Vuoden viimeinen

Vuosi 2012 on viimeistä päivää vaille valmis. Raviurheilu antoi meille kuluneen vuoden aikana niin äärettömän paljon. Vuosi 2012 jää ikuisiksi ajoiksi elämään mielessä elämysten ja ennätysten vuotena. Kauden saavutukset antavat paljon uskoa omaan työhön ja ennenkaikkea motivoivat itseä jatkamaan töitä niinä huonoinakin päivinä.

Viime talvelta

Meille ravivuosi oli hyvin pitkälti kaikkien unelmien täyttymys. Vuodelle saatiin iloinen päätöskin, sillä Aatun saavutukset huomioitiin kauden lopulla ihan valtakunnallisellakin tasolla. Asia on juuri kuten Merjakin ihanasti sanoi: Meidän hienolle ravivuodelle saatiin viimeinen silaus viime viikon Hevosurheilun ilmestymisen myötä. Lehden kannessa oli otsikkona "Vuoden 2012 parhaat suomenhevoset". Ja tuon otsikon alta, 5-vuotistilastoista löytyi sijalta 7. meidän Aatu. Aika mykistävää, sillä niin monta hienoa ikätoveria jäi tilastoissa Aatun taakse. Mutta onhan se hevonen todellakin 400 kilon kimpale kultaa.

Viimeinen kuukausi on vietetty hevosten kanssa täysin poissa raveista. Niin paljon kuin minä tätä harrastusta ja raveissa käymistä rakastankin, on hevosten starttitauko ollut vain ihana asia. On ollut lupa vetää vähän henkeä, eikä ihan jokainen päivä ole aikataulutettu hiittien, ravi- tai klinikkareissujen mukaan. Hevosten kanssa on saanut lähteä lenkille juuri silloin kun se on itselle parhaiten sopinut ja tehdä sellaisen lenkin kuin se sinä päivänä on hyvältä tuntunut.

Aatu palasi iloisin mielin työntekoon kolmen viikon lomailun jälkeen. Tuo hevonen tuli meille viisi kuukautta vanhana pikkuvarsana eikä sen jälkeen Aatun elämässä koskaan ole ollut kolmen viikon mittaista taukoa liikutuksesta. Pikkuvarsanakin se jo juoksi Salaman perähevosena lenkkejä ja puolivuotiaana sai itsekin kärryt perään. Siitä asti se on ollut ihan säännöllisessä treenissä. Viikon tauko oriille on silloin tällöin piikitysten jälkeen annettu, mutta ei koskaan, ei todellakaan koskaan kolmea viikkoa... Aatonaattona Aatun lomakausi kuitenkin loppui ja iskä sai varmaan parhaan joululahjansa päästessään oriinsa kanssa taas lenkille.

Vaikkei raveissa olekaan hypätty, niin klinikkareissut ovat ja pysyvät. ;) Ennen joulua kaikki hevoset vierailivat Kaustisen klinikalla rokotuksilla. Samu hammaslääkäröitiinkin samalla ja se palasi kotiin kahdeksan maitohammasta vähäisempänä. Salama puolestaan sai kolmannen kerran kiropraktista käsittelyä ja pikkuhiljaa alkaa nikamat pysyä siellä missä niiden kuuluukin. Salamalle kiropraktinen hoito on ollut todella hyväksi ja muutokset ovat ihan silminnähtäviä!

Pikkuhiljaa hevosten valmennusruuvia aletaan taas kiristämään, kun meillä kotonakin alkaa vihdoin olla kunnon olosuhteet niiden treenaamiselle. Talvi on tähän saakka ollut pelkkiä pakkasia, mikä on vaikeuttanut treenipaikkojen kuntoonsaamista. Sama ongelmahan on ollut ihan raviradoillakin, jotka ovat olleet tänä talvena valtavan pöperöisiä. Iskä on tehnyt valtavan työn metsäteidän kuntoonsaamisen kanssa. On tehty jopa uusi lanakin ja päivästä toiseen aurattu, hiestetty, poljettu, tasattu ja lanattu kymmenien kilometrien lenkkiteitä. Mutta niinhän se on, että huonoilla olosuhteilla treenaaminen tekee hevosille vain enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Toivottavasti seuraaviksi päiviksi luvatut suvikelit todella tulevat ja lumi alkaisi plussakelien myötä ottaa tiehen lopullisesti kiinni.

Ihmisten raviakut alkavat olla jo kuukauden tauon jälkeen täynnä, mikä tarkoittaa, että Kilpailukutsut on otettu esille. Salaman viimeisimmästä, siitä kaikkien aikojen onnettomimmasta Kuopion startista alkaa olla 2,5 kuukautta aikaa ja ihmismieli on taas jatkoon suhteen optimistisempi. Jospa ne Salamankin raviakut olisivat latautuneet tauon aikana täyteen. Tamma kääntyy nyt jo 8-vuotiaaksi, eikä sen kanssa tarvitse enää mitään varsinaista pohjakunnon ajamistaukoa pitää (ne sairas-/huoltotauot ovatkin sitten ihan eri asia ja niiden pitämisestä hevonen huolehtii kyllä itse). Ja koska Salama tuntuu kotona nyt ihan ookoolta, niin sama kai se on sitten kokeilla ajaa vaikka kilpaa ja katsoa löytyykö kilpailukunto starttien myötä. Johan tässä huilattiinkin, joten aloitetaan ravikausi 2013 sitten toivottavasti loppiaisena Kaustiselta.

Pesunkestävä Harmi