Juhannus-muistelot

Aatu asian ytimessä.

Yksi muukin kuin hevoskuva juhannukselta. Vapaa pudotus piti käydä Powerparkissa kokemassa.

Keskikesän juhla oli ja meni. Ilmat suosivat eikä tänä juhannuksena tarvinnut pitkiksiä, pipoa tai toppatakkia, kuten yleensä.

Härmä tarjoili ravikansalle tänä juhannuksena aivan uuden elämyksen: Kaksipäiväiset ravit maailman uusimmalla raviradalla. Etelä-Pohjanmaalla oli tehty eikä vain puhuttu. Ja siitä minä tykkään! Vuodessa oli metsän keskelle raivattu huikean suuret hehtaarit raviurheilun hyväksi. Paikat olivat viimeisen päälle hienot - ja aivan varmasti vain paranevat vuosien kuluessa. Kaikkien ravi-ihmisten oli pitänyt olla juhannuksena Härmässä. Sillä olihan tuo kaikki jotain hyvin ennenkokematonta. Perjantai meni turistina kaikkea uutta ja hienosti tehtyä työtä ihmetellessä. Lauantaina sitten pakattiin Aatukin kyytiin ja lähdettiin katsomaan rataa toisestakin vinkkelistä varikon puolelta.

Uusi Härmän rata yleisöalueen portin tuntumasta

Ja sama baana varikon puolelta

Ihan kunkkarifiilis. ;)

Aatu ja iskä lähdössä Härmään

Aatu starttasi tähtidivisioonakarsinnassa, joka oli jo ennakkoon paperillakin kivenkova lähtö. Lähtölistojen ilmestyttyä oli selvä, että mukaan lähdettäisiin vain iloisina osallistumaan hienoon ravitapahtumaan. Jotenkin omaa hevosta ei oikein osaa nähdä kuulumassa tuohon joukkoon - Suomen toiseksi kovimpiin suomenhevosiin, mitä divisioonakarsintamäärityksiin tulee. Sielläpä Aatu kuitenkin tipsutteli Costellon ja muiden hirmujen kanssa ensiksi lämmitysajoon ja  sitten jonkin ajan päästä lähdön esittelyyn. Aatu näytti ja olikin koko päivän rento, leppoisa ja tyytyväinen. Ilmeisesti niillä synkkasi ekaa kertaa kärryillä istuneen Nikon kanssakin ihan hyvin yhteen. Aatu pääsi pitkästä, pitkästä aikaa kiihdyttämään matkaan lähtöauton takaa. Sinällään se on vähän helpompi lähtötapa Aatulle, mutta ei se toki siinäkään mikään rakettikiihtyjä ole. Nytkin Aatu lähti vähän haparoiden matkaan ja tipahti joukon viimeiseksi. Siellä matka taittui viimeisessä parissa, välillä sisä- ja välillä toista rataa pitkin taivaltaen. Kärki veti reipasta kyytiä ja homman nimi tuntui olevan kyllä ihan vain muiden perässä pysyminen. Viimeisellä puolikkaalla Niko käänteli Aatun kolmannelle radalle kiriin ja Aatu tuli tekikin kerrassaan komean kirin joukon perältä. Ainahan se rehellisesti tulee juosten maaliin, mutta tuollaisissa lähdöissä se ohittelukaan ei ole kyllä ihan yksinkertaista ole, kun kyyti on mallia täysiä. Kärkipari erkani muista, mutta niiden perässä tuli tasainen kolmen hevosen lauma kolmoskamppailuun. Tuossa joukossa Aatukin tuli. Ori puski vahvasti kolmatta rataa kirinsä maaliin saakka ja oli kerrassaan komeasti viides! Kamppailu viimeisestä totosijasta oli niin tiukka, että kolmas, neljäs ja viides noteerasivat kaikki saman ajan 24,9ake. Rahasija tuollaisessa lähdössä oli kyllä meille äärettömän iloinen yllätys. Monta hyvää hevosta jäi toki edelle mutta niin jäi taaksekin. Ilmeisesti Aatu todellakin kuuluu juoksemaan noihin sarjoihin, kai se on minunkin vain uskottava.



Voi, kunpa molemmat starttihevoset nyt vain pysyisivät terveenä, niin Aatun ja Samun kanssa olisi tällä hetkellä niin kovin mukavaa harrastaa raviurheilua. Kenneth kävi pohjanmaan keikkansa alkuviikosta ja meidän jätkätkin pääsi tiistaina Kennethin huoltotoimenpiteisiin. Tänään sitten ajettiin Kaustisella normaaliin tapaan hiittiä, joka toimi Samun sunnuntaiseen startin viimeistelynäkin. Samu kilpailee Halsuan miljoonaraveissa, jossa homman nimi olisi täyden matkan voltti kahdenkymmenen metrin takamatkalta lähtöradalta neljä. Lähtöön ei tullut kuin kahdeksan hevosta, mutta aika kovia ja tällä hetkellä hienosti pärjääviä nimiä tuli mukaan. Koitetaan saada Halsualta seuraava mahdollisimman hyvä ravikokemus Samulle. Ollaan ihan äidytty sitä varustevirittelemäänkin, sillä Samu on laitettu ensimmäistä kertaa elämässään kesäkenkään. Tuleepahan ainakin ainakin kokeiltua ennen lumien ja uusien hokkikelien tulemista. ;)

Aatu. Jokseenkin oli Härmän radan kurveissa kallistusta... ;)

Myös Vilma on päässyt silloin tällöin käymään myös Kaustisen reissuja, kun kopissa on hiittireissuilla ollut tilaa. Reissut ovat hyvää harjoitusta tulevaisuutta varten ja samalla Vilma on saanut vähän käydä radalla hölkkäämässä. Salama voi hyvin. Se nauttii kesästä ja toimii mun terapiahevosena. Ensi viikolla mennään taas ratsastustunnillekin. Olen todella onnellinen, että se tiinehtyi tänä vuonna helposti, mikä mielestäni kertoo myös siitä, että Salama on tervehtynyt uskomattoman hyvin viime vuoden epäonnisesta varsomisesta. Pienistä unelmista kasvaa suuria haaveita.



Vilman juhannusajelut Kaustisella

Vilman kanssa katoksille tulossa