VALIOJUOKSIJA!!!!

Meidän raviurheiluharrastuksen suurin saavutus koettiin sunnuntaina Mikkelissä. Aatu 24,1ake!

Ilmeisesti raviurheilussa ei koskaan voi saavuttaa "kaikkea". Uskomattomia ravipäiviä voikin seurata toisia samanlaisia, hienoja juoksuja voikin tapahtua peräperään, käsittämättömiä saavutuksia saattaakin seurata jotain vieläkin uskomattomampaa. Ikimuistoisia hetkiä voikin kokea useita - ja viikon aikana vaikka kuinka monta kertaa. Sellaista on raviurheilu silloin, kun se tarjoilee kaikkein parastaan.

Viikko sitten sunnuntaina koettiin Kaustisen raveissa Samun ja Aatun toimesta siis jotain hyvin epätodellista. Se oli päivä, jolloin yksinkertaisesti kaikki meni nappiin, jolloin kaikki onnistui. Se oli meidän oriiden päivä. Alusta loppuun.

Salama lähdössä Kajaaniin. Oriitkin olis valmiita lähtemään mukaan...

Sitten tuli tiistai ja oli Salaman vuoro lähteä reissuun. Ei ole kesää ilman Kajaanin raveja. Sinne on vain päästävä. Joten Salaman kanssa Kajaanin kauneutta lähdettiin ihastelemaan. Meillä on Kajaanin raveista vain hyviä muistoja ja niitä tietenkin lähdettiin toiveikkain mielin taas tavoittelemaan. Salama oli treenannut jo pitemmän aikaa hyvin ja tuntunut kummallisen terveeltä, mutta suuri kysymysmerkki tamma silti oli, sillä sitten viime elokuun tamman juoksuissa on nähty vain silloin tällöin häivähdyksiä "oikeasta" Salamasta. Starteissa se ei ole oikein suorittanut odottamallani tasolla ja esitykset ovat olleet enemmän ja vähemmän tasapaksuja. Nyt starttitaukoa oli taas takana melkein kolme kuukautta eikä ollut oikein pisteitäkään, millä ylipäätänsä päästä starttiin.

Raveihin lähdössä - pitää haukata viimeiset eväät mukaan.
Jonna; tässä ne kuljetussuojat nyt on. :D

Kajaanin upea ravirata.

Kajaanissa tippui kuitenkin suuri kivi sydämeltä. Salama oli tullut takaisin. Sitkeä, iloinen, periksiantamaton, rehti, loppuun saakka kuolainta purren taisteleva Salama oli palannut takaisin jostain hukkapiilosta. Jo lämmityksessä tamma kulki harvinaisen pörhäkkäänä eikä kuskilta tullut moitteita. Salamalla oli pitkästä aikaa volttilähtö, paalulta numero kaksi. Salama on voltista suhteessa parempi lähtemään kuin auton takaa. Kakkosradalta se ampaisi nytkin terävästi matkaan ja oli jopa niin yli-innokkaana, ettei laukkakaan kovin kaukana näyttänyt olevan. Salama selvitti kuitenkin nopeasti askeleensa ja Vellu tiputti tamman loistaviin kyttäysasemiin johtoon kiihdyttäneen hevosen taakse. Siinä oli makoisat asetelmat tarkkailla tilannetta ja antaa tammalle säästöjuoksu tauon jälkeen. Matkavauhti oli suhteellisen reipasta ja kärkinelikko juoksi peräkkäin koko matkan parikymmentä metriä jälkijoukkoa edellä. Maaliin oli matkaa 700 metriä, kun kyttäilyt oli kyttäilty ja alettiin ajamaan kilpaa. Vellu käänsi Salaman johtavan rinnalle ja siitä hiillostamaan kärkihevosta. Lähdön suosikki Sohvin Valle kiri samaan rintamaan kolmatta rataa pitkin. Maalisuora oli kolmen hevosen tasainen kamppailu. Kukaan ei antanut periksi ja maalissa oli todella tasaista. Sohvin Valle vei päänmitalla voiton ja Salama turvanmitalla kakkossijan. Tamma teki hienon juoksun ja minä olin siihen enemmän kuin todella tyytyväinen. Iskän sanat "Salama latoi Kajaanissa taas kuin ennen vanhaa" pitää ehdottomasti paikkansa. Nyt oli tamman juoksemisessa taas sitä oikeaa tekemisen meininkiä. Salama sivusi Kajaanissa volttiennätystään painellen tuloksen 28,4ke ja paljon minua ilahdutti myös viimeisen kierroksen kellotus; 26,0.

Salama Kajaanissa

 

Arvoitus: Mitkä on Salaman kilpailuvärit? :D

Salama kerkesi hengähtää muutaman päivän ennenkuin pukkasi uutta ravireissua eli launtai-illaksi suunnattiin Vaasaan. Kaustiselta otettiin matkaseuraksi Lola-Mi kyytiin. Varmaan kaksi viikkoa kestäneeseen aurinkokauteen oli ennustettu tulevan juuri lauantai-iltana muutos ja Vaasassa piti tulla kaatamalla vettä. Matkalla sitä tulikin, mutta ravien aikana vettä saatiin vain pieni kuuro, joka ei kyllä edes ehtinyt ruveta haittaamaan ketään. Salama joutui odottamaan vuoroaan kopissa aika kauan, koska sillä oli vasta kymmenes lähtö. Viime aikoina paljon oriiden kanssa matkustellessa on oppinut arvostamaan ainakin yhtä asiaa: Kuinka helppoa, rentouttavaa ja mukavaa on olla raveissa Salaman kanssa, kun tietää koko ajan, että hevonen toimii kuin ajatus. Vellu vaikutti olevan Salaman lämmitykseen suht tyytyväinen ja hetken aikaa sitten arvottiin, otetaanko kengät starttiin pois vaiko eikö. Lopulta lähtörata ratkaisi; huonolta 11 paikalta ajettaisiin kengät jaloissa. Juostava matka oli ensi kertaa Salaman uran aikana 2600 metriä. Juuri ennen starttia iski epäilys takaraivoon, että mitäpä jos Salama ei jaksakaan... Mitä lähemmäs startti tuli, sitä varmempi aloin asiasta olla, että eihän Salama voi mitenkään jaksaa! ;) Lähtökiihdytys oli jotenkin sekavahko laukkaavien hevosten takia ja Salamalla kävi loistotuurit sen päästyä takarivistä jo kiihdytyksessä hyvin porukan läpi. Aluksi muutama sata metriä kuolemanpaikalla ennenkuin hevonen kiersi kolmatta rataa edelle ja Salaman juoksupaikaksi muodostui toinen pari ulkona. Loppupelissä 2600 metriä on kyllä pitkä matka. Pudotuspeli alkoi jo puolimatkassa eikä Salama onneksi ollut ensimmäisten väsyvien hevosten joukossa. Kierros jäljellä Salama nousi kolmanneksi, mutta jo siinä vaiheessa näytti, ettei se saavuta kärkiparia. Minusta Salama hieman puutui päätössatasilla, mutta urhollisesti se kuitenkin taisteli itsensä neljänneksi. Ajaksi tuli 29,7akp ja hevoseen oltiin kovin kovin tyytyväisiä.

Salkkari

Vaasasta oltiin kotona vähän ennen yhtä yöllä. Oma aikansa kesti toki yöllä sitten hoitaa Salama ravireissun jälkeen "yökuntoon", siivota kuljetuskoppi, purkaa Salaman mukana olleet kamppeet ja pakata puolestaan kaikki Aatun starttikamat valmiiksi. Silti tämä yö oli aika ruhtinaallinen, kun ehti nukkua peräti neljä tuntia.  Aamulla siis valkeni uusi ravipäivä. Oli Aatun vuoro ja Mikkelin suunta, kun vähän ennen kahdeksaa lastattiin ori kyytiin. Mikkeliin pääsemiseksi saa jonkin aikaa ottaa auton kyytiä, sillä meiltä on sinne matkaa 350km. Perillä oltiin yhden pysähdyksen taktiikalla yhden aikaan eli juuri suunnitellusti, kun Aatulla oli jo toinen lähtö. Mikkelissä oli lämmin ja auton mittari näyttikin ihan kesäisiä lukuja +28. Tarkeni. Olosuhteet olivat parhaat mahdolliset. Oli lämmin, rata huippukunnossa ja yksinkertaisesti sanalla sanottuna: lentokeli. Aatu on hyvä reissaaja eikä sen kanssa tarvitse stressata esimerkiksi juomisen suhteen yhtikäs mitään. Se juo kyllä hyvin ennen ja jälkeen startin, mitä Mikkelin helteessä osasi sunnuntaina kyllä kovastikin arvostaa. Aatu oli muutoinkin rauhallinen ja jotenkin hirveän hyväntuulinen.



Aatu Mikkelissä

Lämmityksessä ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Aatu kiersi hiljakseen Mikkelin pyöreää vauhtibaanaa neljä kierrosta ympäri ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Tuli lähdön kaksi aika. Aatu marssi esittelyyn numero viisi selässään. Autolähtöharjoituskin olisi ollut mahdollista ottaa, mutta ei Vellu siihen mennyt mukaan. Pruuvissa Aatu pinkoi komeannäköisesti eikä kehittänyt tällä kertaa ennen lähtöä minkäänlaisia ylimääräisiä voltteja tai muita aatumaisia kuvioita. Lähtöauto lähti liikkeelle. Olin ihan satavarma, että Aatu laukkaisi lähtöön, sillä lähtöpaikka oli muiden hevosten keskellä ja jokainen yrittäisi aukaista kovaa. Mutta mitä ihmettä. Moni hevonen laukkasi kyllä kiihdytykseen, mutta Aatu lähtikin ravia - ja kovaa. Se ampaisi auton takaa niin, että kerrankin se oli jo ensimmäiseen kurviin mentäessä loistoasemissa, toisena, toisen radan jonon veturina. Suosikki Aatteli veti kärjessä ja Piispalan Santeri laski sen perään. Kun Aatun juoksupaikaksi muodostui paikka johtavan rinnalla, tiesi jo periaatteessa, että nyt on kyllä muillakin oikeasti tekemistä, sillä tällä kertaa kuolemanpaikkahevoselta ei voimat loppuisi. Avauspuolikas 22,5 - mukana myös Aatu, joka ei ole tähän mennessä päässyt lähtemään varmaan neljääkymmentä kovempaa... Kierros 25,5. Ja siitä se sitten alkoi, armoton prässi. Aatu hiillosti johtohevosen puuduksiin jo viimeisellä takasuoralla ja paukautti kolmannen puolikkaan väliajaksi 23,0 siirtyen samassa keulaan. Rinnalle tuli Piispalan Santeri. Alkoi viimeiset 600 metriä. Ja sitten mentiin. Aatu ja Piispalan Santeri latoivat rintarinnan viimeisen puolikkaan ihan miljoonaa ja muut jäivät jonnekin todella, todella kauas. Maalisuora oli kahden upean, lahjakkaan 6-vuotiaan kaksintaistelu, jonka Piispalan Santeri vei nimiinsä Aatun rinnalta. Viimeiset 500m 22,0. Tuossa vaiheessa tuntui ihan mielettömältä, sillä väliaikojen perusteellakin tiesi, että nyt meillä oli uusi täyden matkan VALIOJUOKSIJA. Aatu oli ihan uskomaton. Juoksu oli raaka ja hevonen vain niin käsittämätön. Sekä Piispalan Santeri että Aatu kirjauttivat saman huikean ajan 24,1, joka viimeistään kertoo jotain tasaisesta kaksinkamppailusta. Upeita hevosia.



"Turha yrittää tukkia käsiä mun korviin - enkös mä oo ennenki purru sulta sormia hajalle?!"

Rata, jossa haaveita toteutetaan ja ennätyksiä parannetaan. Mikkeli.

"Ai hei, siellähän sä kuvaat!!!" :D

Aatu lämmittää

Jokainen keskittyy (tai jännittää) lähtöön eri tavalla... Iskä näin...

Ja Aatu näin.

Kyllä oli mahdottoman hienoa kävelyttää varikolla uutta valiojuoksijaa, käydä pesemässä uusi valiojuoksija, kääriä jäät jalkoihin uudelle valiojuoksijalle ja juottaa pari ämpärillistä vettä uudelle valiojuoksijalle. Meidän hevoselle, meidän Aatulle!!! Kotimatkalle päästiin hyvissä ajoin ja kotonakin oltiin jo ennen kymmentä. Inhoan aina kaikkea jossittelua, mutta Vellun mukaan Aatu oli startissa niin vasenohjainen, että menetti sekä paljon vauhtiaan että voittonsa siihen. Suussa voi olla nyt sanomista ja miksei jaloissakin, on Aatu sen verran kovia startteja nyt tehnyt tiheästi. Klinikka-aika Tampereelle on varattu ensi maanantaiksi, mutta sitä ennen ajetaan vielä kerran kilpaa ja käydään lauantaina Ylivieskan T75-raveja ihmettelemässä. Lähtö 12, numero 2. Tuttuja kovia kilpakumppaneita on taas vastassa. Tähän väliin on pakko todeta Aatun suvusta sen verran, että jotakin emälinjan kovuudesta kertoo se, että Aatu on nyt isänsä (jälkeläisiä 212) nopein jälkeläinen, mutta emänsä (varsoja 10) "vasta" toiseksi nopein jälkeläinen. Ponnen-Leikin jälkeläisnäytöt alkavat olla melkoiset!

On tämä käsittämätöntä touhua. Perin oudolta tuntui myös, että Mikkelissä, eli aika kaukana kotoa, ihmiset tulivat juttelemaan Samun koelähdöstä tai katsomaan katoksille Aatua... On ihan mahtavaa huomata, kuinka moni meidän ravitouhuja seuraa ja jännittää meidän kanssamme hevosten juoksuja. Se on ihan huikeaa. Viikon aikana on tapahtunut niin paljon hienoja asioita, hevoset ovat tehneet kerta toisensa jälkeen hyviä juoksuja, sivunneet ja parantaneet ennätyksiään, etten minä oikein tahdo käsittää vieläkään kaikkea. Mutta hienoa tämä on. Ja nyt nautitaan niin kauan kuin tätä autuutta vain kestää.

Tuore valiojuoksija juuri saapuneena kotiin.
 Oli pakko päästää se vähän vihreälle syömään hienon saavutuksen kunniaksi.
Jäät ei vain oikein tahtonut pysyä jaloissa paikoillaan...