Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



26.1.2010

Ennätykset uusiksi

Joskus päivä paistaa risukasaankin! Viime aikoina tai sanottaisiko ainakin viimeisen puolen vuoden aikana vastoinkäymisiä on meidän raviurheilurintamalla riittänyt siinä määrin, että meikäläisen rakkaus raviurheilua kohtaan on kääntynyt lähinnä turhautumisen puolelle. Vaikka kaikkensa yrittää niin aina vastassa on ollut uusia vaivoja ja uusia vastoinkäymisiä. Siksipä tuntui niin uskomattoman hyvältä palata eilen Seinäjoen raveista kotiin onnistuneen ravireissun jälkeen. Varmasti moni muu on sitä mieltä, että sijasta viisi ei hirveitä hurraahuutoja vielä tarvitse hoilottaa, mutta minulle se todellakin tuntuu todelliselta voitolta. Salama oli eilen superhyvä ja ennätykset pantiin tammikuussa hokkikelillä tamman 5-vuotiskauden alkajaisiksi heti kerralla uusiksi. Ainakin omistajansa Salaman painelema aika 35,3 yllätti totaalisesti!
Sijoitukseen ja aikaan olin siis vähintäänkin tyytyväinen, mutta tapa millä Salama eilen raveissa juoksenteli oli vasta se todellinen ilonaihe. Nyt oli tamman menossa sellainen meininki, mitä on viimeiset puoli vuotta haettu ja hiottu. Ravi oli parempaa kuin koskaan. Hevonen niin paineissaan, että jopa korvat jouduttiin starttiinkin laittamaan kiinni. Ja edelleen se ravi... ensimmäistä kertaa Salaman raviuran aikana sitä voidaan sanoa juoksemiseksi!

Viikonlopun pakkasjakson jälkeen oli kerrassaan ihanaa, kun Seinäjoen iltaravit ravattiin vain -6 pakkasasteen piristämänä. Matkaseuraksi Salama sai Myllymäen Daisy Hillin ja sulassa sovussa tammat saivatkin suunnitella matkan ajan starttisuunnitelmiaan. Olin päättänyt, että Salama juoksee Seinäjoella "riisuttuna mallina", joten jalkoihin ei tullut suojan suojaa eikä putsin putsia eikä ohjiakaan laitettu juoksulle. Jo lämmityksessä Salaman meno näytti meikäläiseen silmään pörhäkkäältä ja kuski oli samaa mieltä. Uusi ongelma kuitenkin ilmeni kainaloihin lyömisestä, mutta Taika luovutti kaikeksi onneksemme kainalosuojansa Salamalle oman starttinsa jälkeen. Etukäteen jännitin, mitä Salama meinaa lähtöautosta, mutta jo harjoituslähdössä selvisi, etteipä se mitään autosta tai sen siivekkeistä tuumaa. Mutta vasta sittenhän se todellinen jännittäminen alkoihin! Inhoan niin paljon sitä kuuluisaa kuulutusta "lähtöön aikaa yksi minuutti". Sen jälkeen kun seuraavat viisi minuuttia ovat jännityksen takia täydellistä kidutusta. Kasiradalta Salama sai melko hyvän lähdön ja taivalsi neljäs ja kolmas pari ulkona ensimmäisen kierroksen ajan. Oikeasti en muista näistä lähdön tapahtumista tuon taivaallista (Askon mukaan olin koko ajan ollut pää lumihangessa, mitä nyt en kyllä aivan allekirjoita, mutta toisaalta ei meikäläisellä sillä hetkellä mitään järkevää aivotoimintaa ollutkaan - oli vain jännitys). Kun maaliin oli matkaa 800 metriä Salama sai käskyn kolmannelle radalle. Mitään varsinaisen räjähtävää kiriä ei nähty, mutta tasaisesti tamma jyskytti kolmatta rataa kiertäen maaliin saakka. Ja ravia. Ihan kaikki 2100 metriä. Ihmeiden aika ei ole ohi! Uskon, että meikäläisen hymy oli startin jälkeen korvissa, mutta tyytyväinen oli myös ohjastaja. Vihdoin ja viimein Salama on oikealla mallilla ja ennenkaikkea sen ravissa oli nyt jotain naksahtanut kohdilleen.

Pitkästä aikaa itestäkin tuntuu, että mullahan oikeasti onkin hyvä hevonen. Ja jos ei muuta niin treeni-intoa saatiin ainakin taas pitkäksi aikaa. Tänään ratsastin Salamalla 12 km:n kävely- ja pikkuhölkkälenkin, minkä perusteella kaikki toistaiseksi vielä vaikutti olevan kunnossa. Tällä hetkellä en jaksa murehtia kohta jälleen ilmaantuvia vaivoja ja ongelmia, sillä tällä hetkellä mulla on vain ja ainoastaan maailman paras hevonen. Ja vaatimaattomuus kaunistaa... ;)

19.1.2010

Auton takana

on SALAISUUS rok!!!
Ensi maanantaina sekin ihme sitten ehkä nähdään, sillä Salama on Seinäjoella ryhmäajossa lähtöauton takana kuin "isot, oikeat" ravihevoset ikään! Ja jos kerran voltista saadaan lähtörata kuusitoista, niin eikö se ole vähintäänkin kohtuullista, että auton takaa lähdetään sitten jostain ulkoaidan vierestä numerolla kahdeksan! Loistavat on ainakin tuurit lähtörata-arvonnoissa Seinäjoella, ei voi muuta sanoa... Mutta iloitaan nyt ainakin siitä, että Salama ylipäätänsä pääsi olemattomilla pisteillään mukaan viivalle. Jos meno samanlaisena jatkuu, niin kohta ei enää kyllä pääsekään, joten toivon niiiiiin kovasti, että Seinäjoella tapahtuisi jokin ihme ja Salama sijoittuisi edes jotenkuten ja saisi edes jonkinverran pisteitä, että sillä ylipäätänsä päästäisiin jatkossakin ajamaan kilpaa. Jos vain hevosen terveystilanne kestää, niin kilpaa koitetaan nyt ajaa, sillä rutiinia ja kovuutta tuo tamma uusien jalkojen lisäksi myös tarvitsee! Jalkatilanne huolestuttaa meikäläistä jatkuvasti, mutta kerta niitä ei vaihtoonkaan voi laittaa niin toivotaan, että iän ja kovuuden kasvaessa sekä hevonen että omistaja oppivat elämään vaivojensa kanssa. ;)

Aatun jaloissa taas ei ole mitään vikaa. Se jaksaa päivästä toiseen viilettää lumisessa tarhassa upeaa raviaan - saati sitten lenkeillä. Ori on hirvittävän hienolla mallilla ja nyt vain toivotaan, että kehitys jatkuisi myös tästä eteenpäin. Pappan sanoja lainatakseni "Erkin Aatu on nyt siinä iässä, että sitä vain kehutaan". Niinpä. Mutta kun ei muutakaan voi. Kyllä se kehuminen sitten loppuu, kun päästään kilpaa ajamaan ja niiden kirjainyhditelmien kanssa kotiin palataan. ;) Joten kehutaan nyt sitten siihen asti! Treenamisen ohessa Aatu on aloittanut taas operaation nimeltä karvanvaihto. Samoihin aikoihin se viime vuonnakin alkoi talvikarvaansa pudottaa, mutta hurjalta tuntuu kuitenkin, kun pakkasta riittää päivästä toiseen -10 kylmemmälle puolelle ja tämä ori se vain karvaansa tiputtaa... Mutta kaikeksi onneksi meikäläiseltä sattuu löytymään noita loimia....

Siinäpä meidän hevosrintaman tärkeimmät uutiset. Talvesta, lumesta, pakkasesta ja hangista nautitaan toden teolla vielä onneksi muutama kuukausi. Kyllä hevosten treenaaminen olisikin mukavaa, kun aina olisi tällaiset olosuhteet! Siitäkin huolimatta, että omat sormet tahtookin paleltua.

5.1.2010

Uusi vuosi 2010

Niin se vuosi vain vaihtui ja sen mukana hevosetkin ovat taas vuoden vanhempia. Aatun kohdalla tätä onkin odotettu jo kovasti, sillä tänä vuonna ori saanee ravihevosen paperit, kunhan joskus kesän kynnyksellä selvittänee koelähdön. Ennen sitä treenataan kuitenkin kovasti ja koitataan välttää kaikenlaista takapakkia, mikä on kyllä sata kertaa helpommin sanottu kuin tehty. Salaman kohdalla vanheneminen ei ehkä ollut niin "odotettua", sillä 5-vuotiashan on ihan aikuinen hevonen! Aikuinen Salama on ollut kyllä käytökseltään 2-vuotiaasta saakka, mutta juosta se saisi ruveta vihdoin ihan aikuisten hevosten tapaan...

Toholammilla on talvi. Puut notkuvat lumikerroksen alla ja pakkanen paukkuu. En edes muista, milloin mittari olisi näyttänyt alle -10 astetta, sillä useampina päivinä pakkanen kipuaa sinne -20 asteen tienoille, kuten tänäänkin. Mutta pakkanenkin on vain pukeutumiskysymys. Kun me vihdoin olemme saaneet talviset treeniolosuhteet, on niitä kyllä käytetty myös hyväksi. Muutamat haalarit niskaan ja eikun kärryille. Hevoset ovat saaneet liikettä suurin piirtein viitenä päivänä viikossa. Välillä ne ovat kahlailleeet lumihangessa, välillä painattaneet harjat hulmuten pitkin metsäteitä. Tämän vuoden ensimmäinen päivä käytiin molempien hevosten kanssa ajamalla "menneitä muistellen" Mikkolan tallilla, jossa Salama kerkesi asustaa reilun vuoden ja Aatu puolen vuoden ajan ennen oman tallin valmistumista. Uuden vuoden päivänä ei liikenne ainakaan matkan tekoa häirinnyt, niin hiljaisia tiet olivat, mutta jokatapauksessa olin ylpeä Aatusta, joka on kohta lähestulkoon Salamaakin liikennevarmempi hevonen. Oikeasti se ei pelkää kyllä mitään, mutta leikisti se voi sitten pelätä kyllä vielä ihan mitä tahansa. Traktorit ja maitoautot oripoika sivuuttaa kuitenkin ihan huomaamatta. :) Niko on myös kunnostautunut hevoshommissa ja ajanut Salamalla niinä päivinä, kun minä olen ollut töissä. Vielä elättelen siis pieniä toiveita, että Nikosta saataisiin hevosmies. ;) Salama on kuitenkin niin pomminvarma hevonen, että sen kanssa on helppo harjoitella ajamistakin. Niinpä iskä on ajanut Aatulla ja Niko Salamalla pellolla lumen pöllytessä ja hyvin on onnistunut.

Aloitettiinhan me jokatapauksessa tämä(kin) vuosi pyörähtämällä Kaustisen klinikalla. Aatu oli jossakin törmäyksessään menettänyt etuhampaansa, jotka olivat siis puolesta välistä poikki... Onneksi ne vielä olivat kuitenkin maitohampaat, joten ne käytiin klinikalla nykäsemässä pois samoin kuin 4 muutakin maitohammasta Aatun suusta. Kai sinne vielä jäikin hampaita, sillä ruoka ainakin edelleen uppoaa... Salaman hampaat raspattiin myös. Lisäksi sen alakertaa syynättiin taas, sillä en ole oikein tyytyväinen tamman jalkatilanteeseen. Oikea takanen turvottelee ja eestä se on ollut aivan liian kankea. Ja olihan niissä jaloissa sanomista joten etujalkojen kavionivelet ja takasen vuohisnivel hoidatettiin. Kai ne jonkin verran ovat Salamaa vaivanneetkin, sillä tänä aamuna karsinasta asteli niin hyväntuulinen ja iloinen tamma, että tyhmempikin kyllä ymmärsi hevosen olevan taas (hetken aikaa) terve ja kivuton. Ja jalat olivat täysin sulat ja viileät. :) Voi kun ikä tekisi tämän hevosen kohdalla nyt tehtävänsä ja nuo nivelet kovettuisivat, että tuollaisista turhista treenin jäljistä päästäisiin eroon. Meillä on valitettavasti vain niin kovat ajopaikat, että ei kai minkään hevosen nivelet pikitiellä paukutusta kestä. Nyt kuitenkin iloitaan näistä treeniolosuhteista ja siitä, että Salaman jalat ovat kunnossa. Tamman kanssa suunnitellaan starttia mahdollisesti loppukuulle, kunhan doping-varoajat ovat umpeutuneet.

Tähän loppuun laitan vielä Ravurin Rukouksen, joka on varmasti monelle tuttu, mutta kun se vain on niin hyvä... Tätä minä luen tietenkin joka ilta tallissa Salamalle ja Aatulle. ;)


Ravurini meidän, joka olet radalla.
Kuulutettakoon tänä vuonna sinun nimesi,
muulloinkin kuin hylättyjen joukossa.
Tulkoon voittosi, joita olemme nämä vuodet odottaneet.
Ravattakoon sinun tahtiisi, myös raviradalla, eikä vain kotona.
Anna tänä päivänä takaisin rahamme,
jotka olemme sinuun sijoittaneet.
Ja anna meille meidän kateutemme anteeksi,
vaikkemme itse anteeksi annakaan meitä pilkanneille
ja sinua nopeammin ravanneille.
Äläkä jätä meitä aina viimeiseksi, vaan päästä jo toto-sijoille.
Sillä sinuun ovat menneet rahani, maineeni ja kunniani,
iankaikkisesti. Aamen.