Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



30.12.2012

Vuoden viimeinen

Vuosi 2012 on viimeistä päivää vaille valmis. Raviurheilu antoi meille kuluneen vuoden aikana niin äärettömän paljon. Vuosi 2012 jää ikuisiksi ajoiksi elämään mielessä elämysten ja ennätysten vuotena. Kauden saavutukset antavat paljon uskoa omaan työhön ja ennenkaikkea motivoivat itseä jatkamaan töitä niinä huonoinakin päivinä.

Viime talvelta
Meille ravivuosi oli hyvin pitkälti kaikkien unelmien täyttymys. Vuodelle saatiin iloinen päätöskin, sillä Aatun saavutukset huomioitiin kauden lopulla ihan valtakunnallisellakin tasolla. Asia on juuri kuten Merjakin ihanasti sanoi: Meidän hienolle ravivuodelle saatiin viimeinen silaus viime viikon Hevosurheilun ilmestymisen myötä. Lehden kannessa oli otsikkona "Vuoden 2012 parhaat suomenhevoset". Ja tuon otsikon alta, 5-vuotistilastoista löytyi sijalta 7. meidän Aatu. Aika mykistävää, sillä niin monta hienoa ikätoveria jäi tilastoissa Aatun taakse. Mutta onhan se hevonen todellakin 400 kilon kimpale kultaa.

Viimeinen kuukausi on vietetty hevosten kanssa täysin poissa raveista. Niin paljon kuin minä tätä harrastusta ja raveissa käymistä rakastankin, on hevosten starttitauko ollut vain ihana asia. On ollut lupa vetää vähän henkeä, eikä ihan jokainen päivä ole aikataulutettu hiittien, ravi- tai klinikkareissujen mukaan. Hevosten kanssa on saanut lähteä lenkille juuri silloin kun se on itselle parhaiten sopinut ja tehdä sellaisen lenkin kuin se sinä päivänä on hyvältä tuntunut.

Aatu palasi iloisin mielin työntekoon kolmen viikon lomailun jälkeen. Tuo hevonen tuli meille viisi kuukautta vanhana pikkuvarsana eikä sen jälkeen Aatun elämässä koskaan ole ollut kolmen viikon mittaista taukoa liikutuksesta. Pikkuvarsanakin se jo juoksi Salaman perähevosena lenkkejä ja puolivuotiaana sai itsekin kärryt perään. Siitä asti se on ollut ihan säännöllisessä treenissä. Viikon tauko oriille on silloin tällöin piikitysten jälkeen annettu, mutta ei koskaan, ei todellakaan koskaan kolmea viikkoa... Aatonaattona Aatun lomakausi kuitenkin loppui ja iskä sai varmaan parhaan joululahjansa päästessään oriinsa kanssa taas lenkille.

Vaikkei raveissa olekaan hypätty, niin klinikkareissut ovat ja pysyvät. ;) Ennen joulua kaikki hevoset vierailivat Kaustisen klinikalla rokotuksilla. Samu hammaslääkäröitiinkin samalla ja se palasi kotiin kahdeksan maitohammasta vähäisempänä. Salama puolestaan sai kolmannen kerran kiropraktista käsittelyä ja pikkuhiljaa alkaa nikamat pysyä siellä missä niiden kuuluukin. Salamalle kiropraktinen hoito on ollut todella hyväksi ja muutokset ovat ihan silminnähtäviä!

Pikkuhiljaa hevosten valmennusruuvia aletaan taas kiristämään, kun meillä kotonakin alkaa vihdoin olla kunnon olosuhteet niiden treenaamiselle. Talvi on tähän saakka ollut pelkkiä pakkasia, mikä on vaikeuttanut treenipaikkojen kuntoonsaamista. Sama ongelmahan on ollut ihan raviradoillakin, jotka ovat olleet tänä talvena valtavan pöperöisiä. Iskä on tehnyt valtavan työn metsäteidän kuntoonsaamisen kanssa. On tehty jopa uusi lanakin ja päivästä toiseen aurattu, hiestetty, poljettu, tasattu ja lanattu kymmenien kilometrien lenkkiteitä. Mutta niinhän se on, että huonoilla olosuhteilla treenaaminen tekee hevosille vain enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Toivottavasti seuraaviksi päiviksi luvatut suvikelit todella tulevat ja lumi alkaisi plussakelien myötä ottaa tiehen lopullisesti kiinni.

Ihmisten raviakut alkavat olla jo kuukauden tauon jälkeen täynnä, mikä tarkoittaa, että Kilpailukutsut on otettu esille. Salaman viimeisimmästä, siitä kaikkien aikojen onnettomimmasta Kuopion startista alkaa olla 2,5 kuukautta aikaa ja ihmismieli on taas jatkoon suhteen optimistisempi. Jospa ne Salamankin raviakut olisivat latautuneet tauon aikana täyteen. Tamma kääntyy nyt jo 8-vuotiaaksi, eikä sen kanssa tarvitse enää mitään varsinaista pohjakunnon ajamistaukoa pitää (ne sairas-/huoltotauot ovatkin sitten ihan eri asia ja niiden pitämisestä hevonen huolehtii kyllä itse). Ja koska Salama tuntuu kotona nyt ihan ookoolta, niin sama kai se on sitten kokeilla ajaa vaikka kilpaa ja katsoa löytyykö kilpailukunto starttien myötä. Johan tässä huilattiinkin, joten aloitetaan ravikausi 2013 sitten toivottavasti loppiaisena Kaustiselta.

Pesunkestävä Harmi

22.12.2012

Hyvää Joulua


Rauhallista Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta 2013!


toivottavat: Miia, Salama, Aatu ja Samu
 
 

3.12.2012

Kausi pakettiin

Kuva viiden vuoden takaa. Yhteisen matkan alkutaival.
Aatu ja iskä ensimmäisiä kertoja lenkillä.

Nyt talvi on tullut! Viime päivinä pakkasmittari on pudonnut Toholammillakin aina 20 miinusasteeseen saakka ja vähän siihen on kieltämättä totutteleminen sen parin kuukauden plus viisi ja vesisadetta - jakson jälkeen. Lunta on vain ihan säälittävän vähän, mikä tarkoittaa ettei meillä edelleenkään ole kotona ajo-olosuhteita kävelyä kovempitempoisempiin lenkkeihin. Mutta lohduttaudutaan nyt vaikka sillä ajatuksella, että tuskin niitä tällä hetkellä on juuri kenelläkään muullakaan. Tämän päivän Salaman ja Samun hiittireissukin muuttui pakkastilanteen takia vain kävelyksi. Ja ihan tarpeeksi tarkenemista oli siinäkin lenkissä.

Aatun kanssa käytiin lauantaina vuoden viimeinen ravireissu Teivoon. Lopputulos oli surkea, sillä tavoilleen uskollisena Aatu muisti mokailla niinkuin aina, kun jostakin finaalista vain on kyse. ;) Aatu saa kuitenkin kaiken anteeksi. Sillä kaikesta huolimatta lauantai oli hieno ravipäivä ja täynnä uusia elämyksiä. Tiedättekö, kuinka kummalliselta tuntuu mennä hevosen kanssa T75-raveihin? Ja kun se hevonen sattuu olemaan lähtönsä suosikki? Kun perjantaina Satavarmaa katsoessa muuan ravimies nimeltä Kari Lähdekorpi pohtii Ponnen Aatoksen rastittamista 75-rivin varmaksi? Hei haloo, se on vain meidän Aatu!! Iloinen, touhukas, tollo Aatu. Ei se ole mikään sen kummallisempi hevonen! Ei se ole mikään seiskaviisvarma! Siihenhän pitää olla ihan hirmu hyvä hevonen! Niin. Kummalliselta se vain tuntuu. Teivossa Aatun lämmityksen jälkeen Vellu joutui heti haastattelijan tenttiin lämmitysfiiliksistä ja menestymisodotuksista. Ja Ravisuora kuvasi telkkariin Aatun hölköttelyä tallialueella. Kaikki tämä vain tuntuu ihan kummalliselta. Meille Aatu on aina ollut hyvä ja lahjakkaan tuntuinen hevonen, mutta se, että siitä puhutaan samolla adjektiiveilla vaikkapa telkkarissa tuntuu vain, no taas se sana, mutta kummalliselta.

Aatu puolivuotiaana. Meidän hevoset asuivat tuolloin Mikkolan tallilla.

Olin lauantaiaamuna taas puoli ysiltä yövuoron jälkeen kotona. Vaatteiden vaihto, aamukahvit, Salama ja Samu pihalle, Aatun puunaus ja kuljetuskuntoon varustaminen. Hevonen traileriin, kärryt ja kaikki muut kamppeet kyytiin. Ja hyvää yötä. Heräsin sitten Ylöjärvellä, matka meni ilmeisestikin hyvin, kun lievästi väsytti. ;) Perillä oltiin siis vähän ennen kahta. Teivossa oli -10 pakkasastetta ja lumisadetta. Aatu oli ravipaikalla rauhallinen. Ihanaa, että se vähän alkaa edes viisastua! Lämmityksessä kaikki oli Vellun mukaan kohdillaan, joskin samaan hengenvetoon tuli maininta, että rata on liian pöpperöinen Aatulle. Ja niinhän se sitten kai olikin. Meidän olisi pitänyt tajuta laittaa Aatulle pitemmät hokit, mutta eipä tajuttu. Siellä se sitten koitti sutia lyhyillä nastoillaan muiden mukana. Lyhyt laukka tuli lähtöön aja-komennolla, mutta ei juoksemisesta sen jälkeenkään mitään tullut. Hevonen pyöri tyhjää ja viimeisen takasuoran laukka oli takuulla jo jonkinlainen turhautuminen koko sutimiseen. Ei ollut todellakaan Aatun keli eikä meidän päivä. Loppumatkasta Aatu tykitti vielä joukon kiinni sen mitä lipsuttelultaan kykeni. Mutta eihän se enää mihinkään riittänyt. Maalissa kymmenes ajalla 29,6ke.

Aatun kausi piti Teivon jälkeen jatkua vielä startin verran ensi lauantaina Oulun T75-kierroksella. Mutta koko sarja meni peruutukseen hevospulan takia. Tätäpä se tahtoo olla. Kesällä karsittujen listat ovat pitempiä kuin ravien lähtölistat ja talvella sitten ei saada edes seiskavitosiin tarpeeksi hevosia mukaan. Tämän vuoksi Aatu pääsi aloittamaan talvitaukonsa viikkoa aiottua aikaisemmin. Ja hevonen on todellakin taukonsa ansainnut. Kausi on ollut kertakaikkisen komea. Startteja 15, voittoja 8 ja lisäksi yksi muukin totosija. Juostua rahaa tältä kaudelta 11 150€. Derbyfinaali oli takuulla koko kauden tähtihetki ja sieltä saatiin kutossijan lisäksi komea ennätys 26,0ake. Kaikenkaikkiaan kausi oli täynnä onnistumisia, upeita elämyksiä, hienoja ravireissuja. Aatu on 5-vuotistilastoissa vuoden 2012 voitokkain, 12. rahakkain ja 18. nopein. Ja meidän omissa tilastoissa maailman paras. ;)

Ensikohtaaminen. Aatu kasvattajansa Miinan luona Muurlassa.
 
Ja tilanne viiden vuoden kuluttua edellisestä kuvasta. Derbykarsinnoissa!

Salaman kausi ei kaikkien numeroiden valossa vedä vertoja sen edelliskaudelle. Mutta se kaikkein tärkein saatiin kuitenkin: Ennätys 26,7aly!!! Salaman kanssa on kauden aikana koettu ennenkaikkea upeita elämyksiä, joista ikuisiksi ajoiksi mieleen jää Rovaniemen juhannusravit ja Mikkelin kuninkuusravit. Ne muistot ovat hienoimpia kokemuksia, mitä Salaman kanssa koskaan on edes uskaltanut haaveilla. Kauden kahdestatoista startista saalis on kolme totosijaa, yksi jokaista lajia.
Ja sitten meidän "pikku" Samu. Samusta kasvoi kaksivuotiskautensa aikana tallin tulevaisuuden hevonen. Opetuslähdön läpäiseminen oli ainut merkintä mustaa valkoisella tältä kaudelta, mutta enempää ei sen kanssa toki voikaan saavuttaa. Aika ja tulevat vuodet näyttävät, mihin Samun rahkeet raviurheilussa riittävät.

Nyt on hetken hengähtämisen aika. Aatu saa parin viikon totaaliloman ja aloittaa lenkkeilyn ja kunnon kohotuksen kohti kuusivuotiskautta vasta joulun tienoilla. Siihen saakka se vain valvoo tarhassaan Salaman ja Samun lenkkeilyä ja lataa omat akkunsa.

Myös ihmiset saavat ladata raviakkunsa. Starttihevosia ei ole tallissa kuin kaksi, mutta aika monta ravireissua ollaan silti saatu kauden aikana tehdä. Kauden aikana kierrettiin viisitoista eri ravirataa, muutamat useampaankin kertaan. Toinen toistaan hienompia ravielämyksiä tarjosivat Rovaniemi, Oulu, Ylivieska, Kannus, Kokkola, Kalajoki, Kaustinen, Kajaani, Kuopio, Seinäjoki, Tampere, Vieremä, Jyväskylä, Mikkeli ja Turku. Kiitos!

Kiitos kuuluu antaa myös kaikille teille, jotka olette eläneet upeaa ravivuotta 2012 meidän kanssamme! On vaikuttanut, että etenkin Aatun menestys on kiinnostanut monia. On tuntunut uskomattoman hienolta huomata, kuinka moni on meidän kanssa jännittänyt hevosten startteja ja ilonnut niiden menestyksestä silloin, kun sen aika on ollut. Ihanat kaverit ja sukulaiset ovat jaksaneet kiertää meidän hevosten perässä raveissa ympäri Suomea. Aina sitä ei edes huomaa sanoa, mutta hienolta se kaikki kannustus ja mukanaeläminen tuntuu.

 Starttimatkat ovat kuitenkin vain ehkä kolmasosa niistä reissuista, mitkä hevosten kanssa on tällä kaudellakin auton kanssa kyytiä otettu. Hiittireissut Kaustiselle ovat kuuluneet joka viikko useampaan kertaankin treeniohjelmaan. Joten voinee kai sanoa, että ihan ajatuksen ja ajan kanssa töitä hevosten ja mahdollisimman hyvien ravitulosten eteen on yritetty tehdä. On erittäin palkitsevaa nähdä edes joskus myös oman työnsä tulokset. Työ jatkuu, treeni jatkuu, nälkä kasvaa ja haaveet elävät. Katseet aletaan pian kääntää jo ensi vuoteen.

Aatu Derbyssä. Ravikuvat kopioitu Sukupostista. Upeita otoksia!