Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



22.1.2014

Talven tuntua!

Talvi ja talven kauneus
Tulihan se talvi sieltä vihdoin ja viimein. Lunta saisi olla paljon, paljon enemmänkin, mutta pakkaslukemat ovat kuitenkin kohdillaan. Vaikka hevosten kanssa lenkillä käydessä kyyti on näillä parinkymmenen asteen pakkasilla vähän kylmää, niin on ihanaa, että ikuisuuden kestäneen pimeyden jälkeen talvi näyttää ja tuntuu ihan oikealta talvelta. Hevoset ovat olleet reippaita, eikä yksikään suunniteltu treenilenkki ole jäänyt pakkasten takia tekemättä. Nyt ei kärsi alkaa nirsoilla, kun talvi viimeinkin saatiin.

Ja täytyy sanoa, että hevosten kanssa on tällä hetkellä äärettömän mukavaa käydä lenkillä. Luminen pakkasmetsä on niin äärettömän kaunis. Hevoset naamioituvat lenkin aikana valkoisiksi huuruhummiksi, mutta kovin iloisia hevosia on viime aikoina aisoissa ollut. Ohjissa on hyvä paine ja korvat iloisesti pystyssä. Nuo hetket on niin talvessa ja elämässä vain yksinkertaisesti niin parhaita.

Aurinkokin on viime päivinä näyttäytynyt jostakin kaukaa.
No joo, tosiasiassa raviurheilussa tarvitaan ja vaaditaan hevosilta paljon muutakin kuin korvat pystyyn ja paine ohjiin. Vielä hetki nautitaan kuitenkin siitä, että hevosia päästään kotona ajamaan, mutta kyllä se Kaustisen hiittirumbakin siintää jo edessä sikälimikäli hevosten kanssa haaveilee keväällä pääsevänsä starttiin saakka.

Salaman jalka on toistaiseksi kestänyt menossa mukana. Tuon kuukausien kävelykuurin aikana olin kai jo päättänyt astuttavani Salaman ensi kesänä. Mutta. Kun tammalla on nyt päässyt juosten ajamaan, ajatukset kääntyvät taas kerran. Tuntuu niin turhauttavan toivottomalta ajatella sitä työ- ja aikamäärää, mikä kuluu siihen mennessä, että varsa joskus tuntuisi ajaessa samalta kuin Salama. Jos se koskaan tuntuisi. Jos sitä varsaa koskaan edes tulisi.
En tiedä. Toivon, että jos Salaman jalka ei kestä kilpailemista, niin se hajoaisi uudestaan jo joskus alkukesällä, jolloin astutuspäätös olisi helppo tehdä. Tällä hetkellä sitä ei onneksi tarvitsekaan tietää. Aika näyttää. Mutta jos minä saisin päättää, niin mieluummin minä valmentaisin ravihevosta kuin siitostammaa. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Ja Salama on maailman viisain hevonen. Se kyllä kertoo itse, pystyykö tai haluaako se vielä jatkossa juosta kilpaa. Ainakin tällä hetkellä se vielä haluaa.

Talli ulkoa

Tallia sisältä

Salama lenkin jälkeen

Oriit ovat saaneet myös viime aikoina reippaasti liikettä. Samu on juossut 12-16 kilometrin lenkkejä joka toinen päivä ja Aatu vähän pitempiä ja reippaampia.

Viime aikoina ollaan normitreenien ohessa täytetty näin kamalan virallisia papereita ja käyty klinikalla jalkojen röntgenkuvissa. Huh. Aatun kanssa on päästy kokemaan paljon uusia ja ihmeellisiä elämyksiä. Kenties helmikuussa Kiuruvedellä järjestettävä orinäyttely on yksi elämys lisää.






9.1.2014

Kevään merkki

Eipä sillä, että sitä talveakaan olisi vielä ollut, mutta kenties se jää tänä vuonna kokonaan välistä, sillä varma kevään merkki on, että tallin käytävä näyttää oripoikien harjaamisen jälkeen tältä. :D


 
 
 
Toinen syypäistä puolestaan näyttää tältä:



Niin. Ja näissä mun postauksissa on nykyään ihan yhtä paljon asiaa
ja mielenkiintoa kuin nykyisissä Hevosurheiluissa... ;)

5.1.2014

Uuteen Vuoteen

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

On taas se aika vuodesta, kun joutuu vähän voivotella hevosten vanhenemista ja ajankulua... Enää ei ole meidänkään tallissa varsoja, ei edes välttämättä niin nuoriakaan hevosia; Salama kääntyi jo 9-vuotiaaksi, Aatu 7-vuotiaaksi ja Samu 4-vuotiaaksi. Hui. Onneksi suomenhevoset kuitenkin kehittyvät ja kovettuvat aika vanhoiksi. Mutta eihän siitä mihinkään pääse, että nyt aletaan liikkua jo sellaisilla ikävuosilla, että haaveet on haaveiltu ja hevosten olisi aika alkaa itse kehua itsensä. Sen, jos minkä, tässä lajissa on kuitenkin oppinut, että mitään tavoitteita hevosten kanssa on turha etukäteen suunnitella. Tottakai jotain päämääriä voi asettaa, mikä motivoi ennenkaikkea itseä hevosten treenaamisessa. Mutta raviurheilu on niin herkkä ja hieno laji, että suuria suunnittelemalla tulee yleensä koettua vain isoja pettymyksiä. Loppupelissä kaikki on hevosten terveydestä kiinni. Tässä vaiheessa vuotta voi vain toivoa, että hevoset pysyisivät ehjinä ja saisivat treenata ja kilpailla tulevan kauden terveinä. Se olisi kaikkein tärkeintä.

Keski-Pohjanmaallakin tuskaillaan lumettomuuden kanssa. Turhauttaa, kun hevosia ei ole päässyt tänä talvena vielä treenaamaan lainkaan niin kuin olisi haluttu. Loppuvuodesta meillä oli parhaillaan varmaan 20cm lunta - ja silloin oriit sairastivat. Nyt kun ne olisivat kunnossa, ei sitten ole kunnon talvisia olosuhteita treenaamiselle. Harmittaa, sillä varsinkin Samulle tämä talvi olisi ollut valmentamisen kannalta todella tärkeä. Toki hevosia on liikutettu usein, mutta ei valitettavasti niin pitkiä, kovia, reippaita tai rankkoja lenkkejä kuin olisi haluttu. Mutta nyt mennään näin. Jos se jotain lohduttaa, niin eipä niitä lumisia treeniolosuhteita ole tainnut olla tänä talvena monella muullakaan.

Alkuvuoden iloisin asia on se, että Salama sai viime vuoden toisiksi viimeisenä päivänä Tampereen klinikalta hölkkäluvan. Halleluja!!! Tuleva kevät toivottavasti näyttää kestääkö jalka vielä kilpailukäyttöä, mutta onpahan ollut luksusta päästä 4,5 kuukauden kävelyttämisen jälkeen ajamaan tammalla taas juoksua.

Juoksuluvan kunniaksi voisi tässä vaiheessa vaikka muistella menneitä. Youtubessa on video Piippolan harjoitusraveista syksyltä 2008, jossa ollaan Salaman kanssa mukana 3-vuotislähdössä. Jotenkin minulle tulee aina tätä videota katsellessa suuri kunnioitus omaa hevostani kohtaan. Salama oli tuolloin vasta 3-vuotias, mutta jo niin täydellisen toimiva ja rehellinen ravihevosenalku, jolla tällainen tonttukin pystyi kilvanajoa harjoittelemaan. Toisaalta videon katsominen hämmentää, kun tajuaa kuinka mahdottoman paljon varsan pitää ravihevosena kasvaa ja kehittyä. Esimerkiksi viime vuonna raviratoja kiersi onneksi vähän erilaisilla vauhdeilla ja "raivolla" varustettu Salama kuin tuolloin 5,5 vuotta sitten... On myös hauska, että lähdön voittaneen hevosen kanssa Salama on kilpaillut samoissa lähdöissä kaikki nämä vuodet. Viimeksi viime kesänä Kajaanin maililta tuloksena oli sama kaksari kuin tuolloin 3-vuotissyksynä Piippolan harkkareista.


En tiedä kuka videon on kuvannut, mutta kiitos hänelle. :)