Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



3.8.2012

Voitto tai hylky

Otsikon mukainen on ollut Aatun ravikausi 2012 tähän mennessä. Hevonen joko tekee täyttä totta ja voittaa vahvoilla juoksuilla tai pelleilee pitkin matkaa ja hyppelee omia aikojaan itsensä pois pelistä. Hyvin yksinkertaista. Joko se voittaa tai se hylätään. Viimeisen viikon aikana on harrastettu molempia vaihtoehtoja. Vaihtelu virkistää, eikä pääse tuudittautumaan siihen uskoon, että tämä hevonen joskus pelittäisi kaksi ravireissua samalla kaavalla...
Lauantaina käytiin Aatun kanssa Tampereen Teivossa. Olin ennakkoon (taas) vähän pessimistinen sen pärjäämisen suhteen, koska
a) meidän hevoset ei ole koskaan aikaisemminkaan pärjännyt Teivossa
b) oon tuominnut Teivon radan kriteriumin HLO yms turhauttavien tuomioiden jälkeen meidän hevosille täysin sopimattomaksi radaksi (radan vieressä oleva klinikka sen sijaan on oikeinkin sopiva paikka tallin enemmän ja vähemmän vaivasille hevosille..)
c) Aatulla oli iso numero 15 joten kierrettävää riittäisi
d) lähdöstä tuli minun mielestäni aika kovatasoinen
e) viime startteja katsoessa lopputulos oli ollut 1-1-hll-1-1- eli taas oli sen kirjainyhdistelmän vuoro
f) koska Aatu on Aatu ja sen päivän mielenterveydestä ja henkisestä tasapainosta ei osaa ikinä sanoa yhtään mitään
g) koska pessimisti ei pety!!!

Niin. Teivossa oli siis T75-ravit ja Aatunkin lähtö oli 75-sarja, vaikka varsinaisesta 75-pelistä se olikin jätetty pois. Aatun lähtö oli lauantai-iltana vasta 19.30 aikaan joten kotoakaan ei tarttenut lähteä huristelemaan kuin puolilta päivin. Kaustiselta otettiin hevosen kuskikin kyytiin ja huristeltiin Teivon tantereelle. Teivossa oli hyvä, aurinkoinen keli. Päästiin näkemään ekaa kertaa livenä (toto-tv:n välityksellä on enemmänkin tullut tuijotettua...) Aatun hieno isoveli Ponnen Onni taustajoukkojensa kera. Minun mielestäni Aatulle on tullut viime vuodesta hurjasti lisää orimassaa, mutta Onnin nähtyäni, Aatu näyttikin taas ihan rimpulalta pikkupojalta. ;) Oli isoveli ehkä vähän enemmän oriin näköinen! Teivoon oli saapunut myös Aatun kasvattaja Miina, sitten Titta ja Violakin pölähtivät paikalle, joten tuttuja oli heti kuin kotikonnuilla. ;)

Aatu oli Teivossa hyvin rauhallinen. Se oli taas ajettu kertaalleen jo aamulla kotona, mikä ehkä jollain tapaa kuitenkin rauhoittaa sen mielenlaatua... joskus ainakin! Nyt ei ratakäyttäytymisessäkään ollut mitään huomautettavaa. Vellu ajoi kolme rinkiä suht reipasta lämmityksessä, Aatu näytti rennon hyvältä ja oli raportoitukin lämmitysplussalla. Lähtö oli ensimmäistä kertaa Aatun kohdalla siis 2600 metrin voltti. Aatulla yksi takamatka ja sieltä juoksurata kuutonen. Ensimmäisellä lähtöyrityksellä paalun hevoset myöhästyivät, mutta Aatu olisi saanut huippuhyvän lähdön. Kellot kuitenkin kilisivät joten uusiksi oli mentävä lähtö ottamaan. Toisella ja tietenkin sillä hyväksytyllä lähtöyrityksellä Aatu sitten laukkasi lähtökiihdytyksessä ja räpellys tiputti sen juoksupaikan seitsemänteen pariin ulos. Hevosia tuntui olevan valtavasti, letka venyi pitkäksi junaksi ja Aatu oli ihan tuhottoman kaukana kärjestä. Ensimmäisen puolikkaan jälkeen Vellu käänsi Aatun kolmannen kiertoon ja se kiersi porukan hetkessä päästen johtohevosen rinnalle. Ja sitten vain käyttöön Aatun paras ase eli vauhtikestävyys ja ei muuta kuin pökkyä pesään. Aatu näytti hienolta ja se prässäsi keulahevosen puuduksiin 25-vauhtisella välikilometrilla. Viimeisen puolikkaan alkaessa Aatu viiletti jo keulaan ja sitten muilta karkuun. Ori oli todella vakuuttava! Se oli sitten sekä hevosen että taustajoukkojen ensimmäinen 75-sarjan voitto ja tuntuikin todella hyvältä! Hyvältä tuntui myös se, että Teivon klinikan eläinlääkärit kävivät onnittelemassa voiton jälkeen. Ovat hekin oman tärkeän panoksensa Aatun eteen antaneet ja se keväinen jalan vetämisepisodi on kyllä vielä pitkään kaikkien muistissa...

Aatun voittoajaksi tuli 28,0kp. 5-vuotiaiden tuon matkan Suomen Ennätys on 27,4, joten jo ennakkoon vähän ounasteltiin, että kaiken onnistuessa, Aatu pinkoo aika lähelle SE-lukemia. Jälkeenpäin luin Teivon juoksuselostustuksista, että Aatulle oli kellotettu viimeiset 2000metriä 26,5, eli sen valossakaan, kauaksi ei todellaakaan jääty. Upea hevonen kertakaikkiaan! Kotiin saavuttiin yhden aikaan yöllä ja hevosten hoitamisten sekä videokirjaston selaamisen jälkeen nukkumaankin pääsin joskus puoli kolmen aikaan.

Niin. Se siis siitä hyvästä startista. Eilen ajettiin sitten Kokkolassa ihan erilaisella Aatulla kilpaa. Derbykarsintoja ennen haluttiin ajaa yksi autolähtö ja Kokkolasta sellainen nappisarja löydettiin. Lähtöön oli ilmoitettu vain 8 hevosta joista vielä 2 jäi pois, joten kisasta tuli surkea kuuden hevosen kamppailu. Lähtö näytti ennakkoon Aatun ehkä tämän kauden helpoimmalta, eikä oriilla todellakaan olisi pitänyt olla mitään ongelmia. Mutta kun raviurheilussa mikään ei ole varmaa. Ei ainakaan tämän tollon kanssa. Hevonen meni nätisti vielä lähtöautoon kiinni mutta ponkaisi laukalle heti auton irrottua. Se siitä parantuneesta tavasta sitten... Yksi laukka ei olisi haitannut vielä mitään. Vellu kierrätti Aatun heti kolmatta rataa pitkin kärjen rinnalle. Siinä hevonen hiosti 26,5-vauhtisella toisella puolikkaalla itsensä uudelleen hyppyyn ja tämän jälkeen jo tiesi, että metsään mennään niin, että rytinä käy. Jotenkin tuosta hevosesta vain näkee jo päällepäinkin, että se oli ihan pelleilyfiiliksellä mukana. Kolmas laukka tuli kärjen rinnalta jo ennenkuin viimeinen takasuora edes aukesi eteen. Se siitä startista sitten. Tuon hypyn jälkeen kuski vähän keskusteli hevosen kanssa ja vasta sitten hevonen alkoi olla mukana työnteossa. Aatu hölkötteli maaliin vielä kolmantena kärjen takana, mutta oltiinhan se hylätty jo aikapäiviä sitten. Voi porsas. En tiedä tympäsisikö enemmän se, että hevonen olisi vain niin huono, ettei se pysyisi muiden mukana vaiko se, että hevosella ei ole vauhtien puolesta hätäpäivää, mutta se omaa piruuttaan laukkailee. En tiedä, mutta kyllä tuo jälkimmäinen vaihtoehtokin eilen otti aika raakasti kupoliin. Aatua ei oltu eilen ajettu ennen starttia kotona ja näin jälkeenpäin mietityttää, voiko asialla todella olla tälle hevoselle oikeasti merkitystä.

HIENO Salama Mikkelin kuninkuusraveissa. Kuvannut Jenna Kenttä.
Eilisen jälkeen ravivarmat hevoset ovat taas kunniassa ja kokeillaan ottaa sellainen sunnuntaina Kannukseen mukaan, kun mennään käymään Salaman kanssa Kannuksessa. Salama on laukannut viimeksi vuosi sitten 8.8.2011 ja jos se nyt Kannuksessa laukkaa niin sekin menee sitten radan piikkiin... ;) Kuvittelin, että Salama saa tästä nyt helpomman startin, kun ilmoitan sen naapuripitäjän pikkuraveihin juoksukilpailuihin. No hohhoijaa vaan taas. Joku muukin oli ajatellut samoin. Lähdöstä tuli todella kovatasoinen. On Raahen Santraa, Hurja-Aapelia ja liuta valioaikaisia hevosia niskaan hengittämässä. Että sellainen helpompi lähtö. Meillä on sentään hyvä kakkosrata kahdestakympistä ja paalullakin vain kolme hevosta, jos nyt koitetaan hakemalla hakea hyviä asioita. Kelin ja kaiken muun sattuessa kohdalleen, Salamalta riisutaan nytkin starttiin kengät pois ja roikutaan mukana sen verran, kuin pystytään. Onnistuminen on pitkälti kiinni muiden epäonnistumisista.

Niin joo, pitää tehdä vielä tänne loppuun lisäys siitä, että Samukin on hengissä, vaikkei siitä oikein mitään mainittavaa tänne olekaan. Sitä on ajettu nyt vähän enemmän. Ensi viikolla se vihdoin käytettään varmuuden vuoksi irtopalakuvauksissa ja jos mitään ei löydy niin, sitten annetaan oriille huoletta enemmän raidetta. Jos löytyy jotain, niin operoidaan pois ja sen jälkeen annetaan raidetta... Tässä yksi päivä ajamasta tultuani iskin sille satulan selkään, laitoin kypärän päähän ja kiipesin selkään. Vähän Samu katteli, että mitähän sä siellä teet, mutta se on niin lunki kaveri, ettei se mistään mitään meinaa. Iskä kävi lenkin taluttamassa pihalla ja tultiin takasin talliin. Samusta tulee vielä kiva kaveri, kun joutuu.

2 kommenttia:

  1. Ihastelen täällä silmät pyöreinä tota Salaman kuvaa. O_O

    VastaaPoista