Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



23.6.2010

Juhannusjuttua

Suomen kesä on kauneimmillaan ja päivässä on nyt mittaa! Tästä vihreydestä ja luonnon raikkaudesta pitäisi ihmismielen jollain konstilla pystyä imemään valoa, virtaa ja voimaa pimeää syksyä ja pitkää talvea varten. Onneksi kesästä saadaan nauttia vielä hyvä tovi, mutta juhannus on jokatapauksessa jo aivan ovella. Ja ihmeellistä kyllä, minäkin saan viettää keskikesän juhlan vapaalla enkä töissä. Joten jospa sitä jossain raveissa vaikkapa pyörähtäisi... ;)

Hevosrintamalla kulkee ihan mukavasti. Arki rullaa niin tasaisesti, että tuntuu, ettei tännekään ole mitään uutta asiaa kirjoitettavaksi. Onneksi näin, sillä en minä aivan jaksaisi niistä iänikuiseista klinikkareissuista kertoakaan. Hevoset palasivat Kaustisen starttailujen jälkeen pian uudestaan hiittikauteen. Homman nimi on edelleen se, että kotona kävellä hyssytellään ja radalla juostaan kerran viikossa reippaampaa. Muutoin hevoset olla pollottelevat ulkosella aamusta iltaan - ja kaiken maailman hyttysiltä, polttiaisilta, mäkäräisiltä ja muilta ötököiltä koitetaan suojautua parhaamme mukaan, sillä etenkin Aatua moiset mönkijäiset tuntuvat ärsyttävän valtavasti. Viime viikolla ohjelmaan kuului myös molempien hevosten kengitys uuteen uskoon ja tänään sitten jälleen reenattiin Kaustisella.

Aatu on hyvällä mallilla. Ravi käy ja vauhtia on kohtuullisesti, mutta silti vielä hiotaan timanttia paremmaksi ennen koelähtöä. Suu ei ole edelleenkään aivan priima, vaikka suunsulkijan myötä se parempi onkin. Jokatapauksessa kuski haluaa, että sekin puoli saataisiin hevosesta täysin kuntoon ennen koelähtöä, joten hiotaan ja hiillostetaan (ainakin taustajoukkojen hermoja) vielä hetken aikaa. Koelähtö on ajankohtainen asia aivan kohta, mutta ei näköjään kuitenkaan aivan vielä, eli ehkäpä asiaa katsotaan uusin silmin taas festivaaliraveissa - tai joskus myöhemmin. Onhan tässä vielä aikaa. :)

Salamasta en tiedä mikä sitä vaivaa, mutta edelleen tamma kulkee kummallisen hyvin. En missään tapauksessa valita, mutta ihmetyttää tämmöinenkin tilanne, että Salkkarin kanssa ollaan menossa "taas" klinikan sijaan raveihin! Tähänhän voisi vaikka tottua. ;) Salaman kanssa seuraava suunta on siis Halsualle miljoonaraveihin viikon päästä sunnuntaina, jos nyt ensiksi ylipäätänsä mukaan päästään. Mah-ta-vaa!

Salaman ja Aatun sisarusten menoa on myös seurattu Lampin suunnalla tarkasti ja ilonaiheita on kyllä alkukesän aikanakin ollut monia: Ponnen Onni on ollut ihan fantastisen hyvä tauon jälkeisissä starteissaan, Ponnen Viesker palaili myös voittokunnossa radoille, Samurai Rok on uusi tähtijuoksija ja paukuttaa tähtirajan alle nyt ihan jatkuvalla syötöllä! Ponnen-Leikki ja Alpertta-Rok ovat molemmat myös tämän kesän äitejä, joten pikkusisarusten menoa saadaan tulevaisuudessakin toivottavasti seurata! :)

Elämä kulkee niin vauhdilla eteenpäin, että joskus on yksinkertaisesti vain pakko pysähtyä ja muistella myös menneisyyttä. Kuten esimerkiksi sitä, että viisi vuotta sitten juhannuksena maailmaan syntyi pieni, huonovointinen, liinakko tammavarsa. Elämän alkutaival osoittautui vaikeaksi, mutta pikkuhiljaa elämä voitti ja niin alkoi varsan kasvu aikuiseksi hevoseksi. Hevoseksi, jossa on ripaus täydellisyyttä. Siihen ajatukseen minä huomaan pysähtyväni joka päivä; voiko hevonen enää parempiluonteisempi, nöyrempi, kiltimpi, rehellisempi ja varmempi olla? En usko. Juhannuksessa sanotaan olevan taikaa. Mutta kätkeehän se mukanaan myös salaisuuksia, sillä minullakin seisoo sellainen rakas juhannus-Salaisuus tallissa. :) Hyvää syntymäpäivää omalle, ihanalle, kultaiselle Salaisuudelleni ja oikein mukavaa Juhannusta ihan jokaiselle! Juhlikaa niin, ettei ainakaan töissä tavata... ;)

9.6.2010

Tähtihetki






















Viimeksi kirjoittaessani hehkutin historiallisesta hetkestä, kun molemmat hevoset oli ilmoitettu raveihin, joten puhutaan nyt sitten tähtihetkestä, kun ravit on ravattu ja hyvin meni! :)

Nyt minulla on todisteaineistoa sille, että raviurheilussa näköjään on kuitenkin mahdollista kokea edes pienenpieniä onnistumisen tunteita - olkootkin, että sellaista tapahtuu hyvin hyvin harvoin. Mutta kaikkien vaivojen ja vastoinkäymisten jälkeen ne pienetkin hetket maistuvat sitten erittäin makealta.

Tavalliset lauantai-illan ravit Kaustisella voivat olla todellinen tähtihetki. Ensimmäistä kertaa meidän tallin historiassa kaksi hevosta lähti raveihin. Ja ensimmäistä kertaa Aatun elämässä, herra oripoika pääsi ylipäätänsä raveihin! Ja voi mieletön sitä superhyperhienoa fiilistä, kun molemmat hevoset seisoivat vierekkäin valjastuskatoksissa kilpakärryt perässä. Siinä vaiheessa minä tunsin todellakin olevani jossain ravimaailman huipulla. ;)

Aatun ohjelmassa oli opetuslähtö, jonka se lompsutteli tyynen rauhallisesti läpi ajalla 56,5. Vauhti näytti radan varresta katsottuna toivottoman hitaalta, kun Aatu hyssytteli hölkynkölkyn hölkkäänsä ensimmäiset puolitoista kierrosta. Sen jälkeen ori sai Vellulta edes vähän vauhtilupaa ja viimeiset 500 metriä Aatu näyttikin keskittyvän edes himpun verran itse asiaan ja kiskaisi puolikkaan 44,0 -vauhdilla. Ylhäällä kuvia Aatun tyylinäytteestä opetuslähtöpäivänä. Minun mielestäni Aatu näytti ravikamppeet päällä täysin varsalta, vaikka varusteista homma ei kyllä jäänyt kiinni, kun perässä tulivat Merjan hommaamat tuliterät customit... Jokainen voi kuvista arvuutella sitten, mitkä ovat Aatun "kilpailuvärit". ;) Kuvien peusteella Aatussa ja isässään on kyllä hyvin paljon samaa - toivottavasti myös voittosumma olisi tulevaisuudessa yhteneväinen piirre...

Salama taasen palasi Kaustisella neljän kuukauden tauon jälkeen tositoimiin. Tamma oli koko päivän ajan rennon ja hyväntuulisen oloinen. Itse startissa se kuitenkin haparoi ensiaskelilla ja kuski peruutti tamman koko porukan perälle. Siellä sitä sitten oltiin perähevosena kaaauukana kärjestä, joka kaiken lisäksi veti ensimmäisen kierroksen ihan ylihiljaa. Viimeisellä takasuoralla Salama sai kiriluvan ja kaartelikin kolmannen radan kautta kohtuuhyvän kirin, jonka kantoi viidenneksi. Kärkiporukka oli kuitenkin siinä vaiheessa karannut jonnekin horisonttiin, mutta viimeiset rahat eivät karanneet Salamaltakaan... Aika 37,0 ei päätä huimaa, mutta pääasia oli minulle, että hevonen meni kaksi kierrosta ravia (huomatkaa, että se tapahtui jo toisen kerran tänä vuonna kolmeen yrittämään!) ja minun mielestäni ravi kävi paremmin kuin miesmuistiin. Ehkäpä jalat ovat nyt taas hetken aikaa terveemmät kuin aikoihin ja toisekseen alumiinikengillä Salaman ravi on löytänyt balanssinsa, sillä tamman meno on niillä huomattavasti helpomman ja kevyemmän oloista. Laitan tähän muutaman kuvan Salamastakin meidän historialliselta ravireissulta!

Tähtihetken jälkeen tallielämässä on palattu arkeen. Treenejä jatketaan normaalisti - päivä kerrallaan eteenpäin eläen. Aatun kanssa suunnitelmissa on muutaman hiitin jälkeen tietenkin kokeilla myös koelähdön läpäisemistä. Salaman kanssa yritetään pitää jalkatilanne suhtkoht hallinnassa niin, että kilpaa päästäisiin jatkossa ajamaan hieman tiheämmin kuin neljän kuukauden välein...

Tyytyväinen olin siis molempien hevosten esityksiin. Positiivinen yllätys oli myös Aatun ravikäyttäytyminen, sillä sehän osasi esittää katoksessa seisoskellessa ihan herrasmiestä! Ei huudellut, oristellut tai möykännyt vieraille hevosille lainkaan. Mutta tietenkin se Salamalle sitten kiljui senkin edestä, joten eiköhän kaikki samassa katoksessa hevosiaan valjastaneet tulleet tietämään, kenen tyttöystävä Salama on... Minun puolestani varikolla kyllä saakin vähän esiintyä, kunhan radalla sitten keskittyy työhönsä ravihevosena.

Tässä välissä on pakko listata kiitokset meidän hienoon ravipäivään vaikuttaneille tärkeille ihmisille:
Titalle, joka hevostemme hovikorvakarvaparturina takasi sen, että jos ei muuta, niin ainakin Salamalla ja Aatulla oli ravien siisteimmät korvat! (Kimonon korvia en kyllä käynyt tarkistamassa...)
Jonnalle; miljoonat kiitokset jälleen kerran huippuhienoista valokuvista, joiden kautta ravipäivään voi palat yhä uudelleen ja uudelleen... Iskä oli erittäin otettu, että hovikuvaaja oli paikalla myös Aatun raviuran avaushetkellä! :)
Jennalle, joka avusti varikolla hevosten huoltotoimissa! Kiirusta olisikin pitänyt ilman kolmansia käsipareja, kun lähdöt olivat noinkin lähekkäin.
Merjalle, joka sai pitää päänsä, kun Aatun kilpakärryt saapuivat perille ennen H-hetkeä! Ja kyllä olivatkin niin hienot kärryt, että niillä kyllä kelpaisi ajaa vaikka derbyssäkin... vaikkei hiilikuidusta kuskin pettymykseksi ollutkaan.
Miinalle, joka on kasvattanut maan parhaimmain 3-vuotiaan suomenhevosen. :)

Te ja kaikki muut meidän ravielämsässä mukana elävät kaverit olette niiiiiin tärkeitä! Sillä näitä tähtihetkiä minä haluan kokea lisää!