Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



30.6.2016

Juhannus-muistelot

Aatu asian ytimessä.


Yksi muukin kuin hevoskuva juhannukselta. Vapaa pudotus piti käydä Powerparkissa kokemassa.

Keskikesän juhla oli ja meni. Ilmat suosivat eikä tänä juhannuksena tarvinnut pitkiksiä, pipoa tai toppatakkia, kuten yleensä.

Härmä tarjoili ravikansalle tänä juhannuksena aivan uuden elämyksen: Kaksipäiväiset ravit maailman uusimmalla raviradalla. Etelä-Pohjanmaalla oli tehty eikä vain puhuttu. Ja siitä minä tykkään! Vuodessa oli metsän keskelle raivattu huikean suuret hehtaarit raviurheilun hyväksi. Paikat olivat viimeisen päälle hienot - ja aivan varmasti vain paranevat vuosien kuluessa. Kaikkien ravi-ihmisten oli pitänyt olla juhannuksena Härmässä. Sillä olihan tuo kaikki jotain hyvin ennenkokematonta. Perjantai meni turistina kaikkea uutta ja hienosti tehtyä työtä ihmetellessä. Lauantaina sitten pakattiin Aatukin kyytiin ja lähdettiin katsomaan rataa toisestakin vinkkelistä varikon puolelta.

Uusi Härmän rata yleisöalueen portin tuntumasta

Ja sama baana varikon puolelta

Ihan kunkkarifiilis. ;)

Aatu ja iskä lähdössä Härmään


Aatu starttasi tähtidivisioonakarsinnassa, joka oli jo ennakkoon paperillakin kivenkova lähtö. Lähtölistojen ilmestyttyä oli selvä, että mukaan lähdettäisiin vain iloisina osallistumaan hienoon ravitapahtumaan. Jotenkin omaa hevosta ei oikein osaa nähdä kuulumassa tuohon joukkoon - Suomen toiseksi kovimpiin suomenhevosiin, mitä divisioonakarsintamäärityksiin tulee. Sielläpä Aatu kuitenkin tipsutteli Costellon ja muiden hirmujen kanssa ensiksi lämmitysajoon ja  sitten jonkin ajan päästä lähdön esittelyyn. Aatu näytti ja olikin koko päivän rento, leppoisa ja tyytyväinen. Ilmeisesti niillä synkkasi ekaa kertaa kärryillä istuneen Nikon kanssakin ihan hyvin yhteen. Aatu pääsi pitkästä, pitkästä aikaa kiihdyttämään matkaan lähtöauton takaa. Sinällään se on vähän helpompi lähtötapa Aatulle, mutta ei se toki siinäkään mikään rakettikiihtyjä ole. Nytkin Aatu lähti vähän haparoiden matkaan ja tipahti joukon viimeiseksi. Siellä matka taittui viimeisessä parissa, välillä sisä- ja välillä toista rataa pitkin taivaltaen. Kärki veti reipasta kyytiä ja homman nimi tuntui olevan kyllä ihan vain muiden perässä pysyminen. Viimeisellä puolikkaalla Niko käänteli Aatun kolmannelle radalle kiriin ja Aatu tuli tekikin kerrassaan komean kirin joukon perältä. Ainahan se rehellisesti tulee juosten maaliin, mutta tuollaisissa lähdöissä se ohittelukaan ei ole kyllä ihan yksinkertaista ole, kun kyyti on mallia täysiä. Kärkipari erkani muista, mutta niiden perässä tuli tasainen kolmen hevosen lauma kolmoskamppailuun. Tuossa joukossa Aatukin tuli. Ori puski vahvasti kolmatta rataa kirinsä maaliin saakka ja oli kerrassaan komeasti viides! Kamppailu viimeisestä totosijasta oli niin tiukka, että kolmas, neljäs ja viides noteerasivat kaikki saman ajan 24,9ake. Rahasija tuollaisessa lähdössä oli kyllä meille äärettömän iloinen yllätys. Monta hyvää hevosta jäi toki edelle mutta niin jäi taaksekin. Ilmeisesti Aatu todellakin kuuluu juoksemaan noihin sarjoihin, kai se on minunkin vain uskottava.




Voi, kunpa molemmat starttihevoset nyt vain pysyisivät terveenä, niin Aatun ja Samun kanssa olisi tällä hetkellä niin kovin mukavaa harrastaa raviurheilua. Kenneth kävi pohjanmaan keikkansa alkuviikosta ja meidän jätkätkin pääsi tiistaina Kennethin huoltotoimenpiteisiin. Tänään sitten ajettiin Kaustisella normaaliin tapaan hiittiä, joka toimi Samun sunnuntaiseen startin viimeistelynäkin. Samu kilpailee Halsuan miljoonaraveissa, jossa homman nimi olisi täyden matkan voltti kahdenkymmenen metrin takamatkalta lähtöradalta neljä. Lähtöön ei tullut kuin kahdeksan hevosta, mutta aika kovia ja tällä hetkellä hienosti pärjääviä nimiä tuli mukaan. Koitetaan saada Halsualta seuraava mahdollisimman hyvä ravikokemus Samulle. Ollaan ihan äidytty sitä varustevirittelemäänkin, sillä Samu on laitettu ensimmäistä kertaa elämässään kesäkenkään. Tuleepahan ainakin ainakin kokeiltua ennen lumien ja uusien hokkikelien tulemista. ;)

Aatu. Jokseenkin oli Härmän radan kurveissa kallistusta... ;)

Myös Vilma on päässyt silloin tällöin käymään myös Kaustisen reissuja, kun kopissa on hiittireissuilla ollut tilaa. Reissut ovat hyvää harjoitusta tulevaisuutta varten ja samalla Vilma on saanut vähän käydä radalla hölkkäämässä. Salama voi hyvin. Se nauttii kesästä ja toimii mun terapiahevosena. Ensi viikolla mennään taas ratsastustunnillekin. Olen todella onnellinen, että se tiinehtyi tänä vuonna helposti, mikä mielestäni kertoo myös siitä, että Salama on tervehtynyt uskomattoman hyvin viime vuoden epäonnisesta varsomisesta. Pienistä unelmista kasvaa suuria haaveita.


Vilman juhannusajelut Kaustisella

Vilman kanssa katoksille tulossa

22.6.2016

Mistä oli kesäloma tehty?

 
Kesäloman viimeistä viikkoa viedään. Onneksi kesä jatkuu, vaikka loma loppuukin.
Hieno loma oli - ja juhannushan antaa sille vielä loppuhuipennuksen.
Hyvillä mielin saan kuitenkin ensi viikolla töihin palata.
 
 Mutta mitäpä kaikkea kesäloma 2016 sitten piti sisällään?


 Auringonpaistetta, sadetta ja tuulta.
 
 
 
Reissuja, retkiä, hienoja hetkiä.
 
 
 
Pitkiä kesäiltoja, valoisia kesäöitä.
 
 
 
 
Lintujenlaulua ja hyttysten ininää.
 
 
 
Kesäraveja.
 
 
(Mervin ottama kuva)
 
 
Ravireissuja, elämyksiä, jännitystä,
onnistumisia ja epäonnistumisia.
 
 
 
 
 
Iltamyöhään tehtyjä ratsastuslenkkejä.
 
 
 
Vihreää luontoa.
 
 
 
Ystäviä. Parhaimpia voimavaroja.
 
 
 
 
Juhlaa. Ja arkea. Ja niiden yhdistämistä.
 
 
 
 
Naurua ja riemua. Ihan tyhmiä juttuja. Ja vähän lisää naurua. Iloa.
 
 
 
 
Rauhaa ja rauhoittumista. Levähtämistä.
 
 
 
 
Hevosia. Huikeita hetkiä. Harrastamiseniloa.
 
 
 
Jätskiä. Herkuttelua.
 
 
 
Veneretken. Kalastusta. Sähellystä. Ja taas naurua.
 
 
 
 
Kotihommia. Arkitöitä.
 
 
 
Tallijuttuja. Rästitöitä. Ötököitä.
 
 
 
 
Maantietä. Autossa istumista. Ajamista.
 
 
 
 
Hevosten treeniä. Hiittireissuja. Hupiajelua.
 
 
 
Yhteistä tekemistä. Kokemista. Hetkistä nauttimista.








 
***
 
 
Toiveita. Uusia unelmia. Haaveita ja niihin uskomista.
Ensi kesästä jo hiukkasen haaveilemista.
 
 

21.6.2016

Ravikesää

Suomen ravikesä on parhaimmillaan. On aikamoisen hienoa, että tänä vuonna sitä ollaan päästy elämään todeksi myös omien hevosten kanssa. Viime viikolla käytiin ravireissut Samun kanssa Kajaanissa ja Aatun kanssa Rovaniemellä. Ja raviurheilu tarjoili taas kerran tunneskaalan laidasta laitaan. Muistellaan siis vähän menneitä.

R.R. Samu, Kajaani 14.6.2016. Lähtö 6, numero 15.
Samun ravireissusta on kulunut jo viikon päivät. Mutta tuota retkeä on mukava muistella, sillä Samusta tuli ehdottomasti koko viikon ilonaihe.
Jo ennen koko lähtöä me olimme voittaneet jotain niin suurta. Samu käyttäytyi nimittäin ravipaikalla täydellisen hienosti. Ensinnäkin se matkusti yksinkin hyvin, mutta kaikkein parasta oli nähdä sen käytös varikolla. Siellä se katoksessa seisoskeli pää pystyssä, korvat tarkasti kuunnellen, mutta ihan hievahtamatta, täysin rauhassa - ihan kuin oikeat ravihevoset. Stressaamatta, riehumatta, jännittämättä. Tämä on sitä Samua, mitä me olemme toivoneet näkevämme. Tuli niin suuri hyvänolon ja onnistumisen tunne Samun rentoa ja rauhallista olemista katsellessa. Tätä me olemme hakeneet ja tämän asian takia painaneet jarrua ja etsineet Samulle sopivia tehtäviä ja vaatineet kuskeilta helpompia juoksunkulkuja.

Samu Kajaanissa

Uusi, leppoisa ravi-Samu


Edellisenä kerralla Kajaanissa vieraillessaan Samu oli käytökseltään täysin vaarallinen. Siihen vaikutti varmasti moni asia ja myös se, että se tuli edellisstartissaan ihan pyörryksiin ajettuna maaliin. Tuolloin Kajaanissa Samun riehumista ja jännittämistä katsellessa tuli mietittyä iskän kanssa ääneenkin, että olikohan tämän hevosen ura nyt tässä. Sitä harmitusta ei vieläkään voi sanoin kuvailla. Tulevaisuudesta ei tietenkään kukaan osaa sanoa mitään, mutta nyt tiedän, että jotain me olemme nyt tehneet Samun kanssa oikeinkin. Liinat vedettiin kiinni oikeaan - ja ehkä viimeiseen mahdolliseen - aikaan. Eikä siihen ihmeitä tarvittu. Muutama ajatuksella valittu sarja, jossa hevonen on päässyt takamatkalta lähtemään, korostetun rauhalliset lämmitysajot ja sievät juoksunkulut. Paljon hyvää teki myös Kuopion reissu, jossa Samu sai oman suorituksensa jälkeen katoksessa odotella Aatun lähtöä ja yksinkertaisesti olla ihan rauhassa oman oudon ajatusmaailmansa kanssa. Ehkä jokin ratas naksahti oikeaan suuntaan juuri tuolloin. Oli miten oli. Nyt meillä oli Kajaanissa mukana kuin eri hevonen. Samu, joka ei ole varmaan koskaan ollut raveissa yhtä lunki tapaus kuin viime tiistaina.

Samu lämmityksessä

Noh, saattoi se jossain välissä ehkä hiukkasen painaa ohjalle... Mutta oli silti rauhallisempi kuin ikinä!

Letkeä ja iloinen Samu

Pakkasen Tuomas ajoi Samua ensimmäistä kertaa. Eikä varmasti viimeistä, niin hyvä mieli jäi tästä tuttavuudesta. Hän ajoi Samulla toivomamme ylirauhallisen ja pitkän lämmityksen, mikä tarkoitti käytännössä tällä erää neljää kierrosta rataa väärinpäin ympäri niin hiljaa kuin Samu suostui menemään. Kun se nyt oli tuollaisella moodilla liikenteessä kuin oli, niin se suostui jopa kävelemäänkin. Kuski availi sekkiä kesken lämmityksen ja taas hölköteltiin hiljaa. Kuskia varoiteltiin varmasti liiaksikin ja sitten myöhemmin vähän jopa hävetti selittää, että "kun tämä hevonen ei ole koskaan ennen ollut näin rauhallinen ja toimiva". Eli ongelmansa kullakin. :D Startti sujui hyvin. Samulla oli neljäkymppiä pakkia ja sieltä lähtörata neljä. Volttauksessa ei ollut tällä erää mitään ongelmia. Kuskia oli ohjeistettu ajamaan sievä selkäjuoksu ja jos paukkuja tuntuu olevan viimeisellä puolikkaalla vielä jäljellä, niin sitten voi kokeillaan käännellä jonnekin - tai olla kääntelemättä - kuinka vain. Samu lähti aika hiljaa liikkeelle ja Pakkanen parkkeerasi sen heti joukon viimeiseksi hevoseksi parijonoon. Tuo paikka oli jossain 6-7 parissa ulkona ja todella, todella kaukana kärjestä. Videokirjastostakin juoksua katsoessa Samua ei näy ensimmäisen kierroksen aikana kuvissa kuin voltissa. :D Edessä olevat selät eivät oikein edenneet toivotusti, mutta Pakkanen pysyi Samulla niiden perässä, juuri kuten oli toivottu. Matkavauhti oli varsin sopivaa, väliaikoja kuuluteltiin 29,5-28,5-28,0-31,0 vauhtisiksi. Viimeisen puolikkaan alkaessa, kuski käänteli Samua kolmannelle reissuun toisen hevosen perään. Tilanne näytti ihan toivottomalta pärjäämisen suhteen, sillä edessä oli vielä tuossakin 12 kierrettävää hevosta ja kärki pahoin karussa. Kolmannen radan vetäjäkään ei oikein saanut pykälää silmää ja maalisuoralla Pakkanen käänteli Samun jo neljännelle radalle kiriin. Ja kyllähän ruuna kiri. Samu ohitti viimeisellä viidellä sadalla metrillä 11 hevosta. Yksi jäi edelle.

Huikea kiri täydellisen säästöjuoksun jälkeen toi kakkossijan, johon olimme kyllä aivan äärettömän tyytyväisi. Samun ajaksi tuli 27,2ke. Olipahan upeaa! Myös Samun kärryillä ensimmäistä kertaa istunut kuski oli tyytyväinen. "Juoksijahevonen" oli kommentti kuten myös se, että rutiinia ja startteja Samu nyt vain tarvitsee löytääkseen uudestaan itsensä, rauhoittuakseen ja toisaalta saavuttaakseen taas sen kilpailemisenilon. Oli myös varsin kummallista, että kuski sanoi meille lähdön jälkeen "kiitos". Juu, ei ole ehkä suuri asia, eikä kummoinen sana, mutta jotenkin siitä tuli silti äärettömän hyvä mieli. Yksi sana, joka kuitenkin kuvasti sitä, että kuski koki olevan palveluammatissa, vaikka hevosen taustajoukot ovat täydellisiä harrastaja-amatöörejä omien outojen ohjeidensa kera. ;)



Volttirinkiin menossa - muut on jo siellä. ;)

Oli niin mukava ajella Samun kanssa Kajaanista kotiin. Jotenkin oli ensimmäistä kertaa varmaan kahteen vuoteen sen kanssa sellainen olo, että nyt ollaan oikealla tiellä. Tästä on nyt niin mukava jatkaa. Edelleenkin olen sitä mieltä, että jos me nyt pelaamme Samun kanssa korttimme oikein ja teemme sen kanssa oikeita ratkaisuja, niin se on sellainen hevonen, joka voi voittaa vielä joskus tulevaisuudessa jotain suurta. Tai pientä. Mutta voittaa ehkä kuitenkin vielä joskus jotain. Mutta ennen kaikkea, sen kanssa voidaan päästä harrastamaan raviurheilua vielä vaikka seuraavat kymmenenkin vuotta. :)


Ponnen Aatos, Rovaniemi 19.6.2016, Lähtö 9, numero 10. Kirppuajo 2016

Aatu Rovaniemellä 19.6.2016

Kuten jo viimeksi kirjoitin, Rovaniemellä ajettava Kirppuajo on ollut Aatun kanssa viimeiset kaksi kuukautta selkeä tähtäin ja tavoite. Juostava keskipitkä matka sopii vahvalle ja vauhtikestävälle Aatulle kuin nenä päähän. Ja onhan Rovaniemellä päästävä ainakin kerran kesässä käymään raveissa, sillä se Suomen hienoin ravirata löytyy nimenomaan Mäntyvaarasta.
 
Kiitos äitille Rovaniemen ravikuvista!
 
Upea, mykistävä Mäntyvaara

Aatun kanssa oli mukava lähteä reissuun. Tottakai sen kanssakin on aina epävarmuustekijöitä matkassa mukana, mutta kieltämättä nyt oli odotuksiakin. Meiltä on Rovaniemelle aika tarkasti nelisensataa kilometriä eli kopin kanssa ajomatka kestää kuutisen tuntia. Aatu on kuitenkin kokenut ja hyvä matkustaja eikä ravihevoset yleensäkään reissaamista saa säikähtää. Aatu oli nytkin rauhallinen, tyytyväinen ja iloinen oma itsensä ravipaikalla. Lämmityksen perusteellakin kaikki oli kunnossa. Lämmityksen jälkeen Aatun enimmät hiet pestiin pois, löysäiltiin ja kiristeltiin remmejä sieltä täältä ja sitten Aatu nukkui päiväuniaan loimikasan alla. Jotenkin yksinkertaista.

Esittely oli taas kerran se lähdön hienoin hetki. Suurkilpailukaavan mukaisesti hevoset kutsuttiin esittelyyn viidenkymmenen metrin välein. Se on upeaa. Aatu kulki kymppinumero kyljessään iloisesti korvat pystyssä esittelyyn. Jotenkin tuli tunne, että näin sen kuuluukin olla. Että kyllä tuo hevonen kuuluukin tällaisiin ympyröihin.

Aatu lämmityksessä

Aatu ja Vellu
 
Iloinen ja innokas Kirppuajon osallistuja

Aatulla oli siis kaksikymppiä takamatkaa ja takamatkalta juoksurata kutonen. Sinällään juoksurata ei ennakkoon ollut mikään toivepaikka, koska hevonen on muutenkin huono lähtemään ja tuolta se jää automaattisesti todella ulos ja todella kauas. Mutta näin jälkikäteen sanottuna, juoksurata saattoikin sopia tällä erää Aatulle ihan hyvin. Ainakin se lähti siitä ravia. KOLME kertaa peräkkäin ja se on jonkinmoinen ennätys tämän hevosen kohdalla tottatotisesti. Ensimmäisellä uusitulla lähtökerralla, Aatun volttauskuviot olivat jokseenkin erilaiset, sillä se ei kyllä pyörähtänyt ihan juoksuradan kuvioiden mukaisesti. Mutta ei se ketään omilla kuvioillaan häirinnytkään eikä lähdönuusinta ollut siitä kiinni. Seuraavat kaksi kertaa onnistuivat käsikirjoituksen mukaisesti mutta lähtö siis todellakin pääsi vasta kolmannella yrityksellä matkaan. Aatu lähti ravia. Hiljaa, mutta ravia kuitenkin eikä nyt varsinaisesti ainakaan jäänyt lähtökiihdytyksessä muista. Ensimmäisen puolikkaan aikana parijono haki uomiaan ja Aatu pääsi etenemään ilahduttavasti sujuvasti toista rataa pitkin kohti kärkeä aina toiseen pariin ulos saakka. Kierroksen täyttyessä kuolemanpaikkahevonen siirtyi keulaan ja Aatu jäi vetämään toista rataa. Se on juuri tuon hevosen kohdalla ehkä paras mahdollinen juoksupaikka. Siitä se saa mennä yleensä vapaasti ja pääsee kontrolloimaan ainakin jossakin määrin lähdön tapahtumia. Kaikki tuntui menevän hetken jopa liiankin hyvin. Kunnes sitten kaikki toiveet murenivat hetkessä. Metkutus hyökkäsi kolmannelle radalle kun maaliin oli matkaa vielä lähes puolitoista kierrosta. Aatu oli tuossa vaiheessa edelleenkin turhan paineissaan, ravi oli ajoittain epävarmaa eikä se ollut kerennyt löytää täysin rytmiinsä sitä rentoutta, mitä yleensä kilometrin juoksun jälkeen siinä jo on. Vellu teki kärryillä minkä pystyi, mutta sinällään Jussikin vieressä tiesi mitä teki ja Aatu hermostui hyvin äkkiä Metkutuksen käskemiseen ja repesi itse laukalle. Kovaa mentäessä metrit tulevat kyllä kovin äkkiä täyteen eikä hylkäystuomiota pitkästä laukasta tarvinnut kauaa odotella. Se oli sitten siinä. Kierros jäi kokonaan ajamatta ja kilpailu lähestulkoon kokematta. Kaikkia harmitti. Jopa Jussia, vaikka täysin normaali kilvanajotilanne olikin kyseessä. Joinakin päivinä Aatulla menee hermot helpommin kuin toisina ja nyt sillä kilahti aika äkkiä vaikka korvat kuinka pumpulia täynnä olivatkin. Ja onhan Aatu aina ollut epävarma ja osannut koko elämänsä laukata milloin mistäkin syystä. Jotenkin silti on toivonut, että se nyt vanhemmiten pikkuisen varmistuisi ja rutinoituisi kestämään kilvanajoa paremmin. Ja olisihan hylkäystuomio voinut mielellään tulla jostain vähän arkisemmasta lähdöstäkin kuin Kirppuajosta.

Kirppuajo 2016 tulossa toista kertaa etusuoralle, maaliin matkaa reilu kierros. Aatu johtohevosen rinnalla.

Josveis keulassa, Aatu rinnalla ja Metkutus kolmannella

Hetkeä ennen kuin Aatu laukkaa...

Aatu ja Metkutus katoksilla ennen lähtöä. Sori Laura, mutta tämä kuva kuului tänne. ;)

Mutta tämä on raviurheilua. Ja se kuka tähän leikkiin ryhtyy, niin se leikin kestäköön. Kuudentoista tunnin ravireissulta palattiin väsyneenä ja ärsyyntyneenäkin kolmen aikoihin yöllä kotiin. Mutta Aatu oli iloinen. Ja siitä tuli tietenkin itsellekin parempi mieli. Hevosen jalat olivat kunnossa ja ori kaikin puolin edelleen voimissaan pitkän reissun jälkeenkin. Lisäksi on helppoa ja ihanaa, että Niko pystyy ja viitsii nykyään hoitamaan kotona hevoset meidän ravireissujen aikana. Siellä muut hevoset nytkin odottivat karsinoissaan pestyinä ja ruokittuina Aatua kotiin. Tämä touhu vaatii kyllä aika paljon ihmisiä ympärille, että kaikki saadaan toivotusti toimimaan. Olen etuoikeutettu siinä, että omalla kohdallani niitä ystäviä ja perhettä sitten todellakin löytyy avuksi - asiaan kuin asiaan ja hommaan jos hommaan. Se on ihan suurenmoisen tärkeää!

Eletään juhannusviikkoa. Juhannus on aina ravien suurta juhla-aikaa. On hienoja, suuria ravitapahtumia sekä ihania ja iloisia kesäraveja. ne kaikki kuuluvat juhannukseen. Tänä vuonna mennään kokemaan jotain ihan uutta Aatun kanssa juhannuslauantaina Härmään, jossa ravataan upouudella raviradalla kaksipäiväinen ravitapahtuma. Mukaan mennään vain osallistumaan - ei pärjäämään. Aatun kanssa samassa lähdössä kilpailee muun muassa sellaiset nimet kuin Costello ja Carmela. Molemmat niistä ovat sellaisia hevosia, joilla on kaikki edellytykset olla tänä tai tulevina vuosina seppeleet kaulassa. Tietenkin kaikki lähdöt pitää ajaa ensiksi, mutta mihinkään haparointeihin ei Aatulla tuossa seurassa ole varaa. Kaasu saa olla pohjassa lähdöstä maaliin. Jokelan Niko hyppää Aatun kärryille ensimmäistä kertaa ja pitkästä aikaa matkaan pitäisi kiihdyttää vieläpä lähtöauton takaa. Sinällään siis Aatulle langennut takarivin paikka 11 ei liiemmin haittaa. Lasketaan hanat auki ja koitetaan pysyä muiden perässä ja väistellä kaikenlaisia kirjainyhdistelmiä kotiintuomisiksi. Siinäpä sitä onkin kuskille puuhaa kahden kierroksen ajaksi. Ei kateeksi käy.