Halsuan miljoonaravit

Samu Halsualla 3.7.2016

Viime sunnuntaina todellisessa hevospitäjässä Halsualla ajettiin perinteiset miljoonaravit. Minä kuulun siihen sukupolveen, joka on vain kuullut niistä hyvistä ajoista, kun miljoonaravit olivat kaksipäiväinen suurravitapahtuma. Nyt samana viikonloppuna ravataan sellaiset karkelot kuin Suurhollolat Lahdessa. ;) Mutta silti Halsua on paikkansa pitänyt ravikartalla. Tunnelmaltaan ja yleisömäärältään Halsua ei koskaan petä - Se on pitäjä jossa varmasti jokatoinen seuraa raviurheilua ja nekin jotka eivät seuraa, osallistuvat kerran vuodessa pidettävään oman pitäjän ravitapahtumaan. Kesäravit on jotain todella aitoa.

Samu ja Vellu lämmityksessä

Tänä vuonna päästiin kokemaan miljoonaravitunnelma Samun kanssa. Halsua tarjoili sille erittäin sopivan sarjan yhdellä takamatkalla. Täytyy sanoa, että eipä olisi vuosi sitten tullut mieleenkään, että Samulla pystyisi Halsualla joskus ajamaan. Rata on sen verran kapea, että aikaisemmassa elämässään Samun ego ei olisi mahtunut siinä kääntymään. Nyt mahtui! Ai, että kuinka minä tällä hetkellä nautin raviurheilusta Samun kanssa. Jotain niin oikeaa on nyt sen ajatusmaailmassa tapahtunut. Varikolla ruuna oli niin leppoisa ja rauhallinen. Stressaavasta, hermoilevasta, riehuvasta ja sähläävästä Samusta ei ole viime starteissa näkynyt enää merkkiäkään. Ja mitä lähtötouhuihin tuli, niin lähtö pääsi hyväksytysti matkaan vasta kolmannella yrityksellä. Entisessä elämässään Samu ei olisi suostunut enää kolmatta kertaa palaamaan volttipaikalle - saati sitten kiltisti aina uudelleen ja uudelleen volttaamaan. Nyt tilanne oli se, että lähdönuusinnat ottivat minua paljon enemmän päähän kuin Samua. ;) Samu lähti nelospaikaltaan jokaisella yrityksellä hyvin, jopa siinä määrin hyvin, että yksi lähdönuusintakin meni sen piikkiin.

Kolmas kerta toden sanoi ja silläkin lähtöyrityksellä Samu ampui kovaa liikkeelle. Se sai paalun yksinäisen edustajan heti kättelyssä kiinni ja paiskasi jo etusuoran alussa keulaan. Vellu antoi suosiolla takasuoran alussa keulapaikan rinnalle ilmestyneelle Menoksille, joka pisti saman tien koksia uuniin. Halsuan radalle vauhti oli koko matkan ajan reipasta. Menoks latoi keulassa, Samu seurasi perässä ja sitä puolestaan peesasi Turon Linda. Samu näytti koko matkan hyvältä ja viimeisen takasuoran vaihtuessa kurviksi Vellu käänteli ruunan keulahevosen rinnalle. Samu kiri kovaa ja komeasti kärkeen, mutta sen perästä rinnalle hyökännyt Turon Linda kiilasi ihan viimeisillä metreillä ihan vierelle. Voittokamppailu oli todella tasainen ja päättyi maalikamerakuvassa kilpakumppanin eduksi. Mutta Samu teki joka tapauksessa kerrassaan hienon juoksun. Sekä Samun että voittajan ajaksi tuli 26,9ke. Kyllä kelpaa.

Voi jukra, kuinka paljon ilonaiheita me nyt saammekaan Samun nykyvirettä ja ennenkaikkea nykymielentilaa ihaillessa. Sievät, suojaisat selkäjuoksut, jollaisen Vellu nytkin Samulle tarjoili, tekevät niin äärettömän hyvää Samulle. Ja nyt sen kaikesta olemuksesta näkee, että hevonen itsekin alkaa olla taas hiljalleen sitä mieltä, ettei kuolekaan ravireissuille - saati että sen tarvitsisi tappaa ketään ravireissuilla. ;)

Koska kyse on raviurheilusta, niin tilanteet tietenkin muuttuvat silmänräpäyksessä. Heti seuraavana päivänä oltiin tilanteessa, että huolestuin kovasti Samun poikkeavasta käytöksestä. Näin sen makaavan useampaan otteeseen tarhassa. Pötköttely sinällään ei ole kesäaikaan sille mitenkään tavatonta, enkä heti kiinnittänytkään asiaan sen suurempaa huomiota. Mutta joskus iltapäivällä kun Samu meni neljännen kerran tarhassaan maate, aloin tosissani huolestua. Hevonen ei ollut sinällään mitenkään kipeän oloinen, mutta kovin nuutunut. Toisaalta kun kyse on Samusta, niin se ei todellakaan ole millään tavoilla kipuherkkä hevonen. Päivän aikana se oli kyllä juonut melassivettä, mutta yhtäkkiä eilen ruoka ei maistunutkaan. Ei edes sen suurinta herkkua oleva mashikään. Kuumetta ei ollut, syke oli normaali, hevonen ei ollut jäykkä tai liikkunut huonosti mutta oma itsensäkään Samu ei ollut. Lopulta iltasella päivystävä eläinlääkäri kävi Samua katsomassa. Ja toteamassa terveeksi - joskin startista väsähtäneeksi. Samu sai muutaman vitamiinipiikin, jotka kyllä virkistivät hevosta hetkessä siinä määrin, että Samu palasi omaksi itsekseen ja ruokakin alkoi taas maistua. Vähän kummallinen tilanne. Ilmeisesti Samulla oli jokin neste- tai elektrolyyttivajaus, joka ilmeni poikkeavana käytöksenä. En osaa sanoa, mistä tilanne juuri nyt tuli, koska edellispäivän startissa se ei joutunut kyllä mitenkään poikkeuksellisen koville, se joi startin jälkeen jopa paremmin kuin yleensä, keli ei ollut mitenkään helteinen ja oli kotona hevonen oli illalla ravien jälkeen ihan normaali. Jokatapauksessa vähän pysäyttävä tilanne, joka onneksi helpotti nopeasti ja tänään Samu on ollut taas ihan oma itsensä. Otamme siis taas opiksi. Samun kohdalla elektrolyyttien antamisesta on pidettävä tarkemmin huolta.

Ravi kävi onneksi myös kesäkengät jalassa laatuun. ;)

Startissa, eka kierros täyttymässä ja sekin säätö menossa.

Muilta osin hevosille ei kuulu mitään kovin tavallisuudesta poikkeavaa. Salaman kanssa käytiin eilen ratsastustunnilla Hannan opissa. Ollaan taidettu nyt jo puolisen vuotta käydä tunneilla edes jossakin määrin aika säännöllisesti. Ja tykkään kyllä edelleen, vaikkei minusta mitään ratsastajaa enää saisikaan. On kuitenkin äärettömän mukava, kun Salaman kanssa voi raviuran jälkeenkin puuhastella täysipainoisesti jotain. Salama on ratsuna tyypillinen suomenhevonen; hirvittävän yritteliäs ja ahkera. Eilen tunnilla tehtiin avotaivutusmaisia väistöjä suoralla uralla, taivuteltiin paljon volteilla, laukattiin ympyrällä ja suoralla uralla ja harjoiteltiin jopa vähän keski/lisättyä käyntiä. Meillä on tuntikaverina paljon taitavampi ratsukko, mutta kun meitä on vain kaksi samalla tunnilla, niin Hanna kykenee helposti rakentamaan tehtävät niin, että Salama pystyy tekemään jotain vähän helpompia juttuja tai ainakin saa suorittaa tehtävät ihan omalla tasollaan.

Ensi viikonvaihteessa on kotiratamme Kaustisen vuosittainen ravivuoden päätapahtuma, kaksipäiväiset festivaaliravit. Jospa nuo sääennustuksetkin vähän armahtaisivat, eikä vettä tulisi ihan kahta päivää niin kuin nyt näyttää. Aatun kanssa ollaan lauantaina mukana menossa. Aatu starttaa tähtidivisioonakarsinnassa, joka on ravien kolmas lähtö. Ohjelmanumerona on täyden matkan ryhmäajo. Aatu sai loistopaikan, numeron kaksi. Siitä ei tarvitse välttämättä koko juoksun aikana käännellä yhtikäs mihinkään, kunhan koittaa vain päästä ravilla täysiä koko matkan läpi. Teemme parhaamme Aatun hyväksi ja Aatu tekee startissa sitten sen minkä tuona päivänä pystyy.

Tyytyväisen näköinen hevonen.

Kiitokset kuvaajalle hienoista kuvista!

Lähtökiihdytys. Samu lentää.