Kevät on ärsyttävän myöhässä, mutta kai se sieltä jostain on kuitenkin tänäkin vuonna vielä tulossa. Ehkä kevät matkustaa junalla, sillä vain VR:n aikataulut ovat uskottava selitys tähän myöhässä olemiseen.
Ajopaikat alkavat olla kotona taas tältä talvelta ollutta ja mennyttä, mikä taas tarkoittaa, että hiittirumba Kaustisella on alkanut. Tulevan kesän ralli Toholammin ja Kaustisen välillä vähän hirvittääkin etukäteen ajateltuna, sillä nyt tallissa on kuitenkin kolme säännöllisesti hiittiä vaativaa hevosta. Eikä kolme mahdu yhteen kopilliseen. Eli kertoja vain täytyy lisätä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Ehkä on parempi vain olla etukäteen ajattelematta tulevaa työ- ja kilometrimäärä ja vain elää päivä kerrallaan - sillä juuri omaa unelmaahan tässä eletään!
|
Samu lämmityksessä |
Maanantaina lähdettiin Salaman ja Aatun kanssa käymään Kaustisella. Aatu pääsi hiitille ja Salama klinikalle Jaanan kiropraktiseen käsittelyyn. Jo mennessä sanoin Jaanalle, että ainut minua tällä hetkellä Salamassa häiritsevä asia on sen vasemman etulavan jäykkyys. Olin aika onnellinen, kun kiropraktikoinnin jälkeen Jaanan näkemys oli juuri sama. Vasen etulapa oli pamahtanut lukkoon, joten se niksauteltiin auki. Muuten hevonen vaikuttaa harvinaisen terveeltä tällä hetkellä. Kummallista. Mutta niin hienoa. Vihdoin. Monen vuoden jälkeen Salaman asiat (ja nikamat) alkavat olla paikoillaan. Ainakin hetken aikaa.
Aatu kävi hiitin jälkeen myös klinikalla sen verran, että oriin molempien takapolvien kiinnikkeet lääkittiin. Nyt on enemmän kuin hyvä aika hoitaa hevosta, sillä startteja ei ole sille huhtikuun aikana tiedossa missään. Kilpailukutsuja on kyllä selattu kyllästymiseen saakka läpi, mutta ei. Uskottava kai se lopulta on ja keskityttävä jatkossa selaamaan seuraavaksi toukokuun kilpailukutsuja. Aatun huhtikuu koostuu siis pitkälti vain hiittien ajamisesta ja terveydenhoitamisesta.
Tiistaina oli Samun vuoro päästä Kaustiselle. Samun ohjelmassa oli sen elämänsä ensimmäiset harjoitusravit! Ja mulla itellä oli tietenkin työpäivä... No, jokapaikkaan en minäkään voi päästä, mutta onneksi iskä sai Merjan harkkarikaveriksi. Kaustisella oli tiistai-iltana melkein kuin oikeat ravit. Kahdeksan lähtöä ja mukana yli 70 hevosta! Tämä todistaa taas, kuinka paljon uutta innostusta kevät saa ravi-ihmisissä aikaan... Kevät kun on aina uuden motivaation syntymisen aikaa. :)
Samu osallistui 3-vuotislähtöön, missä juoksi se itse mukaan lukien viisi varsaa. Kilpakärryt eivät ole olleet Samun perässä sitten syyskuussa juostun opetuslähdön, mutta eipä Samu osannut tilanteesta hermostua. Samu on toki kerennyt käydä Kaustisella hiitillä jo aika monta kertaa, mutta nyt se pääsi harjoittelemaan työntekoa oikein porukassa, mikä on tulevalle ravihevoselle enemmän kuin tärkeää. Samu on talven aikana kehittynyt paljon ja kieltämättä joskus metsätiellä sillä päästellessä on tullut mietittyä, että kuinkahan tämä liikahtaa, kun saa joskus alleen kesäradan ja peräänsä kilpakärryt. Nyt siitä saatiin ainakin vähän osviittaa, sillä melko järkyttäviä kellotuksia oli sille tehty jo lämmityksestä. 3-vuotiaat suomenhevosvarsat starttasivat ravien ensimmäisessä lähdössä, Samulla numero 1. Lähdöstä Samu kiihdytti keulaan, lompsutteli ensimmäisen puolikkaan 2.02 ja koko kierroksen 1.56 vauhtia. Viimeisellä kierroksella vauhtia lisättiin ja päätöspuolikkaalla Samu karkasi muilta harkkarivoittoon ajalla 46,3. Harkkareissa tietenkään sijoituksilla ei ole mitään merkitystä, mutta hevosen tyyliin ja juoksemisen vaivattomuuteen vaikutti koko Samun harkkaritiimi olleen kovin kovin tyytyväisiä. Ori tuli viimeisen puolikkaan tähtivauhtia, mikä mykisti sekä kuskin että taustajoukot. Hevonen on kuitenkin vasta kolmevuotias! Hienonhieno Samu!!!
Startin jälkeen Samu pääsi pesulle ja sitten kotia kohti. Miljoonat kiitokset vielä Merjalle hevosenhoitajana toimimisesta sekä kuvista. Sain iloiseksi yllätykseksi harkkarikuvia myös Tuuli Silveriltä, Kiitos! Näiden kuvien avulla minäkin melkein kuin olin mukana Kaustisella. ;)
|
Kolmevuotiaat lähtötohinoissa |
Keskiviikkona ei muuten käyty ollenkaan Kaustisella. ;) Salaman ja Aatun kanssa käytiin metsätiellä ajamassa pitkä 15km rauhallinen hölkkälenkki, joka jäi viimeiseksi laatuaan tältä talvelta, sillä loppuviikon vesi- ja räntäsateet ovat pehmittäneet metsätiet ajo- tai ainakin juoksukelvottomiksi. Samaisena iltana Aatu onnistui puremaan iskältä kaksi sormea tikkauskuntoon. Aina sattuu ja tapahtuu. :D
Torstaina hevosia ei ajettu lainkaan. Jyri kävi kengittämässä Samun. Hokkikenkään se piti vielä laittaa, ei auttanut. Salama ja Aatu saavat kyllä koittaa pärjätä kenkiensä kanssa vielä viikon tai kaksi, että ne saisi sitten suoraan kesäkenkään. Torstainakin oli silti ohjelmassa yksi Kaustisen reissu, joskin nyt aika erilaisessa merkityksessä. Kaustisen Seudun Raviseura nimittäin palkitsi kokouksessaan Aatun "Vuoden 2012 menestyjä" - pystillä!!! Upea tunnustus, joka merkitsee meille todella paljon. Varsinkin, kun vasta jälkeenpäin käsitin, että palkintoja jaettiin kokouksessa kaikenkaikkiaan vain kaksi. Montepalkinto Susanne Klemolalle ja sitten tämä Menestyjä-palkinto Aatulle. Viime kausi oli meille epätodellisen hieno ravivuosi ja tuntuu niin hienolta, että siitä saa tunnustusta vielä näin jälkikäteenkin. Maailman paras Aatu.
Juhlahumusta vaihdettiin perjantaina taas työntekoon ja oli taas orien hiittipäivä. Eli eikun Kaustiselle. Jälleen omalla kohdallani työt oli perjantainaKIN esteenä ja tällä kertaa Titta oli iskän ja hevosten kanssa reissussa. Samulla ei ajettu hiittiä vaan sen ohjelmassa oli pelkkää palauttelevaa hölkkää yhdeksän kilometrin verran. Vellu ajoi Aatulla kolme mailin hiittiä ja kuulemma hevonen oli tuntunut huomattavasti paremmalta takapolvien piikittämisen jälkeen. Hyvä niin, sillä minustakin Aatu juoksi jo keskiviikon hölkkälenkillä jotenkin paljon rennommin.
Kiitos Titalle perjantain hiitti- ja hevosenhoitoavusta!
Lauantaiaamuna loppui vihdoin minun yövuoroputkeni ja pääsi keskittymään harrastuspuoleen. Kävin Salaman kanssa illansuussa kävelemässä kymmenen kilometrin ajolenkin. Vettä satoi, mutta tamma oli ihanan virkeä ja letkeä. Ja yski kerran. Voi prkl. Alkuviikosta on Salamankin aika päästä hiitille, yskiköön siellä sitten jos vielä yskittää - kun klinikkakin on vieressä...
Tänään sunnuntaina maa olikin aamulla taas valkoinen viime yönä sataneesta rännästä. Kävin ratsastamassa Salamalla noin kahdeksan kilometrin kävelylenkin ja illalla täytyy käydä käveleskelmässä vielä oriiden kanssa jonkunlainen lenkki. Tätäpä se nyt tulee seuraavaan talveen saakka olevaan, että kotona kävellään ja radalla juostaan. Talven työt kotona on nyt tehty ja treenikilometrit juostu. Valmennus muuttuu hiittaamiseksi ja toivottavasti pian taas kilvanajoksikin.
|
Samu maalisuoralla |