Ennätykset uusiksi

Joskus päivä paistaa risukasaankin! Viime aikoina tai sanottaisiko ainakin viimeisen puolen vuoden aikana vastoinkäymisiä on meidän raviurheilurintamalla riittänyt siinä määrin, että meikäläisen rakkaus raviurheilua kohtaan on kääntynyt lähinnä turhautumisen puolelle. Vaikka kaikkensa yrittää niin aina vastassa on ollut uusia vaivoja ja uusia vastoinkäymisiä. Siksipä tuntui niin uskomattoman hyvältä palata eilen Seinäjoen raveista kotiin onnistuneen ravireissun jälkeen. Varmasti moni muu on sitä mieltä, että sijasta viisi ei hirveitä hurraahuutoja vielä tarvitse hoilottaa, mutta minulle se todellakin tuntuu todelliselta voitolta. Salama oli eilen superhyvä ja ennätykset pantiin tammikuussa hokkikelillä tamman 5-vuotiskauden alkajaisiksi heti kerralla uusiksi. Ainakin omistajansa Salaman painelema aika 35,3 yllätti totaalisesti!
Sijoitukseen ja aikaan olin siis vähintäänkin tyytyväinen, mutta tapa millä Salama eilen raveissa juoksenteli oli vasta se todellinen ilonaihe. Nyt oli tamman menossa sellainen meininki, mitä on viimeiset puoli vuotta haettu ja hiottu. Ravi oli parempaa kuin koskaan. Hevonen niin paineissaan, että jopa korvat jouduttiin starttiinkin laittamaan kiinni. Ja edelleen se ravi... ensimmäistä kertaa Salaman raviuran aikana sitä voidaan sanoa juoksemiseksi!

Viikonlopun pakkasjakson jälkeen oli kerrassaan ihanaa, kun Seinäjoen iltaravit ravattiin vain -6 pakkasasteen piristämänä. Matkaseuraksi Salama sai Myllymäen Daisy Hillin ja sulassa sovussa tammat saivatkin suunnitella matkan ajan starttisuunnitelmiaan. Olin päättänyt, että Salama juoksee Seinäjoella "riisuttuna mallina", joten jalkoihin ei tullut suojan suojaa eikä putsin putsia eikä ohjiakaan laitettu juoksulle. Jo lämmityksessä Salaman meno näytti meikäläiseen silmään pörhäkkäältä ja kuski oli samaa mieltä. Uusi ongelma kuitenkin ilmeni kainaloihin lyömisestä, mutta Taika luovutti kaikeksi onneksemme kainalosuojansa Salamalle oman starttinsa jälkeen. Etukäteen jännitin, mitä Salama meinaa lähtöautosta, mutta jo harjoituslähdössä selvisi, etteipä se mitään autosta tai sen siivekkeistä tuumaa. Mutta vasta sittenhän se todellinen jännittäminen alkoihin! Inhoan niin paljon sitä kuuluisaa kuulutusta "lähtöön aikaa yksi minuutti". Sen jälkeen kun seuraavat viisi minuuttia ovat jännityksen takia täydellistä kidutusta. Kasiradalta Salama sai melko hyvän lähdön ja taivalsi neljäs ja kolmas pari ulkona ensimmäisen kierroksen ajan. Oikeasti en muista näistä lähdön tapahtumista tuon taivaallista (Askon mukaan olin koko ajan ollut pää lumihangessa, mitä nyt en kyllä aivan allekirjoita, mutta toisaalta ei meikäläisellä sillä hetkellä mitään järkevää aivotoimintaa ollutkaan - oli vain jännitys). Kun maaliin oli matkaa 800 metriä Salama sai käskyn kolmannelle radalle. Mitään varsinaisen räjähtävää kiriä ei nähty, mutta tasaisesti tamma jyskytti kolmatta rataa kiertäen maaliin saakka. Ja ravia. Ihan kaikki 2100 metriä. Ihmeiden aika ei ole ohi! Uskon, että meikäläisen hymy oli startin jälkeen korvissa, mutta tyytyväinen oli myös ohjastaja. Vihdoin ja viimein Salama on oikealla mallilla ja ennenkaikkea sen ravissa oli nyt jotain naksahtanut kohdilleen.

Pitkästä aikaa itestäkin tuntuu, että mullahan oikeasti onkin hyvä hevonen. Ja jos ei muuta niin treeni-intoa saatiin ainakin taas pitkäksi aikaa. Tänään ratsastin Salamalla 12 km:n kävely- ja pikkuhölkkälenkin, minkä perusteella kaikki toistaiseksi vielä vaikutti olevan kunnossa. Tällä hetkellä en jaksa murehtia kohta jälleen ilmaantuvia vaivoja ja ongelmia, sillä tällä hetkellä mulla on vain ja ainoastaan maailman paras hevonen. Ja vaatimaattomuus kaunistaa... ;)