Ravijuhannus

Aatu Vieremällä

Yhden unelma toteutus: Rovaniemen maisemat ja Salaisuus Rok samassa kuvassa!

Keskikesän juhla on ohitse. Itseasiassa koko kesäkin tuntui olevan samalla ohitse, näin ainakin lämpömittari tuntuu väittävän. Juhannus saatiin viettää ihanissa aurinkoisissa kesäkeleissä, mutta tällä viikolla olosuhteet ovat olleet jokseenkin arktisen tuntuiset. Tulee, sataa ja lämpömittari kohoaa päivällä joskus jopa plus kymmeneen asteeseen. No, on ainakin ollut hyvät kelit olla töissä. :)

Takana on yksi kaikkien aikojen juhannus elämyksiltään. Juhannusaattoaamuna lopetin yövuorot, joten nukuin muutaman tunnin ennenkuin lähdettiin Aatun kanssa kohti Vieremää. Kilpakamppeet oli toki pesty ja puunattu edellispäivänä jo kuntoon. Vieremälläkään ei ole tullut käytyä turhan usein raveissa. Salama juoksi siellä 3-vuotiaana elämänsä ensimmäisen ja kolmivuotiskauden viimeisen starttinsa, mutta Aatun kanssa Vieremällä ei ole koskaan käyty. Ja tuosta Salaman reissustakin on tosiaan melkein 4 vuotta aikaa... Sen verran täytyy muistella sitäkin starttia, että Salama sijoittui tuolloin varsalähdössä neljänneksi selvästi kuitenkin koko totokolmikolle häviten. Toiseksi tuossa lähdössä juoksi silloin Noriko, joka saatetaan nähdä jo tänä vuonna kuningatarkilpailussa ja kuuluu nykyään suomenhevosten tammaparhaimmistoon.

Aatu juhannusaattona 2012

Vieremän rata on hieno. Ja Vieremän juhannusravit ovat todellinen Tapahtuma. Oli melkein järkytys tajuta, kuinka paljon yleisöä raveissa oli! Etusuora oli niin täynnä ihmisiä, ettei sellaista väenpaljoutta näe kuin kuninkuusraveissa!

Aatu juoksi Nuorten Sarjassa, numerolla 8 eli 20 pakin juoksuradan kutoskaista. Vellu ajoi oriilla lämmitystä pitemmän kaavan mukaan, rauhallisesti mutta paljon. Kovempaa ajaessa Aatu laukkasi kertaalleen, mutta siitä huolimatta kuski oli hevoseen lämmityksen perusteella pelkästään tyytyväinen. Itse lähdön lopputulos ei sitten ollut kuitenkaan kehuttava, vaikka hevonen hyvän juoksun tekikin. Mutta Aatu oli taas oma säheltäjä - omien ongelmien säveltäjä - itsensä.

Lähtöhetkí jännittää aina niin kovasti, että silloin ei itsekään varikkokurvissa uskalla juuri hengittääkään     - enkä tiedä miten Vellu taituroi Aatun nytkin ravilla matkaan. Helpotuksen huokaus. Kärkikaksikko veti keulassa vauhdilla ja Aatu ravasi kuolemanpaikalla toista rataa vetäen, mutta selvästi ensimmäisen kierroksen ajan kärkikaksikosta jääneenä, sijalla kolme. Myönnän, että kierroksen juoksun jälkeen olin varma, että Aatu voittaa lähdön. Se oli päässyt ensimmäisen kilometrin ravilla ja sai tehdä rauhassa omaa juoksuaan. Mutta kuten raviurheilussa usein käy - hetken päästä mikään ei enää ollutkaan yhtään varmaa!

Viimeisen takasuoran alussa Aatu lensi kärkikaksikon kiinni, mutta sitten se säheltäminen alkoi. Pari askelta laukkaa, jäätiin joitakin metrejä taas jälkeen, muita hevosia meni kahta puolta edelle, Aatu kiihdytti jälleen muun porukan tuntumaan. Laukka. Perkele. Siinä vaiheessa saattoi jo ruveta odottamaan sitä kolmatta kertaa... Aatulla oli vain hauskaa, se tempaisi taas porukan kiinni ja etusuoran alussa näytti, että se taistelee vielä kuitenkin lähdön voitosta. Parin askeleen haparointi. Siinä se nyt tuli. Maaliin Aatu kiri silti kaikista kovimpaa ja oli maalissa toisena - viisi metriä maalin jälkeen johdossa. Hylättynä liioista laukoista. Tuomaristo tarkisti Aatun juoksua videolta vielä maaliintulon jälkeen, mutta eihän siinä mitään epäselvää jäänyt; kolme muutaman aaskeleen täysin turhanpäiväistä loikkaa on liikaa ravikilpailuissa. Aatun kanssa näitä pomppuja kuitenkin tulee jatkossakin ja hylkytuomioidenkin kanssa kotiin tullaan toisekin. Hevonen on vielä turhan kokematon ja omaa liian vähän rutiinia, eikä näille sen loikille vain mahda mitään. Silti hevonen on ihan ainutlaatuisen lahjakas, eikä meidän talliin tule tällaista Aatua enää koskaan.

Rovaniemen ravijuhannus

24.6.2012

Seuraavana päivänä piti käydä jo ihan perinteen vuoksikin Kalajoen juhannusraveissa kavereiden kanssa omien tallihommien ja hevosten liikuttamisen ohessa. Sunnuntaina reissuvuorossa olikin sitten Salama, jonka kanssa käytiin todellinen elämysmatka Rovaniemellä. Lähdettiin kotoa klo 9.30 ja yhden pysähdyksen taktiikalla oltiin Rovaniemen Mäntyvaaran raviradalla viisi tuntia ja 401km myöhemmin. Minä olen käynyt Rovaniemellä raveissa vain kunkkareissa ja jotenkin sitä oli jo vähän unohtanut, kuinka upeat puitteet Mäntyvaarassa on... T75-sirkuksen keskellä, siellä tuntureiden ympäröimänä piti vähän itsekin huokaista ja ihmetellä, mihin sitä Salkkarin kanssa onkaan päästy.

Salama on loistava matkustaja, mutta toki matka oli nyt pitkä sillekin. Kävelytin sitä narusta aika kauan varikolla ja sitten se pääsi yhteen talliin karsinaan keskittymään pariksi tunniksi, sillä meillä oli ohjemassa ravien viimeinen eli 13. lähtö. Varikolla tammaa hölkkyytellessäni, se tuntui todella virtavalta. Ihan kummalliselta Salamalta. Se veteli varikolla jopa vähän laukkavetoja...

Lämmityksessä hevonen näytti minun silmääni hyvältä ja myös Vellu vahvisti Salaman olleen terävänoloinen. Mutta. Meidän harmina oli kasirata. Mailin matka ja eturivin uloin paikka ei hirveästi hurraa-huutoja ennakkoon lupaillut. Salama avasi auton irrotessa ulkokaistalta kuitenkin hienosti ja pääsi johtohevosen rinnalle. Siitä tamma oli jälleen kerran todella urhea. Avauskierros mentiin suhteellisen maltillisesti ja kun keulahevonen avasi hanat viimeisessä kaarteessa, näytti jo, ettei Salama taida pysyä enää perässä. Salamalla ei ole mikään loistava rytminvaihtokyky, vaikka sekin puoli on tällä kaudella kehittynyt. Kun Salama sai dieselinsä taas jylläämään, se eteni maalisuoran jälleen tunnollisesti ja oli maalissa upeasti kolmas!!! Viimeinen puolikas tultiin valiovauhtia ja loppuajaksi tuli Salaman uusi ennätys 27,2aly.

Salkkari lämmittelee

Startin jälkeen tamma pääsi pesulle, jalkoihin käärin jäät ja kuljetustamineet päälle. Onnistuneen ravireissun jälkeen kotimatka oli kilometrimääristä huolimatta lyhyt. Kesäyö ja aurinko paistoi. Mahtava elämys! Kotona oltiin klo 01.30. Oriit ainakin oli pihalla kovin iloisia Salaman kotiintulosta. Käytiin tamman kanssa vielä kotonakin kävelyllä ja sitten jalkojen hoitamisen jälkeen Salama pääsi karsinaan. Ja ruuat upposivat siltä seisomalta... :)

Minulla oli maanantai vielä vapaapäivä ja mitäs sitä silloin tehdään: Mennään vaikka välillä raveihin! :D Kaustisella oli Pikkupelimannin karsinnat ja ne oli tottakai nähtävä. Kylläpä siellä vilisi jälleen upeita 4-vuotiaita tulevaisuuden toivoja. Juoksijavarsoja olivat jokainen! Kilpailu on hurjaa ja vuosi vuodelta varsat näyttävät vain kehittyneen aikaisemmin valmiiksi kilpahevosiksi... Jostain syystä tämän vuoden Pikkupelimanni-karsintojen jälkeen Samukin on käynyt ahkerasti lenkillä... ;)