2-vuotias. Tuolloin sen hakureissulla Salaman kasvattaja sanoi meille, että "siinä on teille ihanteellinen emätamma". Tuo sanonta on jäänyt mieleen, kun se oli jotenkin ristiriidassa siihen, että me kuitenkin etsittiin ravurivarsaa... Saimme onneksi kuitenkin kaiken. Ihanteellisen harrasteravihevosen, valiojuoksijan, viisaan ystävän ja sitten vielä ihanteellisen emätammankin. Joskus voi näköjään saada paljon enemmänkin kuin toivoisi.



11.5.2017

Salamyhke

 
 
Toisista haaveista kasvaa elämän aikana suurempia kuin toisista.
Kolme vuotta sitten en olisi arvannut kuinka suuria tunteita tähän haavematkalle mahtuu.
Joskus on ehkä tehnyt mieli antaa periksikin, sillä ihan helppo taival tämä ei ole ollut.
 Nyt kuitenkin tuo suuri haave seisoo neljällä jalalla tallissa.
Ja elää yhä.
 
Salamyhke.
 
 Isänsä Ponnen Aatoksen ja emänsä Salaisuus Rokin tomera orivarsa syntyi eilen illalla.
Ikioma kasvatti ikiomista valiojuoksijavanhemmista.
Haaveilu jatkukoon, sillä tie ravikuninkaaksi se vasta pitkä ja kivinen onkin…
 
*järkevämpää tekstiä tulossa lähipäivinä, jos oma pää tästä tokenee*