Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



18.10.2016

Mahtavuutta!

Joskus elämä vain on hienoa. Samu tarjoilee meille nyt upeita ravielämyksiä toinen toisensa jälkeen. Viime torstai-iltana tuo meidän huikea raviruuna kävi hakemassa Seinäjoelta ykkössijan tauluun ja voittoloimen kotiin. Olen jotenkin sanaton nyt Samun esitysten edessä. Mykistävää. Vuosi sitten taisteltiin Samun toimimattomuusongelmien kanssa ja toivottiin näkevämme Samu vielä radoilla sellaisena oikeana, toimivana kilpahevosena. Ruunaus oli varmasti oikea ratkaisu,  mutta ei Samu sen jälkeenkään miksikään leikkikaluksi muuttunut. Aikuisen, karskin oriin ruunautumiseenkin meni aikaa. Mutta nyt Samusta näkee kaikin puolin, kuinka hyvä sillä on olla itsensä kanssa. Samun luonteen tasaantumisen myötä olemme saaneet sellaisen kilpahevosen, jollaista toivoimmekin. Samussa on suomenhevoseksi varsin erikoisia piirteitä, sillä se on äärettömän nopea, omaa huikean rytminvaihtokyvyn ja on ravivarma. Ne on sellaisia piirteitä suomenhevoselle, että puhutaan jo melkein harvinaisuudesta. Ne ovat myös sellaisia piirteitä, jotka tekevät usein hyvän kilpahevosen. Sellainen Samu todellakin on tällä kaudella ollut, tekeminen on ollut valtavan suoristusvarmaa.
 
Seinäjoella Samu oli taas vähän erilaisen tehtävän edessä, sillä nyt ruunalla oli hidasteena täyden matkan voltissa peräti neljänkymmenen metrin takamatka. En todellakaan edes haluaisi ilmoittaa sitä noin pitkälle pakille, mutta sarjojenpuutteen vuoksi päädyttiin nyt ajamaan Seinäjoella tuollainen sarja. Samulla oli seitsemäs lähtö, numero 12 ja neljästäkympistä lähtörata kaksi. Tähän starttiin tehtiin varustemuutoksiakin ja vaihdettiin Samun päävehkeisiin kokolaput vedettäviin puolilappuihin. Vellu on puhunut niistä umpilappujen poisottamisesta jo pitkään, koska Samu ei aina ole umpilappujen kanssa ihan kerennyt vastata kiivailla ratkaisumetreillä kilpakumppaneille. Mutta koska Samun käytösongelmat ovat vielä niin hyvin kaikkien muistissa, niin lappujen poisottaminen on kieltämättä epäilyttänyt. Nyt kuitenkin päätettiin kokeilla hevosen toimimista vedettävien puolilappujen kera. Tarkoitus oli pitää ne ylhäällä, mutta jos hevonen alkaisi esimerkiksi voltissa jäkertää, niin laput olisi voinut vetää silmille.
 
 
 
 
Samu toimi kuitenkin taas kuin kello. Ei virheliikettäkään. Lähtö pääsi ensimmäisellä yrittämällä matkaan. Lähtökiihdytyksessä Samun edessä laukkasi hevonen ja Samu jäi sen taakse pakettiin jolloin Samun paras ase eli armoton lähtönopeus jäi tyystin käyttämättä. Kärki veti kovaa ja Samun juoksupaikaksi muodostui aluksi viides pari sisällä, josta Vellu pääsi nostamaan ruunan ensimmäisen takasuoran alussa toiselle radalla viidenteen ulkopariin. Juoksupaikka oli kuitenkin edelleen ihan hirvittävän kaukana kärjestä ja tilanne näytti kyllä jo aika huolestuttavalta. Ensimmäinen puolikas avattiin 27,0 vauhdilla ja kierroskin täyttyi 28-aikaan. Kuolemanpaikalla juossut hevonen laukkasi kierroksen juoksemisen jälkeen, jolloin Samun jonokin nytkähti pykälällä eteenpäin. Mutta kaukana oltiin edelleen. Kun maaliin oli matkaa 800 metriä, Vellu käänsi Samun kolmannelle radalle kiriin ja ruuna lähtikin hyvin etenemään. Meidän onneksi Samun eteen nousi hyvä hevonen ja Samu sai kiriä kolmatta rataa sen perässä niin, että Vellun tarvitsi kääntää Samu sen takaa kiriin vasta maalisuoralla. Viimeisessä kurvissa jo alkoi näyttämään siltä, että Samu taitaa sittenkin keretä kaukaa takaakin vielä totokamppailuun mukaan. Mutta mitä vielä. Loppusuoralla tilanne kääntyi niin, että voittokamppailu käytiin Samun edessä kirineen Jamas Viktorin ja Samun kesken. Taisto oli tasainen ja ihan kamala. Vellu veti Samulla silmälaputkin alas, kun ilmeisesti voittokamppailussa piti kokeilla ottaa kaikki keinot käyttöön. Samu oli niin hieno. Se kiri maalisuoran todella kovaa eikä antanut tuumaakaan periksi. Juuri ennen maalia se kuittasi ohi viimeisestäkin vastustajasta ja siinä se sitten oli: Voitto!!! Ajaksi tuli kerrassaan upea täydestä voltista lokakuussa juostu tulos 26,0ke. Hurjaa.
 
 
Voittaminen on aina yhtä hienoa. Sitä tunnetta ei vain pysty sanoin kuvailemaan. Jokaisen voiton taakse kätkeytyy niin paljon tunnetta, niin paljon työtä, pettymyksiä, ongelmia, vaikeuksia ja niiden voittamista. Jokainen ravilähdön voittaja on fiiliksensä ansainnut. Hienolta tuntui meistäkin Samun kohdalla. Samun kanssa tulee aina niin mietittyä sitä taivalta, mikä tuon voimakasluontoisen lahjakkuuden kanssa on käyty ja mihin pisteeseen se ollaan tällä hetkellä saatu. Moni olisi heittänyt jo kirveen kaivoon tai hanskat naulaan, sillä kyllä Samu ihan oikeasti on ollut niin hankalakin. Mutta hyvälle hevoselle annetaan tietenkin paljon anteeksikin. Menneet on menneitä ja nyt osataan kyllä ottaa ilo irti Samun menestyksestä, toimivuudesta ja onnistumisista.
Lähdön jälkeen Samu pääsi kävelyttämisen jälkeen pesulle. Taas kerran pitää ylistää Seinäjoen pesupaikkahallia, joka on Kuopion ohelle ehkä koko Suomen toimivin. Loimia päälle, melassivettä hörpyt, elektrolyyttipasta suuhun, jäät jalkoihin ja sitten tapeltiin pitkästä aikaa vähän pidemmän ja pysyynhyppivämmän mallin mukaan hevonen koppiin. Kotimatkalla taivaalla välkkyi mielettömän hienot revontulet. En ole koskaan nähnyt niin upeita revontulin välkettä. Kyllä Suomen luonto vain on mykistävä. Tämän postauksen Samun ravikuvat on Tuuli ottanut Oulun viime kertaisesta startista. Seinäjoelta ei muistoiksi jäänyt kuin muutama Merjan taltioima kännykkäkuva, jotka tietenkin ovat tärkeitä nekin.
 
 
Viime viikolla hevosilla oli ohjelmaa muutenkin enemmälti ja koppi suihki menemään muuallakin kuin Seinäjoella torstaina. Maanantaina iskä käytti Aatun hankkarikontrollissa Tampereen klinikalla. Uutiset olivat hyviä, mutta liikunta pysyy edelleen pelkkänä kävelynä. Jalka oli Kimmonkin mielestä näyttänyt ja tuntunut ulkoapäin oikein hyvältä, mutta ultrassa vamma-alue on edelleen tervettä kudosta harvakaikuisempaa, eli paranemisprosessi on kesken. Sinällään lopputuloksen tiesikin, sillä vammasta ei ole vasta kuin kaksi kuukautta ja kylläpä meidän kokemuksen mukaan jokainen jänne- tai hankkarivamma on meidän hevosilla vaatinut neljän kuukauden kävelytyksen. Positiivista tietenkin on se, että paraneminen on hyvällä mallilla ja tästä täytyy vain jatkaa samoilla hoito- ja kuntoutuspuuhilla eteenpäin.

Maanantai siis oli Tampere-päivä Aatulla, keskiviikkona kävin Salamalla Kannuksessa ratsastustunnilla, torstaina oltiin Samun kanssa Seinäjoella ja lauantaina oli taas Salaman keikkavuoro. Osallistuttiin Salaman kanssa Fintoton ja R-kioskien yhteiseen valtakunnalliseen bongaa suomenhevonen -kampanjaan, jossa tarkoituksena on tuoda suomenhevonen lähemmäs ihmistä ja samalla mainostetaan tietenkin ravipelaamista. Kuukauden mittaisen kampanjan aikana hyvin monella Suomen R-kioskilla vierailee suomenhevonen. Salama oli lauantaina Kannuksen R-kioskilla kampanjoimassa. Se on kyllä ihan omiaan tämmöiseen pr-työhön, koska luonteeltaan hevonen vain ei voisi täydellisempi olla. Siinä Salama nytkin kävi autojen ja ihmisten ympäröimänä seisoskelemassa parin tunnin keikkansa kampanjaloimi yllään. Kannus on niin maalaispitäjä, etten uskonut hevosen siellä kiinnittävän kovin paljon huomiota, mutta olin totaalisen väärässä. Hevonen herätti hurjan paljon positiivista mielenkiintoa, lapsia kävi puhuttelemassa hevosta ja eläkeläiset kävivät muistelemassa omia työhevosmuistojaan. Olin yllättynyt. Päivästä jäi jotenkin hirveän hyvä mieli. Voin kuvitella, kuinka paljon hämmästystä ja mielenkiintoa suomenhevoset aiheuttavat sitten sellaisten suurempien kaupunkien r-kioskien edustalla. Niin, ehkäpä tuo oli sitten Salaman viimeinen tienattu loimi, mutta helpommalla se ainakin nyt tuli kuin raviaikojen loimet. :) Kiitos Fintotolle ja Kannuksen R-kioskille hienosta kampanjasta, jossa saatiin olla mukana.
 
 
 
 
 
Semmoinen viikko oli se. Oli reissuja ja revontulia. Ja rutkasti hyvää mieltä.
 



8.10.2016

Voltin vitonen ja komea kakkonen

Samu ja lokakuinen auringonvalo. Oulussa 3.10.2016.

Lokakuu. Kirpeät pakkasaamut, upea iltausva pelloilla, aamuiset jääpinnat tarhojen vesisaaveissa ja talvikarvaa kasvattavat suomenhevoset. Ei siitä mihinkään pääse, että kesä on ollutta ja mennyttä. Talvi on tulossa. Kesän satamisen jälkeen syksy on ollut aurinkoinen ja hieno. Tarhat ovat vielä ihan kelpokunnossa ja kelit muutenkin suosineet. Jos syksy olisi aina tällainen, niin jotakin hyvää tässäkin vuodenajassa sitten ehkä kuitenkin olisi.

Viime vuonna syksy oli niin hankala. Niin kuin koko vuosi oli. Luin vasta itse vuodentakaisia kirjoituksiani. Tapetilla oli Maagikon kuoleminen, Samun käytösongelmat raveissa, Samun jänispattien polttaminen, Aatun hankkarivamman kuntouttaminen, kävelytyskoneesta haaveileminen ja Salaman tervehtyminen. Ei ollut järin aihetta hehkutuksiin. Mutta kaikesta on selvitty. Ehkä vahvistuttukin.
Kaikki on aina niin suhteellista. Mutta tänä syksynä tavallinen arki on tuntunut niin valtavan mukavalta asialta.

Vuosi sitten saattoi olla vähän tällaiset fiilikset... Mutta kannatti olla antamatta periksi.

Mukavaa on myös se, että Samun kanssa ollaan edelleen päästy jatkamaan menestyksekästä raviurheilun harrastamista. Maanantaina käytiin ruunan kanssa taas Oulussa saalistamassa kauden neljästoista totosija, kahdeksas kakkossija ja ihan äärettömän hyvä mieli.

Samu on ollut niin äärettömän varma kilpailija viime aikoina, että sen kanssa on aina mukava lähteä raveihin. Oulu tarjoili Samulle sarjamääritykseltään sopivannäköisen tehtävän, jossa se pääsi starttaamaan kahdenkympin pakilta. Mielestäni lähdöstä tuli oikein hyvätasoinen Tuulenpojun ja Upea Ursulan johdolla. Samulla oli numero 12, joka tarkoitti vitospaikkaa kahdestakympistä. Melkein heti Äimärautiolle saavuttuamme iskä-raasu joutui Hyvösen Laurin tototv:n vihjetenttaukseen. "Voltin vitonen on oikein hyvä paikka lähteä" oli kommentti, mistä saatoin jälkikäteen ehkä hieman kuittailla... Samu oli varikolla ihan unelmarauhallinen ja hölkkäsi kolme kierrosta lämmityksessä rennosti ja rauhallisesti. Kuskin kommentti oli lämmityksen jälkeen, että "takakaarteessa oli vasara ratalla", joten tulkitsimme tämän niin, että hevosella oli kaikki normaalisti. Lämmityksen jälkeen otettiin Samulta tuttuun tyyliin kärryt pois ja peiteltiin hevonen loimikasan alle, jossa se tyynen rauhallisesti torkkui. (!!!). Ihana, ihana, ihana Samu.

Tämmöistäkin tällä kertaa.

No, mitä starttiin tulee, niin se voltin vitonen ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia omista epäilyksistäni huolimatta. Lähtö uusittiin kertaalleen, mutta molemmilla lähtöyrityksillä voltin vitonen osoittautui Samulla "oikein hyväksi" paikaksi lähteä ja se kiihtyi kummallakin kerralla todella rivakasti. Jopa niin rivakasti, että hyväksytyssä startissa Samu karautti ensimmäisessä kaarteessa kaulaan... Niinpä niin. Kahdenkympin pakilta ja siltä voltin vitoselta. On se sellainen kanuunakiihtyjä. Me emme todellakaan olleet ajatelleet lähtöön tuollaista käsikirjoitusta, että Samu juoksisi keulasta. No, siellä se kuitenkin veti joukkoa ja näytti kyllä ihan valtavan hienolta. Kierroksen Samu sai vetää kohtuullisen maltillista 30-tempoa. Kolmannella puolikkaalla vauhti kiihtyi 26-lukemiin ja siinä vaiheessa jo vähän näytti, että herran jestas, Samuhan karkaa muilta. Suosikki Tuulenpoju sai kuitenkin toisesta ulkoparista kiritilaa viimeisen puolikkaan alkaessa ja syöksyi hetkessä Samun kiinni, huilasi hetken Samun perässä ja kuittasi loppusuoralla ohitse. Samu piti kuitenkin kaikki muut vastustajat takanaan ja oli 24,5-vauhtisen lopetuksenkin myötä ihan valtavan hyvä. Oi, että voin olla onnellinen sekä tästä kakkossijasta, että Samun koko tästä kaudesta ja etenkin tuosta muodonmuutoksesta mitä sen korvienvälissä on tällä kaudella tapahtunut.


Samu katoksilla. Tuulilta on tulossa oikeitakin ravikuvia näiden kännykkäräpsyjen lisäksi. ;)
Tallin muu hevoskalustokin on ihan tolpillaan. Aatun kanssa ohjelmassa on ensi viikolla keikka Tampereen klinikalle hankkarin kontrolliultraukseen. Jalkaa on hoidettu huippukylmähoidolla, laserilla, akupunktiolla, päärynäkengällä ja kävelytyskoneessa kävelemällä. Olen tyytyväinen siihen, miltä jalka päällepäin näyttää ja miltä se käteen tuntuu. Mutta tosiasiahan on, että vamman havaitsemisesta on kaksi kuukautta, eikä mikään hankkarivamma niin lyhyessä ajassa vielä parane. Mutta ultra näyttänee, missä vaiheessa paranemisprosessissa tällä hetkellä mennään.

Vilmaa olen ajanut kerran-kaksi viikossa. Nyt se jaksaa taapertaa noin viiden-kuuden kilometrin lenkkejä. Ja ihan kuin se alkaisi vähän rauhoittuakin. Noh, saattaa olla että niinkin ihmeellisillä varustemuutoksilla kuin korvien tukkimisella ja leukalenkkisekin vaihtamisella kitaraudalliseen versioon saatiin toivottu apu. Sellainen tietynlainen (vieskeriläinen?) terävyys Vilmasta löytyy edelleen, mutta nyt se on suostunut lenkillä kävelemäänkin ja vähän katselemaan maisemiakin. On kyllä mukava, että Vilmakin kanssa pystyy jo konkreettisesti jotain tekemään ja ensi talvenhan sitä saa jo treenata melkein kuin hevosta. Loppujen lopuksi varsojen kanssa aika menee niin nopeasti.

Vilma syyskuussa Kaustisella käymässä

Vilma yksvee.

Salama vaikuttaa käytökseltään siltä kuin olisi nälkäkuoleman partaalla. Se vain söisi, söisi ja söisi. Ja sillä on aina nälkä. Tiineyttä on takana nyt kohta 4,5 kuukautta ja Salama on jo kovin isomahainen. Ihan kummallista, kuinka erilailla se on jo kantavan tamman näköinen kuin ensimmäisessä tiineydessään. Lenkillä ollaan toki edelleen käyty ja säännöllisesti ratsastustunneillakin.

Samun ravikausi jatkuu torstaina Seinäjoella. Hyvät sarjat ovat nyt totaalisen kortilla, joten tässä välissä täytyy ajaa sitten jokin ei niin sopiva -sarja. Sellainen on siis Seinäjoella tarjolla. Lähtö 7, numero 12, täyden matkan voltti ja neljäkymppiä pakkia. Se on paljon se. Lähtöpaikka on nyt vitosen sijasta kakkonen, mutta kaiketi Samu siitäkin kiihtyy. Käydään kokeilemassa.c

Viime viikolla hevosurheilua selatessa meinasi itselläkin mennä kahvit väärään kurkkuun, kun takasivu lävähti eteen. Siinä oli pieni juttu meidän puuhastelusta Pienen tallin tarina- palstalla. Kaikenlaista kummallista voikin tässä lajissa kokea ja löytää itsensä ihan oudoista tilanteista. Elämää, ei sen enempää.