Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



28.8.2012

Derbypäivä

 

Nyt se suuri päivä on sitten koettu. Yksi kaikkien aikojen upeimmista ravipäivistä. Unelma, josta niin moni haaveilee, mutta harva saavuttaa. Meillä oli kunnia saavuttaa tuo vuosien suuri unelma ja olla launtaina Derbyssä mukana oman hevosen kanssa.

Viimeinen viikko oli yhtä jännittämistä. Jännitti, pysyykö Aatu terveenä lauantaihin saakka, pysyykö  startissa myös oleva Salama terveenä lauantaihin asti - entä pysyvätkö ihmiset järjissään lauantaihin saakka. Hermostutti, mikä voisi mennä pieleen tai mikä ei voisi mennä pieleen. Pää oli täynnä muistilistoja. Välillä oli niin huono olo, ettei tiennyt miten lauantaihin asti selviää. Ja välillä piti koittaa sanoa itselle, että tästä kaikesta on haaveiltu niin kauan, että nyt tästä kaikesta ihanuudesta ja kamaluudesta pitää osata myös nauttia. Hevosurheilusta oli hienoa lukea Derbyhevosten esittelyt. Ja sitten taas tympäsi lukea ja kuunnella jatkuvia ennakkosuosikkien ylistämistä. Tuntui, kuin koko Derbyyn ei olisi muita hevosia tulossakaan. Ihan kuin kaikki muut eivät olisi lainkaan tähdänneet ja virittäneet hevosiaan finaalia varten. Toki joillakin oli pakko olla ennakkosuosikin paineetkin niskassaan, mutta finaalissa oli silti kaksitoista hevosta. Kaksitoista hienoa ikäluokkaihmettä. Kaksitoista. Ja kaikilla mahdollisuus voittaa koko kilpailu. Myös meidän Aatulla.

Unelmaa elämässä

Lauantai oli kamalan sekava aamu. Olin melkein unohtanut, millainen härdelli on starttiaamuna yrittää puunata kaksi hevosta hienoksi (ja nyt ihan erityisen hienoiksi...), muistaa kahden hevosen kaikki asiat, pakata ja vähän purkaakin. Pakata taas vähän lisää. Letittää ja purkaa. Letittää ja vähän kiroilla. Kelvatkoon. Iskä kävi Aatulla vielä lenkillä, joten valjaitakin sai puunata kuntoon vielä aamun aikana. Kaikkia hermostutti. Hevoset olivat kuitenkin onnellisia, kun saivat lähteä matkaan kahdestaan. Samua taas ei tuntunut haittaavan, vaikka se jäi yksin tarhaansa. Pääasia, että oli heiniä. Ja pallo. Kavereista viis.

Historiallinen ravireissu kohti Jyväskylää alkoi 11.15. Kaksi hevosta kyydissä, 75-ravit, molemmat 75-lähdöissä, toinen ikäluokan pääkilpailussa. Tämän ylemmäs ei enää meikäläiset voi tässä harrastuksessa päästä! Tässä oli parhain mahdollinen kiitos vuosien työstä, valmentamisesta ja huolenpidosta.

Killerille saavuttua piti käydä ensimmäisenä tarkistamassa radan kunto. Ja katsos vain, kun siellä nyt oli jotain vaivauduttu tekemäänkin, niin rata olikin saatu näyttämään raviradalta eikä hiekkalaatikolta. Kuinka yllättävää. Eipä sillä, että Killeri olisi mitään sympatiaa vieläkään karsintahässäkän jälkeen ansainnut, mutta nyt sentään ravit päästiin ajamaan rataolosuhteissa, millaiset ne Derbypäivänä piti ollakin. Sitten alettiin sähläämään valjastuskatosten kanssa. Lähtöjä oli 13, hevosia paljon ja katoksia liian vähän. Katokset oli jaettu kolmellekin hevoselle, joka ei onnistunut kyllä sitten lainkaan. Veinkin Salaman sitten kopin perään, jotta edes Aatu saisi riehua rauhassa katoksessa. Ja taas muistin olla onnellinen siitä, että edes toinen hevonen osaa käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa. Varikollakin tuumasi olla vähän kiire kahden hevosen kanssa. Etenkin, kun Aatu oli taas mallia virtahepo... Kiitos siis Miinalle, Markolle ja Merjalle, jotka kävitte auttamassa!


Salamalla oli seitsemäs lähtö, kolmas seiskaviiskohde. Ja edelleen siis se rata 12. Lämmityksessä hevonen näytti hyvältä, mutta lähtö oli hirvittävän kovatasoinen eikä huonoimmalta mahdolliselta lähtöpaikalta ollut missään vaiheessa paljon sanomista. Salama juoksi koko matkan kaukana kärjestä, jossain 5.-7. parissa ulkona, eikä parantanut asemiaan missään vaiheessa. Esitys oli tasapaksu, eikä hevonen vain tuona päivänä riittänyt korkeammalle. Maalissa tamma oli yhdeksäntenä ajalla 28,0ake. Lähdöt ovat valtavan kovia, eikä ravivarmuus ja tasavauhtisuus enää näissä lähdöissä riitä menestyksen avaimiksi. Salama oli kuskinkin mukaan hyvä oma itsensä, mutta totuus on, että näissä sarjoissa menestyäkseen se tarvitsisi sekä loistopaikan että lisää vauhtia. Ensimmäisen näistä saa ehkä joskus tuurilla, jälkimmäisen toivottavasti vielä iän myötä.


 
 
Salaman lähtö kokoontumisvaiheessa auton taakse
 
Startissa.

 
Aatu lämmityksessä
Aatu oli ollut omassa lämmityksessään hyvänoloinen ja rennonnäköinen. Kieltämättä jotain odotuksiakin alkoi olla. Lähtö läheni. Ja sitten. Se tunne, kun hevoset kutsutaan esittelyyn sadan metrin välein. Derby 2012. Maan 12 parasta viisivuotiasta suomenhevosta. Ja joukossa meidän Aatu, joka näytti niiiiiin hyvältä. Niinkuin kaikki muutkin osallistujat. Jokainen oli upea. Ja täytyihän niiden olla. Parhaat olivat paikalla. Minuutit matelivat, mutta lopulta hevoset kutsuttiin lähtöauton taakse. Ja siitä se sitten lähti. Auto irtosi. Kärki avasi lämminverivauhtia, Aatu haparoi lähtöön, mikä heikensi sen juoksuasemia. Silti se pysyi koko ajan mukana porukassa, vaikka tippuikin ihan hännille. Näin jälkikäteen lähtöä videolta katsoessa saan kiihdytysvaiheesta kuitenkin suurta ilonaihetta. Siinä näkee niin selvästi varustemuutoksen onnistumisen ja martingaalin tärkeyden tälle hevoselle. Aatu heittää päätään ylös uudestaan ja uudestaan, hakee laukkaa ja heittää vielä kerran päätään. Ja sitten melkein näkee, että hevonen ajattelee, perhana, ei se nyt onnistukaan, täytyy varmaan vain juosta... Aatun juoksupaikka oli 5. ja 6. pari sisällä. Toivottoman kaukana. Kärki veti valiovauhtia ja sitten viimeisellä takasuoralla se todellinen pudotuspeli alkoi. Hevonen toisensa jälkeen väsyi ja tuli selkä edellä vastaan. Aatulla olisi ollut voimia vaikka mihin, mutta koko ajan oli joku vetämätön selkä edessä. Kärki karkasi, Aatu joutui vain odottamaan. Pussinsuu pysyi aivan liian kauan kiinni. Kun maalisuora aukeni, hevonen sai vapaata latua. Kaikki oli myöhäistä, mutta hevonen lensi loppusuoran ihan valtavaa vauhtia. Ja ehti kuudenneksi. Hienoa Aatu!!! Tuurit eivät vieläkään olleet täysin kohdillaan, mutta hevonen oli parempi kuin koskaan aikaisemmin. Niin mielettömän hyvä. Kaiken pakittamisen ja hidastelujen jälkeen se kirjautti silti itselleen uudet upeat ennätysluvut 26,0ake. Ja on tämän vuoden Derbykutonen! :) Voiton vei niinikään A.T. Ekolainen Ekoloki! Suuret Onnittelut!

Aatu esittelyyn menossa

Lauantai oli kertakaikkisen ainutlaatuinen ravipäivä. Minua sekä ilahdutti että hämmensi se "fanijoukkomäärä", joka tuli Aatua Jyväskylään kannustamaan, jännittämään meidän kanssamme ja elämään yhdessä meidän suuren unelman toteutumista. Kunpa osaisin kertoa, kuinka paljon se meille merkitsi. Kuviakin on kerrankin paljon, kiitos Merjan, joka jaksoi olla kameran kanssa aina oikealla paikalla! :)


Ai, ketä te olette tulleet kannustamaan?
Paluu arkeen Derbyjännityksen jälkeen on kuitenkin tuntunut ihan mukavalta. Ei sellaista jännitystä olisi kauan jaksanutkaan. Sunnuntaina olin niin poikki, etten oikein ymmärrä vieläkään voiko pelkästä jännittämisestä väsähtää niin kovasti. ;)

Ja sitten loppuun pakollinen purnaus, joka koskee Salaman rata-arvontatuuria. Tamma juoksee perjantaina Ylivieskassa mailin ryhmäajossa. Arvatkaapa miltä paikalta? Tottakai numerolla 12. Jos ei hevonen tästä arvontatuurista kohta jo masennu, niin sitten omistaja ainakin. Tympii.


Aatu ja hermostunut omistajansa ennen starttia



Startissa
 
Toivottoman näköistä. Porukan perällä.
 
Viides sisällä
 
Superkuva! Veljekset Aatu ja Onni!
 
Lähdön jälkeen saatiin seuralaisia ja päästiin dopingtestiin.

19.8.2012

DERBYFINAALISSA!!!!!!

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kulunut viikko on ollut vähintäänkin sekava, mieleenpainuva, täynnä tunteita ja uusia elämyksiä. Raviurheilussa kaikki todellakin on mahdollista.

Torstaina piti olla Aatun 5-vuotiskauden suuri päivä. Päivä, jota varten Derbyn osallistumismaksuja on maksettu varsasta saakka, jota varten viimeisten kuukausien kilpailuttaminen on suunniteltu, samoin kuin klinikkakäynnit, kengitykset ja hiitit. Päivä on ympyröity kalenterista jo aikapäiviä sitten ja työvuorot järjestetty niin, että silloin kaiken onnistuessa olisi mahdollista päästä Aatun kanssa Jyväskylään. Pieleen menneen Kokkolan viimeistelystartin jälkeen kuluneet kaksi viikkoa on töitä yritetty vielä entisestään tarkentaa ja tehostaa. Oli hienosäätöjen aika. Perjantai-iltana Jyri kävi kengittämässä Aatun. Maanantaina ori hiitattiin Salaman kanssa Kaustisella ja hevoselle kokeiltiin ensimmäistä kertaa martingaalia. Jotain naksahti kohdalleen. Viimeiset päivät olivat täynnä jalkojen käärimistä, varusteiden puunausta ja hevosen normaalia tarkempaa syynäystä. Tuli torstai. Aatulla käytiin aamulla kevyt lenkki kotona. Hevonen oli rauhallinen. Ihmiset eivät. Jännitti. Klo 13 aikaan lähdettiin Aatun kanssa kohti Jyväskylää. Kohti Derbykarsintoja, jossa vastassa olivat ei enempää eikä vähempää kuin ikäluokan parhaat suomenhevoset.

Ja kuten kaikki varmasti tässä vaiheessa jo tietävät Jyväskylässä koettiin yksi Suomen 2000-luvun raviurheilun suurimmista fiaskoista. Rata oli täysin kilpailukelvoton. Hevoset upposivat pehmeään hiekkaan vuohisia myöten. Vellu kahlasi hiekassa Aatulla kolme kierrosta lämmitystä, tuli pois ja sanoi, että lähdetään kotiin. Jokainen radan nähnyt saati siellä lämmitystä ajanut oli täysin samaa mieltä. Nyt leikittiin hevosten terveydellä. Vaikka kyseessä oli vuoden suurimman ikäluokkalähdön karsinnat, laittoi radan kunto miettimään, riskeerataanko siinä ajamalla mahdollisesti koko hevosen loppu-ura? Ravien peruuttamispäätös oli täysin oikea, mutta silti tapauksena täysin uskomaton. Asia on puhuttanut ihmisiä loppuviikon tiiviisti ja haluan liittää tähän IS ravisivuilta hienon Rätyn kommentin Killerin katastrofista:

"Killerin raviradalla on tällaisten näyttöjen jälkeen perustavaa laatua olevan kriisipalaverin paikka. Derby on radan koko vuoden ylivoimaisesti suuripalkintoisin kilpailu, ja sen karsinnat jäivät nyt ajamatta ainakin ajallaan. Kuinka lie käy finaalin, jonka pitäisi olla ohjelmassa jo yhdeksän päivän kuluttua? Tämän pahemmin ei voi ravirata urheiluasioitaan sählätä.

Kaviouran pilanneen Neste Rallin erikoiskokeen jälkeen Killerillä oli lähes kaksi viikkoa aikaa saada baana ravikilpailujen vaatimaan kuntoon. Siis 13 päivää! Siinä ajassa tekee radalle vaikka kokonaan uuden pinnan, jos vain on halua. MM-rallia on ajettu Killerillä monta kertaa aikaisemminkin, joten nelipyöräisten jättämät jäljet eivät voineet tulla minkäänlaisena yllätyksenä. Silti asiaa ei hoidettu.

Suurempaa väliinpitämättömuuttä hevosia ja niiden taustajoukkoja kohtaan on mahdoton kuvitella. Radan johdon selitykset on erittäin hauska kuulla. Jälkipyykkiä maksimaalisesta munauksesta pestään varmasti vielä pitkään. IS / Mika Räty"


Aatu Kokkolassa. Ja kohta Derbyssä!
Kotimatka sujui melkoisen ihmetyksen ja täydellisen puhelinrumban keskellä. Me olimme kotona vähän klo 22 jälkeen. Vain noin puoli tuntia aikaisemmin meille tuli varma tieto siitä, että Derbykarsinnat juostaisiinkin seuraavana päivänä lounasravien jälkeen Mikkelissä.

Ravi-ihmiset venyvät jatkuvasti uskomattomiin suorituksiin, mutta perjantai oli vielä jotain vielä käsittämättömämpää. Killerin sirkus aiheutti derbykarsintoihin paikka- ja aikamuutoksen, mutta ravi-ihmisethän nielevät kaiken tämän eikä vekslaaminen aiheuttanut karsintalähtöihin kuin muutaman lisäpoisjäännin. Mutta hevosten taustajoukot tekivät takuulla jokaisella suunnalla valtavan työn. Vaadittiin varmasti lukuisia työasioiden järjestelyjä, hevosten hoito-, kuljetus- ja ohjastusjärjestelyjä, mutta niin vain Derbykarsintahevoset Mikkeliin seuraavaksi päiväksi jälleen kuskattiin. Minä jouduin perjantaina normaalisti töihin ja derbykarsinnat jäivät omalta osaltani näkemättä. Mutta hattua nostan iskälle, joka lähti Aatun (ja Askon) kanssa kuitenkin Mikkeliin ja Vellulle, joka myös lähti ajamaan Aatua Mikkeliin, vaikka hänen pitikin olla sitten jo illalla olla Haapajärvellä ajamassa kilpaa. Silti suurin huolenaihe oli hevonen. Aatu oli matkustanut torstain Jyväskylän reissulla jo yli 500km ja Mikkeliin oli meiltä vielä yli 300km matka. Hevonen otti kopin kyytiä vuorokauden aikana siis lähes 900km ennenkuin se edes pääsi juoksemaan kilpaa. Jossakinhan sen täytyi tuntua ja näkyä.

Ja näkyihän se kuulemma ainakin hevosen käytösessä raveissa, jossa se nukkui (!!!) valjastuskatoksessa pää polvissa roikkuen. Lämmityksessä ori oli ollut jäykän ja haluttomankin oloinen. Mutta kaikeksi onneksi startissa kaikki meni aivan täydellisesti. Aatu ei tehnyt virheaskeltakaan. Se avasi auton takaa kuin ravihevoset ja pääsi kolmanteen pariin ulos. Ensimmäisellä takasuoralla edestä laukkasi hevonen ja Aatu sai matkata loppumatkan toisessa ulkoparissa. Vellu ei pyytänyt hevoselta yhtään mitään ja se tuli täydellisen juoksun ja hienonhienon säästöreissun jälkeen kolmantena maaliin Elmoorin ja Tärpätin jälkeen. Siinä se sitten oli. Viisivuotiskauden toive ja tavoite. Vuosikausien unelma. DERBYN FINAALIPAIKKA!

Aatu on uskomaton. Karsintajuoksussa se kirjautti itselleen myös uudet komeat ennätyslukemat 26,9ake. Derbyn finaalipaikka todistaa oriin kuuluvan ikäluokkansa parhaimpiin hevosiin. Se oli jo viime vuonna vähän keskeneräisenäkin Pikkupelimanni-, Oulu Express- ja Kriteriumfinalisti. Tuntuu, että nyt hevonen on Derbyfinalistina vielä astetta ylempänä ja jotakin oikeasti todella suurta. Ehkei se ole vieläkään aivan täysin valmis, mutta matkalla huippuhevoseksi Aatu kuitenkin on.

Seuraavan viikon tavoite on vain ja ainoastaan saada pidettyä hevonen ehjänä lauantaihin asti. Vielä ei ole selvillä juostaako finaali Jyväskylässä vai Tampereella, mutta eiköhän se viikon aikana selviä. Aatu ei lähde lauantaina raveihin yksin, sillä myös Salama on mukana 75-lähdössä. Sillä on kovannäköinen ryhmäajo ja yllätys yllätys, huonoin mahdollinen lähtöpaikka 12. En ymmärrä, miten sillä voi olla näin huonoa tuuria lähtöpaikkojen arvonnassa juuri näissä 75-sarjoissa; Rovaniemi 8, Mikkeli 7 ja nyt Jyväskylä 12. Mutta olkoot. Tamma tekee taas kaiken mihin se pystyy, mutta nämä lähdöt vain ovat niin kovia, että menestys on kyllä juoksunkulustakin kiinni ja siihen nähden lähtöpaikoilla on valtavan suuri merkitys. Lauantaina tulee olemaan meidän tallin raviurheilun suuri päivä. Tallin molemmat starttihevoset juoksevat 75-lähdöissä - ja toinen siinä päivän kaikista ylimmässä!

10.8.2012

Loman loppu

Aatu Kokkolan startissa. Hienoista kuvista kuuluu suuri kiitos Tuuli Silverille!

Kesäloma lähenee loppuaan ja jokseenkin syksyisiltä illat jo tuntuvatkin. Loma on tehnyt terää ja melko paljon on saanut myös aikaiseksi. Hienot ravireissut ovat tietenkin kruunanneet koko loman. Arki kuitenkin alkaa taas maanantaina, eikä se tällä hetkellä tunnu yhtään ahdistavalta asialta.

Pohjanmaalla on ainakin tullut viime aikoina vettä. Siihen harmauteen ja märkyyteenkin melkein jo tottui, sillä tänään tuntui vallan ihmeelliseltä nähdä taas aurinko! Viime viikonlopun sademääriä äimisteltäessä tuntuu vieläkin kummallisemmalta, että sunnuntaina Kannuksen ravien aikaan ei satanut pisaraakaan vettä!

Salaman kanssa käytiin tosiaan viime sunnuntaina ajamassa kilpaa ihan lähipitäjässä. Kannuksessa ajetaan yhdet totoravit vuodessa eikä tuon lähempänä enää meiltä katsottuna voi ajaa kilpaa. Salama, joka kesän aikana on matkustellut Rovaniemeä ja Mikkeliä myöten, mahtoi vähän kummastella moista 20 kilometrin ajomatkaa. Tai en minä tiedä, kummaksuttaako tätä hevosta yhtään mikään. Minä taas kummastelin radan hyvää kuntoa! Luulin, että Kannuksessa kahlataan kumpparit ummessa kurassa, mutta rata olikin vallan hyvässä kunnossa hirmuisista sademääristä huolimatta. Lämmityksen jälkeen Vellu vahvisti radan olevan niin hyvä, että Salamalta voi riisua kengät starttiin pois. Joten tuumasta toimeen. Vastus oli todellakin kunnioitettava, sillä tonnin ykköspalkinto oli houkutellut paikalla ihan 75-tason hevosiakin. Salkkarilla oli kahdenkympin takamatka ja sieltä kakkosrata numerolla viisi. Paalun hevoset ampuivat heti lähdössä karkumatkalle, mutta Salama johti sitten kunniakkaasti jälkijoukkoja. Kärjessä ajettiin tasaisen reipasta eikä takamatkalaisten tehtävä ollut helppo. Salama oli kuitenkin jälleen kerran todella sitkeä. Se teki tavoilleen uskollisena rehdin juoksun pitämällä hurjat takamatkan hevoset takanaan ja tsemppaamalla itse loppuun asti niin, että oli maalissa kolmantena. Olisin ollut todella tyytyväinen siihenkin sijaan, mutta maaliintulon jälkeen toiseksi sijoittunut hevonen hylättiin loppusuoran peitsaamisesta, joten Salama kuittasi kakkossijan. Sitkeä, suurenmoinen, yritteliäs Salama. Salkkari teki Kannuksessa melkein volttiennätyksensä, josta se jäi 28,6 ajallaan vain kaksi kymmennystä. Tamma on edelleen hienossa kunnossa ja kertakaikkisesti vain äärettömän kova kilpahevonen.

Se melkein lentää....


Tiistaina käytettiin Samu ja Salama Kaustisella klinikalla. Samu irtopalakuvattiin puhtain paperein joten treeni saa jatkua ja kyllä tässä pikkuhiljaa ruvetaan jo talven lumia odottelemaan... Salaman jalkoja hoidettiin ja se saa saa nyt muutaman viikon starttitauon.

Aatun 5-vuotiskauden ehkä tärkein lähtö juostaan ensi torstaina Jyväskylässä, missä se osallistuu upeiden ikäluokkatovereidensa kanssa Derby-karsintoihin. Kävi miten kävi, on hienoa olla hevosen kanssa mukana edes karsinnoissa. Finaalin pääsemiseksi kaiken on onnistuttava ja ennenkaikkea hevosen oltava tällä erää juoksu- eikä laukkatuulella.



Tässä lajissa haaveita, toiveita ja tavoitteita tulee silloin tällöin heitettyä ilmaan enemmän ja vähemmän huumorimielellä. Yleensä raviurheilussa saa lähinnä haudata haaveitaan, mutta ilman omaa uskoa, tavoitteita ja niitä hölmöjäkin haaveita kukaan ei tätä jaksaisi harrastaa. Taidettiin elää joulua 2008, kun teetin iskälle lahjaksi paidan, jossa oli kuva 1-vuotiaasta tomerana lenkillä olevasta pikkuisesta Aatusta. Alla luki teksti: "Vapiskaa vastustajat Derbyssä 2012". Tähän saakka paidalle ja siinä ilmi tulevalle tavoitteelle on lähinnä naureskeltu. Ja vitsinhän koko homman pitikin olla! Nyt kolme ja puoli vuotta myöhemmin tuntuu, että hymy hyytyy jo itselläkin. Vapiskoon vastustajat, mutta meitä ainakin hir-vit-tää moiset kilpakumppanit. Silti. Aatu on mukana ja torstain lopputuloksesta riippumatta, se on meille äärettömän hyvä ja tärkeä hevonen. Ja ehkä vähän enemmänkin.



3.8.2012

Voitto tai hylky

Otsikon mukainen on ollut Aatun ravikausi 2012 tähän mennessä. Hevonen joko tekee täyttä totta ja voittaa vahvoilla juoksuilla tai pelleilee pitkin matkaa ja hyppelee omia aikojaan itsensä pois pelistä. Hyvin yksinkertaista. Joko se voittaa tai se hylätään. Viimeisen viikon aikana on harrastettu molempia vaihtoehtoja. Vaihtelu virkistää, eikä pääse tuudittautumaan siihen uskoon, että tämä hevonen joskus pelittäisi kaksi ravireissua samalla kaavalla...
Lauantaina käytiin Aatun kanssa Tampereen Teivossa. Olin ennakkoon (taas) vähän pessimistinen sen pärjäämisen suhteen, koska
a) meidän hevoset ei ole koskaan aikaisemminkaan pärjännyt Teivossa
b) oon tuominnut Teivon radan kriteriumin HLO yms turhauttavien tuomioiden jälkeen meidän hevosille täysin sopimattomaksi radaksi (radan vieressä oleva klinikka sen sijaan on oikeinkin sopiva paikka tallin enemmän ja vähemmän vaivasille hevosille..)
c) Aatulla oli iso numero 15 joten kierrettävää riittäisi
d) lähdöstä tuli minun mielestäni aika kovatasoinen
e) viime startteja katsoessa lopputulos oli ollut 1-1-hll-1-1- eli taas oli sen kirjainyhdistelmän vuoro
f) koska Aatu on Aatu ja sen päivän mielenterveydestä ja henkisestä tasapainosta ei osaa ikinä sanoa yhtään mitään
g) koska pessimisti ei pety!!!

Niin. Teivossa oli siis T75-ravit ja Aatunkin lähtö oli 75-sarja, vaikka varsinaisesta 75-pelistä se olikin jätetty pois. Aatun lähtö oli lauantai-iltana vasta 19.30 aikaan joten kotoakaan ei tarttenut lähteä huristelemaan kuin puolilta päivin. Kaustiselta otettiin hevosen kuskikin kyytiin ja huristeltiin Teivon tantereelle. Teivossa oli hyvä, aurinkoinen keli. Päästiin näkemään ekaa kertaa livenä (toto-tv:n välityksellä on enemmänkin tullut tuijotettua...) Aatun hieno isoveli Ponnen Onni taustajoukkojensa kera. Minun mielestäni Aatulle on tullut viime vuodesta hurjasti lisää orimassaa, mutta Onnin nähtyäni, Aatu näyttikin taas ihan rimpulalta pikkupojalta. ;) Oli isoveli ehkä vähän enemmän oriin näköinen! Teivoon oli saapunut myös Aatun kasvattaja Miina, sitten Titta ja Violakin pölähtivät paikalle, joten tuttuja oli heti kuin kotikonnuilla. ;)

Aatu oli Teivossa hyvin rauhallinen. Se oli taas ajettu kertaalleen jo aamulla kotona, mikä ehkä jollain tapaa kuitenkin rauhoittaa sen mielenlaatua... joskus ainakin! Nyt ei ratakäyttäytymisessäkään ollut mitään huomautettavaa. Vellu ajoi kolme rinkiä suht reipasta lämmityksessä, Aatu näytti rennon hyvältä ja oli raportoitukin lämmitysplussalla. Lähtö oli ensimmäistä kertaa Aatun kohdalla siis 2600 metrin voltti. Aatulla yksi takamatka ja sieltä juoksurata kuutonen. Ensimmäisellä lähtöyrityksellä paalun hevoset myöhästyivät, mutta Aatu olisi saanut huippuhyvän lähdön. Kellot kuitenkin kilisivät joten uusiksi oli mentävä lähtö ottamaan. Toisella ja tietenkin sillä hyväksytyllä lähtöyrityksellä Aatu sitten laukkasi lähtökiihdytyksessä ja räpellys tiputti sen juoksupaikan seitsemänteen pariin ulos. Hevosia tuntui olevan valtavasti, letka venyi pitkäksi junaksi ja Aatu oli ihan tuhottoman kaukana kärjestä. Ensimmäisen puolikkaan jälkeen Vellu käänsi Aatun kolmannen kiertoon ja se kiersi porukan hetkessä päästen johtohevosen rinnalle. Ja sitten vain käyttöön Aatun paras ase eli vauhtikestävyys ja ei muuta kuin pökkyä pesään. Aatu näytti hienolta ja se prässäsi keulahevosen puuduksiin 25-vauhtisella välikilometrilla. Viimeisen puolikkaan alkaessa Aatu viiletti jo keulaan ja sitten muilta karkuun. Ori oli todella vakuuttava! Se oli sitten sekä hevosen että taustajoukkojen ensimmäinen 75-sarjan voitto ja tuntuikin todella hyvältä! Hyvältä tuntui myös se, että Teivon klinikan eläinlääkärit kävivät onnittelemassa voiton jälkeen. Ovat hekin oman tärkeän panoksensa Aatun eteen antaneet ja se keväinen jalan vetämisepisodi on kyllä vielä pitkään kaikkien muistissa...

Aatun voittoajaksi tuli 28,0kp. 5-vuotiaiden tuon matkan Suomen Ennätys on 27,4, joten jo ennakkoon vähän ounasteltiin, että kaiken onnistuessa, Aatu pinkoo aika lähelle SE-lukemia. Jälkeenpäin luin Teivon juoksuselostustuksista, että Aatulle oli kellotettu viimeiset 2000metriä 26,5, eli sen valossakaan, kauaksi ei todellaakaan jääty. Upea hevonen kertakaikkiaan! Kotiin saavuttiin yhden aikaan yöllä ja hevosten hoitamisten sekä videokirjaston selaamisen jälkeen nukkumaankin pääsin joskus puoli kolmen aikaan.

Niin. Se siis siitä hyvästä startista. Eilen ajettiin sitten Kokkolassa ihan erilaisella Aatulla kilpaa. Derbykarsintoja ennen haluttiin ajaa yksi autolähtö ja Kokkolasta sellainen nappisarja löydettiin. Lähtöön oli ilmoitettu vain 8 hevosta joista vielä 2 jäi pois, joten kisasta tuli surkea kuuden hevosen kamppailu. Lähtö näytti ennakkoon Aatun ehkä tämän kauden helpoimmalta, eikä oriilla todellakaan olisi pitänyt olla mitään ongelmia. Mutta kun raviurheilussa mikään ei ole varmaa. Ei ainakaan tämän tollon kanssa. Hevonen meni nätisti vielä lähtöautoon kiinni mutta ponkaisi laukalle heti auton irrottua. Se siitä parantuneesta tavasta sitten... Yksi laukka ei olisi haitannut vielä mitään. Vellu kierrätti Aatun heti kolmatta rataa pitkin kärjen rinnalle. Siinä hevonen hiosti 26,5-vauhtisella toisella puolikkaalla itsensä uudelleen hyppyyn ja tämän jälkeen jo tiesi, että metsään mennään niin, että rytinä käy. Jotenkin tuosta hevosesta vain näkee jo päällepäinkin, että se oli ihan pelleilyfiiliksellä mukana. Kolmas laukka tuli kärjen rinnalta jo ennenkuin viimeinen takasuora edes aukesi eteen. Se siitä startista sitten. Tuon hypyn jälkeen kuski vähän keskusteli hevosen kanssa ja vasta sitten hevonen alkoi olla mukana työnteossa. Aatu hölkötteli maaliin vielä kolmantena kärjen takana, mutta oltiinhan se hylätty jo aikapäiviä sitten. Voi porsas. En tiedä tympäsisikö enemmän se, että hevonen olisi vain niin huono, ettei se pysyisi muiden mukana vaiko se, että hevosella ei ole vauhtien puolesta hätäpäivää, mutta se omaa piruuttaan laukkailee. En tiedä, mutta kyllä tuo jälkimmäinen vaihtoehtokin eilen otti aika raakasti kupoliin. Aatua ei oltu eilen ajettu ennen starttia kotona ja näin jälkeenpäin mietityttää, voiko asialla todella olla tälle hevoselle oikeasti merkitystä.

HIENO Salama Mikkelin kuninkuusraveissa. Kuvannut Jenna Kenttä.
Eilisen jälkeen ravivarmat hevoset ovat taas kunniassa ja kokeillaan ottaa sellainen sunnuntaina Kannukseen mukaan, kun mennään käymään Salaman kanssa Kannuksessa. Salama on laukannut viimeksi vuosi sitten 8.8.2011 ja jos se nyt Kannuksessa laukkaa niin sekin menee sitten radan piikkiin... ;) Kuvittelin, että Salama saa tästä nyt helpomman startin, kun ilmoitan sen naapuripitäjän pikkuraveihin juoksukilpailuihin. No hohhoijaa vaan taas. Joku muukin oli ajatellut samoin. Lähdöstä tuli todella kovatasoinen. On Raahen Santraa, Hurja-Aapelia ja liuta valioaikaisia hevosia niskaan hengittämässä. Että sellainen helpompi lähtö. Meillä on sentään hyvä kakkosrata kahdestakympistä ja paalullakin vain kolme hevosta, jos nyt koitetaan hakemalla hakea hyviä asioita. Kelin ja kaiken muun sattuessa kohdalleen, Salamalta riisutaan nytkin starttiin kengät pois ja roikutaan mukana sen verran, kuin pystytään. Onnistuminen on pitkälti kiinni muiden epäonnistumisista.

Niin joo, pitää tehdä vielä tänne loppuun lisäys siitä, että Samukin on hengissä, vaikkei siitä oikein mitään mainittavaa tänne olekaan. Sitä on ajettu nyt vähän enemmän. Ensi viikolla se vihdoin käytettään varmuuden vuoksi irtopalakuvauksissa ja jos mitään ei löydy niin, sitten annetaan oriille huoletta enemmän raidetta. Jos löytyy jotain, niin operoidaan pois ja sen jälkeen annetaan raidetta... Tässä yksi päivä ajamasta tultuani iskin sille satulan selkään, laitoin kypärän päähän ja kiipesin selkään. Vähän Samu katteli, että mitähän sä siellä teet, mutta se on niin lunki kaveri, ettei se mistään mitään meinaa. Iskä kävi lenkin taluttamassa pihalla ja tultiin takasin talliin. Samusta tulee vielä kiva kaveri, kun joutuu.