Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



21.2.2014

Kiuruveden Orinäyttelyt

Aatu Kiuruvedellä. Oli vähän harmi, kun lunta satoi juuri valokuvauksen aikana.

Eipä sitä olisi 6,5 vuotta sitten uskonut, mihin kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen asiaan, elämykseen ja kokemukseen sitä saakaan tällainen mattimeikäläinen tutustua, kun kaupat tehtiin muutaman kuukauden ikäisestä suomenhevosorivarsasta nimeltä Ponnen Aatos.

Koska kyse on raviurheilusta, on matkan varrella tietenkin ollut paljon murheitakin, mutta kaikeksi onneksi myös lukuisia ilon hetkiä. Eilen 20. päivä helmikuuta vuonna 2014 me kävimme Aatun kanssa tutustumassa Kiuruveden orinäyttelyiden meininkiin ja pitkän näyttelypäivän jälkeen palasimme illansuussa kotiin kolmannen palkinnon juoksijasuunnan kantakirjaoriin kanssa.

Minä en ennen eilistä päivää ollut koskaan aikaisemmin käynyt orinäyttelyssä, joten ilmassa oli kieltämättä jonkinasteista jännitystä vaikkei raveihin oltukaan menossa...
Torstaiaamuna kuuden aikaan pesty, kiillotettu ja mahdollisimman viimeisen päälle hoidettu ja trimmattu Aatu lastattiin trailerin kyytiin iskän ja Merjan kanssa ja hurautettiin Kiuruvedelle. Tähän väliin on pakko mainita, että näyttelyyn oli pitänyt valmistautua vähän aikaisemminkin kuin edellisiltana, sillä Aatun jalat oli käyty röntgenkuvaamassa reilu kuukausi sitten Kaustisen klinikalla ja kuvat lähetetty Hippokseen eläinlääkärin tutkittavaksi. Kengittäjän kanssa oli puhuttu näyttelypäivästä ja paljon etukäteen ja Jyri oli suunnitellut kengityksen niin, että hän kävi vielä viime viikolla kengittämässä Aatun ympäri. Koko talven jaloissa olleet raskaat ratsukengät heitettiin pois ja Aatu sai pitkästä aikaa allensa oikein ravimallin kengät.

Näyttely järjestettiin Kiuruveden ammattiopistolla, mikä oli hieno paikka. Kesällä ilmeisesti vielä paljon hienompikin, kun on niin vesistöjen ympäröimä. Hommahan alkoi hienosti, kun tajusin heti kättelyssä, että Aatun suitset olivat kotona. Hiphei. Kaikki muut valjaat oli kyllä mukana, mutta ei sitten suitsia (koska niitä ei kannattaisi pakata valjaslaukkuun, kun ne pitäisi heti kopissa laittaa Aatulle päähän ennen eläinlääkärintarkastukseen menemistä - eli toisinsanoen kannatti jättää ne hyvinrasvattuina sitten kotiin valjashuoneen naulaan. ;) ) No, ravitallin puolelta haettiin sitten ystävällisen naisihmisen opastuksella suitset lainaan.

Minä olin etukäteen kuvitellut orinäyttelyn olevan jotenkin kovinkin hieno tapahtuma. Jo tamma- ja varsanäyttelyissä on tottunut, että huuliharppu soi ja selostus kuuluu kovaäänisistä, mutta eipä orinäyttelyissä ollutkaan mitään sellaista. ;) Etukäteen kotiin postitetut tarkat aikataulutukset ja hevosten järjestykset eri "arvostelupisteisiin" mentäessä olivat ihan turhia. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että homma toimi villin lännen meiningillä; nopeat söivät hitaat. Näyttelyissä oli aivan äärettömän hienoja suomenhevosoriita ja "ihan hienoja" lämminverioriita. Ja ihan mahtavaa, ystävällistä ja niin samanhenkistä porukkaa. :)

Kavioiden syynissä
 
 
Mittauksessa

Aatu aloitti tallissa karsinassa pyörähdettyään "urakkansa" mittauksesta ja kavioiden arvostelusta. Sen jälkeen käytiin virallisessa valokuvauksessa, mikä muutaman pikkukeulimisen jälkeen onnistui ihan kohtuullisesti. Sitten ori laitettiin valjaisiin ajokoetta varten, jotka Tuomas Pakkanen ja Jukka-Pekka Kauhanen ajoivat. Rata, jossa ajokoe ajettiin oli sen verran kaukana, että sinne ei viitsinyt lähteä kävellen tallustelemaan, mutta Aatu oli ollut aika virtava ja ihan reipasta kuskit olivat päästelleet menemään. Jotain pysähdyksiä ja peruutuksia oli hommaan myös kuulunut.

Aatu tulossa ajokokeesta

Seuraavana mentiin eläinlääkärin tarkastukseen, joka oli varmasti koko näyttelypäivän parasta antia. Aatun jaloista ei löytynyt röntgenkuvien perusteella eikä eläinlääkärin tarkastuksessa käsin tunnustelemalla minkäänlaisia rasitusmuutoksia. Tämä oli minusta kaikista palkitsevin tieto siihen nähden kuinka paljon meillä hevosten jalkoja pyritään hoitamaan. Ihan kaikki oma työ ei ole siis ainakaan mennyt hukkaan.

Viimeisenä vuorossa oli liikkeiden esittäminen ja rakennearvostelu pihalla. Tämä taisikin olla ainut paikka, mihin mentiin ainakin melkein numerojärjestyksessä. ;) Liikkeiden esittäminen taluttaen tuntui jo etukäteen vähän käsittämättömältä, kun jo varsanäyttelyissäkin saa nykyään esittää kärryjen eteen opetettujen varsojen raviliikkeet ajaen. No, nytpä sitten koitettiin esittää valioaikaisten suomenhevosten tai alle kymmentä painelleiden lämminveristen liikkeitä taluttaen. Jotenkin huvittavaa, mutta eipä siinä mitään, tehtiin mitä käskettiin. Rakennearvostelussa Aatu seisoi parhaimmillaan ehkä kolme sekuntia paikoillaan ja moiseen seisoskeluun meinasi mennä välillä ihan totaalisesti hermot.

Juoksutusta

Rakennearvostelu
 
 
Edelleen rakennearvostelusta - ja hevonen näyttää niin leppoisalta. ;)

Rakennearvostelun jälkeen Aatu laitettiin loimitettuna koppiin heiniä syömään ja sitten odoteltiin muutama tunti arvosteluja.

Jo etukäteen oli tiedossa, että Aatu palkittaisiin kilpailunäyttöjensä perusteella kolmannella palkinnolla. Pienestä oli kiinni kakkospalkintokin, johon voittosumma olisi ollut jo nyt riittävä, mutta ennätyksestä uupui yksi vaivainen sekunnin kymmennys...  No, palkinto nousee joskus tulevaisuudessa, jos kilpailunäytöt paranevat.

Pisteistä ei odotettu kyllä juuri mitään, sillä ei Aatu mikään näyttelyhevonen ole. Se ei ole mikään rakennekaunokainen ja luonteeltaan lievästi ylivilkas. Aatu on esimerkiksi Samun rinnalla melko vaatimattoman näköinen hevonen katsella, mutta kun Aatu saa kärryt peräänsä, kaikki muuttuu. Silloin ruma ankanpoikanenkin osaa lentää ja liitää.

Aatun saamat pisteet olivat mielestäni täysin oikeudenmukaiset ja niihin oltiin tyytyväisiä.
Luonne 7, liikkeet 7, runko 6, jalka-asennot 7, jalkojen terveys 8 ja kaviot 8. Korkeutta mitattiin 156cm säästä ja 154cm lautasilta.
Kantakirjalausunto:
 
Hyvänpuoleiset tyypit, pitkä avo runko, leveästi liittyvä kaula, lyhyt piirteetön säkä, pitkä selkä, lyhyt lautanen. Oikea etujalka hieman sapelissa, hieman vinot etupolvet, melko hyväasentoiset takajalat, kaikissa jaloissa pystyt lyhyet vuohiset.
Korkeakantaiset kaviot, etukaviot matalapohjaiset, takakaviot holvikkaat, hyvät säteet ja sarveinen. Etujalkojen liikkeet ahtaat kerivät ja takajalkojen liikkeet väljät käynnissä. Etujalkojen liikkeet suorat ahtaanlaiset ja takajalkojen liikkeet väljät juostessa, vauhdissa lyhyt etujalkojen askel,
joustavat suorat takajalkojen liikkeet, linjatyyli.
Vireä, hätäinen, rauhaton, pyrkivä ja toimiva ajaa.

Enn. 1.24,1a, 1.25,2, voittos. 35.030 e, 43: 16-2-7, 815 euroa/startti. Voit.% 37,2, sij.% 58,1, laukka% 39,5, hyl.% 18,6.
Aloitti kilpailemisen 3-vuotiaana. Sijoittui neljänneksi Oulu Express finaalissa.

Isä A.T. Eko 21,1a, emä Ponnen-Leikki 27,5a, ei. Ero-Ponsi 23,3a, ee. Nyyti S.K. 29,0a. Emällä 10 jälkeläistä mm.o. Ponnen Onni 23,0a 96.620 e, o. Ponnen Aatos 24,1a ja t. Ponnen Pilke 25,9 50.790 e. Emänemällä 14 jälkeläistä mm. o. Rapsaus 25,8a 34.780 e,
 r. Raksaus 27,1a ja t. Ponnen-Leikki 27,5a.

Esitetty hyvässä kunnossa. Ylipurenta 3mm. Jaloissa ei merkittäviä rasitusmuutoksia.

Ei merkittäviä löydöksiä.
 
 
Hippoksen virallinen KTK-kuva. Ponnen Aatos. J-suunta. Palkittu III-palkinnolla.
 
Mutta onhan tämä äärettömän hieno asia. Tallissa on nyt ensimmäisen palkinnon juoksijakantakirjatamman lisäksi myös ihan oikeasti kolmannen palkinnon J-suunnan suomenhevosori, jolla olisi nyt jalostukseenkäyttöoikeuskin! Kummallista. Jotenkin sitä on aina ajatellut, että kantakirjaoriit ne vasta upeita otuksia ovatkin ja hevosurheilusta niiden kuvia on saanut katsella ihaillen. On täysin käsittämätöntä, että Aatu kuuluu nyt tuohon joukkoon.
 
Näyttelyrintamalta vaihdettiin tänään työntekoon, kun oli taas oriiden hiittipäivä Kaustisella. Kevättä kohti mennään pikkuhiljaa ja tulevia kilpailukutsuja selaillaan taas aivan uudenlaisella innostuksella.

14.2.2014

Iloista Ystävänpäivää!





Viime aikoina moni on kysellyt, mitä Samulle kuuluu.
Miten se treenaa, miten talvi on mennyt ja milloin se 4-vuotias tulee radalle.
Yksiselitteistä vastausta on hankala antaa.
Treenattu on minkä kelit ovat mahdollistaneet
ja Samulle kuuluu tällä hetkellä oikeastaan ihan hyvää.
Mutta en minä tiedä vielä milloin se tulee radalle.
Ehkä kuukauden, ehkä kahden kuluttua, jos kaikki menisi niin kuin toivottaisi. Mutta.
Katsokaas, kun Samun elämässä raviurheilu ei ole niinkään se ykkösjuttu.
Pallopelit sen sijaan ovat.
 
Kuvasin teille kolme minuuttia Samun elämää.
Tätä Samu harrastaa päivät pitkät, uudestaan ja uudestaan.
Koita siinä sitten kuvitella, että saman hevosen pitäisi pikkuhiljaa ehkä vähän aikuistuakin ja keskittyä enemmän pääammattiinsa ravihevosena. ;)
 
Helmikuussa keskellä päivääkin kuvattu video näyttää kamalan pimeältä ja kaukaa kuvatulta,
mutta näkeepä siitä jotain, mitä meidän jäbä duunaa.
 
Samu toivottaa videon myötä kaikille hyvää mieltä ja iloista ystävänpäivää!