Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



30.4.2009

Vappuajelut









Huhtikuun viimeistä päivää viedään! Aurinko paistoikin tänään komeasti koko päivän ja se taas tarkoittaa, että pikkuhiljaa tarhatkin alkavat kuivua. Melkosta raparallia viimeiset viikot onkin ollut ja hevosten kanssa touhu on tähän aikaan vuodesta yhtä jalkojen pesemistä. Mutta on kevät vain ihanaa aikaa! Aamulla linnut laulaa jo aikasin hevosia ruokkimaan mennessä ja iltasinkin ehtii touhuta hevosten kanssa vaikka mitä, kun on niin valosta ja lämmintä.

Salama palautui viime viikonlopun starttirupeamasta hienosti. Maanantaina se oli vähän jäykän oloinen sillä ratsastaessani, mutta viime päivinä hevonen on vaikuttanu aivan normaalilta itseltään. Tänäänkin se tarhassa jopa innostui laukkailemaan, niin että rapa vain lensi... Helpottava nähdä, ettei se oo tähän mennessä starteista ottanu yhtään itteensä. Hermojensa puolesta siitä voisi oikeasti tulla vielä pitkäaikanen kilpahevonen.


Tänään Salama palasi jälleen normaaliin hiittiohjelmaan ja lähdettiinkin iltapäivällä käymään molempien hevosten kanssa Kaustisella. Aatu oli jälleen niin itseään täynnä, kun pääsi reissuun ja Kaustisellakin se pitää kyllä aina melkosen tanssiesityksen kopista poisottaessa - katsokaas, kun Aatun mielestä kaikkien pitää aina kuulla ja nähdä, että tämä herra ja hidalgo on saapunu paikalle. Salama taas kattoo kerran ympärilleen ja tallustaa katokseen haukottelemaan. ;) Ajettiin ensiksi kolmen kilometrin lämmitys yhdessä radalla. Siinä Salama aina syttyy ja nyt se kyllä mun käteen tuntuu aika mukavalta. Aatukin keskitty tänään aika lailla oleelliseen ja lompsi lämmityksessä Salaman rinnalla ilman mitään vaikeuksia. Hienolta sen meno kyllä sivusta katsottuna näyttää. Kierroksen kävelytyksen jälkeen menin ajamaan Salamalla hiittisuoralle vetoja. Tyypilliseen tapaan päästelin kuudesti 600 metriä. Nuo vedot on hevoselle kyllä aika rankka treenimuoto, sillä vaikka ajetaankin suht maltillisella vauhdilla, niin palautusaika vetojen välillä on tosi lyhyt ja kyllä siinä saa äkkiä hevosen hengästymään. Salamalle nuo alkaa olla jo aika tuttu juttu ja aina kun se tulee suoran päähän, niin kyllä lähtee. ;) Ekaan vetoon ravi ei musta ollu oikein rentoa, mutta kyllä tamma siitä vetristy ja tyytyväinen olin sen menoon ja jaksoon tänään. Paljon se on kyllä starttien myötä terävöitynä ja tyylikin on jotenkin nykyään ryhdikkäämpää, eikä niin matomaista kuin vielä jokin aika sitten. Salaman vetojen ajan iskä ajeli Aatulla varikolla ja hiittisuoralla kierrellen, yhteensä tuli oripojallekin 8-9km lenkki ja sivistystä samalla taas yllin kyllin. Kävelyttämisten jälkeen hevoset katokseen. Hetken aikaa ne saikin siinä nauttia hikisinä lämpimästä auringonpaisteesta, siitä tässä muutama kuvakin todisteena. Salama alkaa kuvien perusteellakin näyttää ihan pieneltä jättiläis-Aatun rinnalla. ;) Tosin se on vain se kroppa, "henkisesti" Aatu on vielä ihan pikkupoika. ;) Sitten vain taas hepat kuljetuskuntoon ja kyytiin. Kotona molemmat pääsi pesulle ja Salama jalkojen jäähdytykseen. Huomenna onneksi ehtii ratsastella palautuslenkin, viikonloppu menee mun osalta töissä.


Eilen aamulla iskä sai mieluisan ja odotetun puhelinsoiton. Aatun kasvattaja nimittäin ilmotti, että Aatulle on syntyny eilisaamuna pikkuveli Erikassonista. :) Nimeksi Ponnen-Leikin yhdeksännelle varsalle tulee Ponnen Sisu. Tätä pikkukaveria pitänee kesän aikana käydä ehdottomasti katsomassakin, vaikka välimatkaa on kyllä ihan riittävästi...
Oikein mukavaa vappua kaikille!

26.4.2009

Viikonlopun kootut kommentit

Ravit on ravattu ja muistellaanpa tänne nyt jotain jokaiselta päivältä.

Vaasa
Salama starttasi torstaina Vaasan illassa ihanassa auringonpaisteessa. Tämän tamman kanssa on kyllä helppo olla reissussa, kun se matkustaa niin hyvin ja ravipaikallakin se käyttäytyy aina kuin olisi iän päivää raveja kiertänyt. Maailman kiltein. Auringonpaisteesta huolimatta kyyti oli ainakin Salaman lähdössä kylmää. Salama teki sen minkä pystyi ja se riitti Vaasassa kuudenteen sijaan ja huiman hienoon 4-vuotisaikaan 37,1. Voittaja Virelina jätti Salamaa varmaan 80 metrin päähän! Ihan älyttömiä on vauhdit kyllä heti alokassarjoista lähtien, ei voi muuta sanoa. Vaasassa näin pitkästä aikaa Helenaakin, oli kiva hetken aikaa vaihtaa kuulumisia. Terveisiä vain sinne vielä koko porukalle!

Vermo
Lauantaina käytiin Titan kanssa Finlandia-ajoa ja upeita hevosia ihailemassa Helsingissä. Keli suosi ja urheilullinen taso oli huikea, ennätyksiä juostiin lähtö toisensa perään. Minun mieltä lämmitti tietenkin erityisesti Saran Salaman upea voittojuoksu uudella Vermon rataennätysajalla! Sen kanuunaesityksen jälkeen tuntui taas erityisen hienolta omistaa Saran Salamalainen tamma. :) Kaiken kaikkiaan upeat ravit, kannatti ehdottomasti käydä! Ja koko suvun annakkoluuloista huolimatta me Titan kans selviydyttiin ihan koko reissusta kaikella kunnialla; mehän ajeltiin lähijunilla kuin hesalaiset ikään sekä shoppailtiin Kampissa ja Foorumilla. Ja taas oli mukava palata peltojen keskelle ihan oikean elämän keskelle. :)

Kaustinen
Tämän päivän Kaustisen startti oli Salaman toinen startti neljän päivän sisällä, mutta hevosta ei kova tahti tuntunut haittaavan. Salkkari oli tänään pikkupelimannin oheislähdössä loistava neljäs alkulaukan jälkeen. Kuski otti laukan kylläkin tänään omiin nimiinsä - ja on syytäkin, sillä mun mielestä Salama on niin ravivarma hevonen, etten käsitä, kuinka ammattikuskit saa sen joka kerta väärälle askellajille. ;) Tänään Salama otti kuitenkin tosi hurjasti vauhtia ja laukan jälkeenkin tuloksena oli tälle viikonlopulle toinen ennätyksen parannus aikaan 36,8. On se vain hieno tamma! En olis kyllä kaks kuukautta sitten uskonu, että se menee koko vuonna tämmösiä kyytejä, mutta yhtäkkiä tamma paineleekin jo huhtikuussa näin hurjasti. Kovasti se on kyllä kehittyny viime kuukausien aikana. Oltiin Salamaan hyvin hyvin tyytyväisiä. Pienten varustemuutosten ansiosta se oli kuskin mukaan tänään aivan kahdella sormella ajettava versio. :) Startin jälkeen Salama pääsi Kaustisella pesulle ja sitten lähdettiin kotia kohti. Kieltämättä nykyään sitä osaa arvostaa tämmöstä superhermot omaavaa tammaa, joka ei mökötä tai ota starteista yhtään itteensä ja jolle ruoka maistuu heti omaan karsinaan päästyään. Näinhän sen kuuluukin olla.

Lapinkaira
Aatu on taas täysissä ruumiin ja sielun voimissa - myös jalan osalta. Se oli Salaman kanssa jo viime viikonloppuna Kaustisella hiitillä ja nyt iskä oli käynyt oriinsa kanssa lauantaina Lampin omalla harjoitusraviradalla. Aatu nauttii niin suunnattomasti, kun pääsee reissuun. Sitä ei tartte ainakaan työntää tai vetää kuljetuskoppiin - lähinnä pitää vain huolehtia, että taluttaja ehtii alta pois, kun Aatu hyppää koppiin niin, ettei se aina ehdi astu jalallakaan lastaussillalle. ;) Hätäinen luonne, kuten omistajallansakin... Muutaman kilometrin Aatu oli Lapinkairan radalla hölkkäillyt Myllymäen hevosten seurana. Kaikki ok.

22.4.2009

Ohjelmassa Vaasa, Vermo ja Kaustinen

Hiemanko on taas ollut kiirettä viime aikoina. Tuntuu, ettei viime viikosta oo oikein minkäänlaista muistikuvaakaan, kun on ollu ihan täysi tietäminen, että on vain kerenny töissä käydä ja hevoset hoitaa. Mutta nyt olis neljän päivän vapaa edessä, ja senhän minä oon jo buukannu raveja täyteen... Eikö ne vapaapäivät oo sitä varten?

Salama juoksee huomenna Vaasassa kauden avajaisraveissa. Hevosella pitäis kaiken olla kunnossa. Sunnuntai-iltana käytiin Kaustisella ajamassa hiittisuoralla reippaampia vetoja ja muuten tämän viikon ohjelmaan on kuulunut vain kävelylenkit maanantaina ratsastaen ja tänään ajaen. Salama on ollu pirtsakka, eikä päällepäin mitään ongelmia ole nyt vielä ainakaan ilmaantunut. Lähdössä on monta Salkkaria kovempaa painellutta hevosta ja Vaasan ennätysradan tuntien, huomennakin pitää jossakin määrin kovaa kipittää, jos yhtään pärjätä meinaa. Mutta mennään ainakin kokeilemaan. :)

Perjantaina tallihommien jälkeen hypätään sitten Titan kanssa junaan ja me maalaistollot lähdetään Helsinkiin! Päämääränä tietenkin Vermo ja lauantaina ajettava Finlandia-ajo. Ihan mukava päästä Titan kans reissuun, jotenkin aavistan, että kommelluksilta ei ainakaan tällä reissulta vältytä... ;)

Lauantai-iltana (toivottavasti) kotiudutaan sitten taas kotipuoleen ja sunnuntaina pakkaan jälleen Salaman koppiin ja sitten suunnataan Kaustiselle kilpaa ajamaan. Ohjelmassa on pikkupelimanniajon oheislähtö, joka on rajattu 4-vuotiaille suomenhevosille. Sarjamääritys sopii Salamalle muutenkin kuin nenä päähän, joten mukaan mennään, vaikka nämä kaksi starttia tuleekin nyt vähän lähekkäin. Mutta ollaanhan me kaks vuotta hikoiltukin ja tehty töitä, joten mulla on kyllä kova luotto, että Salamalla kunto ja huumori pitäis kestää. Katsotaan, kuinka käy.

Elikkästä juttua raveista tulee joskus, kun sellanen kirjotusväli aikatauluihin sattuu sopimaan. Niin ja jos jollakulla on myynnissä vuorokauteen lisää tunteja, niin mulle saa tarjota. ;) Vaihdossa voin tarjota univelkaa, kiirettä, ärsytystä ja useita rästissä olevia omia hommiani.

14.4.2009

Kaustisella

Kun muut alottelee pääsiäisen jäljiltä töitä niin minäpä suurin piirtein vasta aloitin vapaapäivät tänään. Nämä on niitä harvoja vuorotyön hyviä puolia. ;)

Iskä hoiti hevosten aamuruokinnan töihin lähtiessään ja mä menin sitten puoli yheksältä laittaan hevoset ulos. Oli hirmuisen sumuista. Salamaa sai taas harjata pitkään ja hartaasti, mutta ei siitä vain tahdo liiemmin tuota karvaa irrota. Tai lähtee sitä, mutta ei heti sillä lailla kunnolla. Aatu näyttää kyllä upelta täysin kesäkarvassaan auringon paisteessa kimallellessaan. Miksei tammat voi luopua talvikarvastaan yhtä aikasin kuin oriit? Epäreilua...

Aatulle penisilinipiikki, tänään taitaa olla kuurin viimeinen päivä. Koitin viime yöks kääriä jalkaan villakääreen, mutta kappas vain, aamulla pintelistä ja villapatjasta oli enää riekaleet jäljellä. Ilmeisesti heinät loppunut kesken yön pimeinä tunteina. ;) Selvisi muuten mullekin sitten eilen sattumalta, että iskä olikin tilannu viime viikolla Aatulle klinikka-ajan Ouluun! Ei vaan ollu mulle kehannu mainita, kun mä en oo oikein tosissani ottanu tuota Aatun jalkavammaa. :) Ihmettelin vain, kun iskä rupes eilen puhumaan, että pitääköhän hänen kuitenki perua se klinikka-aika. Oishan se tietenki pitäny arvata, että sen mielestä Aatulla ei saa olla paarman puremaakaan vaivana... :) Oli kuulemma heti seuraavana päivänä varannu klinikka-ajan, kun jalan turvotus vain huomattiin. Ja kun mä en antanu soittaa Tampereelle tai Laukaaseen, niin tämä tilas sitten Oulusta torstaille ajan. Onhan se hyvä, kun on tarkka omistaja, mutta että näin vainoharhanenkin vielä... Jokatapauksessa, tuo aika varmaan nyt (siis mun tietojen mukaan) perutaan, koska ei jalasta enää oikeesti kunnolla ees turvotusta erota... Sääriluussa näkyy ja tuntuu edelleen pieni patti, mutta siihen toivottavasti Lampin eläinlääkäritkin voi kirjottaa Kefa-Mastin kuurin tuon penisilinin loppumisen jälkeen. Toisekseen mä oon torstain töissä, joten Titan olis varmaan taas pitäny lähteä iskän avuks. Siitäkin huolimatta, että Aatu on iskän mielestä niin herrasmies, että sen kans pärjää reissussa yksinkin. ;)

Aamulla siivoilin sitten tallin ja laitoin Salaman hiittikamat valmiiks. Kymmenen jälkeen lähettiin Kaustista kohti Salaman kanssa. Piti vähän hätäillä aamupäivästä lähteen, kun Nikulan radalla alkoi tänään kunnostustyöt ja rata meni tänään yheltä kiinni. Perillä Salama oli heti tosi pörhäkkä. Narusta kävelyttäessänikin se pyöri ja huusi ja jalka nousi niin kevyesti... Salkkarille kärryt perään ja menin ajamaan radalle kolmen kilsan lämmityksen. Voi elämä, kun se paino ohjille... Hyvä kun jaksoin kinnata sitä kolme kierrosta ees suht koht hölkkävauhtia. Aina kun lämpösiä lähestyi takaa, niin tämähän riemastui ja taas mentiin... Mun nukkumatillahan saa tällä menolla kohta ruveta laittaan korvia kiinni, kun rupeaa tamma käymään niin kierroksilla. ;) Hauska pakkaus.

Lämmityksen jälkeen kävelytin kierroksen, siihen Salama kummasti rauhottui, kun sai sekki auki kävellä. Sit vaihettiin iskä kärryille ja se päästeli Salamalla kolmen tuhannen rauhallisen hiitin. 1.53 meni läpi ja Salama näytti mun silmään nyt niin hyvältä. Oikeesti täytyy kyllä myöntää, että sen ravi ja oikeestaan koko olemus on muuttunu lyhyessä ajassa selvästi parempaan suuntaan. Nyt se juoksee jotenkin enemmän ilmassa ja ravi näyttää helpolta. Henki kulki kummasti eikä mun tarttenu kävelyttää Salamaa ku reilu kilometrin hiitin jälkeen. Tamma katokseen ja kuljetuskuntoon. Lähtiessä kävin kysymässä Veli-Erkiltä ajaisko se Salamaa Vaasassa ens tortaina ja lupautuhan se. Ylihuomenna saa siis ilmotella starttiin. :) Sunnuntaina käydään vielä ajamassa Salamalla Kaustisella reippaampia vetoja.

Kotona Aatu taas odotteli jo tarhan nurkassa Salaman kotiin tulemista. Voi sitä jälleennäkemisen riemua taas muutaman tunnin erossa olon jälkeen... Salama oli jo ihan kuiva, enkä viittiny tänään pestä sitä, jotta sain tamman vielä ulos nauttimaan auringosta. Melassivesien juomisen jälkeen ohut villaloimi selkään ja tarhaan. Jalat hoitelin vasta sitten illalla hevosia talliin ottaessani. Iltapäivä meni taas kilpakärryjä ja muita likaantuneita hiittikamoja pestessä ja puunatessa. Illalla viriteltiin Aatun tarhaan lisää sähköä, kun se on keksiny ruveta puremaan aitatolppia. Vaan eipä pure enää huomisen jälkeen, kun jokainen tolppa on erikseen sähkötetty. Kunhan tarhat vähän kuivuu, niin sitten saapi aitoja maalailla taas uudemman kerran ja talven paskaläjätkin kärrätä tasrhoista pois. Hommia riittää, vaikkei oo ku kaks hevosta. Mä en ymmärrä, miten ne 20 hevosen tallin omistajat selviää... ;)

13.4.2009

Pääsiäinen

Onpas ollut vaihtelevat kelit koko pääsiäisen ajan. Perjantaina satoi lunta, lauantaina oli muuten vain harmaata, sunnuntaina upea auringonpaiste ja tänään tulee sitten vettä. Ei ainakaan pääse kyllästymään.

Salaman kanssa oltiin perjantaina Merin valmennuksessa Sievissä. Alkutunnista Salama oli taas vähän tättärää-tuulella ja keskittyminen sen mukaista. Liekö edellispäivän hiittailu kuitenkin jäänyt hieman päälle. ;) Tunnin aikana harjoteltiin takaosakäännöksiä ja temponlisäyksiä. Oikeastaan vasta loppuverkassa kuitenkin rupes tuntumaan, että hevonen rentoutui kunnolla ja oli kuulolla. Siinä se tuntuikin vallan mainiolta. Meri sanoikin, että voi, kun sen saisi kulkemaan ja keskittymään noin heti alkuverkasta lähtien, niin hevosta pääsis tunnin aikana työstämään aivan eri tavalla. Mutta kyllä Salamasta kunnon ratsunkin aika vähällä vaivalla saisi, se on kuitenkin luonnostaan niin herkkä ja taipuisa hevonen.

Eilen kävin Salamalla ratsastamassa reilun tunnin kävelylenkin upeassa auringonpaisteessa. Oli oikeasti kyllä tosi lämmin! Saatiin Jennasta ja Nellasta lenkkiseuraa, kun sattuivat lähtemään meidän kanssa samaan aikaan lenkille. Menikin lenkki sitten ihan huomaamatta, kun oli puhekaveriakin. Kiitos vain Jennalle seurasta! Salama on edelleen ihan poikkeuksellisen terävän ja energisen oloinen. Aamuisinkin sillä on nykyään niin kiire pihalle, että se on oikeesti vähän varottava versio tuolla innokkuusmäärällään. Huomenna suunnataan taas Kaustiselle hiittailemaan niin saa Salama taas vähän revitellä.

Aatun jalka alkaa hiljalleen parantua. Joka aamu se on ollut parempi, mutta edelleen jalan sisäsäärellä näkyy ja tuntuu pieni patti, joten ilmeisesti Aatu kuitenkin on lyönyt jalkaansa ja siitä seurauksena on tuo turvottelu. Impparin olis kuitenkin pitäny mennä penisilinillä jo tähän mennessä täysin ohitse. Oon kuitenkin "varmuuden vuoksi" piikittäny penisilinin aamuin illoin, ei siitä nyt tuossa vammassa ainakaan haittaa ole. Eiköhän jalka kuitenkin ajan kanssa tuosta parane, ettei ensi vuoden opetuslähtöhaaveita ole kuitenkaan ehkä ihan kokonaan vielä haudattu. ;)

9.4.2009

Hiitillä ja huililla

Hevoset siirtyivät eilen kesäkenkäaikakauteen ja tänään lähdettiin sitten Salaman kanssa testailemaan puolen vuoden hokkikengässä juoksemisen jälkeen, miten ravi rullaa kevyemmällä balanssilla. Suunnattiin Kaustiselle, kun mullakin oli vapaapäivä. Kotona ei ollakaan Ylivieskan startin jälkeen kuin kävelytetty (tai yritetty vain kävelyttää), kun tuo jalan hoidattaminen saatiin sopivasti tähän väliin. Salamalla ajettiin vain hiittisuoralla, radalla ei käyty ollenkaan. Kuusi 600 metrin vetoa oli ohjelmassa ja ne Salama juoksenteli hyvällä tyylillä ja vähän sen oloisena, että huhheijaa, kun vihdoin ja viimein pääsee kunnolla revittämään. Hevonen ravasi nyt ainakin täysin suorassa, eikä roikkunut kummallakaan ohjalla. Tyytyväisiä oltiin. Alkuviikosta uusi reissu ja sitten ilmottelemaan toivottavasti starttiin. Kotona Salama pääsi suihkuun ja jalkojen kylmäämisen jälkeen karsinaan onnellisena piehtaroimaan.


Aatukin todella oli tarkoitus ottaa jo tällä viikolla hiittireissulle mukaan, mutta joutuikin pakkolomalle. Aatun vasen etunen on turvotellu muutamana päivänä, ilmeisesti impparin kehittänyt itelleen. Tai sitten se on jotenkin venäyttäny jalkansa ojissa vieraillessaan... Jokatapauksessa Aatun ylitarkka omistaja on ollut jalan turvottelun takia hermoromahduksen partaalla. On kuulemma siinä ja siinä, ehtiikö varsa enää tämän takapakin jälkeen opetuslähtöön, joka on ajankohtanen ehkä reilun vuoden päästä... Hohhoijaa. Jokatapauksessa, kun Aatusta on kysymys, niin iskähän hommas sille jo tänään penisilinikuurin. Impparin pitäs ainakin mennä kuurilla ohi ja ehkä jalka jo vähän parempi tämän päivän pistosten jälkeen onkin. Vähällä oli, ettei Aatulle tilattu jo klinikkaaikaakin Tampereelta tai Laukaasta, kun iskähän oli varma, että koko kinttu on ihan hajalla. Ainut vaan, että ei Aatu ite oo vielä huomannu, että jalka vois olla kipeäkin. Samalla tavalla se karsinassa rymyää ja tarhassa juoksentelee kuin aikasemminkin. Mutta pitää turvotus jokatapauksessa saada pois ennenkuin ajamista vihtii uudelleen jatkaa. Tämän valmennus kun on siinä mallissa, että varsa joutas muutenkin pitää vähän hengähdystaukoa talven lenkkeilyn jäljiltä, joten pitäköön "kesälomansa" sitten nyt.


Tämänpäiväisen hiittailun jälkeen Salama pääseeekin palauttelemaan huomenna Merin kouluvalmennuksessa jumppaillen. Hyvää Pääsiäistä kaikille!

5.4.2009

Seonnut Salama ja Aivoton Aatu

Niin ne vain taas vapaapäivät hurahti ohi ja huomenna työelämä jälleen kutsuu. Hevoset on liikkuneet paljon, mutta aika rauhallisesti. Kelit alkaa olla jo mitä on, eli jos ei nyt ihan vielä niin ainakin aivan pian hevosten treenaaminen on kyllä melko taiteilua, kun tiet on joko kivikovia tai upottavia... Sen vuoksi ensi viikosta lähtien meidän hepat siirtyykin ravirataelämään, sillä kovemmat ajot on pakko käydä päästelemässä Kaustisella, Ylivieskassa tai kelien salliessa Lampin omalla harjoitusraviradalla. Aatu nyt ei varsinaisesti mitään hiitin ajamista tarvitse, mutta mukaan sekin otetaan viisastumaan ja samalla saa oripoitsukin käydä juoksemassa hyvällä pitävällä pohjalla.

Salama on ollut jalan piikityksen jälkeen melkonen dynamiitti. Tämä, joka normaalielämässä ei hätkähdä mistään eikä pelkää mitään, näkee nyt pikku-ukkoja jopa tarhassa - puhumattakoon noista meidän "kävely"lenkeistä. En tiedä, kuinka kauan Salaman pörhistely kestää, mutta nyt ainakin se vaikuttaa niin terveeltä, kun on koko ajan ihan lentoon lähdössä! Muutamana aamuna on tarhaan laittaessakin pitäny tehä sellasia hyppyjä, spurtteja ja loikkia, etten oikein oo vakuuttunu, mitä se kävelyn ajaminen sitten hyödyttää, kun tarhassa tahti on ihan toinen. ;) Mutta nautitaan nyt sen aikaa, kun tamma noin elämänilosena ja kivuttomana jaksaa olla! Eilen ja toissapäivänä Salama on tehny 1,5 tunnin kävelylenkit ajaen ja tänään kävin ratsastamassa reilun tunnin lenkin. Se tosiaan on ollu niin lennossa, varsinkin, kun Aatun kanssa ollaan yhtä aikaa lenkkeilty, etten muista ikinä vastaavanlaisella Salamalla ajaneeni...

Aatu taas on lenkkeilly välillä tietä ja välillä ojan pohjia pitkin. Hieman on varsalla nyt kevättä rinnassa ja metkut sen mukaset... Aina ei tahdo oikein ihmisillä vain huumori riittää, mutta Aatulla ainakin on hauskaa! Toissapäivänä Aatu kehitti itselleen postilaatikkofobian. Niitähän se ei ookaan taas nähny kuin jokaikisellä ajolenkillään, mutta väliäkös tuolla. Joka tapauksella tällä kertaa sen piti kytätä ja puhista jokaista viatonta postilaatikkoparkaa, joista yksi sitten oli niin vaarallisen näköinen, että Aatu pomppas pystyyn ja sukelsi vaihteeksi ojan pohjalle piiloon. Iskä, Aatu, kärryt ja valjaat pysyi kyllä kaikki ehjinä - tiedä sitten kuka tällä menolla ensimmäisenä loukkaa ihan oikeasti. Tästä ojanpohjanoteerauksesta sisuntuneena iskä viritteli Aatulleen tänään silmälaput takasin ja ainakin tänään koko 8km ajolenkki oli tehty tietä pitkin. ;) Olisihan tämä meidänkin elämä tavattoman tylsää ilman Aatua, jolla aina riittää uusia ideoita! :)

Kevät tekee tuloaan siihen malliin, että käytiin Saarisella kesäkenkäostoksilla. Ensi viikolla molemmat hevoset heittää hokit ja tilsakumit menemään ja siirtyvät kesäkenkäaikakauteen. Tervetuloa kevät!

1.4.2009

Aprillipäivä



Huhtikuu! Ihanaa! Kyllä tuo aika menee vain nopsasti, kohtahan on tätä kyytiä jo juhannus. Ja kuninkuusravit. ;) Tänään hevosia talliin viedessä kuulin, kuinka joutsenetkin jo huusi joelta. Aikasin nekin vain tulee tänne värjöttelemään, mutta onhan niiden saapuminen aina mukava kevään merkki.

Hevosille ei kuulu oikein mitään, sitä tavallista työn tekoa ja tarhassa oleskelua. Tänään kuvasin hetken hevosten auringonottamista. Aatu ei tietenkään voinu luopua pallostaan edes kuvauksen ajaksi, joten tässä todisteita, kuinka ylpeä pallonomistaja meidän pikkumies on... Salama taas olis poserannu vaikka kuinka kauan. Se vain kääntää päätään, että joko oot tältä sivulta ottanu kuvia, entäs tältä. Mikälie diiva luulee olevansa. Aatu on aika lailla jo kesäkarvassa, mutta Salamahan ei tahdo turkistaan luopua, ei sitten millään...


Salama kävi eilen Kauhavalla klinikalla hoidattamassa vasenta etupolveaan. Nyt täytyy muutama päivä ottaa rauhallisesti, mutta sitten saa alkaa taas ajelemaan. Minä oon tyytyväinen, että tuli nyt käytettyä tamma klinikalla, sillä jotenkin mun mielestä siitä näki heti tänään, kuinka parempi olo sillä oli. Ravissahan Salama ei kyllä liiemmin vaivojaan näytä, mutta just tuollanen toiselle ohjalle painaminen paljastaa tämän hevosen kohdalla aika hyvin, jos kaikki ei oo oikein kohdallaan. Nyt saa ite hyvillä mielin katella tulevia startteja parin viikon kuluttua, kun hevonen on ainakin hoidettu.