Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



13.4.2009

Pääsiäinen

Onpas ollut vaihtelevat kelit koko pääsiäisen ajan. Perjantaina satoi lunta, lauantaina oli muuten vain harmaata, sunnuntaina upea auringonpaiste ja tänään tulee sitten vettä. Ei ainakaan pääse kyllästymään.

Salaman kanssa oltiin perjantaina Merin valmennuksessa Sievissä. Alkutunnista Salama oli taas vähän tättärää-tuulella ja keskittyminen sen mukaista. Liekö edellispäivän hiittailu kuitenkin jäänyt hieman päälle. ;) Tunnin aikana harjoteltiin takaosakäännöksiä ja temponlisäyksiä. Oikeastaan vasta loppuverkassa kuitenkin rupes tuntumaan, että hevonen rentoutui kunnolla ja oli kuulolla. Siinä se tuntuikin vallan mainiolta. Meri sanoikin, että voi, kun sen saisi kulkemaan ja keskittymään noin heti alkuverkasta lähtien, niin hevosta pääsis tunnin aikana työstämään aivan eri tavalla. Mutta kyllä Salamasta kunnon ratsunkin aika vähällä vaivalla saisi, se on kuitenkin luonnostaan niin herkkä ja taipuisa hevonen.

Eilen kävin Salamalla ratsastamassa reilun tunnin kävelylenkin upeassa auringonpaisteessa. Oli oikeasti kyllä tosi lämmin! Saatiin Jennasta ja Nellasta lenkkiseuraa, kun sattuivat lähtemään meidän kanssa samaan aikaan lenkille. Menikin lenkki sitten ihan huomaamatta, kun oli puhekaveriakin. Kiitos vain Jennalle seurasta! Salama on edelleen ihan poikkeuksellisen terävän ja energisen oloinen. Aamuisinkin sillä on nykyään niin kiire pihalle, että se on oikeesti vähän varottava versio tuolla innokkuusmäärällään. Huomenna suunnataan taas Kaustiselle hiittailemaan niin saa Salama taas vähän revitellä.

Aatun jalka alkaa hiljalleen parantua. Joka aamu se on ollut parempi, mutta edelleen jalan sisäsäärellä näkyy ja tuntuu pieni patti, joten ilmeisesti Aatu kuitenkin on lyönyt jalkaansa ja siitä seurauksena on tuo turvottelu. Impparin olis kuitenkin pitäny mennä penisilinillä jo tähän mennessä täysin ohitse. Oon kuitenkin "varmuuden vuoksi" piikittäny penisilinin aamuin illoin, ei siitä nyt tuossa vammassa ainakaan haittaa ole. Eiköhän jalka kuitenkin ajan kanssa tuosta parane, ettei ensi vuoden opetuslähtöhaaveita ole kuitenkaan ehkä ihan kokonaan vielä haudattu. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti