Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



28.6.2013

Ykkönen ja kakkonen

Onpahan ollut kerrassaan upeita ravireissuja viime aikoina ja etenkin tällä viikolla! Hevoset ovat tällä hetkellä ihan loistokunnossa ja tulokset puhuu puolestaan. Ihan huippuhienoa!

Ensiksi oli Juhannus. Se piti sisällään hiittireissuja, uusia varustekokeiluja, tallin pesua, valjaiden rasvausta, Salaman ratsastelua, Aatun ajelua, juhannusravit Kalajoella ja Kauhavalla, totoamista, grilliherkkujen syömistä, jäätelöä, kavereita ja huilaamista.


Tallin Juhannus 2013


Salama ja keskikesän juhla

Sitten tuli maanantai. Arki joillakin, loma toisilla. :) Maanantai oli Aatun ravipäivä! Kaustisella ravattiin Pikkupelimanniajon karsinnat. Kaksi vuotta sitten Aatun kanssa saatiin lähteä odottavin ja niin jännittynein mielin kohti Kaustista ja ensimmäisiä ikäluokkakilpailujen karsintoja. Kotiin tultiin tuolloin karsintakolmosen , finaalipaikan ja uuden tähtijuoksijan kanssa. Nyt kaksi vuotta myöhemmin sama hevonen lähti kohti Kaustista, ehkä kuitenkin edes hitusen viisaampana ja vanhempana - valmiimpana ravihevosena.


Aatulla oli Kaustisella neljäs lähtö, tasoitusajo, numero kymmenen, yhdeltä pakilta vitospaikka, tai periaatteessa nelonen yhden hevosen poisjäännin myötä. Viikolla Aatu oli käytetty vielä kertaalleen hammaslääkärissä Jaanan luona Kaustisella. Suussa ei nyt enää todellakaan ole mitään sanottavaa, mutta silti sekin kitarauta tuntui olevan suuresti elämää häiritsevä asia. Perjantain hiitillä Aatulle kokeiltiin ensimmäistä kertaa kanadansekkiä ja tällöin hevosen hiittikäyttäytymiseen oltiin niin tyytyväisiä, että sama varustus viriteltiin päähän Kaustisen starttiinkin. Ravipaikalla Aatu oli todella, todella rauhallinen. Toki Nikulan kuviot on sille tullut jo tutuksi, mutta silti hevosen ylirauhallinen olemus alkoi varikolla jo melkein huolestuttaa. Eihän tämäkään nyt voinut olla normaalia? Jossakin oli varmasti jotain vikaa, mutta missä?


Aatu ja jotain uutta... kanadalaista. ;)

Lämmityksessä hevonen näytti ja kuulemma tuntui ihan normaalilta. Kaikki siis tähän saakka hyvin. Kai. Tuli lähdön neljä vuoro. Ensimmäisellä lähtöyrityksellä päästiin matkaan, toiset kovempaa, Aatu hiljempaa. Aika onnettomalta se kyllä tuntuu, että hevonen antaa lähtökiihdytyksessä aina toiset kaksikymmentä metriä tasoitusta kavereille. Lähtönopeus ei todellakaan ole tämän hevosen valtti, ei oikein autolähdöissä, mutta ei varsinkaan voltista. Mutta nykyään sitä osaa ja täytyy olla onnellinen vain siitä, että Aatu ylipäätänsä lähtee ravia. Ensimmäisen kierroksen taktiikka oli nytkin silti vain ottaa muita kiinni. Juoksupaikka oli periaatteessa kai neljäs pari ulkona, mutta porukka oli venynyt niin pitkäksi letkaksi, että kärki oli paljon kauampana kuin miltä se juoksupaikan perusteella kuulostaa. Kärki veti reipasta, sillä ensimmäisen kierroksen väliaika oli 26,0! Tuossa vaiheessa Aatukin oli liittynyt pääjoukkoon ja suuntasi samassa kolmannen radan letkaan kolmanneksi.Viimeisellä takasuoralla näytti jo, että kärkikolmikko oli liian karussa. Takasuoralla oli myös jokin tilanteen poikanen, jonka seurauksena Aatun oma keskittyminen herpaantui sen verran, että se otti muutaman laukka-askeleenkin. Tästä sisuuntuneena ori sai sitten raville selvittyään loikkarin silmään ja eteni viimeisen kurvin ihan heilahtamalla saavuttaen kärkihevoset. Kolmatta rataa pitkin Aatu pisteli kierroksen kirinsä vahvasti loppuun saakka ja saavutti kalkkiviivoilla viimeisenkin kilpakummaninsa.

Siis naureskeleeko tuo kuski kärryillä kesken kiivaimman kilvanajon?
 
Ohi on!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :D
Hevonen teki kovan juoksun, mistä osoituksena volttiennätys parani lähes kaksi sekuntia komeille sekuntiluvuille 25,2ke!!!! Upea, upea Aatu! Kuskin mukaan Aatu pelitti uuden sekkinsä kanssa ainakin tällä erää oikein hyvin, oli suora ja jopa hieman enemmän tai paremmin ajettavissakin kuin yleensä. Ihan huippuhienoa, jos varusteetkin alkaa pikkuhiljaa löytyä kohdilleen niin, että Aatulla ihan oikeasti pystyisi ruveta päästämään niitä kyytejä, mitä sen sisältä löytyy.

Tämä on mun mielestä hieno kuva! Voittajat!

Aatua oli tullut Kaustisella taas niin kovin moni tuttu katsomaan ja kannustamaan. Merja ja Tuuli napsivat kuvia minkä kerkesivät ja ne jos mitkä ovat parhaita muistoja loistavasta ravipäivästä. Seuraavassa siis vähän Kaustisen kuvakollaasia, koittakaa kestää. ;)


Kiitos Tuulille taas upeista ravikuvista!

Aatu pruuvaa
 
Raviurheilun parhaita hetkiä!

 
Herra Äx.... ja olisko tässä sitten jotain ruotsalaista? ;)



Radan varressa jännitys on... no ihan hirveää!!


Niinpä niin. Annapa Merjalle hetkeksi kamera  ja
kuvia purkaessa voit sitten löytää ihan mitä tahansa! :D


Aatu startin aikana. Kuvassa kolmantena, mutta kärkihevosia ei edes näy.
Viimeiselle takasuoralle. Aatu puree hammasta ja kuski istuu piiska taaksepäin...


Varikolla


No ketä siellä nyt niitä Aatun faneja oli, no ainaski Jenna, Raimo, Persson... Ihan Ruotsia myöten kuiteski. ;D

Ai että!

Huh, huh, sano Aatu kun startista tuli.

Eikä tässä vielä kaikki! Sillä maanantain ravipäivän jälkeen tuli tiistai. Ja sehän tarkoitti ravipäivää! :D Oli Salaman vuoro. Ja minnekäs muualle me lähdettäis kuin Kajaaniin! Ihan oikeasti ihmiset, jos teillä on ravihevonen, niin käykää sen kanssa ihan kokemuksen vuoksi Kajaanissa. Ja te, joilla ei ole ravihevosta, niin ottakaa ja lähtekää käymään katsomassa Kajaanin raveja! Se on vain niin upea paikka. Ihan paras. Meidän hevosetkin tykkää kaiketi Kajaanin radasta ihan yhtä paljon kuin taustajoukotkin, sillä tähän saakka ne on aina pärjänneet siellä punaisen hiekan radalla. Eikä Salama pettänyt nytkään.

Kajaanissa oli helle. Ihan hullun, hiostavan kuuma. Hiki valui jo hevosta aisottaessa enkä tiedä, miten hevoset voivat tuollaisessa kuumuudessa ylipäätänsä juosta kilpaa... Trooppisen ilmaston takia Salama lämmitettiin vähän normaalia aikataulua aikaisemmin. Salama kulki lämmityksessä oikein terävännäköisenä. Raviltaanhan se ei mikään sulavaliikkeisin ole koskaan ollut, mutta kovin pirtsakkaana tamma kuitenkin rataa ympäri porhalsi. Vellu vahvisti lämmityksen jälkeen meidän ajatukset; Kaikki kengät pois. Salamalla oli mailin matka, rata viisi auton takaa. Maili ei ole tasaiselle hevoselle todellakaan se paras matka, kun nopeus ei ole se Salaman vahvin puoli. Kengittä vauhtia on kuitenkin tähän saakka tullut aina selkeästi lisää ja nyt oli Kajaanissa loistomahdollisuudet kokeilla ajaa tälle kesälle ensimmäistä kertaa ilman kenkiä. Varikolla siis puuhasteltiin ennen lähtöä kenkien poisoton ja hevosen pesemisen kanssa, että saatiin Salamalle edes hieman vilpoisammat olosuhteet.

Jo pruuvissa Salaman ravi näytti minun mielestäni aavistuksen sulavammalta ilman kenkiä päästellessä. Vuoroon tuli lähtö kuusi. Salama ei lähtenyt vitoskaistalta auton takaa mitenkään erikoisen hyvin ja jäi heti kättelyssä kauas kärjestä. Juoksupaikka neljäs pari ulkona. Mailin matkalla. Jos totta puhutaan, niin eihän kukaan uskonut tuossa vaiheessa enää Salaman mahdollisuuksiin, en minä ainakaan. Taftin Tyttö veti keulassa urku auki; ensimmäinen puolikas 23,5, koko kierros 24,0. Vellu käänteli Salaman kolmannen radalle johon se sai vetoapua kiriinsä. Maalisuoran alussa pakka yhtäkkiä kääntyi. Keulahevonen väsähti ja takaa hyökkäsivät uudet voimat. Tähden Leevi kiri kaikista parhaiten loppua, mutta myös Salaman kiri kantoi maaliin saakka kakkossijalle asti! Huh huh. Viimeinen puolikas oli enää 30-vauhtinen, mutta kyllä silti tuntui, että ilman kenkiähän Salama lähtisi melkein vaikka lentoon. Aika sivusi Salaman viime kesänä Mikkelissä juoksemaa ennätystä 26,7aly, joten kummallisen kovassa kunnossa tammakin kyllä on! Ja se juoksupää. Ja yritys. Ja se, kuinka tuo hevonen laittaa itsestään ihan kaiken peliin, on jotenkin niin hämmentävää. Ei hevosella vain voi parempi luonne olla.


Salaman kanssa Kajaanissa - eikä omistaja voisi onnellisempi olla.


Reipas hevosenhoitaja työssään...

Kajaanissa Salamaa kävelytellessäni, pestessäni ja kuljetuskuntoon puunatessa, tuli jotenkin sellainen olo, että kesälomalta on saanut kaiken irti. Hevoset ovat kulkeneet niin hienosti, että loman aikana on saanut tehdä pelkästään mahtavia ravireissuja. Näiden hetkien voimalla sitä jaksaa taas ihan vaikka ja mitä - ehkäpä jopa aloittaa työt viikon päästä. ;)


Salama Kajaanin ilta-auringossa, kotiinlähdössä

20.6.2013

Sukujuhlaa

Lomapäivät vilistävät ohi ja juhannuskin on ihan ovella. Hevoset ovat hoitaneet lomapäivien ohjelman järjestämisen ihan kiitettävästi eikä edelleenkään niitä kuulusia vapaa-ajan ongelmia ole ilmentynyt. ;)

Kesä ja kesäravit!
Viime sunnuntaina käytiin Salaman kanssa katsastamassa uusi ravirataelämys Härmän kesäraveissa ja saatiinkin heti kerralla hienoja kokemuksia! Kesäravit ovat ihan huippumukavia tapahtumia ja Salaman kanssa niissä on huoletonta kierrellä, kun tamman voi ongelmitta aisottaa kopin perässä eikä sen elämää muutenkaan hetkauta joskus niin ahtaat tilat ja tilanteet, mitä näissä pikkuratojen varikoilla joskus tuppaa olemaan. Härmän rata oli kesäradaksi oikein hyvä. Kapeahan se oli ja kurvit melkoisen tiukat, mutta pinnaltaan se oli loistava juosta! Lämmityksessä ei ollut mitään mullistavaa; Salama kiersi väärinpäin hiljaa rataa kolme kierrosta rataa ympäri ja kuski toi hevosen "kaikki ok" -kommentein radalta pois. Salamalla oli paalun voltista seiskapaikka. Viimeisestä juoksuradan paikasta on kyllä jo aikaa ja pruuvissa Vellu pyörittelikin Salamaa pariin otteeseen juoksuradan suuntaisesti lähdölle.  Kapealla radalla juoksuradalta ei välttämättä ole helppo kääntyä, mutta jalkojen osuessa lankulla oikein kohdalleen siitä saa paremman vauhdin päälle nopeammin kuin etuvoltista. Harjoitukset menivät perille, sillä kun aja-komento startissa kajahti, ei Salama erehtynyt vaan sai oikein hyvän lähdön ja kiskaisi ulkoradalta heti keulahevosen rinnalle. Siitä Vellu pujotti Salaman hetkeksi johtavan taakse, mutta nosti tamman noin 600 metrin juoksun jälkeen takaisin toisen radan letkan vetäjäksi. Salaman perässä kyttäsi sen oma isoveli Samurai Rok, joka sitten viimeisellä puolikkaalla kiitti siskoa tylysti vetoavusta ja kiri voittoon. Salama teki kuitenkin jälleen oikein hyvän juoksun ja oli loppuun saakka todella urhea. Se pani isoveljelleenkin loppuun saakka kampohin sen minkä kykeni, mutta vanha viisaus piti kuitenkin lopulta paikkansa ja ori tuli tammasta ohitse. Salama oli hyvä kakkonen ja kruunasi Rok-tallin kasvattien komean kaksoisvoiton. On aikamoisen harvinaista, että täyssisarukset edes juoksevat samassa lähdössä, saati sitten että ne nappaavat kaksoisvoiton. Salaman ajaksi tuli 28,5ke, mikä jäi siis vain kymmennyksen tamman volttiennätyksestä.

Härmän ravitunnelmia

Härmässä juhlivat siis Rokki-hevoset, mutta viime aikoina on saatu ihailla myös Samun ja Aatun sisarusten upeaa ravimenestystä. Samun emän Samarinin varsat ovat olleet viime viikkoina ihan liekeissä. Viimeisen 1,5 viikon aikana Samarinin kolme jälkeläistä on kääntynyt voittajaesittelyyn, kun R.R. Hovi voitti Riihimäellä, R.R. Erotar Lahdessa ja R.R. Ruskariina Forssassa. Kyllä kelpaa seurata tällaisten hevosten menestyskulkua ja samalla iloita siitä, että tallista löytyy saman sisarusparven jäsen.
Aatun emän Ponnen-Leikin paras jälkeläinen Ponnen Onni debytoi viime lauantaina Kouvalassa avoimella tasolla. Tuon ylemmäs ei enää suomenhevosella voi päästä. Kouvolan juoksu osoitti, että Ponnen Onni kuuluu ehdottomasti juuri tuonne, maan tämän hetken parhaiden suomenhevostesravureiden joukkoon. Me niin odotamme, että pääsemme kannustamaan Onni-veljeä vielä joskus kuninkuustaistossakin! Myös saman suvun uutta verta on nähty radoilla, kun 4-vuotias Ponnen Sisu läpäisi pari viikkoa sitten Vermossa koelähdön.

Arjen onnea on istua takapihan portailla ja katsella hevosia...

Juhannus ei tuo tallielämään mitään muutoksia. Juhannusaattona on Salaman ja Aatun hiittipäivä, mikä tarkoittaa tällä kertaa myös viimeistelyjä ensi viikon startteihin. Eli kun juhannuksena ei meidän tallin hevosilla ajeta kilpaa, niin ajetaan sitten heti juhannuksen jälkeen. Maanantaina Aatu juoksee Kaustisella ja tiistaina Salama Kajaanissa. Aatulla on jälleen kerran epäsopiva sarja, kun se joutuu 130 euron takia takamatkalle. Mutta kotiradalla kannattaa koittaa ajaa ei niin sopiviakin sarjoja, kun kerta lähellä päästään starttaamaan. Aatulla on Kaustisella neljäs lähtö, numero kymmenen, yhden takamatkan vitospaikka, mikä ei varsinkaan tuon hevosen kohdalla kovin suuria hurraa-huutoja etukäteen aiheuta. Mutta JOS hevonen selvittää startin ravilla ja JOS se ravaa koko matkan, niin sitten saavat toki muutkin pistää kaviota toisen eteen. Viime starttien vinous kylläkin entisestään lisää JOS-sanojen painotusta, vaikka hevosta onkin tässä välissä hoidettu.
Salamalla puolestaan on Kajaanissa kuudes lähtö, mailin ryhmä ja numero viisi. Tamma on tehnyt viime aikoina sitkeitä juoksuja ja on osoittanut olevansa ihan ennätyskunnossa - ainakin volttilähetystavoilla. Nähtäväksi jää mihin saakka tamman nopeus sitten Kajaanin mailin pyrähdyssä riittää, mutta käydäänpä ainakin kokeilemassa.


Rentouttavaa Juhannusta kaikille!

13.6.2013

Kesälomalla!

Aatun Mikkelin tunnelmia

KESÄLOMA - mikä ihana nautinto! :D Kovin kovin odotettu kuukauden paussi sairaalamaailmasta tarkoittaa aikaa, jolloin saa tehdä sitä, mistä eniten tykkää. Eli hevoshommia. ;) Toivottavasti loman aikana ehtisi näkemään myös kavereita sekä vähän tuunaamaan omaakin pihaa. No, siinä kai sitä jo olisikin suunnitelmia...

Loma aloitettiin kuitenkin hevos- ja vieläpä klinikkapainotteisesti maanantaina, kun Aatun kanssa vierailtiin Tampereen klinikalla. Tätä tarinaa ennen kuitenkin tarvinnee antaa starttiselostus viime lauantailta Aatun startista.

Ylivieska. Melkein kuin kotona siis pääsi ajamaan tällä kertaa kilpaa. Aatulla enintään 30 000€ tienanneiden täyden matkan ryhmä. Ravien viimeinen lähtö. Numero kaksi. Pelisuosikki. Aatu oli ravipaikalla hyvin rauhallinen. Ylivieska oli nyt neljäs startti Aatulle kuukauden sisään, eli tahti on ollut viime aikoina melko tiivis, mutta näin lähellä oleva startti haluttiin kuitenkin ajaa. Jo lämmityksessä Aatu oli kuskin mukaan kovin vasenohjainen eikä siksi niin hyvänoloinen, vaikka minun mielestäni se näytti radalla ihan "normaalilta" Aatulta. Jotenkin ilmassa oli epäonnistumisen tuntu jo ennenkuin lähtö edes oli lähtenyt. Viikkoa aikaisemmin Mikkelissä oli saavutettu "kaikki" mahdollinen ja nyt oltiin liikkeellä vähän liikaakin "millään ei ole mitään väliä" -meiningillä. Tuntui, että ajatus oli vain, että kunhan nyt ajellaan ja kokeillaan ja toivotaan. Lähtökiihdytys oli jotenkin taas kovin epätasainen. Aatu ei tainnut koskaan edes kunnolla keretä lähtöauton siivekkeisiin kiinni ennenkuin auto karkasi edestä pois. No, jättäytymisestä tuli sakot ja ne taisi tällä kertaa tulla ihan aiheestakin. Onnettomasta lähtökiihdytyksestä huolimatta Aatu sai loistopaikan toisesta parissa ulkona. Ensimmäinen kierros saatiin mennä aika verkkaista vauhtia näille hevosille, mutta kilometrin täyttyessä kolmas ratakin alkoi ruuhkautua ja Aatu oli pakotettu lähtemään toisesta parista ulkoa myös reissuun. Hevonen eteni tasaisesti kolmatta pitkin kärkiparia kirittämään. Vaikka Aatu näyttikin jo tuossa vaiheessa aika vinolta, ravasi se hyvin ja vielä 400 metriä ennen maalia luulin sen voittavan koko lähdön. No, näin sitä on ennenkin luultu, että pitäisi kai jo ottaa opiksi. ;) Loppusuoralla Aatu kiri hyvin voittokamppailuun mukaan, kunnes se sata metriä ennen maalilinjaa laukkasi kakkossijalta. Tauluun saatiin tuomio HLO 5 27,0ake. Kuski sanoi Aatun menneen loppusuoralla yksinkertaisesti vain niin toisohjaiseksi että laukkasi lopulta vinouteensa. Osaahan tämä hevonen toki loikkia loppusuoralla muutenkin, mutta kyllä tuo vasenohjaisuus oli Ylivieskassa epäonnistumisen oleellisin syy.  Jos jotakin positiivista pitää näin jälkikäteen startista koittaa sanoa, niin sanotaan nyt sitten vaikka niin, että hevosen hienosta kunnosta kertoo kyllä, että se pystyi Ylivieskassa osallistumaan ihan voittokamppailuun saakka, vaikkei missään nimessä priima ollutkaan. Aatu on vain niin kovapäinen että kantaa vaivansa kyllä melkoisen pitkälle vain omalla luonteen lujuudellaan ja taistelutahdollaan.

Ylivieskan startin jälkeen oli entistä helpottavampaa tietää, että Aatu pääsisi heti maanantaina Tampereelle Kimmon syyniin. Maananatai siis otettiin vaihteeeksi auton kyytiä ja käytiin Teivossa. Aatu on Kimmolle jo monelta vuodelta tuttu hevonen ja viime kevään jalanvetämisepisodia seuranneiden klinikkareissujen jälkeen Aatun taitaa muistaa jo melkein koko klinikan väki. On jotenkin niin helppoa tämä asioiminen nykyään niin Tampereen kuin Kaustisen klinikoilla, kun sekä ihmiset että hevoset ovat kumminkin puolin tuttuja.

Samu

Kimmo sanoi heti aluksi, että 85% todennäköisyydellä Aatulla on vasemman etusen alanivelissä sanomista kerta se menee vasenohjaiseksi kilpailuvauhdissa, mutta ei ravaa huonosti tai puske voimakkaasti oikealle. Taivutuskokeiden perusteella juuri vasemman etusen alanivelissä oli eniten taivutusarkuutta, mutta taivutuksen jälkeenkin ori juoksi narusta juoksuttaessa silti hyvin. Vasen etunen puudutettiin vuohisesta alaspäin, jolloin taivutusarkuuskin väheni huomattavasti. Loppujen lopuksi taivutusreaktioiden perusteella Aatulta piikitettiin vasen etuvuohinen- ja kavionivel, molemmat etupolvet, oikea takakinner sekä molempien takapolvien nivelsiteet. Myös suussa oli reilusti piikkejä, mikä tahtoo olla Aatun suuhun olla aika tyyppiongelma säännöllisestä hammashoidosta huolimatta. Taas kerran sai lähteä hyvillä mielin monen tunnin tutkimisen jälkeen Teivosta kotimatkalle, kun tiesi, että hevonen on tarkistettu ja hoidettu läpi. Treenissä ja kilpailuttamisessa saa toki palata normaalirytmiin pian, mutta odotettuihin juhannusraveihin ei nyt doping-varoaikojen takia Aatun kanssa päästä. Mutta onhan hevonen toki kovastikin jo muutaman viikon hengähdystaukonsa ansainnut.

Starttirintamalla liikahtaa seuraavan kerran sitten Salama. Tamman kanssa olisi meininki suunnata sunnuntaina Härmään raveihin. Koskaan aikaisemmin en olekaan Härmän raveissa käynyt, mutta nyt toivottavasti päästään Salaman kanssa kokemaan tämänkin kesäraviradan tunnelma. Salamalla on neljäs lähtö, tasoitusajo, paalulta numero seitsemän eli juoksuradan paikka. Vastustakin kyllä on, vaikka miten kesäraviradalla ollaankin. Toivotaan, että Salama on yhtä urhea kuin Kajaanissa tai Vaasassa, niin kyllä se johonkin asti roikkuisi muiden mukana.

Samun elämään ei kuulu mitään kovin mullistavaa. Hiiteillä se on käynyt totuttuun tapaan Kaustisella kahdesti viikossa ja välipäivinä sitten tarhaillut, pelannut omia pallopelejään tai leikkinyt minun ratsuprojektiani. Siinäpä sitä yhdelle kolmevuotiaalle jo onkin "kesälomatekemistä". ;)


Aatun ajatusmaailman ymmärtämisyrityksiä... ;)

4.6.2013

VALIOJUOKSIJA!!!!

Meidän raviurheiluharrastuksen suurin saavutus koettiin sunnuntaina Mikkelissä. Aatu 24,1ake!

Ilmeisesti raviurheilussa ei koskaan voi saavuttaa "kaikkea". Uskomattomia ravipäiviä voikin seurata toisia samanlaisia, hienoja juoksuja voikin tapahtua peräperään, käsittämättömiä saavutuksia saattaakin seurata jotain vieläkin uskomattomampaa. Ikimuistoisia hetkiä voikin kokea useita - ja viikon aikana vaikka kuinka monta kertaa. Sellaista on raviurheilu silloin, kun se tarjoilee kaikkein parastaan.

Viikko sitten sunnuntaina koettiin Kaustisen raveissa Samun ja Aatun toimesta siis jotain hyvin epätodellista. Se oli päivä, jolloin yksinkertaisesti kaikki meni nappiin, jolloin kaikki onnistui. Se oli meidän oriiden päivä. Alusta loppuun.

Salama lähdössä Kajaaniin. Oriitkin olis valmiita lähtemään mukaan...

Sitten tuli tiistai ja oli Salaman vuoro lähteä reissuun. Ei ole kesää ilman Kajaanin raveja. Sinne on vain päästävä. Joten Salaman kanssa Kajaanin kauneutta lähdettiin ihastelemaan. Meillä on Kajaanin raveista vain hyviä muistoja ja niitä tietenkin lähdettiin toiveikkain mielin taas tavoittelemaan. Salama oli treenannut jo pitemmän aikaa hyvin ja tuntunut kummallisen terveeltä, mutta suuri kysymysmerkki tamma silti oli, sillä sitten viime elokuun tamman juoksuissa on nähty vain silloin tällöin häivähdyksiä "oikeasta" Salamasta. Starteissa se ei ole oikein suorittanut odottamallani tasolla ja esitykset ovat olleet enemmän ja vähemmän tasapaksuja. Nyt starttitaukoa oli taas takana melkein kolme kuukautta eikä ollut oikein pisteitäkään, millä ylipäätänsä päästä starttiin.
Raveihin lähdössä - pitää haukata viimeiset eväät mukaan.
Jonna; tässä ne kuljetussuojat nyt on. :D

Kajaanin upea ravirata.

Kajaanissa tippui kuitenkin suuri kivi sydämeltä. Salama oli tullut takaisin. Sitkeä, iloinen, periksiantamaton, rehti, loppuun saakka kuolainta purren taisteleva Salama oli palannut takaisin jostain hukkapiilosta. Jo lämmityksessä tamma kulki harvinaisen pörhäkkäänä eikä kuskilta tullut moitteita. Salamalla oli pitkästä aikaa volttilähtö, paalulta numero kaksi. Salama on voltista suhteessa parempi lähtemään kuin auton takaa. Kakkosradalta se ampaisi nytkin terävästi matkaan ja oli jopa niin yli-innokkaana, ettei laukkakaan kovin kaukana näyttänyt olevan. Salama selvitti kuitenkin nopeasti askeleensa ja Vellu tiputti tamman loistaviin kyttäysasemiin johtoon kiihdyttäneen hevosen taakse. Siinä oli makoisat asetelmat tarkkailla tilannetta ja antaa tammalle säästöjuoksu tauon jälkeen. Matkavauhti oli suhteellisen reipasta ja kärkinelikko juoksi peräkkäin koko matkan parikymmentä metriä jälkijoukkoa edellä. Maaliin oli matkaa 700 metriä, kun kyttäilyt oli kyttäilty ja alettiin ajamaan kilpaa. Vellu käänsi Salaman johtavan rinnalle ja siitä hiillostamaan kärkihevosta. Lähdön suosikki Sohvin Valle kiri samaan rintamaan kolmatta rataa pitkin. Maalisuora oli kolmen hevosen tasainen kamppailu. Kukaan ei antanut periksi ja maalissa oli todella tasaista. Sohvin Valle vei päänmitalla voiton ja Salama turvanmitalla kakkossijan. Tamma teki hienon juoksun ja minä olin siihen enemmän kuin todella tyytyväinen. Iskän sanat "Salama latoi Kajaanissa taas kuin ennen vanhaa" pitää ehdottomasti paikkansa. Nyt oli tamman juoksemisessa taas sitä oikeaa tekemisen meininkiä. Salama sivusi Kajaanissa volttiennätystään painellen tuloksen 28,4ke ja paljon minua ilahdutti myös viimeisen kierroksen kellotus; 26,0.

Salama Kajaanissa
 

Arvoitus: Mitkä on Salaman kilpailuvärit? :D

Salama kerkesi hengähtää muutaman päivän ennenkuin pukkasi uutta ravireissua eli launtai-illaksi suunnattiin Vaasaan. Kaustiselta otettiin matkaseuraksi Lola-Mi kyytiin. Varmaan kaksi viikkoa kestäneeseen aurinkokauteen oli ennustettu tulevan juuri lauantai-iltana muutos ja Vaasassa piti tulla kaatamalla vettä. Matkalla sitä tulikin, mutta ravien aikana vettä saatiin vain pieni kuuro, joka ei kyllä edes ehtinyt ruveta haittaamaan ketään. Salama joutui odottamaan vuoroaan kopissa aika kauan, koska sillä oli vasta kymmenes lähtö. Viime aikoina paljon oriiden kanssa matkustellessa on oppinut arvostamaan ainakin yhtä asiaa: Kuinka helppoa, rentouttavaa ja mukavaa on olla raveissa Salaman kanssa, kun tietää koko ajan, että hevonen toimii kuin ajatus. Vellu vaikutti olevan Salaman lämmitykseen suht tyytyväinen ja hetken aikaa sitten arvottiin, otetaanko kengät starttiin pois vaiko eikö. Lopulta lähtörata ratkaisi; huonolta 11 paikalta ajettaisiin kengät jaloissa. Juostava matka oli ensi kertaa Salaman uran aikana 2600 metriä. Juuri ennen starttia iski epäilys takaraivoon, että mitäpä jos Salama ei jaksakaan... Mitä lähemmäs startti tuli, sitä varmempi aloin asiasta olla, että eihän Salama voi mitenkään jaksaa! ;) Lähtökiihdytys oli jotenkin sekavahko laukkaavien hevosten takia ja Salamalla kävi loistotuurit sen päästyä takarivistä jo kiihdytyksessä hyvin porukan läpi. Aluksi muutama sata metriä kuolemanpaikalla ennenkuin hevonen kiersi kolmatta rataa edelle ja Salaman juoksupaikaksi muodostui toinen pari ulkona. Loppupelissä 2600 metriä on kyllä pitkä matka. Pudotuspeli alkoi jo puolimatkassa eikä Salama onneksi ollut ensimmäisten väsyvien hevosten joukossa. Kierros jäljellä Salama nousi kolmanneksi, mutta jo siinä vaiheessa näytti, ettei se saavuta kärkiparia. Minusta Salama hieman puutui päätössatasilla, mutta urhollisesti se kuitenkin taisteli itsensä neljänneksi. Ajaksi tuli 29,7akp ja hevoseen oltiin kovin kovin tyytyväisiä.

Salkkari
Vaasasta oltiin kotona vähän ennen yhtä yöllä. Oma aikansa kesti toki yöllä sitten hoitaa Salama ravireissun jälkeen "yökuntoon", siivota kuljetuskoppi, purkaa Salaman mukana olleet kamppeet ja pakata puolestaan kaikki Aatun starttikamat valmiiksi. Silti tämä yö oli aika ruhtinaallinen, kun ehti nukkua peräti neljä tuntia.  Aamulla siis valkeni uusi ravipäivä. Oli Aatun vuoro ja Mikkelin suunta, kun vähän ennen kahdeksaa lastattiin ori kyytiin. Mikkeliin pääsemiseksi saa jonkin aikaa ottaa auton kyytiä, sillä meiltä on sinne matkaa 350km. Perillä oltiin yhden pysähdyksen taktiikalla yhden aikaan eli juuri suunnitellusti, kun Aatulla oli jo toinen lähtö. Mikkelissä oli lämmin ja auton mittari näyttikin ihan kesäisiä lukuja +28. Tarkeni. Olosuhteet olivat parhaat mahdolliset. Oli lämmin, rata huippukunnossa ja yksinkertaisesti sanalla sanottuna: lentokeli. Aatu on hyvä reissaaja eikä sen kanssa tarvitse stressata esimerkiksi juomisen suhteen yhtikäs mitään. Se juo kyllä hyvin ennen ja jälkeen startin, mitä Mikkelin helteessä osasi sunnuntaina kyllä kovastikin arvostaa. Aatu oli muutoinkin rauhallinen ja jotenkin hirveän hyväntuulinen.


Aatu Mikkelissä


Lämmityksessä ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Aatu kiersi hiljakseen Mikkelin pyöreää vauhtibaanaa neljä kierrosta ympäri ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Tuli lähdön kaksi aika. Aatu marssi esittelyyn numero viisi selässään. Autolähtöharjoituskin olisi ollut mahdollista ottaa, mutta ei Vellu siihen mennyt mukaan. Pruuvissa Aatu pinkoi komeannäköisesti eikä kehittänyt tällä kertaa ennen lähtöä minkäänlaisia ylimääräisiä voltteja tai muita aatumaisia kuvioita. Lähtöauto lähti liikkeelle. Olin ihan satavarma, että Aatu laukkaisi lähtöön, sillä lähtöpaikka oli muiden hevosten keskellä ja jokainen yrittäisi aukaista kovaa. Mutta mitä ihmettä. Moni hevonen laukkasi kyllä kiihdytykseen, mutta Aatu lähtikin ravia - ja kovaa. Se ampaisi auton takaa niin, että kerrankin se oli jo ensimmäiseen kurviin mentäessä loistoasemissa, toisena, toisen radan jonon veturina. Suosikki Aatteli veti kärjessä ja Piispalan Santeri laski sen perään. Kun Aatun juoksupaikaksi muodostui paikka johtavan rinnalla, tiesi jo periaatteessa, että nyt on kyllä muillakin oikeasti tekemistä, sillä tällä kertaa kuolemanpaikkahevoselta ei voimat loppuisi. Avauspuolikas 22,5 - mukana myös Aatu, joka ei ole tähän mennessä päässyt lähtemään varmaan neljääkymmentä kovempaa... Kierros 25,5. Ja siitä se sitten alkoi, armoton prässi. Aatu hiillosti johtohevosen puuduksiin jo viimeisellä takasuoralla ja paukautti kolmannen puolikkaan väliajaksi 23,0 siirtyen samassa keulaan. Rinnalle tuli Piispalan Santeri. Alkoi viimeiset 600 metriä. Ja sitten mentiin. Aatu ja Piispalan Santeri latoivat rintarinnan viimeisen puolikkaan ihan miljoonaa ja muut jäivät jonnekin todella, todella kauas. Maalisuora oli kahden upean, lahjakkaan 6-vuotiaan kaksintaistelu, jonka Piispalan Santeri vei nimiinsä Aatun rinnalta. Viimeiset 500m 22,0. Tuossa vaiheessa tuntui ihan mielettömältä, sillä väliaikojen perusteellakin tiesi, että nyt meillä oli uusi täyden matkan VALIOJUOKSIJA. Aatu oli ihan uskomaton. Juoksu oli raaka ja hevonen vain niin käsittämätön. Sekä Piispalan Santeri että Aatu kirjauttivat saman huikean ajan 24,1, joka viimeistään kertoo jotain tasaisesta kaksinkamppailusta. Upeita hevosia.




"Turha yrittää tukkia käsiä mun korviin - enkös mä oo ennenki purru sulta sormia hajalle?!"
Rata, jossa haaveita toteutetaan ja ennätyksiä parannetaan. Mikkeli.
"Ai hei, siellähän sä kuvaat!!!" :D
Aatu lämmittää

Jokainen keskittyy (tai jännittää) lähtöön eri tavalla... Iskä näin...



Ja Aatu näin.

Kyllä oli mahdottoman hienoa kävelyttää varikolla uutta valiojuoksijaa, käydä pesemässä uusi valiojuoksija, kääriä jäät jalkoihin uudelle valiojuoksijalle ja juottaa pari ämpärillistä vettä uudelle valiojuoksijalle. Meidän hevoselle, meidän Aatulle!!! Kotimatkalle päästiin hyvissä ajoin ja kotonakin oltiin jo ennen kymmentä. Inhoan aina kaikkea jossittelua, mutta Vellun mukaan Aatu oli startissa niin vasenohjainen, että menetti sekä paljon vauhtiaan että voittonsa siihen. Suussa voi olla nyt sanomista ja miksei jaloissakin, on Aatu sen verran kovia startteja nyt tehnyt tiheästi. Klinikka-aika Tampereelle on varattu ensi maanantaiksi, mutta sitä ennen ajetaan vielä kerran kilpaa ja käydään lauantaina Ylivieskan T75-raveja ihmettelemässä. Lähtö 12, numero 2. Tuttuja kovia kilpakumppaneita on taas vastassa. Tähän väliin on pakko todeta Aatun suvusta sen verran, että jotakin emälinjan kovuudesta kertoo se, että Aatu on nyt isänsä (jälkeläisiä 212) nopein jälkeläinen, mutta emänsä (varsoja 10) "vasta" toiseksi nopein jälkeläinen. Ponnen-Leikin jälkeläisnäytöt alkavat olla melkoiset!

On tämä käsittämätöntä touhua. Perin oudolta tuntui myös, että Mikkelissä, eli aika kaukana kotoa, ihmiset tulivat juttelemaan Samun koelähdöstä tai katsomaan katoksille Aatua... On ihan mahtavaa huomata, kuinka moni meidän ravitouhuja seuraa ja jännittää meidän kanssamme hevosten juoksuja. Se on ihan huikeaa. Viikon aikana on tapahtunut niin paljon hienoja asioita, hevoset ovat tehneet kerta toisensa jälkeen hyviä juoksuja, sivunneet ja parantaneet ennätyksiään, etten minä oikein tahdo käsittää vieläkään kaikkea. Mutta hienoa tämä on. Ja nyt nautitaan niin kauan kuin tätä autuutta vain kestää.



Tuore valiojuoksija juuri saapuneena kotiin.
 Oli pakko päästää se vähän vihreälle syömään hienon saavutuksen kunniaksi.
Jäät ei vain oikein tahtonut pysyä jaloissa paikoillaan...