Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



27.4.2015

Kevätkuulumiset

Keski-Pohjanmaallakin kevät on jo pitkällä. Tai no siinä määrin pitkällä, että lunta ei enää löydä kuin metsäteiden ojista, muuttolintuja on onnistunut tällainen lähinnä variksen ja harakan toisistaan erottava lintubongarikin havaitsemaan, välillä paistaa aurinko, välillä sataa vettä ja välillä räntää ja tarhat ovat järkyttävät mutakkolammikot. Silti kevät on kaikista parasta aikaa. Valon voima ja luonnon hiljalleen herääminen ovat joka vuosi yhtä käsittämätöntä.

Aatu Kaustisella harkkareissa 14.4.
Ravirintamalla on ollut edelleen kovin hiljaista, mutta jotakin liikehdintää tallissa on kuitenkin ollut. Hiittirumba Kaustiselle on jo täydessä vauhdissa ja oriit ovat käyneet siellä juoksentelemassa kahdesti viikossa. Tänä keväänä hittejä on haitannut tai ainakin ihmisiä harmittanut suunnattomasti Kaustisen raviradan onneton kunto. Eipä paljon lanatraktoria tai kunnostustöitä ole näkynyt, kun on lama ja  pitää säästää. Se on päivän trendi. Marisen vielä sen verran, että tähän saakka ollaan enemmän kuin mielellämme maksettu radan käyttömaksut, mutta nyt en oikein ole varma, mistä meidän täytyy maksaa. Aikaisempina vuosina rata ja hiittisuora ovat Kaustisella olleet aina loistavassa kunnossa, mutta nyt suoraan sanottuna hirvittää ajaa jollain jännevammataustaisella Samulla Nikulan kuoppaisella, suurin piirtein pinnattomalla radalla. Anteeksi purkaukseni, mutta tiedän, etten ole harmitukseni kanssa enää yksin. No niin, johan helpotti.

Sinällään kai kuitenkin menee hyvin, jos suurin huolenaihe on tällä hetkellä treenipaikat eikä hevosten terveys. Kimmo ultrasi Samun jännejalan viimeksi muutama viikko sitten ja ori sai nyt hiittiluvan. Siihen saakka ajoin sillä Kaustisella vain hölkkää, mutta nyt Samulla pystyy ajamaan suurinpiirtein samoja treenejä Aatun kanssa. Päivä kerrallaan on eteenpäin mentävä, mutta juuri nyt tilanteeseen ollaan tyytyväisiä.

Aatu
Aatu starttaa vappuna Haapajärvellä. Suunnittelin pitkään ilmoittavani sen Seinäjoelle lauantain T76-kierrokselle, kunnes tajusin, ettei Aatu mitenkään voi päästä surkeilla pisteillään mukaan sellaisiin raveihin. Tähtidivisioona olisi kiehtonut ennenkaikkea keskipitkän juostavan matkansa takia, mutta olin varma, että sinne olisi vaadittu mukaanpääsemiseksi enemmänkin kuin säälittävät 140 pistettä. Lopulta tehtiin ratkaisu, että ilmoitetaankin Aatu Haapajärvelle ja siellä sitä nyt sitten ollaan. Lievä harmitus koettiin sitten sunnuntaina, kun tajusin, ettei "Aatun sarjaan" ollut Seinäjoelle ilmoitettu kuin 10 hevosta. Että näin. Kannatti siis kovasti taas etukäteen miettiä, jossitella ja spekuloida. Pääasia kuitenkin, että Aatu pääsee vihdoin ja viimein starttaamaan. Haapäjärven lähtökin on tasokas taisto, sillä vastassa on muun muassa hallitseva ravikuningatar. Yritetään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää, sanoisi Suomen hiihtomaajoukkuekin.


Suht verkkaisten hiittien välissä Aatulla ajettiin 14.4 Kaustisen harjoitusraveissa vähän reippaampi harjoitus. Ori osallistui 1.30-vauhtiseen sarjaan ja kulki lämpösten perässä täyden matkan 29,2 läpi. Hyvä mieli jäi tuosta reissusta, jotenkin pitkästä aikaa tuntui, että hevosesta alkaa irrota niitä kyytejä kuin pitääkin. Kunpa kaikki vaikeudet sen kanssa olisi nyt hetkeksi voitettu, että päästäisiin kiertämään raveissa nauttimaan kesä kunnon kilvanajosta. Jotenkin tuntuu, että viime aikoina ravirintamalla olisi jo tökkinyt ihan tarpeeksi asti.

Salaman mahan mallia. Noin viikon vanha kuva.

Salama.

Salama voi hyvin. Varsomiseen pitäisi olla enää kuukauden päivät ja pikkuhiljaa alkaa ihan oikeasti hirvittää. Viime viikonloppuna Niko ahkeroi kiitettävästi Elisa Vahti- valvontakameran parissa, mutta ainakaan vielä langatonta yhteyttä ei saatu yltämään ihan talliin saakka. Jatkamme virityksiä, sillä olisihan se luksusta saada valvontakamera Salaman karsinaan varsomisen seurantaa helpottamaan. Olen käynyt edelleen pari kertaa viikossa Salaman kanssa lenkillä. Ollaan ratsasteltu ilman satulaa ja välillä lenkkeilty kärryt perässä. Hevonen on yhtä tomera kuin ennenkin, vaikka pääasiassahan lenkit ovat enää pelkkää käveleskelyä. Tammalla on kengät edelleen jalassa ja saa ollakin vielä pari viikkoa. Juuri nyt tuntuu, että talvi meni nopeasti. Tähän saakka olen suojellut lähinnä itseäni ajattelemalla, että Salama varsoo vasta joskus toukokuun lopulla, joskus talven jälkeen, joskus keväällä. Nyt se joskus on kuitenkin jo aika lähellä. Kunpa vain kaikki menisi hyvin.

Siitostamman kanssa lenkillä tänään.