Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



29.6.2011

Tähtijuoksijana Finaaliin!!!






Luodaanpa ensiksi muistelmat puolen vuoden taakse. Silloin meidän tallissa aisotettiin hevosia ahkerasti. Salama ja Aatu treenasivat paljon. Hyisessä pakkassäässä metsän siimeksessä päästellessä tuli talven aikana mietittyä monta asiaa. Muunmuassa sitä, mitä järkeä ihmisten on paleltua 20 asteen pakkasessa, katsoa hevosenhäntää ja vainoharhaisena epäillä, ettei lautasten liike ole aivan symmetrinen. Toki hevosia treenaillaan pitkälti omaksi iloksi ja mielen virkistykseksi, mutta systemaattiseen treeniin motivoituakseen tarvitaan kyllä mielestäni myös tavoitteita. Ja joskus lenkillä hevosten reipasta iloittelua seuratessa yhteinen tavoite tehtiin selväksi: "Vuoden 2011 aikana molemmista hevosista tulee tähtijuoksijoita".  Ja sen tavoitteen myötä jaksettiin taas uudella innolla treenata. Se näkikö kukaan tavoitteen saavuttamista kovinkaan todennäköisenä, oli täysin sivuseikka.



Ja sitten tähän päivään. Vuotta 2011 on puolet takana- ja puolet edessäpäin. Eikä voi sanoa muuta kuin, että hyvin on mennyt. Tavoitteet on saavutettu ja unelmat toteutettu. Salamasta tuli tähtijuoksija Vaasassa 22.5 ja Aatu teki saman ihmeen Kaustisella 27.6. Enempää tähtijuoksijoita ei meidän talliin pitkään aikaan tulekaan mahtumaan, sillä Samulla on paljon hikoiltavaa ennenkuin vastaavista tavoitteista voi sen kohdalla edes ruveta näkemään päiväunia.



Aatun lahjat on olleet aina tiedossa, mutta nyt 4-vuotiaana juostun tähtiajan myötä todiste lahjoista on kirjattuna myös virallisiin tilastoihin ja taulukoihin. Ravimaailman realiteetit ovat tulleet meille tavallisille harrastajille varsin selviksi: kyyti on kylmää ja kilpailu kovaa. Siten Aatunkin kohdalla on visusti varottu toivomasta liikoja. Eikä toivota vieläkään. Mutta viime maanantain jälkeen moni toive toteutui ja moni haave on entistä lähempänä toteutua. Aatu starttasi maanantaina Pikkupelimannin karsinoissa ja taisteli ikäluokan kuumia nimiä vastaan urhoollisesti. Maalissa odotti kolmas sija, finaalipaikka Pikkupelimanniin, tähtiaika, ikäluokan tämän hetken neljänneksi nopeimman varsan titteli ja Keski-Pohjanmaan ainut edustuslippu kotiradan pääkilpailuun! MAHTAVAA AATU!!!!

Startti ei olisi voinut enää dramaattisempi olla. Lähtöauton takaa lähtemistä oli hiottu ja harjoiteltu niin, että harjoituslähdössä Aatu köpötteli auton siivekkeiden perään kuin vanhat kilpakonkarit ja lähti auton perästä varsin vauhdikkaasti liikkeelle. Mutta. Itse startissa tilanne olikin sitten yhtäkkiä täysin eri. Aatu avasi pelin laukalla, heitti tyylilleen uskollisena laukan lennosta alas - vain laukatakseen heti perään uudestaan! Juoksua oli takana siis ehkä 100 metriä ja meidän laukkakiintiömme oli laukattu ennen seuraavasta askelvirheestä kajahtavaa hylkytuomiota. Aidan vieressä seisominen oli tuossa vaiheessa mahdottoman hermoja raastavaa puuhaa - eikä sinällään käynyt kyllä kuskinkaan tehtävää kateeksi.


Tuossa vaiheessa Aatun pelleilyt oli kuitenkin pelleilty ja loppujuoksu olikin oriilta silkkaa työntekoa. Kärki kiinni jonka jälkeen juoksupaikaksi muodostui makoisa toinen pari ulkona. Ensimmäsen kierroksen Tähen Topelius veti 33-kyytiä, jonka jälkeen se lisäsi kaasua. Suursuosikki ja SE-ori kiskoi keulasta viimeisen kierroksen 25-pintaan lipuen varmaan voittoon. Mutta mitä meidän Aatumme tekikään!? Kehitti vielä omista haluistaan komean loppukirin, joka kantoi kivikovassa seurassa kolmanteen sijaan ja tähtiaikaan 29,1! Pikkupelimannissa kilpailee suurien ikäluokkanimien lisäksi myös meidän Aatu!!!

Minusta tuntuu, että tämä kesä on ollut jo tähän mennessä hevosten kanssa yhtä juhlaa. Kaikki täytyy olla pian koettu. Mutta toisaalta Aatun vaivatonta juoksemista katsellessa herää silti pienenpieni epäilys siitä, kuinka pitkälle tämän hevosen rahkeet vielä jonain päivänä riittävätkään...

Näissä kuvissa uusi nelivuotistähtijuoksija ja Pikkupelimannifinalisti hölkkäilee jokirannassa pelloilla eilisellä palauttelulenkillään keskellä Suomen kauneinta suvea.

Kiitollisuus on tällä hetkellä taustajoukoilla hämmennyksen jälkeen ehkä päällimmäinen olotila. Aatun tulevaisuuden eteen on niin moni henkilö ollut valmis tekemään töitä. Kiitos kasvattajalle, joka on tehnyt 5 vuotta sitten oikeita orivalintoja ja hoitanut Aatua ensimmäiset kuukaudet kuin kukkaa kämmenellä. Kiitos Aatua hoitaneille eläinlääkäreille, jotka ovat panostaneet siihen, että hevonen on saanut ennenkaikkea treenata ja siten myös kehittyä terveenä. Kiitos kengittäjälle, joka on aina valmis erilaisiin kengityskokeiluihin. Kiitos pappalle, joka lähti taivaaseen hevosten suojelusenkeliksi ennen kuin näki ainuttakaan Aatun 4-vuotiskauden starttia. Ja ennenkaikkea kiitos kuskille, joka viikosta toiseen antaa oman panoksensa Aatun treeniin ja tuntee oriin metkut ja kyvyt varmasti kaikkein parhaiten. Kiitos teille kaikille ystäville, kannustajille ja muille tuttaville. Perjantaina 8.7 Aatu tarvitsee teidän kaikkien kannustushuutoja ja peukkuja enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Kiitos Aatulle - hevoselle, joka tekee meille todeksi raviharrastajien unelmaa!


Heinätyöt odottavat...

23.6.2011

Suuri Saavutus

Pikkupelimanni on meidän kotiradan Kaustisen oma suurkilpailu nuorille suomenhevosille ja samalla se avaa 4-vuotiaiden suomenhevosten suurkilpailukesäkarusellin. Kilpailulla on pitkät perinteet ja voittajien kunniataulukosta löytyy hurjia nimiä Suikun Eron, Kihin Hiskin, Liisingin,Siporin, Humeetin, I.P. Vipotiinan, Bokerin ja Pikku-Pertin johdolla. Mutta toinen toistaan upeampia kilpahevosia on tullut myös Pikkupelimannien muista menestyjistä ja osallistujista.

Minä olen ollut kovin pieni tyttönen, kun olen ollut seuraamassa ensimmäisiä Pikkupelimanniravejani ymmärtämättä hevosten hyvyydestä tuskin yhtikäs mitään. Viime vuosina omien suosikkien puolesta on tullut jännitettyä entistä enemmän ja hiljalleen sitä on alkanut ymmärtää, kuinka poikkeuksellisen lahjakkaista varsoista Pikkupelimannin osallistujakaarti yleensä koostuu. Ja kuinka valtava on ollut sitten se työmäärä, mikä niiden hevosten eteen on tehty ennen kuin ollaan siinä pisteessä, että hevosilla pystytään lähtemään suurkilpailun karsintoihin mukaan. Kun voittaja sitten saapuu seremonioihin juhlittavaksi, on se minusta aina jotenkin vain niin liikuttava hetki. Vuosikausien työ saa tuolloin arvoisensa palkinnon. Suurkilpailuvoiton ja nimen historian kirjoihin.

Tätä kaikkea on tullut viime päivinä paljon mietittyä. Mitä Pikkupelimannin karsinnoissakaan mukanaolo merkitsee? Maanantaina tulee (toivottavasti) olemaan ensimmäinen ja luultavasti viimeinenkin kerta, kun minä en jännitä karsintalähtöjen kuvioita "tavisyleisönä" kuten tähän saakka. Nyt meidän tallista on hevonen mukana tekemässä suuria unelmia todeksi. Aatu lunastaa maanantaina kaikki siihen kohdistuneet toiveet ja ottelee kotiradan 4-vuotissuurkilpailun finaalipaikasta.

Tosiasiassa maanantaiset karsintalähdöt vilisevät hurjan hyviä hevosia, tulevaisuuden tykkejä ja suuria lupauksia. Osallistujia on ehkä määrällisesti vähän, mutta laatu on loistavaa. Finaalipaikan saavuttamiseksi kaiken on onnistuttava täydellisesti, mutta ainakin lähtörata-arvonnassa tuurit on olleet kohdillaan ja Aatu ampaisee auton takaa matkaan numerolla kaksi. Samaisessa karsintalähdössä juoksee myös ikäluokan suuri hallitsija Tähen Topelius sekä liuta muita vauhdikkaita tolppakoneita.

Käykööt maanantain karsintalähdössä miten hyvänsä, Aatu tulee olemaan meidän silmissämme pelkkä voittaja. Sillä jo tämän kilpailun karsinnoissa mukanaoleminen tulee olemaan elämys, toiveiden täyttymys, tähänastisen treenin tähtäin ja ennenkaikkea suuri saavutus.

Elämä hevosten kanssa on kuitenkin niin pienistä asioista kiinni ja kaikki voi olla silmänräpäyksessä toisin. Eilen oli päivä, jolloin tuntui, että hetkessä murskattiin unelmia ja elämän tärkeysjärjestyksiä sekä menestymisen mittasuhteita täytyi pyörittää itselle taas uudestaan selviksi. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että selvittiin säikähdyksellä. Elämä jatkuu myös maanantaisten karsintojen jälkeen, mutta meidän hevosharrastustaival on (toivottavasti) hienoa suurta kokemusta rikkaampi. Aatu on ihme.

22.6.2011

Samun kesäloma


Kesäloma alkoi

revitellen

uuteen kaveriin tutustuen

leikkien

laidunnaapuria Hurja-Aapelia tervehtien

iloiten

 - siispä ei huolta huomisesta!
Samu lähti maanantai-iltana Halsualle nauttimaan keälomastaan Ala-Korven Henryn ja Ullan hevosfarmin upeille laitumille. Tappelukaveriksi Samu sai ikäisensä suomenhevosorivarsan Pihlajan Einarin.

Vähän aikaa rallitettuaan nälkä voitti ja varsat alkoivat sulassa sovussa laiduntamaan.

Hyvää lomaa Samu!

21.6.2011

Kajaani koettu

Asiaa ja ajatuksia olisi tällä hetkellä ihan liikaa tänne kirjoitettavaksi. Joten tuntuu sitten, ettei mitään vähääkään saa tänne järkevästi rustattua... Jos lähipäivinä aika antaa myöten (tämä lomalla olo kun vasta kiireistä elämää tuntuukin olevan...) niin täytyy yrittää kirjoitella tänne useampi teksti ajatusten purkamiseksi. Nyt koitetaan kuitenkin käsitellä sunnuntaista ravireissua. Mutta siinäpä se ongelma sitten onkin, kun sanat eivät oikein riitä kertomaan tunnelmia Kajaanista.

Sunnuntaina reissuun lähdettiin tallin molempien starttihevosten voimin. Määränpäänä Kajaani ja minulle aivan uusi ravirataelämys. Koskaan ei tosiaan aikaisemmin ole tullut käytyä Kajaanissa raveissa, joten nyt oli kyllä korkea aika! Olkoot Kajaani miten kesärata hyvänsä, mutta voi jestas, että siellä jos jossain oli paikat kunnossa! Ihastuksen huokaus pääsi sama mihin suuntaan päätänäs käänsi. Miksei kaikilla raviradoilla voisi ympäristöön ja olosuhteisiin edes yritää panostaa samalla tavalla? Siistis valjastuskatokset, punahiekkainen huippurata, siistiksi leikatut ruohoalueet, istumapenkkejä ja ihan joka paikka siivottu! Voi teitä Hippoksen herrat minkä virheen teitte, kun ette antaneet Kajaanille kuninkuusraveja. Sinne ne totta totisesti tämän yksittäisen tuttavuuden perusteellakin olisivat kuuluneet!

Ravireissun täydellisyys ei loppunut olosuhteiden hienouteen. Molemmat mukanaolleet hevoset pärjäsivät hyvin kohennellen ennätyksensä taas uusiin lukemiin. Jotenkin tänä vuonna koetut ravielämykset tuntuvat monen vuoden räpellyksen jälkeen uskomattomilta. Mutta koska vielä en ole tästä menestysunesta herännyt, niin antaa olla. Tämä unessa oleminen tuntuukin oikein mukavalta olotilalta.

Kajaanissa Aatulla oli ensimmäinen lähtö ja ryhmäajo. Lähtöauton perässä juoksemista on harjoiteltu todellakin muutamaan otteeseen Kaustisella eikä harjoitukset olleet menneet hukkaan. Nyt Aatulla tosin oli takarivin paikka, joten siivekkeisiin ei tarvinnut mennä kiinni, mutta kuin vanhat tekijät Aatu jokatapauksessa lompsi auton perään omalle paikalleen. Lämmityksessä kaikki oli Aatulla kunnossa ja varikolla verrytellessään se todella luulee olevansa jonkinsortin keisari... Odotuksia siis kieltämättä oli jo ennen lähtöä, mutta mykistävän hieno Aatu silti oli. Lähdössä se jäi huonosti avanneiden eturivin hevosten perässä joukon hännille ja oli kiihdytyksen jälkeen hermostuttavan paljon kärjestä jääneenä viimeisessä parissa ulkona. Kun parijono löysi asemansa Aatun juoksupaikkana oli kolmas pari ulkona. Kierroksen täyttyessä käsky kävi kolmannelle radalle ja siinäkin Aatu sai vetoapua aina viimeiselle puolikkaalle asti. Hevonen oli paineissaan ja meno näytti helpolta. Kun vapaa latu aukesi viimeiselle viissataselle lähdettäessä eteen, ori tykitti aivan omaa vauhtiaan kärkeen. Ja loppusuora olikin sitten silkkaa juhlaa ja siinä vaiheessa kuuluttajakin kuulosti niin varmalta, että meikäläinenkin uskalsi avata silmänsä. Onneksi. Sillä näky oli kerrassaan liikuttavan upea: Aatun ylivoimaa!!!! Kaikki näytti niin kovin kovin helpolta, ori rullasi korvat päässä pyörien maaliin ja kuski otti kärryillä kyytiä. Ajaksi tuli uusi komea ennätys 31,6ake! Mahtava näytös kertakaikkiaan.

Aatun menestyksen jälkeen katseet piti kuitenkin kääntää heti eikä hetken päästä Salaman starttiin. Lähtö viisi, tammasarja, yksi takamatka ja sieltä rata kolme. Tähän väliin on pakko mainita ravien käsiohjelman vihjeteksti Salaman kohdalta: Hieman tasavauhtinen, mutta tammaksi tosi riski vääntäjä. Jyrää ainakin tuntumaan. Häkellyttävän totta jokainen sana!!! Varikolla verytellessäni Salama oli hurjan pirtsakka, lämmityksessä se näytti minusta ihan normaalilta ja kuskin käteen se oli hyvänoloinen. Startti noudatti jossain määrin tuttua Salaman starttikaavaa: hyvä avaus, juoksupaikka kolmas pari ulkona mutta jonkin verran kärsiporukasta jääneenä. Ja sieltä tasainen taaperrus koko matkan läpi koko ajan kärkeä tavoittaen ja askel askeleelta edeten, hevonen hevoselta ohittaen, kuolainta purren ja loppuun asti sisukkaasti taistellen. Taistelun päätteeksi maalissa odotti tammasarjan arvoakas nelossija ja uusi volttiennätys 30,7. Hevonen oli jälleen kerran todella hyvä ja kuskikin oli tammaan kovin tyytyväinen. Saatikka omistaja. :)

Hyvin hyvin tyytyväinen konkkaronkka lähti hevosten pesemisten ja jalkojen kylmäysten jälkeen kotimatkalle. Ja mikäs kauniina kesäyönä on Kajaanista ajellessa onnistuneen ravireissun jälkeen. Kotona oltiin puolen yön jälkeen ja loppuyö hevosten hoidon jälkeen katseltiin videolta raveja. Kun enhän minä varsinkaan kaikelta jännitykseltäni näe raveissa aidan vierestä omien hevosten juoksuista murto-osaakaan... Ja silti siitä kaikesta kamaluudesta nauttii. Ihmismieli on kummallinen.

17.6.2011

Ravuri ratsuna






Sain Jennalta vastikään levyllisen meidän hevosista otettuja kuvia. Nämä ratsastuskuvat on otettu jo viime kesänä, mutta kuvia selaillessa innostuin pitkästä aikaa laittamaan tänne vaihteeksi jotain ei ravikuviakin näytille. :)

Minun ajatusmaailmassani ravurinkin pitää ratsastaessa osata joitakin "ratsujuttuja". Joten Salamahan niitä sitten osaa. ;) Olen ratsastanut Salamalla sen 3-vuotiskesästä saakka. Alkuvaiheessa opeteltiin totisemminkin koulukuvioita ja kävimme Sievissä Meri Sataman pitämillä ihanilla valmennustunneilla. Salama on ratsuna taitava ja Meri olisikin jo 3-vuotiaana ollut valmis ostamaan Salaman ratsuksi. Mutta sehän on ravuri. ;) Jossakin vaiheessa Salaman takavuohisvaivoista tuli todellinen ongelma ja silloin päätin, että hevonen keskittyy nyt vain ja ainoastaan pääammattiinsa ravihevosena. Ratkaisu on mitä ilmeisemmin ollut oikea. Nyt ratsastus kuuluu Salaman treeniin aika harvakseltaan palauttelulenkkien muodossa ja silloinkin mennään vain kävelyä  ja laukkaa.

Taidot hevoselta eivät onneksi ole kadonneet mihinkään. Tämä juoksijakantakirjatamma nostaa laukan paikaltaan - ja pysähtyy laukasta paikalleen. Myötää, väistää, kantaa ja kokoaa. Hevonen nauttii laukkaspurteista valtavasti ja se tunne kun 400 kiloa räjähtää satulan alla täyteen vauhtiin on vain niin suunnattoman hieno.

Silloin tällöin on kieltämättä ihan mukava verestää muistoja ja "vanhoja" taitoja.
Joskus sitten vuosikausien päästä kun Salama jää ravurinammatistaan eläkkeelle, keskitymme uudella innolla ratsastusprojektiinkin. Salamasta tulee upea eläkeläisratsu. Sillä tämä hevonen on ihmistä miellyttääkseen valmis tekemään ihan mitä tahansa. Ihan mitä tahansa.

12.6.2011

Näyttelyt


Samu ihmisten ilmoilla esiintymässä
 
Kesäloma ei olisi enää paremmissa merkeissä voinut alkaa. Toholammin tamma- ja varsanäyttelyssä sää ainakin suosi! Kieltämättä siellä harjoitusraviradalla metsän siimeksessä tarkeni 30 asteen paahtavassa helteessä ihan kohtuuhyvin... Liekö keli ollut paarmoillekin vähän liikaa, sillä kaikeksi onneksi niitä näkyi yllättävän vähän, mikä sinällään teki kyllä hevosten olosta edes hieman siedettävämmän.
 
Hevosten kanssa vaihdettiin ravirintamalta siis pitkästä aikaa näyttelypuuhiin. Tosiasiassa etukäteen tunnelmat eivät olleet kovin korkealla. Tuntui todella turhauttavalta lähteä niin turhanpäiväiseen tapahtumaan kuin varsanäyttelyt tappelemaan jonkun loistavakäytöksisen Samun kanssa - ja kun arvata saattoi, että koko päivän hikoilemisen seurauksena saisi vain moittivia arvosteluja... Ja oikein innostunut en ollut siitä Salaman kantakirjaamisestakaan vielä tässä vaiheessa, mutta kerta näyttelyt olivat omalla paikkakunnalla, niin pitihän sinne edes velvollisuudesta mennä edustamaan...



Samu-sankarin esiintymisyrityksiä - kaiketi Liinalle...
Ennakkoaavistukset osoittautuivat yllättäin aivan vääriksi. Näköjään Samukin osaa yllättää! Kuljetus sujui onnistuneesti ja näyttelypaikalla varsa esiintyi varsin pörhäkkäänä poikana. Siihen tietenkin kuului pystyynpomppiset vähän väliä ja pörhistely kaikille ihanille tammavarsoille, joista Jonnan Ritaliina tuntui kyllä olevan vertaansa vailla. Ymmärtää Samukin näköjään sentään jotain kauneuden päälle... :D Samu sai tuomareilta paljon kehuja juoksijatyyppisyydestään, keveästä ja kauniista urheiluhevosolemuksestaan. Pisteet olivatkin varsin mykistävät: tyyppi 9, runko 9, jalat 7, kaviot 8, käynti 7, ravi 8. Korkeutta mitattiin 145cm-149cm. Hienot pisteet toivat myös kerrassaan komean II+ palkinnon. Mykistys ja epäuskoisuus jatkuivat jatkumistaan, kun meidän "ruma ankanpoikanen" sai meriittejä meriitin perään: ikäluokan paras varsa, paras suomenhevosvarsa ja lopulta koko näyttelyn paras varsa!!! Huhhuijaa, mitä meidän Samu tekikään!

Tuntui todella todella kummalliselta. Itse en todellakaan ole koskaan pitänyt Samua mitenkään erikoisen hienona varsana. Jotenkin sen mieltään itse yhä sellaiseksi karvaiseksi, rääsyksi, laihaksi ja araksi pihattovarsaksi, mitä se vielä kolme kuukautta sitten meille tullessaan oli. Kun varsan kanssa itse päivittäin värkkää ja touhuaa ei kai sitä muutosta ole oikein tajunnutkaan... Kolmessa kuukaudessa on tapahtunut iso muutos! Juoksijarakennehan Samulla on varmaan koko ajan ollut jossain sen kaiken karvan alla, mutta hyvä ruokinta, riittävä liikunta, jokapäiväinen käsittely ja jatkuva puunaaminen ovat kuitenkin tehneet varsasta terveen ja elinvoimaisen nuoren oriin. Ja vasta näitä Nikon ottamia kuvia katsellessa tajusin itsekin, että kyllähän Samu nykykunnossa näyttää jo ihan kelpovarsalta. Ehkä sitä piti käydä näyttelyissä kuulemassa arvostelut muilta ennenkuin ne itse pystyi todeksi uskomaan. Samu saalisti iskälle kuitenkin niin komean pokaali- ja ruusukesaaliin, että siinä riittää taas pitkäksi aikaa hämmästelemistä.




Eilisen näyttelypäivän jälkeen Salamallakin on nyt jonkinlainen arvo paitsi tähtijuoksijana myös II palkinnon juoksijasuunnan kantakirjatammana. Salamaa uusinkaan titteli tuskin hirveästi hetkauttaa, mutta omistajalle tämäkin on suuri asia. Salamaahan moiset näyttelyt eivät liikuttaneet pätkän vertaa. Itse asiassa oli huvittava huomata, mikä auktoritettti ja turvallisuuden tunne koko hevosesta ilmeisesti huokuu Samulle. Varsahan oli näyttelypaikalla niin lennokas ja orimainen tapaus aina siihen asti, kunnes iskä toi Salaman paikalle. Kun tamma asteli ulos kopista niin pelkkä läsnäolo riitti. Samu rauhoittui silmissä kun hänen äitihahmokin saapui paikalle. On ne varsat vain niin varsoja... Ja pienen tallin haittapuoliahan on todellakin tuo, että hevoset kiintyvät toisiinsa aivan liikaa.

Salama ajokokeessa
Salaman esiintymisessä nyt ei paljoa jännitettävää ollut. Ajokokeissa se toimi kuin ihmisen mieli, mittauspaikalle se seisoi hiljaa hievahtamatta, liikkeet se esitti moitteetta ja rakennearvostelussa seistä tönötti tuomareiden syynissä. Juoksijasuunnan kantakirjauspalkinnothan määräytyvät täysin kilpailunäyttöjen mukaan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta, joten jo etukäteen oli tiedossa,  että Salaman kohdalla tähtiaika riittää toiseen palkintoon, mutta varsinainen pisteytyshän toki tapahtuu vasta näyttelyssä. Täytyy sanoa, että vaikken aina kovin palvovasti näyttelylautakunnan ammattitaitoon suhtaudukaan, niin Salaman kohdalla  allekirjoitan jokaisen arvostelukohdan pisteen täysin oikeaksi. Salama sai mielestäni juuri ne pisteet, jotka sille kuuluivatkin. Luonne 10, liikkeet 7, rakenne 8, jalka-asennot 8, jalkojen terveys 7, kaviot 7. Luonteen kymppi on kova sana, mutta Salama jos joku sen todellakin ansaitsee. Onneksi myös tuomarit huomasivat lyhyenkin tuttavuuden jälkeen Salaman täysjärkisyyden, palvelualttiuden ja rehellisyyden. Virallisesti Salama on nyt sitten 154cm korkea ja merkkeihinkin saatiin vihdoin "liinakko"-maininta. Tähän astihan Salama ei ole ollut papereiden mukaan edes liinahtava. ;)

Kantakirjatamma

Hienonhieno näyttelypäivä siis vietettiin perjantaina. Nyt näistä kauneuskilpailuista siirrytään kuitenkin taas raviurheilun ihmeelliseen maailmaan ja koitetaan ajaa molemmilla starttihevosilla kilpaa ensi viikonloppuna. Samu puolestaan päässee pian aloittamaan kesälomansa Halsualla.

Ystäväni Jonnan kuvankaunis 1-v sh-tamma Ritaliina oli
omien hevostemme lisäksi esitettävänäni.
Tuloksena myös upea II+ palkinto

Ja lopuksi Jonnan ottama täydellisen
ihana kuva Salamasta näyttelyssä.


9.6.2011

Autolähtöharjoitukset



Haave siitä, että meidän tallista juoksisi hevonen Pikkupelimannin karsinnoissa on toistaiseksi ihan realistinen toive, kun H-hetkeen on aikaan 2,5 viikkoa. Sitä silmällä pitäen Aatu tutustui tällä viikolla hiitillä aivan uuteen tuttavuuteen nimeltä lähtöauto. Ja olihan se vallan kamala kapistus... Kuvista tuli huonoja, kun kuvaaja koitti kyykkiä lähtöauton lavalla ja opetella käyttämään lähtöauton siipiä... Mutta aika lähelle siivekkeitä Aatu sitten viimeisellä lähtöyrityskerralla kuitenkin suostui menemään, joten tässä edes siitä todisteaineistoa! Monta mutkaa on kuitenkin vielä edessä, mutta jospa harjoitus tekisi mestarin...

Salama oli jälleen kerran siis opetusmestarina tässäkin puuhassa.
Tamma oli kyllä vähän sen olonen, että mikä hemmetin idea tässä hommassa nyt on, mutta eipä se koskaan mihinkään asiaan vastaankaan laita.
 Mitä me ilman Salamaa tekisimmekään!

5.6.2011

Kohti kesälomaa

Odotettu kesäloma on enää yhden päivä- ja kahden yövuoron päässä. Ja kieltämättä tuntuu ihanalle!! Kyllä tässä kelpaakin kesälomalle jäädä, kun Suomen luonto on kauneimmillaan ja ensi viikolle on lupailtu jo ihan komeita lämpötilalukemiakin.

Loma aloitetaan perjantaina (tai no ihan virallisesti se on kyllä vielä tavisvapaapäivä) yllätys yllätys hevostäyteisesti sillä Toholammin hevosjalostusyhdistyksen järjestysvuorossa on Suomen Hippoksen Tamma- ja Varsanäyttelyt. Talkootyötä on tehty jo ennakkoon, sillä viime sunnuntaina kävimme joukolla maalaamassa harjoitusraviradalla valjastuskatokset uuteen uskoon. Kyllä uusi maali tekeekin aina ihmeitä. Nyt näyttelypaikalle kelpaa perjantaina tulla ulkopuolisten lisäksi järjestävän seuran ihmisetkin. ;) Alkuvaikeuksien jälkeen osallistujia tuli ihan mukava määrä ja näyttelyssä esiintyykin yhteensä 10 varsaa ja 8 kantakirjattavaa tammaa. Ja kaiketi se jonkinlainen velvollisuus on tuoda hevosia näytille silloin, kun näyttelyt järjestetään omalla paikkakunnalla ja oman seuran toimesta. Olkootkin, ettei nuo esillepantavat edustajat välttämättä ole aivan komeimmillaan... Mutta samapa tuo, Samun kanssa mennään mukaan töllistelemään muita hevosia, hyppimään pystyyn ja pistämään elämä muuten vain ranttaliksi. Ihan sama, mukaan kuitenkin mennään reippain mielin kuulemaan luultavasti kovinkin tylyjä tuomioita keskeneräisestä hirveä muistuttavasta varsasta. :D Myös Salama edustaa meidän tallia ja perjantain näyttelyn jälkeen siitä toivottavasti tulee kantakirjatamma. Tamman esiintymisessä ei ainakaan ole mitään jännitettävää, Salama toimii varmasti niin ajokokeessa, mittauksissa kuin rakennearvostelussakin. Sinällään en kyllä näe mitään etua sen kantakirjauksessa vielä, kun kilpailu-ura on ihan kesken eikä sitä todellakaan ole tarkoitus lähivuosina astutella. Mutta sen verran palopuhetta sain kuulla ylemmältä taholta, enkä vastalauseitakaan kovin kauaa keksinyt sepitellä joten kokeillaan nyt sitten tarjota Salamaa kantakirjaan. Ja onhan hevonen itsessään toki ihan hienossa kunnossa päällepäin nyt kun on täydessä kilpailukunnossa. Niin ja ennätyskin jo ihan kelpotasolla.

Niin, Salama korjaili eilen Oulussa ennätystään taas muutamalla kymmennyksellä aikaan 29,0. Ainakaan tähtirajan alitus ei ollut Vaasassa sattumaa, kun sama  tahti jatkui heti seuraavassa startissakin. Tamma on hurjan hienossa iskussa tällä hetkellä ja tästähän nautitaan niin kauan kuin kintut kestävät! Omistajan suurin jännitys taisi tällä kertaa olla jo ilmoittautumispäivänä, sillä minulla oli eilen töitä kolmeen saakka. Ja kun ravit alkovat kuudelta, hirvitti vain, että Salamalle sattuu alkupään lähtö, jolloin minä tuskin olisin edes päässyt mukaan koko ravireissulle. Mutta kaikki tuurit olivat kohdillaan ja Salamalle sattuikin ravien viimeinen lähtö! Ei siis hätäpäivää ja minäkin kerkesin hyvin mukaan. Tai no hyvin ja hyvin, töistä tullessani hevonen seisoi kopissa, auto oli pakattuna ja menosuuntaan käännettynä. ;) Oulussa ohjelmassa oli "jälleen" ryhmäajo ja Salamalla ihan kelpo kolmosradan paikka. Hevonen oli koko illan ihan normaali itsensä, eipä se varikolla turhia hötkyile ja lämmityksessä se näytti ja kuskin mukaan tuntuikin ihan kohtuuhyvältä. Varsinainen starttikin sujui hienosti. Salama lähti tasaisesti ja sai juoksupaikaksi toisen parin ulkona, mikä vaihtui sitten vielä kolmanteen parin ulkonakin kun eteen kiersi hevonen. Salama sai kytätä selässä viimeiselle takasuoralle saakka. Sitten käsky kävi kolmannelle radalla kiertoon ja tamma porskutti tavoilleen niin uskollisesti päättäväisesti vielä hieman karussa olleen kärkiparin kiinni. Loppusuoralla paras puhti oli Salkkariltakin syöty eikä ohituksiin enää ollut rahkeita, mutta sitkeästi tamma jälleen kerran taisteli maaliin saakka ja saalisti hienonhienon kolmossijan uudella ennätyksellään. Tämän kauden viidestä startista uskollinen Salama on taistellut jo kolme totosijaa joten todella tyytyväisiä ja vähän ällistyksissään tässä on taustajoukotkin olleet. :) Kultainen Salaisuus omaa niin rehdin juoksupään, että se mykistyttää kerta toisensa jälkeen. Oulun startin jälkeen Salama lunastaa paikkansa emänsä nopeimpana varsana ja taitaa mahtua isänsä jälkeläisissäkin jo top kymppiin. Ei ihan huonosti tavalliselta harrasteravurilta! Tänään käytiin ihastelemassa kesän kauneutta jokirannassa pelloilla ratsastelemalla. Ne ovat todellakin niitä hetkiä, kun ratsastajan mieli lepää ja hevonenkin saa uurastuksestaan parhaan mahdollisen kiitoksen lompsimalla pitkässä heinikossa löysin ohjin välillä ruohoa suuhun haukaten. Tunne näillä palautteluratsastuslenkeillä on yksinkertaisesti vain sanoinkuvaamattoman hieno.

Toinen harrasteravurimme Aatu on treenaillut entiseen malliin ja itseasiassa silläkin oli hiittipäivä eilen Kaustisella. Oon viime aikoina miettinyt paljon tämän kevään ja kesän hiittejä ja sitä, kuinka paljon ne ovat vieneet meidän hevosia eteenpäin. Vaikkei hiiteillä kovaa ajetakaan, mutta toistot tekevät tehtävänsä kerta tulostakin on sentään vähän tullut. Eikä ne nyt ihan helppoja reissuja hiititkään ole siinä mielessä, että kilometrejä ainakin kertyy. Timer GPS:llä eli iskän "satelliittikellolla" saa kätevästi mitattua myös treenilenkkien pituudet ja kylläpä nuo hiittireissutkin alku- ja loppuverryttelyineen kipuavat kilometreissä aina tuonne 20-21 kieppeille. Joten sinällään kun ajattelee, niin kyllä hevosella pitää olla jo aika hurja pohjakunto, kun tuollaisia ratareissuja edes pystytään aleta toteuttamaan. Mutta systeemi on sopinut ainakin meidän hevosillemme erinomaisesti ja joka kerta ne ovat treenissä yhtä hyvällä huumorilla mukana ja kotonakin reippaina reissuun lähdössä, vaikka varmasti tietävät, että hikoilua on tiedossa silloin, kun traileri tulee pihaan. :)

Samu on harjoitellut myös matkustamista ja alkaahan se homma onneksi Samunkin kanssa sujua. Lamppia on ajettu ristiin rastiin varsa kyydissä sillä ei kai sitä matkustamista opi kuin matkustamalla. Kamerasta näkee, että edelleen Samu välillä tekee puominylitysyrityksiään, mutta nyt kiinnitysviritykset ovat sellaiset, ettei varsa niin vain yli pomppaakaan. Vähän kovillehan touhu Samun kanssa otti, mutta kyllä se siitä!  Muutaman kilometrin ajolenkkejä on varsankin kanssa tehty entiseen malliin pari kertaa viikossa eli käytännössä jokirannassa on käyty vettä hämmästelemässä ja kammottavia kuoveja karkuun juoksemassa. :D Raviurheilu on niin raakaa touhua, ettei se Samunkaan kohdalla auta kuin treenata ja treenata. Tänä kesänä varsa saa kuitenkin vielä sen verran "armoa" ja kiitosta hienosti sujuneesta ajo-opetuksesta että toivottavasti päässee näyttelyiden jälkeen vielä jonnekin vähäksi aikaa orilaitumelle.

Lomia ja laidunkausia odotellessa. :)