|
Samu Kaustisella |
|
Harkkareiden loppusuoraa. Kiitos kuvasta Tuulille! |
Jippii! Ravikausi 2014 on korkattu ja hevosen kanssa raveihin pääseminen tuntui taas ihan yhtä hienolta kuin aina aikaisemminkin. Ihan luksusta. Meidän tallin hevosten osalta ravikauden avausta on odotettu ja odotettu. Ja odotettu. Ja taas jonkin takapakin jälkeen odotettu vielä vähän lisää. Mutta tätä jos mitä kannatti kyllä odottaa, sillä kausi ei olisi voinut enää hienommin alkaa. Samun kanssa käytiin pitkänäperjantaina Kuopiossa ja kotiin tultiin Biofarm 4-vuotiscupin karsintavoittajan kanssa. Olipahan kerrassaan huippua!
Viime viikkoon mahtui kuitenkin paljon muutakin kuin vain perjantaiset pääsiäisravit. Tiistaina Samu osallistui Kaustisen harjoitusraveihin, missä sillä ajettiin 1.50 sarjassa viimeistelevä harjoitus starttia varten. Tämän postauksen kuvat ovat melkeinpä kaikki juuri Kaustisella otettuja, sillä ei siitä mun raveissa kuvaamisesta vain tule mitään. Ja Kuopiosta kun puuttuivat kaikki hovikuvaajatkin. ;)
Kaustisen harkkareissa oli taas hevosryntäys. Yhteensä ilmoitettuja hevosia oli 102 ja juostavia lähtöjä kymmenen. Ihan oikeat ravit siis. Mukana oli niin paljon tuttuja hevosia Viltsun johdolla, että aika meni lähinnä vain kavereiden kanssa seurustellessa ja tuttujen hevosten suorituksia seuraten, että unohdin kyllä tyystin hermoilla Samun esitystä.
|
Samun harkkarilähtö. 1.50 sarja kaartumassa ensimmäistä kertaa takasuoralle. |
|
Parijonossa. Kuvaajana Merja. Kiitos! |
|
"Eikö tästä pitäisi jo johonkinpäin lähteä?!?" |
|
Homma hoidettu ja viimeistelyt viimeistelty. |
Samun sarjassa oli 12 hevosta, Samulla viides lähtö ja voilokissa numero 12. Iskä
kävi edellisharkkareiden tavoin ajamassa Samulla noin kuuden kilometrin lämmityksen hiittisuoralla eikä hitaassa vauhdissa Samun ravi vaikuttanut olevan mitenkään erityisen varmaa tai letkeää. Itse startissa ravi kuitenkin oli ihan hyvää, joskin etupään osalta aavistuksen liika rullivaista ja peitsinhakuista. Juuri tuon peitsiongelman vuoksi lähtökiihdytys on ollut hiiteilläkin vähän haasteellista, mutta nyt Samu lähti voltista ravia ja ravasi kolmannessa parissa ulkona koko matkan ajan. Hevonen hölkötteli rennonoloisesti porukassa ja kiri iloisesti loppusuoralla neljättä rataa pitkin ollen maalissa ensimmäisenä ajalla 46,6. Kuski ei ollut täysin tyytyväinen Samun etupään raviin, joten oli selvä, että ennen perjantaita pitäisi jotain muutoksia tehdä. Jälleen kerran tiistai oli oiva esimerkki meidän tiimin toimivuudesta. Kaustiselta ajettiin harkkareiden jälkeen suoraan Veteliin Jyrin luokse, missä meidän kengittäjä laittoi Samulle vielä välipohjat eteen. Loppuviikon tulos osoitti, että kengitysmuutos oli onnistunut.
Keskiviikkoiltana käytiin Salaman ja Aatun kanssa hitillä Kaustisella ja torstaina suunnattiin saman hevoskaluston kanssa keväthuoltoon Kaustisen klinikalle. Salama sai Jaanalta kiropraktisen hoidon ja lisäksi hampaat raspattiin sekä takavuohisiin tuikattiin IRAB-piikit. Kyllä, tämä tarkoittaa sitä, että Salaman kanssa vielä kovasti haaveillaan pääsevämme starttiin ja jännejalan lisäksi aletaan keskittyä myös muiden ongelmakohtien hoitamiseen. Salaman takavuohisongelmien suhteen irab-hoito on ollut oleellinen apu!
Kaksi vuotta sitten samoihin aikoihin Aatua kiusannut selkäongelma on viime viikkoina muistutellut ikävä kyllä jälleen olemassaolostaan. Tai kyse voi olla joko selästä tai oikeasta takajalasta tai mistä lie, mutta lenkille lähtiessä Aatu on jälleen vetänyt oikeaa takajalkaansa. Nyt Jaana kirohoiti Aatunkin selän, oikea takakinner piikitettiin ja Aatu sai vielä Tildren-tiputuksen suonenkautta. Tällä hetkellä näyttää, että hoidolle on saatu hyvä vaste, mutta seuraillaan ja ihmetelleen vielä lähiviikkoina tilanteen paranemista tai pahenemista.
|
Aatu tiputuksessa klinikkalla |
|
Salama jos joku on kokenut klinikallakävijä. ;) |
|
Irabit |
Perjantaina valkeni sitten vihdoin raviaamu, tyypillisen sateisen harmaana. Kuinkas muuten. Samun kanssa lähdettiin reissuun puolilta päivin ja Kuopion Sorsasalossa oltiin kolme ja puoli tuntia myöhemmin. Tihutusvesisade jatkui Kuopiossakin koko illan ajan, mutta ei se mitään haitannut. Oli vain yksinkertaisesti niin hienoa olla pitkästä aikaa hevosen kanssa oikeissa raveissa! Ai että sitä nautintoa. Ja jännitystäkin. Samu oli oikein rauhallinen ja leppoinen kaveri varikolla, mutta lämmitykseen lähtiessä sen piti taas alkaa kyselemään Vellulta, onko Kuopiossa todella ihan samat säännöt käytössä kuin Kaustisella. Muutaman kerran keulittuaan ja minnesattuu-suuntaan pyörittyään Vellu huomautti asiasta kerran Samulle ja homma oli sitä myöten selvää. Säännöt oli Savossa tälle jästipäälle aivan samat kuin kotonakin. Lämmityksessä Samu juoksenteli neljä kierrosta väärinpäin rataa hiljalleen ympäri. Ravi näytti letkeältä ja jo lämmityksen jälkeen oli selvä, että välipohjien laittaminen oli ollut oikea ratkaisu.
|
Harkkarikuvia edelleen. Ihana, kun Tuuli oli ollut kuvaamassa! |
Samulla oli ensimmäinen lähtö, numero 7 ja ykkösrata yhdeltä pakilta. Lähtö oli Biofarm 4-vuotiscupin kevään ensimmäinen karsintalähtö, josta kaksi parasta saivat finaalipaikan kesäkuun alussa Ylivieskassa juostavaan loppukilpailuun. Ja sitähän mekin olimme tulleet Samun kanssa metsästämään. Lähdöstä oli jäänyt kaksi hevosta pois joten loppuviimein tämäkin karsintalähtö oli kutistunut vain kahdeksan hevosen kokoiseksi. Startti onnistui hyvin, Samu lähti ravia ja vieläpä ihan reippaastikin saaden heti paalun hevoset kiinni. Juoksupaikka oli ensimmäiselle takasuoralle asti kolmas pari sisällä, sitten hetken toinen sisällä kunnes Vellu nosti Samun vetämään toista rataa. Vauhti oli ensimmäisen kierroksen melko verkkaista (kierroksen väliaika 36,5), Samu lomputteli kuolemanpaikalla ihanan rauhallisen ja rennon oloisena. Viimeisellä takasuoralla vauhtia kiristettiin, Samu liukui helponnäköisesti keulaan ja lopetti viimeisen puolikkaan 28-vauhtia kuskin ottaessa kärryillä lähinnä vain kyytiä. Samun esitykseen oltiin hirmuisen tyytyväisiä, hevonen toimi ja ravasi ja voitti vaivatta vaikka ei nämä lähdöt tänäpäivänä koskaan helppoja ole. Voittoaika oli 33,0.
Kausi alkoi parhaalla mahdollisella tavalla ja tästä voi jatkaa harjoituksia taas hyvillä mielin. Toivottavasti Samu pysyisi kesän ja syksyn terveenä, niin olisi mielenkiintoista nähdä, mihin se vielä pystyisikään. Mutta tästä lajista kun ei koskaan tiedä, ei edes huomisesta, joten siksi on osattava iloita nyt tästä saavutuksesta.
Ihmettelen edelleen melkein päivittäin, millainen hevonen siitä vähän reilut kolme vuotta sitten ostetusta karvaisesta orivarsasta kuoriutuikaan. Lahjakkuus ainakin. Suurenmoinen Samu!
|
Samu Kuopiossa. Vieressä toivottavasti tärkeitä vinkkejä antamassa itse Kriteriumvoittaja 2013 Koivikon Kalle. |