Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



28.6.2012

Ravijuhannus

Aatu Vieremällä

Yhden unelma toteutus: Rovaniemen maisemat ja Salaisuus Rok samassa kuvassa!

Keskikesän juhla on ohitse. Itseasiassa koko kesäkin tuntui olevan samalla ohitse, näin ainakin lämpömittari tuntuu väittävän. Juhannus saatiin viettää ihanissa aurinkoisissa kesäkeleissä, mutta tällä viikolla olosuhteet ovat olleet jokseenkin arktisen tuntuiset. Tulee, sataa ja lämpömittari kohoaa päivällä joskus jopa plus kymmeneen asteeseen. No, on ainakin ollut hyvät kelit olla töissä. :)

Takana on yksi kaikkien aikojen juhannus elämyksiltään. Juhannusaattoaamuna lopetin yövuorot, joten nukuin muutaman tunnin ennenkuin lähdettiin Aatun kanssa kohti Vieremää. Kilpakamppeet oli toki pesty ja puunattu edellispäivänä jo kuntoon. Vieremälläkään ei ole tullut käytyä turhan usein raveissa. Salama juoksi siellä 3-vuotiaana elämänsä ensimmäisen ja kolmivuotiskauden viimeisen starttinsa, mutta Aatun kanssa Vieremällä ei ole koskaan käyty. Ja tuosta Salaman reissustakin on tosiaan melkein 4 vuotta aikaa... Sen verran täytyy muistella sitäkin starttia, että Salama sijoittui tuolloin varsalähdössä neljänneksi selvästi kuitenkin koko totokolmikolle häviten. Toiseksi tuossa lähdössä juoksi silloin Noriko, joka saatetaan nähdä jo tänä vuonna kuningatarkilpailussa ja kuuluu nykyään suomenhevosten tammaparhaimmistoon.

Aatu juhannusaattona 2012
Vieremän rata on hieno. Ja Vieremän juhannusravit ovat todellinen Tapahtuma. Oli melkein järkytys tajuta, kuinka paljon yleisöä raveissa oli! Etusuora oli niin täynnä ihmisiä, ettei sellaista väenpaljoutta näe kuin kuninkuusraveissa!

Aatu juoksi Nuorten Sarjassa, numerolla 8 eli 20 pakin juoksuradan kutoskaista. Vellu ajoi oriilla lämmitystä pitemmän kaavan mukaan, rauhallisesti mutta paljon. Kovempaa ajaessa Aatu laukkasi kertaalleen, mutta siitä huolimatta kuski oli hevoseen lämmityksen perusteella pelkästään tyytyväinen. Itse lähdön lopputulos ei sitten ollut kuitenkaan kehuttava, vaikka hevonen hyvän juoksun tekikin. Mutta Aatu oli taas oma säheltäjä - omien ongelmien säveltäjä - itsensä.

Lähtöhetkí jännittää aina niin kovasti, että silloin ei itsekään varikkokurvissa uskalla juuri hengittääkään     - enkä tiedä miten Vellu taituroi Aatun nytkin ravilla matkaan. Helpotuksen huokaus. Kärkikaksikko veti keulassa vauhdilla ja Aatu ravasi kuolemanpaikalla toista rataa vetäen, mutta selvästi ensimmäisen kierroksen ajan kärkikaksikosta jääneenä, sijalla kolme. Myönnän, että kierroksen juoksun jälkeen olin varma, että Aatu voittaa lähdön. Se oli päässyt ensimmäisen kilometrin ravilla ja sai tehdä rauhassa omaa juoksuaan. Mutta kuten raviurheilussa usein käy - hetken päästä mikään ei enää ollutkaan yhtään varmaa!

Viimeisen takasuoran alussa Aatu lensi kärkikaksikon kiinni, mutta sitten se säheltäminen alkoi. Pari askelta laukkaa, jäätiin joitakin metrejä taas jälkeen, muita hevosia meni kahta puolta edelle, Aatu kiihdytti jälleen muun porukan tuntumaan. Laukka. Perkele. Siinä vaiheessa saattoi jo ruveta odottamaan sitä kolmatta kertaa... Aatulla oli vain hauskaa, se tempaisi taas porukan kiinni ja etusuoran alussa näytti, että se taistelee vielä kuitenkin lähdön voitosta. Parin askeleen haparointi. Siinä se nyt tuli. Maaliin Aatu kiri silti kaikista kovimpaa ja oli maalissa toisena - viisi metriä maalin jälkeen johdossa. Hylättynä liioista laukoista. Tuomaristo tarkisti Aatun juoksua videolta vielä maaliintulon jälkeen, mutta eihän siinä mitään epäselvää jäänyt; kolme muutaman aaskeleen täysin turhanpäiväistä loikkaa on liikaa ravikilpailuissa. Aatun kanssa näitä pomppuja kuitenkin tulee jatkossakin ja hylkytuomioidenkin kanssa kotiin tullaan toisekin. Hevonen on vielä turhan kokematon ja omaa liian vähän rutiinia, eikä näille sen loikille vain mahda mitään. Silti hevonen on ihan ainutlaatuisen lahjakas, eikä meidän talliin tule tällaista Aatua enää koskaan.



Rovaniemen ravijuhannus

24.6.2012

Seuraavana päivänä piti käydä jo ihan perinteen vuoksikin Kalajoen juhannusraveissa kavereiden kanssa omien tallihommien ja hevosten liikuttamisen ohessa. Sunnuntaina reissuvuorossa olikin sitten Salama, jonka kanssa käytiin todellinen elämysmatka Rovaniemellä. Lähdettiin kotoa klo 9.30 ja yhden pysähdyksen taktiikalla oltiin Rovaniemen Mäntyvaaran raviradalla viisi tuntia ja 401km myöhemmin. Minä olen käynyt Rovaniemellä raveissa vain kunkkareissa ja jotenkin sitä oli jo vähän unohtanut, kuinka upeat puitteet Mäntyvaarassa on... T75-sirkuksen keskellä, siellä tuntureiden ympäröimänä piti vähän itsekin huokaista ja ihmetellä, mihin sitä Salkkarin kanssa onkaan päästy.

Salama on loistava matkustaja, mutta toki matka oli nyt pitkä sillekin. Kävelytin sitä narusta aika kauan varikolla ja sitten se pääsi yhteen talliin karsinaan keskittymään pariksi tunniksi, sillä meillä oli ohjemassa ravien viimeinen eli 13. lähtö. Varikolla tammaa hölkkyytellessäni, se tuntui todella virtavalta. Ihan kummalliselta Salamalta. Se veteli varikolla jopa vähän laukkavetoja...

Lämmityksessä hevonen näytti minun silmääni hyvältä ja myös Vellu vahvisti Salaman olleen terävänoloinen. Mutta. Meidän harmina oli kasirata. Mailin matka ja eturivin uloin paikka ei hirveästi hurraa-huutoja ennakkoon lupaillut. Salama avasi auton irrotessa ulkokaistalta kuitenkin hienosti ja pääsi johtohevosen rinnalle. Siitä tamma oli jälleen kerran todella urhea. Avauskierros mentiin suhteellisen maltillisesti ja kun keulahevonen avasi hanat viimeisessä kaarteessa, näytti jo, ettei Salama taida pysyä enää perässä. Salamalla ei ole mikään loistava rytminvaihtokyky, vaikka sekin puoli on tällä kaudella kehittynyt. Kun Salama sai dieselinsä taas jylläämään, se eteni maalisuoran jälleen tunnollisesti ja oli maalissa upeasti kolmas!!! Viimeinen puolikas tultiin valiovauhtia ja loppuajaksi tuli Salaman uusi ennätys 27,2aly.

Salkkari lämmittelee

Startin jälkeen tamma pääsi pesulle, jalkoihin käärin jäät ja kuljetustamineet päälle. Onnistuneen ravireissun jälkeen kotimatka oli kilometrimääristä huolimatta lyhyt. Kesäyö ja aurinko paistoi. Mahtava elämys! Kotona oltiin klo 01.30. Oriit ainakin oli pihalla kovin iloisia Salaman kotiintulosta. Käytiin tamman kanssa vielä kotonakin kävelyllä ja sitten jalkojen hoitamisen jälkeen Salama pääsi karsinaan. Ja ruuat upposivat siltä seisomalta... :)

Minulla oli maanantai vielä vapaapäivä ja mitäs sitä silloin tehdään: Mennään vaikka välillä raveihin! :D Kaustisella oli Pikkupelimannin karsinnat ja ne oli tottakai nähtävä. Kylläpä siellä vilisi jälleen upeita 4-vuotiaita tulevaisuuden toivoja. Juoksijavarsoja olivat jokainen! Kilpailu on hurjaa ja vuosi vuodelta varsat näyttävät vain kehittyneen aikaisemmin valmiiksi kilpahevosiksi... Jostain syystä tämän vuoden Pikkupelimanni-karsintojen jälkeen Samukin on käynyt ahkerasti lenkillä... ;)

19.6.2012

Uutta ja erilaista

Matkaratsastuksen harjoituskilpailuissa 16.6.2012

Ravirintamalla on ollut nyt kahden viikon hengähdystauko. Tuona aikana starttihevoset ovat ottaneet hyvin rennosti ja lenkkeilleet vain todella kevyesti. Salaman kanssa ehdittiin viime lauantaina kokeilemaan jotain aivan uutta ja erilaista lajiakin nimeltä matkaratsastus! Lohtajalla nimittäin järjestettiin nyt käsittääkseni toista kertaa matkaratsastuksen harjoituskilpailut. Viime vuonna minä luin kilpailukutsua ja naureskelin, että kuka nyt tuollaisiin kisoihin menee ja millaisia hevosia ne matkaratsut sitten oikein ovat. Jälkeenpäin kuulin tapahtumasta vain positiivista kommenttia ja tuloksia lukiessani tajusin, että suurin osa kilpailuun osallistuneista hevosista oli aivan umpiravureita... Että näin. Tänä vuonna oli sitten päästävä itsekin kokemaan tämä hieno tapahtuma hevosen selässä! Salamahan sopii kaikkeen mahdolliseen harrastamiseen ja niinpä tamma toimi viime lauantaina ravikilpailujen välissä sujuvasti matkaratsuna. :) Mukana oli yli 30 ratsukkoa, paljon tuttuja hevosihmisiä ja tietenkin matkaseurana hyviä ystäviä! Titan kanssa oltiin sovittu jo kauan sitten kisoihin osallistumisesta ja olihan meillä seurana myös Minna & Taika, Jonna & Nette ja Satu & Duunari. Huippuporukka!

Meidän konkkaronkka osallistui 25km:n luokkaan, jossa tavoiteaika oli 8-12km/h. Etukäteen oltiin laskeskeltu, että täytyy yrittää köpötellä niin, että matkaan menisi noin 2,5 tuntia. Timer GPS siis taskuun eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen ja menoksi. Etukäteen hieman hirvitti, kuinkahan monesti me suunnistaja-ihmeet eksytään matkan varralla, mutta huoli oli turha, sillä reitti oli merkitty oikein hyvin. Vain yhdestä risteyksestä posotettiin ohitse, mutta Jonna huomasi senkin onneksi heti. Maastot olivat upeita, lähestulkoon koko matka pelkkiä hiekkakangasmaastoja. Pohja oli suurimmaksi osaksi ennemminkin liian pehmeä kuin kova. Lenkki oli oikein leppoisa, eikä mitään kiirettä todellakaan tarvinnut pitää. Suurimmaksi osaksi käveltiin, välillä päästeltiin pätkiä juosten ja muutama pätkä annettiin ravihevosten laukata. :) Uskon, että hevoset nauttivat uusista maisemista ja rentouttavasti lenkkeilystä yhtä paljon kuin ratsastajatkin. Ja hevosten päälle uudenlainen tekeminen teki varmasti hyvää! Matkaan kului 2h 28min, joten hyvin tarkasti suunnitellussa aikataulussa pysyttiin! Maaliin tulon jälkeen oli 20 minuuttia aikaa mennä eläinlääkärintarkastukseen sykkeen mittaukseen. Tuona aikana ehdin hyvin käydä kopilla ottamassa Salamalta ratsastusvarusteet pois, käärimässä jäät jalkoihin ja juottamassa tammalle ämpärillisen melassivettä. Hyväksytyn suorituksen saamiseksi (joka minun mielestäni koko hienoon kisaelämykseen nähden oli täysin sivuseikka) hevosen pulssin piti olla eläinlääkärin lopputarkastuksessa alle 56. Salamalla syke oli 52 joten saatiin hyväksytty suoritus ruusukkeen ja kunniakirjan kera.

Mitkä maastot Lohtajalla olikaan ratsastella...


Vasemmalla Minna & Taika, keskellä Titta & Terho ja oikealla minä & Salama

Hieman huolta ja murhettakin kuitenkin matkan aikana oli, sillä välillä en ollut oikein tyytyväinen uljaan matkaratsuni liikkumiseen. Salama oli kengitetty edellispäivänä. Kotona en ollut huomannut sen liikkumisessa mitään ihmeellistä, mutta Lohtajalla lenkin aikana hevonen varoi selvästi kovemmalla pohjalla liikkumista. Ensimmäistä pikitietä ylittäessä hevonen onnahti todella rajusti, mutta käveli jälleen metsään päästyämme täysin normaalisti. Kuvittelin, että etukavion välipohjan väliin oli mennyt kivi, ja onnahtaminen johtui siitä. Kertaalleen pyysin Käpsyä tarkistamaankin Salaman etukaviot, joissa ei kuitenkaan ollut mitään ihmeellistä. Hevonen kuitenkin juoksenteli metsässä pehmeällä alustalla täysin normaalisti, joten ajattelin, että ehkä eilispäivän kengitys oli vain saanut Salaman etukaviot vähän turhan helliksi, kuten tämän hevosen kohdalla valitettavasti joskus on tapana. Seuraavana päivänä hevosesta huomasi kotona, että tallissa se käveli etupäätä varoen, mutta ulkona tamma liikkui suht hyvin. Etukenkiin vaihdettiin nauloja, mutta siitä ei apua ollut. Sitten taas seuraavana päivänä eli eilen Salama hädin tuskin enää pääsi tallissa kävelemään. Kaviopulssit tuntuivat molemmissa etusissa ja etenkin vasen etunen oli niin kipeä, ettei hevonen kyennyt ottamaan sille painoa oikeaa jalkaa nostaessa. Seurasi valtava huolestuminen, sillä Salama vaikutti aivan liikaa samanlaiselta kuin Nopsa kaviokuumeisena ennen lopettamistaan... Meidän oma kengittäjä oli reissussa. Soitto Arille Perhoon, tamma koppiin ja Saarisen kautta (ostettiin noin 6 paria erilaisia välipohjia) posotettiin 100km matka kengittäjän luokse. Luojan kiitos, kavioista/kengityksestä löytyi syy etujalkojen ontumiseen. Salamalla on hyvin hyvin matalapohjaiset kaviot, joiden kengittäminen tuottaa silloin tällöin ongelmia. Näin suuria ongelmia ei kuitenkaan koskaan aikaisemmin vielä ollut ollut. Ari kengitti Salkkarin etupään uusiksi ja kaviopulssit hävisivät hetkessä. Kengityksen jälkeenkin hevonen käveli vielä varoen mutta kotona se liikkui illalla jo täysin normaalisti. Melkoinen säikähdys, josta kuitenkin ilmeisesti tällä erää selvittiin... Vaikka hevosista onkin etenkin viime aikoina ollut suuresti iloa, täytyy kyllä samaan hengenvetoon myöntää, että on niistä jatkuvasti jotain huolta ja murhettakin...
Juoksujalkaa
Tänään Aatu ja Salama hiittasivat Kaustisella ihan normaalin oloisina. Oma jännitysmomenttinsa on aamuisin myös mittailla hevosten kuumeita, sillä Samu oli viime viikolla kaksi päivää kuumeessa, joten hermostuksissani olen odotellut, aikooko sama tauti iskeä tallin starttikalustoonkin.

Jotain uutta ja erilaista koetaan toivottavasti juhannuksenakin! Siis JOS hevoset pysyvät siihen saakka terveinä. Aatun kanssa nimittäin lähdetään viettämään juhannusaattoa Vieremän raveihin ja Salaman kanssa suunnataan juhannussunnuntaina Rovaniemelle! Aatulla olisi ohjelmassa Nuorten Sarja ja Salamalla mailin pyrähdys kasikaistalta. Meidän hevoset eivät ole tainneet koskaan juosta juhannusraveissa ja nyt ainakin vielä tässä vaiheessa olisi mahdollista päästä omien hevosten kanssa kaksiinkin keskikesän vauhtijuhliin. Toivotaan parasta!

Hyvää Juhannusta jokaiselle!

14.6.2012

Menestyksen makua

Salama Kokkolassa 7.6.2012

Jospa sitä vihdoin ehtisi raapustaa tänne tarinaa meidän huikeasta viime viikosta. Viikko oli kyllä niin tapahtumatäyteinen ja lopulta hyvin tunnerikaskin, joten saa nähdä millainen romaani tästä tekstistä tulee. Jokatapauksessa haluan kirjoittaa edes itselleni viime viikon tapahtumat "päiväkirjaksi" muistiin, jotta pystyn palaamaan näihin hienoihin hetkiin uudelleen sitten kun ei taas menekään niin hyvin ja kun sitä kuuluisaa hevosmiehen uskoa täytyy ammentaa vain menneistä menestyksen tunteista.

Starttihevosten kilpailukausi on tällä hetkellä suhteellisen tiivistä. Nyt ajetaan kilpaa niillä pohjilla, mitkä hevoset viime talvena pitkiltä ja reippailta metsälenkeiltä hakivat. Raviurheilu on siitä(KIN) haasteellista hommaa, että menestyäkseen joskus töitä sitä starttihetkeä varten täytyy tehdä vuosikausia etukäteen. Niin Salaman ja Aatun kanssa on yritetty tehdä, työmäärä on valtava, klinikkalaskujen pino ei taida paksuimpaankaan mappiin mahtua ja lenkkikilometrejä on takana tuhansia. Toki molemmilla on kilpaa ajettu viime vuonna ja sitä aikaisemminkin, mutta tahdon vain muistuttaa, ettei viime viikon menestykseen ole mitään hokkuspokkus -konstia. Töitä on vain tehty ja omaan tekemiseen uskottu. Hevosia on hoidettu niin paljon kuin ne ikinä ovat sitä tarvinneet, jotta ne ovat voineet treenata ja kehittyä mahdollisimman terveinä. Huonoja hetkiäkin on ollut ja monesti. Silti, jotain on joskus tehty oikeinkin. Viikko sitten sunnuntaista alkaneen viikon aikana seuraavaan sunnuntaihin mennessä hevoset starttasivat kolmesti. Ja voittivat kolmesti. Ja paransivat jokaiseen starttiin ennätyksiään. Uskomatonta. Kaiken menestyksen aiheuttaman tunnemyrskyn käsittelemiseen menee kyllä vielä oma aikansa.

Aatu Kajaanissa 10.6.2012
Aatu avasi tallin vuoden 2012 voittotilin siis 3.6. Kalajoen ravikauden avausraveissa. Niistä raveista ja Aatun ylivoimavoiton aihettamasta ilon, riemun ja helpotuksen tunteista kirjoitinkin jo viimeksi. Aatu paransi tuolloin volttiennätykstään yli 2 sekuntia tähtirajalukemiin 30,0 ja oli voitossaan niin murskaava, että sai huomiota ravilehtien palstoillakin.

Salaman starttivuoro oli torstaina ja paikkana Kokkola. Lähtö oli Salamalle kauden neljäs ja vaikka edelliset kolme starttia olivat tuottaneet varsin tavalliset sijat 5, 9 ja 7 oli Salamakin kohentanut autolähtöennätyksenä uusille sekuntiluvuille 27,6ake. Viime aikoina ongelmaksi onkin tahtonut muodostua se, ettei Salama ole kehnolla taulullaan päästä lähtöihin mukaan. Tämä taas ahdisti minua aika lailla, sillä olin sitä mieltä, että Salama on hienossa kunnossa ja pärjäisi heti, kun pääsisi "järkevään" lähtöön vain mukaan. Kokkolaan onneksi päästiin ja saatiin taulu heti kerrasta komeampaan kuntoon, kun tuloksena oli tyylipuhdas voitto kuolemanpaikkajuoksun jälkeen. Vellu ei ollut tamman lämmitykseen Kokkolassa täysin tyytyväinen, mutta yleensä Salama kyllä parantaa starttiin ja osaa repiä silloin itsestään kaiken tarvittavan irti. Niinhän se teki nytkin. Salama avasi tyylilleen uskollisena suhteellisen hyvin 20 metrin pakilta ja pääsi heti kiihdytyksessä toiseen pariin ulos. Keulahevosen laukattua enksimmäiseen kaarteeseen paikat menivät uusjakoon ja Salaman juoksupaikaksi muodostui toisen radan vetäjä. Sinällään tuo paikka raskaudestaan huolimatta on Salamalla keulajuoksun jälkeen paras mahdollinen, sillä siinä sillä pystyy ajamaan koko matkan tasaisen kovaa. Arvelin, että Vellu antaa nyt tamman pitää koko lähdön ajan vauhtia ja näin tapahtuikin. Salama prässäsi johtohevosta (joka oli sen oma sisko Rantakukka :) ) armotta koko matkan läpi. Viimeisen takasuoran lopussa Salaman voimat siirsivät sen keulapaikalle ja siitä Salama vastasi aika varmoin ottein sitä lähennenneille kilpakumman(e)ille. Voittoaika oli uusi hieno tasoitusennätys 28,4ke. Loimen ja kukkakimpun lisäksi palkintosade jatkui sillä, että minä sain Kokkolan RaviLadyjen vuosittaisen "suosikki"-palkinnon, joka annetaan kuulemma vuosittain tämän alueen naistreenarille, joka ansaitsee työstään kiitoksen. Itseasiassa luulin raveissa (kun minähän en siellä edelleenkään kuule niitä kuulutuksia) että RaviLadyjen muistaminen oli Salamalle jonkin sortin symppispalkinto, mutta vasta hevosurheilusta sitten terävänä luin, että palkinto olikin ihan mulle itelle tarkoitettu. Kummallista, mutta toki todella hienoa, ihanaa ja mykistävääkin.

Verrytellään Kokkolan pelto-varikolla

Lämmityksestä

Kilvanajoa siskosten kesken

Salkkari, kuvannut Jenni L.

Startissa, eka kaarre, kuski haaveilee kolmannelle

Voittajien on helppo hymyillä

Voitosta huolimatta kuski ei ollut Salamaan startin aikanakaan täysin tyytyväinen. Tamma oli taas vähän köpö ja enemmän ajettava versio kuin yleensä, mutta kontrasi kaiken tarvittavan taas maailman rehellisimmän juoskupäänsä ansiosta. Kun sitten kaikki tuurit on kerrankin kohdillaan, ne todellakin sitten ovat kohdillaan. Kimmo tuli Tampereen klinikalta nimittäin heti seuraavana päivänä käymään Kaustisella ja Salama pääsi tutun ja taitavan eläinlääkärin käsittelyyn. Jalat hoidettiin juuri parhaalla mahdollisella hetkellä, sillä nyt päästään kuitenkin doping-varoaikojen umpeudettua juhannuksena toivottavasti taas kilvanajoon.

Salaman eläinlääkärireissu sattui siltäkin osin sopivasti, että Samun kanssa oltiin muutoinkin menossa Kaustiselle tamma- ja varsanäyttelyyn. Kukaan Samun näyttelyesiintymistä nähnyt ei usko, että kotioloissa orivarsa on vallan kiltti ja helppo käsiteltävä. Onhan se toki nuori ori ja tavallaan ihan varsakin vielä, mutta kiltti ja ihmistä kunnioittava se on aina kotona. No, eipä järin ollut sellainen sitten näyttelypaikalla. Siellä Samu luuli olevansa paikan ainoa ori ja lievästi sanottuna itseään täynnä. Käytöstavat unohtuivat tyystin kotiin ja nuori herra tykkäsi esiintyä lähinnä kahdella jalalla seisten tai ainakin niin kuin se itse halusi välittämättä siitä, mitä minä riimunnarun toisessa päässä olin asiasta mieltä. Aika raskas esitettävä tuollainen energiapommi on, joskin näyttelylautakunnan sanoin; kilpahevosella täytyy olla myös luonnetta. Samun komeuttahan sen käytös ei huononna, mutta liikkeiden esittäminen oli ihan säälittävää touhua ja pisteetkin sen mukaiset. Toisekseen kritisoin vähän sitä, että liikkeet piti esittää ihan hassussa paikassa valjastuskatosten välissä, jolloin muut varsat jäivät piiloon toisen valjastuskatoksen taakse. No, tämä tilanne oli sama jokaiselle, ja tuskin Samun kanssa juokseminen saati käveleminen olisi oriin tuossa mielentilassa sujunut missään muuallakaan juuri lainkaan kummemmin. Samu sai seuraavat pisteet: tyyppi 9, runko 9, jalat 7, kaviot 7, käynti 6 ja ravi 7. Pisteet oikeuttivat puhtaaseen toiseen palkintoon. Yhden varsan poisjäännin myötä viiden osallistujan 2-vuotiaiden suomenhevosten luokan ja myöhemmin koko näyttelyn voitti myös II palkinnon saanut hieno ja hyväkäytöksinen ratsusuunnan varsa. Samu sai maininnan hyvästä kehityksestään (mitat 157cm-157cm) ja loppukommentti oli "komea ja kovaluontoinen". Aijaa. :D Kovapäinen se on ihan fyysisestikin, sillä mittauspaikalla valjastuskatoksessa Samu hyppäsi pystyyn niin, että sen pää kolahti kuuluvasti kattoon. Sanoinkin, että muilla hevosilla olisi taju lähtenyt tai ainakin ne olisivat ymmärtäneet sen jälkeen olla rauhassa, mutta ei Samua pienet kolhut haittaa. Se puistaa vähän päätänsä ja taas mennään... Saa nähdä, mihin sen kanssa vielä joutuu. :D Kaikeksi onneksi se on kuitenkin oikein toimiva ja mukava käsitellä kotona, mutta kotona harvemmin ravejakaan pidetään...

Mahtiori Samu 2v näyttelyssä

Juu, juostaan juostaan

En tajua, miten Samusta on tämmösiä poseerauskuviakin,
kun eihän se mun mielestä seissyt sekuntiakaan paikoillaan...

Tuomareiden syynissä

Perussettiä


Aatu Kajaanissa, valmiina lämmitykseen
Sitten taas raveihin! Viikko huipentui sunnuntaina Kajaanin ravireissuun Aatun kanssa. Myös Merja lähti matkaseuraksi ja meillä olikin oikein mukava ravireissu! Merjaa on myös kiittäminen siitä, että Aatua on kuvattu Kalajoella, Salamaa Kokkolassa, Samua Kaustisella ja Aatua Kajaanissa. Nyt on muistoja kuvienkin muodossa! Elikkästä. Sunnuntaina klo 11 lastatttiin Aatu trailerin kyytiin ja hurautettiin Kajaaniin - yhdelle Suomen hienoimmista raviradoista! Ja kyllä, ravipaikalla näytti ihan yhtä huikean hienolta kuin vuosi sittenkin. Mahtava, siisti, avara ja kaikki niin viimeisen päälle laitettu. Upea Kajaani. Upea oli myös Aatu, joka ilmiselvästi myös nauttii Kajaanissa juoksemisesta. Viime vuoden Kajaanin keikalta Aatu palasi voittajana ja tänä vuonna se palasi täysin ylivoimaisena voittajana. Ravipaikalla Aatu käyttäytyi tälläkin kertaa ihmeellisen fiksusti ja rauhallisesti. Kopissa se oli tosin riisunut itseltään ohuen kuljetusloimensa sitä mistään kohti rikkomatta. En tiedä miten se on ylipäätänsä mahdollista, mutta ilmeisesti herralle oli tullut jossain vaiheessa lämmin ja loimen riisuminen oli aiheellista. Lämmityksessä Aatu näytti ihan normaalilta, rennolta ja hyväntuuliselta omalta itseltään ja Vellukin varmisti kaiken olleen kohdillaan. Lähtö oli kutistunut kahden hevosetn poisjäännin myötä vain kahdeksen hevosen kamppailuksi. Aatulla oli numero 8, joka tarkoitti tällä kertaa yhden takamatkan voltin nelosrataa. Starttihetki onkin sitten aina se kaikkein vaikein tilanne. Vaikka Aatulla on korvat niin tukittuina, se tahtoo hätäillä ja hermostua aina lähtöhetkellä, jolloin sen pää vetää paljon kovempaa kuin jalat ehtivät mukaan. Harvoin se montaa askelta laukkaa, mutta turhauttavia lyhyetkin hypyt tahtovat olla. Nytkin Aatu kävi lähtöhetkellä ylikierroksilla ja otti kaksi askelta laukkaakin kiihdytysvaiheessa. Haparointi tiputti asemia ja Aatu putosi jonnekin kuudennen sijan paikkeille. Ensimmäisen takasuoran lopussa Aatu alkoi saada hermonsa taas hallintaan ja sitten alkoivat jalatkin olla järjestyksessä. Hevonen eteni vaivatta johtohevosen rinnalle ja siitä heittämällä keulaan kierros ennen maalia. Aatun pinkoessa muilta karkuun johtopaikalla ei vauhti näyttänyt mitenkään erityisen kovalta, meno oli helppoa ja hevonen rennonnäköinen. Siten tuli se veret seisauttava kuulutus "kolmannen puolikaan väliaika on 23,5!!!!". Järkyttävää. Aatulla ei kuitenkaan ollut mitään hätää, vaan se kiskaisi viimeisen puolikkaankin aikaan 25,0 eli koko viimeisen kierroksen valiovauhtia. Meidän 5-vuotias ori, kauden toisessa, elämänsä 14:ssä startissaan... Aatu voitti lähdön pystyyn hulppealla volttiennätyksellä 27,1ke! On se mainio kaveri. Aatun vauhtivarat on tiedetty hurjiksi ja sinällään olin onnellinen, että se vilautti niitä Kajaanissa nyt myös yleisön edessä. Jos hevonen joskus aikuistuu ja viisastuu ja keskittyy, se voi terveenä pysyessään riittää mihin saakka vain. Mutta matkalla on vielä liian monta jos-sanaa välissä.
Kotona oltiin Kajaanin turneelta muistaakseni joskus klo 21 aikaan. Seuraavana yönä ei hirveän paljon nukuttanut, mutta seuraavina päivinä töissä on sitten kyllä väsyttänyt...

Sävy sävyyn


Taitaa olla kiihdytysvaiheesta, oikea askellaji on löytynyt

Kierroksen jälkeen, Aatu siirtymässä keulaan

Kolme starttia, kolme uutta voittoloimea! :D

Viikon tapahtumat herättävät vielä tässä vaiheessakin melkoisen epäuskon tunteen. Voittoja on täytynyt fiilistellä monta kertaa päivässä fintoton videokirjastosta... Onneksi ne säilyvät siellä ja rakkaissa muistossa sillonkin, kun niistä imetään heikkoina hetkinä voimaa jatkaa eteenpäin. Raviurheilu ja hevoset vaativat paljon, mutta kyllä ne myös antavat valtavasti. Aivan huikeita hetkiä.

4.6.2012

Aatun paluu

Aatu Kalajoella.
Merjalle kuuluu kiitos kaikista ravipäivän kuvista!


Vaikeuksien kautta voittoon. Olkoot sanonta niin vanha ja kulunut kuin tykkää, mutta täysin paikkansa se ainakin pitää. Enkä tiedä, miten muutenkaan Aatun 5-vuotiskauden avausstarttia voisi kuvailla.

Aatun odotettu paluu kilparadoille tapahtui eilen Kalajoella. Kuten jo viimeksi mainitsin, on ori ollut siis lähes 8 kuukautta pois radoilta. Kahdeksan kuukautta on pitkä aika ajatella eteenpäin, mutta taaksepäin muisteltuna sekin kuukausimäärä vilahtaa hetkessä ohitse. Jokatapauksessa kahdeksan kuukautta on pitkä aika ravihevosen olla kilpailematta, vaikka sitä olisikin päässyt tuona aikana normaalisti valmentamaan. Ja kun Aatun kohdalla viimeiset kuukaudet eivät todellakaan ole menneet kuin olisi toivottu tai etukäteen suunniteltu. Hyvin sujuneen treenitalven jälkeen koettiin melkoinen pudotus maanpinnalle, kun hevosen oikea takajalka yksi kaunis päivä sanoikin liikkumissopimuksensa kerrasta irti. Sen jälkeen on ollut huonoja päiviä, parempia päiviä, hyviä päiviä ja lukuisia hyvin huonoja päiviä. Aatun hoitamiseen on viimeiset kolme kuukautta satsattu niin paljon kuin ikinä on vain tarvinnut. Klinikkakäynteihin, vaivan selvittelyyn ja kuntoutukseen kulunut rahasumma on melkoinen, mutta kaiken takana on kuitenkin ollut se valtava usko tämän oriin lahjoihin ja kykyihin.

Kauan odotettu hetki. Aatu on saapunut "taas" ravipaikalle.
               

Kuukausi sitten oltiin vielä siinä tilanteessa, ettei tiedetty ajetaanko Aatulla koko kesänä kilpaa. Jossain vaiheessa oltiin jo asennoiduttu siihen, että 5-vuotiskesänsä Aatu viettää poissa kilparadoilta. Tällöin hoettiin itsellemme, että kyseessä on vasta nuori hevonen, joka ehtii kyllä tulla takaisin myöhemminkin. Sen takia tuntui suurelta voitolta vain se, että hevonen alkoi kaikkien hoitojen ja kuntouttamisen jälkeen löytää oikean takajalkansa takaisin käyttöönsä. Oli voitto nähdä hevosen hiittaavan kaikki neljä jalkaa käytössään, alkaa suunnitella Aatulle starttia, ilmoittaa se starttiin,  ja ylipäätänsä sitten päästä oriin kanssa ravipaikalle. Olisi ollut voitto, että Aatu olisi tehnyt vain ehjän juoksun hyvällä tyylillä. Niin. Ja silti jossain sisällä tiesi koko ajan, että jos hevonen palaa Kalajoella tasolleen ja keskittyisi omaan tekemiseensä, se voittaa lähdön sadalla metrillä. Me olimme tehneet kaiken voitavamme, oli Aatun aika tehdä omansa.


Ravipaikalla Aatu oli koko päivän ajan poikkeuksellisen rauhallinen. Ori lompsutteli lämmityksessä  kolme kierrosta rataa ympäri rennon rauhallisena, mihin Vellu oli tyytyväinen. Startissa Aatulla oli kakkosrata kahdenkympin pakilta. Edelleenkään se ei ole mikään salama-avaaja, mutta nyt Aatu pääsi kuitenkin ravilla matkaan ja heti kättelyssä kolmatta rataa eteenpäin. Ensimmäisen takasuoran lopussa Aatu pääsi kiertymään kuolemanpaikalle ja hiillosti siitä vajaan kierroksen juoksun jälkeen johtopaikan itselleen. Kolmannella puolikkaalla Vellu antoi Aatulle luvan juosta ja ori pakeni askel askeleelta muilta. Paikan päällä sitä murskaavaa voittomarginaalia ei edes tajunnut, mutta myöhemmin lähtöä videolta katsoessa on ymmärtänyt, ettei ravilähtöä kaiketi enää paljon ylivoimaisemmin voi voittaa. Aatun lipuessa maalisuoraa ylivoimavoittoon, tippui suuri kivi sydämeltä. Aatu palasi omalle tasolleen. Vaikeuksien kautta.

Kahdeksan kuukauden tauon jälkeen voilokki selässä. Aatu ja Vellu menossa lämmitykseen.
                          

Ajaksi tuli uusi volttiennätys 30,0ke. Sitä kaikkea iloa, tyytyväisyyttä ja helpotusta, mikä lähdön jälkeen on Aatun taustajoukoissa vallinnut, ei vain pysty pukeamaan sanoiksi. Kaiken huolen ja murheen jälkeen Aatun paluu tuntui yksinkertaisesti äärettömän hyvältä.
Tiedä sitten, kuinka kauan tätä iloa tällä erää kestää, mutta tämän voiton myötä jaksetaan taas paremmin taistella tulevien vastoinkäymisten kanssa.

Tällä viikolla tallirintamalla onkin liikehdintää enemmän ja vähemmän. Huomenna hiittivuorossa ovat Salama ja Samu, joka käy ratareissun jälkeen myös klinikalla hammaslääkärissä. Torstai-iltana Salama on Kokkolassa startissa. Perjantaina vaihdetaan vuorostaan lajia ja käväistään Samun kanssa Kaustisella tamma- ja varsanäyttelyssä. Lauantaiksi ilmoitin Salaman Ylivieskaan raveihin, mutta odotetusti tamma karsittiin sieltä, joten lähiseudun 75-ravit saa käydä katsomassa ihan turistina. Sunnuntaina puolestaan Aatu kilpailee Kajaanissa.

Jännitystä luvassa yhdelle viikolle ihan tarpeeksi!

Esittelyyn lähdössä
                            

Verryttelyä ennen starttia

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Voittoloimi päällä varikolla.