Niin ne vain taas vapaapäivät hurahti ohi ja huomenna työelämä jälleen kutsuu. Hevoset on liikkuneet paljon, mutta aika rauhallisesti. Kelit alkaa olla jo mitä on, eli jos ei nyt ihan vielä niin ainakin aivan pian hevosten treenaaminen on kyllä melko taiteilua, kun tiet on joko kivikovia tai upottavia... Sen vuoksi ensi viikosta lähtien meidän hepat siirtyykin ravirataelämään, sillä kovemmat ajot on pakko käydä päästelemässä Kaustisella, Ylivieskassa tai kelien salliessa Lampin omalla harjoitusraviradalla. Aatu nyt ei varsinaisesti mitään hiitin ajamista tarvitse, mutta mukaan sekin otetaan viisastumaan ja samalla saa oripoitsukin käydä juoksemassa hyvällä pitävällä pohjalla.
Salama on ollut jalan piikityksen jälkeen melkonen dynamiitti. Tämä, joka normaalielämässä ei hätkähdä mistään eikä pelkää mitään, näkee nyt pikku-ukkoja jopa tarhassa - puhumattakoon noista meidän "kävely"lenkeistä. En tiedä, kuinka kauan Salaman pörhistely kestää, mutta nyt ainakin se vaikuttaa niin terveeltä, kun on koko ajan ihan lentoon lähdössä! Muutamana aamuna on tarhaan laittaessakin pitäny tehä sellasia hyppyjä, spurtteja ja loikkia, etten oikein oo vakuuttunu, mitä se kävelyn ajaminen sitten hyödyttää, kun tarhassa tahti on ihan toinen. ;) Mutta nautitaan nyt sen aikaa, kun tamma noin elämänilosena ja kivuttomana jaksaa olla! Eilen ja toissapäivänä Salama on tehny 1,5 tunnin kävelylenkit ajaen ja tänään kävin ratsastamassa reilun tunnin lenkin. Se tosiaan on ollu niin lennossa, varsinkin, kun Aatun kanssa ollaan yhtä aikaa lenkkeilty, etten muista ikinä vastaavanlaisella Salamalla ajaneeni...
Aatu taas on lenkkeilly välillä tietä ja välillä ojan pohjia pitkin. Hieman on varsalla nyt kevättä rinnassa ja metkut sen mukaset... Aina ei tahdo oikein ihmisillä vain huumori riittää, mutta Aatulla ainakin on hauskaa! Toissapäivänä Aatu kehitti itselleen postilaatikkofobian. Niitähän se ei ookaan taas nähny kuin jokaikisellä ajolenkillään, mutta väliäkös tuolla. Joka tapauksella tällä kertaa sen piti kytätä ja puhista jokaista viatonta postilaatikkoparkaa, joista yksi sitten oli niin vaarallisen näköinen, että Aatu pomppas pystyyn ja sukelsi vaihteeksi ojan pohjalle piiloon. Iskä, Aatu, kärryt ja valjaat pysyi kyllä kaikki ehjinä - tiedä sitten kuka tällä menolla ensimmäisenä loukkaa ihan oikeasti. Tästä ojanpohjanoteerauksesta sisuntuneena iskä viritteli Aatulleen tänään silmälaput takasin ja ainakin tänään koko 8km ajolenkki oli tehty tietä pitkin. ;) Olisihan tämä meidänkin elämä tavattoman tylsää ilman Aatua, jolla aina riittää uusia ideoita! :)
Kevät tekee tuloaan siihen malliin, että käytiin Saarisella kesäkenkäostoksilla. Ensi viikolla molemmat hevoset heittää hokit ja tilsakumit menemään ja siirtyvät kesäkenkäaikakauteen. Tervetuloa kevät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti