Suomen kesä on kauneimmillaan ja päivässä on nyt mittaa! Tästä vihreydestä ja luonnon raikkaudesta pitäisi ihmismielen jollain konstilla pystyä imemään valoa, virtaa ja voimaa pimeää syksyä ja pitkää talvea varten. Onneksi kesästä saadaan nauttia vielä hyvä tovi, mutta juhannus on jokatapauksessa jo aivan ovella. Ja ihmeellistä kyllä, minäkin saan viettää keskikesän juhlan vapaalla enkä töissä. Joten jospa sitä jossain raveissa vaikkapa pyörähtäisi... ;)
Hevosrintamalla kulkee ihan mukavasti. Arki rullaa niin tasaisesti, että tuntuu, ettei tännekään ole mitään uutta asiaa kirjoitettavaksi. Onneksi näin, sillä en minä aivan jaksaisi niistä iänikuiseista klinikkareissuista kertoakaan. Hevoset palasivat Kaustisen starttailujen jälkeen pian uudestaan hiittikauteen. Homman nimi on edelleen se, että kotona kävellä hyssytellään ja radalla juostaan kerran viikossa reippaampaa. Muutoin hevoset olla pollottelevat ulkosella aamusta iltaan - ja kaiken maailman hyttysiltä, polttiaisilta, mäkäräisiltä ja muilta ötököiltä koitetaan suojautua parhaamme mukaan, sillä etenkin Aatua moiset mönkijäiset tuntuvat ärsyttävän valtavasti. Viime viikolla ohjelmaan kuului myös molempien hevosten kengitys uuteen uskoon ja tänään sitten jälleen reenattiin Kaustisella.
Aatu on hyvällä mallilla. Ravi käy ja vauhtia on kohtuullisesti, mutta silti vielä hiotaan timanttia paremmaksi ennen koelähtöä. Suu ei ole edelleenkään aivan priima, vaikka suunsulkijan myötä se parempi onkin. Jokatapauksessa kuski haluaa, että sekin puoli saataisiin hevosesta täysin kuntoon ennen koelähtöä, joten hiotaan ja hiillostetaan (ainakin taustajoukkojen hermoja) vielä hetken aikaa. Koelähtö on ajankohtainen asia aivan kohta, mutta ei näköjään kuitenkaan aivan vielä, eli ehkäpä asiaa katsotaan uusin silmin taas festivaaliraveissa - tai joskus myöhemmin. Onhan tässä vielä aikaa. :)
Salamasta en tiedä mikä sitä vaivaa, mutta edelleen tamma kulkee kummallisen hyvin. En missään tapauksessa valita, mutta ihmetyttää tämmöinenkin tilanne, että Salkkarin kanssa ollaan menossa "taas" klinikan sijaan raveihin! Tähänhän voisi vaikka tottua. ;) Salaman kanssa seuraava suunta on siis Halsualle miljoonaraveihin viikon päästä sunnuntaina, jos nyt ensiksi ylipäätänsä mukaan päästään. Mah-ta-vaa!
Salaman ja Aatun sisarusten menoa on myös seurattu Lampin suunnalla tarkasti ja ilonaiheita on kyllä alkukesän aikanakin ollut monia: Ponnen Onni on ollut ihan fantastisen hyvä tauon jälkeisissä starteissaan, Ponnen Viesker palaili myös voittokunnossa radoille, Samurai Rok on uusi tähtijuoksija ja paukuttaa tähtirajan alle nyt ihan jatkuvalla syötöllä! Ponnen-Leikki ja Alpertta-Rok ovat molemmat myös tämän kesän äitejä, joten pikkusisarusten menoa saadaan tulevaisuudessakin toivottavasti seurata! :)
Elämä kulkee niin vauhdilla eteenpäin, että joskus on yksinkertaisesti vain pakko pysähtyä ja muistella myös menneisyyttä. Kuten esimerkiksi sitä, että viisi vuotta sitten juhannuksena maailmaan syntyi pieni, huonovointinen, liinakko tammavarsa. Elämän alkutaival osoittautui vaikeaksi, mutta pikkuhiljaa elämä voitti ja niin alkoi varsan kasvu aikuiseksi hevoseksi. Hevoseksi, jossa on ripaus täydellisyyttä. Siihen ajatukseen minä huomaan pysähtyväni joka päivä; voiko hevonen enää parempiluonteisempi, nöyrempi, kiltimpi, rehellisempi ja varmempi olla? En usko. Juhannuksessa sanotaan olevan taikaa. Mutta kätkeehän se mukanaan myös salaisuuksia, sillä minullakin seisoo sellainen rakas juhannus-Salaisuus tallissa. :) Hyvää syntymäpäivää omalle, ihanalle, kultaiselle Salaisuudelleni ja oikein mukavaa Juhannusta ihan jokaiselle! Juhlikaa niin, ettei ainakaan töissä tavata... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti