Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



18.4.2013

I palkinnon KTK-tamma


 
Mistä on ensimmäisen palkinnon kantakirjatammat tehty?
 
Ne on tehty suurenmoisesta sitkeydestä, periksiantamattomasta luonteesta,
kovasta juoksupäästä, raudanlujasta taistelutahdosta, vauhdinhurmasta, 
nopeudesta, ravivarmuudesta, kestävyydestä, voimasta,
suuresta sydämestä, tuhansista treenikilometreistä,
täsmälleen ajoitetusta huippukunnosta ja ennätystuloksista.
 
Niistä on ensimmäisen palkinnon kantakirjatammat tehty.
 
Niistä on Salaisuus Rok tehty.




Nyt se on vihdoin virallisesti totta!!! Yksi suuri unelma on toteutunut. Tänään Hippos on päivittänyt kaikkien viime vuoden kilpailu- tai jälkeläisnäyttöjen perusteella kantakirjapalkintoaan nostavien hevosten tiedot. Salaman viime vuoden kilpailunäyttöjen eli käytännössä ennätyksensä 26,7aly perusteella myös Salaman kantakirjapalkinto nostettiin. Huhhuijaa.
Salaisuus Rok, minun paras ystäväni, elämäni tärkein asia, rakas harrastuskaveri on nyt myös
ENSIMMÄISEN PALKINNON JUOKSIJAKANTAKIRJATAMMA!
 
Se on tulos, joka on paitsi hevosen myös omistajan sitkeyden näyte. Se on meidän omalla työllä, omilla tuloksilla, omilla kilpailunäytöillä saavutettu tulos. Se on osoitus siitä, että koskaan ei saa antaa periksi. Ei koskaan. Se on näyte omasta työstä ja siihen uskomisesta. Se on Salaman luonteen lujuuden todiste siitä, että tämä hevonen on valmis antamaan kaikkensa juuri silloin kun sen aika on.
 
Kiitos Salama. Ensimmäisen palkinnon juoksijakantakirjatammani.


14.4.2013

Hieno viikko!

Kevät on ärsyttävän myöhässä, mutta kai se sieltä jostain on kuitenkin tänäkin vuonna vielä tulossa. Ehkä kevät matkustaa junalla, sillä vain VR:n aikataulut ovat uskottava selitys tähän myöhässä olemiseen.
Ajopaikat alkavat olla kotona taas tältä talvelta ollutta ja mennyttä, mikä taas tarkoittaa, että hiittirumba Kaustisella on alkanut. Tulevan kesän ralli Toholammin ja Kaustisen välillä vähän hirvittääkin etukäteen ajateltuna, sillä nyt tallissa on kuitenkin kolme säännöllisesti hiittiä vaativaa hevosta. Eikä kolme mahdu yhteen kopilliseen. Eli kertoja vain täytyy lisätä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Ehkä on parempi vain olla etukäteen ajattelematta tulevaa työ- ja kilometrimäärä ja vain elää päivä kerrallaan - sillä juuri omaa unelmaahan tässä eletään!

Samu lämmityksessä
Maanantaina lähdettiin Salaman ja Aatun kanssa käymään Kaustisella. Aatu pääsi hiitille ja Salama klinikalle Jaanan kiropraktiseen käsittelyyn. Jo mennessä sanoin Jaanalle, että ainut minua tällä hetkellä Salamassa häiritsevä asia on sen vasemman etulavan jäykkyys. Olin aika onnellinen, kun kiropraktikoinnin jälkeen Jaanan näkemys oli juuri sama. Vasen etulapa oli pamahtanut lukkoon, joten se niksauteltiin auki. Muuten hevonen vaikuttaa harvinaisen terveeltä tällä hetkellä. Kummallista. Mutta niin hienoa. Vihdoin. Monen vuoden jälkeen Salaman asiat (ja nikamat) alkavat olla paikoillaan. Ainakin hetken aikaa.
Aatu kävi hiitin jälkeen myös klinikalla sen verran, että oriin molempien takapolvien kiinnikkeet lääkittiin. Nyt on enemmän kuin hyvä aika hoitaa hevosta, sillä startteja ei ole sille huhtikuun aikana tiedossa missään. Kilpailukutsuja on kyllä selattu kyllästymiseen saakka läpi, mutta ei. Uskottava kai se lopulta on ja keskityttävä jatkossa selaamaan seuraavaksi toukokuun kilpailukutsuja. Aatun huhtikuu koostuu siis pitkälti vain hiittien ajamisesta ja terveydenhoitamisesta.

Tiistaina oli Samun vuoro päästä Kaustiselle. Samun ohjelmassa oli sen elämänsä ensimmäiset harjoitusravit! Ja mulla itellä oli tietenkin työpäivä... No, jokapaikkaan en minäkään voi päästä, mutta onneksi iskä sai Merjan harkkarikaveriksi. Kaustisella oli tiistai-iltana melkein kuin oikeat ravit. Kahdeksan lähtöä ja mukana yli 70 hevosta! Tämä todistaa taas, kuinka paljon uutta innostusta kevät saa ravi-ihmisissä aikaan... Kevät kun on aina uuden motivaation syntymisen aikaa. :)



Samu osallistui 3-vuotislähtöön, missä juoksi se itse mukaan lukien viisi varsaa. Kilpakärryt eivät ole olleet Samun perässä sitten syyskuussa juostun opetuslähdön, mutta eipä Samu osannut tilanteesta hermostua. Samu on toki kerennyt käydä Kaustisella hiitillä jo aika monta kertaa, mutta nyt se pääsi harjoittelemaan työntekoa oikein porukassa, mikä on tulevalle ravihevoselle enemmän kuin tärkeää. Samu on talven aikana kehittynyt paljon ja kieltämättä joskus metsätiellä sillä päästellessä on tullut mietittyä, että kuinkahan tämä liikahtaa, kun saa joskus alleen kesäradan ja peräänsä kilpakärryt. Nyt siitä saatiin ainakin vähän osviittaa, sillä melko järkyttäviä kellotuksia oli sille tehty jo lämmityksestä. 3-vuotiaat suomenhevosvarsat starttasivat ravien ensimmäisessä lähdössä, Samulla numero 1. Lähdöstä Samu kiihdytti keulaan, lompsutteli ensimmäisen puolikkaan 2.02 ja koko kierroksen 1.56 vauhtia. Viimeisellä kierroksella vauhtia lisättiin ja päätöspuolikkaalla Samu karkasi muilta harkkarivoittoon ajalla 46,3. Harkkareissa tietenkään sijoituksilla ei ole mitään merkitystä, mutta hevosen tyyliin ja juoksemisen vaivattomuuteen vaikutti koko Samun harkkaritiimi olleen kovin kovin tyytyväisiä. Ori tuli viimeisen puolikkaan tähtivauhtia, mikä mykisti sekä kuskin että taustajoukot. Hevonen on kuitenkin vasta kolmevuotias! Hienonhieno Samu!!!

Startin jälkeen Samu pääsi pesulle ja sitten kotia kohti. Miljoonat kiitokset vielä Merjalle hevosenhoitajana toimimisesta sekä kuvista. Sain iloiseksi yllätykseksi harkkarikuvia myös Tuuli Silveriltä, Kiitos! Näiden kuvien avulla minäkin melkein kuin olin mukana Kaustisella. ;)

Kolmevuotiaat lähtötohinoissa
 
 

Keskiviikkona ei muuten käyty ollenkaan Kaustisella. ;) Salaman ja Aatun kanssa käytiin metsätiellä ajamassa pitkä 15km rauhallinen hölkkälenkki, joka jäi viimeiseksi laatuaan tältä talvelta, sillä loppuviikon vesi- ja räntäsateet ovat pehmittäneet metsätiet ajo- tai ainakin juoksukelvottomiksi. Samaisena iltana Aatu onnistui puremaan iskältä kaksi sormea tikkauskuntoon. Aina sattuu ja tapahtuu. :D

Torstaina hevosia ei ajettu lainkaan. Jyri kävi kengittämässä Samun. Hokkikenkään se piti vielä laittaa, ei auttanut. Salama ja Aatu saavat kyllä koittaa pärjätä kenkiensä kanssa vielä viikon tai kaksi, että ne saisi sitten suoraan kesäkenkään. Torstainakin oli silti ohjelmassa yksi Kaustisen reissu, joskin nyt aika erilaisessa merkityksessä. Kaustisen Seudun Raviseura nimittäin palkitsi kokouksessaan Aatun "Vuoden 2012 menestyjä" - pystillä!!! Upea tunnustus, joka merkitsee meille todella paljon. Varsinkin, kun vasta jälkeenpäin käsitin, että palkintoja jaettiin kokouksessa kaikenkaikkiaan vain kaksi. Montepalkinto Susanne Klemolalle ja sitten tämä Menestyjä-palkinto Aatulle. Viime kausi oli meille epätodellisen hieno ravivuosi ja tuntuu niin hienolta, että siitä saa tunnustusta vielä näin jälkikäteenkin. Maailman paras Aatu.



Juhlahumusta vaihdettiin perjantaina taas työntekoon ja oli taas orien hiittipäivä. Eli eikun Kaustiselle. Jälleen omalla kohdallani työt oli perjantainaKIN esteenä ja tällä kertaa Titta oli iskän ja hevosten kanssa reissussa. Samulla ei ajettu hiittiä vaan sen ohjelmassa oli pelkkää palauttelevaa hölkkää yhdeksän kilometrin verran. Vellu ajoi Aatulla kolme mailin hiittiä ja kuulemma hevonen oli tuntunut huomattavasti paremmalta takapolvien piikittämisen jälkeen. Hyvä niin, sillä minustakin Aatu juoksi jo keskiviikon hölkkälenkillä jotenkin paljon rennommin.
Kiitos Titalle perjantain hiitti- ja hevosenhoitoavusta!

Lauantaiaamuna loppui vihdoin minun yövuoroputkeni ja pääsi keskittymään harrastuspuoleen. Kävin Salaman kanssa illansuussa kävelemässä kymmenen kilometrin ajolenkin. Vettä satoi, mutta tamma oli ihanan virkeä ja letkeä. Ja yski kerran. Voi prkl. Alkuviikosta on Salamankin aika päästä hiitille, yskiköön siellä sitten jos vielä yskittää - kun klinikkakin on vieressä...

Tänään sunnuntaina maa olikin aamulla taas valkoinen viime yönä sataneesta rännästä. Kävin ratsastamassa Salamalla noin kahdeksan kilometrin kävelylenkin ja illalla täytyy käydä käveleskelmässä vielä oriiden kanssa jonkunlainen lenkki. Tätäpä se nyt tulee seuraavaan talveen saakka olevaan, että kotona kävellään ja radalla juostaan. Talven työt kotona on nyt tehty ja treenikilometrit juostu. Valmennus muuttuu hiittaamiseksi ja toivottavasti pian taas kilvanajoksikin.

Samu maalisuoralla


1.4.2013

7 Oikein

Voi jestas, kuinka ulalla kaikesta oleellisesta sitä meikäläinen on taas koko kuluneen viikon ajan ollut. Eilen illalla vihdoin istahdin sohvalle lukemaan 7 Oikein -lehdestä Ylivieskan ravien lähtölistoja. Ja mitä ihmettä. Siinä unohtui lähtölistat heti kättelyssä, kun lehden avasi, sillä ensimmäisellä sivulla oli haastattelu Aatun kasvattajasta Miina Laukkasesta. Ja olipas kerrassaan mahtava juttu! Kaiken kruunasi tietenkin kuva Aatusta ja Miinasta, kun kasvattaja kävi tsemppaamassa kasvattiaan viime syksynä Turussa ennen Åbofemmanin starttia.

Heille, joille 7 Oikein on vieraampi lehti selvyydeksi sen verran, että lehti sisältää aina seuraavan viikon ravien käsiohjelmatiedot, pelivihjeet ja edellisen viikon starttien juoksuselostukset. Joka lehdessä esitellään kuitenkin joku ravimaailmassa jollain tapaa vaikuttava henkilö 7 kysymystä -palstalla. Nämä jutut ovat aina mielenkiintoisia, mutta olihan tämä nyt henkilökohtaisella tasolla ihan vertaansa vailla.


Kuten jutussa sanottiinkin, pieni kasvattaja jää helposti tuntemattomaksi, mutta kasvatit tunnetaan!! Viime vuosi oli Miinalle yhtä juhlaa, sillä radoilla juoksi kaksi kasvattia, joista toinen nousi kauden aikana avointen sarjojen hevoseksi ja toinen selvitti tiensä Derbyfinaaliin. Tiliä tuli sen verran, että kaksi kasvattajia nostivat Miinan mukaan Hevosurheilussa loppuvuodesta esiteltyyn kasvattajatilastoihin. Upeat veljekset Ponnen Onni ja Ponnen Aatos ovat elävä esimerkki Miinan kasvatustyöstä.

Vaikka Aatun kasvattaja asuu kaukana Keski-Pohjanmaalta katsottuna, niin jokaisen Aatun startin hän on jännittänyt "jollakin tapaa" yhdessä meidän kanssa. On niin hienoa, että vielä tässä maassa, jossa varsojen kasvattaminenkin on jo jossakin määrin liukuhihnatyötä, on silti vielä niitä kasvattajia, jotka elävät mukana kasvattiensa elämässä, kaikissa niissä menestyksen ja pettymyksen tunteissa.

Minun on ihan pakko laittaa tähän muutama suora lainaus Miinan haastattelusta, sillä vaikka Aatusta ja sen voitoista on aikaisemminkin ollut lehtikirjoituksia, niin jotenkin tämä kolahti vielä paljon enemmän. Tämä oli jotenkin niin paljon henkilökohtaisempaa tekstiä ja juuri niitä asioita käsittelevä, mitä mekin Aatun kanssa olemme läpi käyneet.

" Isäni ehti seurata mm. Ponnen Prinssin ja Ponnen Pilkkeen uraa ennen kuolemaansa. Pian isäni poismenon ja voitokkaan Vermon V5-startin jälkeen Ponnen Pilke sairastui vakavasti hermostovirukseen. Raskaan kevään valopilkkuna syntyi Ponnen Aatos, joka sai nimensä isäni Erkki Aatoksen mukaan. Erkki Jämsän soittaessa varsan ostoilmoituksesta ajattelin hymyssä suin, että tämähän on kohtalo: Kyllä Aatos pitää Erkille myydä."

Kiitos kuuluu Miinalle kaikkien kauniiden sanojen lisäksi myös siitä, että hän uskalsi ottaa haastattelussa esiin Aatun epäoikeudenmukaisen karsimisen viime vuoden Pikkukunkusta.  "Viime kesänä itselleni nousi ajankohtaiseksi kysymys: Onko raviurheilu sittenkään niin tasapuolista ja oikeudenmukaista mitä olin kuvitellut. Kasvattini karsinta kuninkuusravien ikäluokkalähdöstä suurkilpailun karsintaperustein ei mielestämme ollut perusteltavissa faktoilla eikä taulukoilla. Silloin väkisinkin mieleen tuli, että olisikohan tilanne ollut sama, jos hevosen taustalla olisi ollut tunnetumpia nimiä."

Eikä mielestäni kasvattajalta voi parempaa tunnustusta saada, kuin Miinan sanat:
"Todella iso asia oli myös koko viime kausi: Ponnen Aatoksen ikäluokkakilpailut ja Ponnen Onnin nousu avoimeen sarjaan. Näiden kasvattien voitot ja hyvät sijoitukset toivat useasti onnenkyyneleet silmiin, toivottavasti sama jatkuu tulevaisuudessa! Pakkasen paukkuessa tai kurassa kahlatessa välillä tuntuu raskaalta. Näiden hevosten ansiosta sellainen äkkiä unohtuu ja hevosharrastus on taas niin mukavaa."

Velipojat Jyväskylässä. Ponnen Aatos ja Ponnen Onni


Kiitos Miina! Ja tervetuloa raviradoille toivottavasti tänä vuonna myös Ponnen Sisu ja Ponnen Suhaus!


P.S. Käykää nyt ihmeessä joku ravurivarsaa etsivä ostamassa Miinalta 1-vuotias tammavarsa Sarastuksen Suvi. Isä: Tuisku-Topi, emä: Ponnen Sarastus, ei: Saran Salama ja ee: Ponnen-Leikki. Myönnän, etten ole varsaa edes livenä nähnyt, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin juosta sekin osaa, kun tästä emälinjasta on kyse.... ;)