Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



20.3.2012

Vuosi Samua

Samun kanssa tänään.
Poseerausyrityksiä - raippa vain juuttui suuhun


Sunnuntaina tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Samu muutti meidän talliin. Yhteinen matka ei ole vielä kovin pitkä, mutta ihan helppo taival se ei ole ollut. Vuosi sitten meille tuli hyvin arka ja täysin käsittelemätön villivarsa. Ensimmäiset päivät olivat täynnä pystyyn hyppimistä, kaiken uuden protestoimista ja pelkäämistä. Mutta pikkuhiljaa pelon tilalle tuli luottamus. Töitä sen saavuttamiseksi tehtiin paljon eikä ihan joka päivä itsekään jaksanut ymmärtää, miksi tällainen projekti piti talliin hankkia. Niinä hetkinä, kun hevonen hyppi käytävällä jatkuvalla syötöllä pystyyn, keikkui kuljetuskopissa etupuomin päällä viidettäsataa kertaa tai makasi kärryt perässä tallin lattialla ei oikein aina jaksanut uskoa, että työ kannattaa. Nykyään tuo sama hevonen on varmasti tallin ihmisystävällisin otus, joka rakastaa kaikkea huomiota. Tänäpäivänä tuota samaa hevosta voi taluttaa, pestä, kengittää, ajaa, kuljettaa jne. Samu on opetettu hevosentavoille. Seuraavan vuoden tavoitteena voisikin olla oppiminen ravihevoseksi. Siinäpä sitä sitten olisikin...





"Niin mitä sä niinku meinaat?"

Samun "vuosipäivän" varjolla sain Nikon tänään houkuteltua mukaan Samun kuvaussessioon. Onhan varsassa vuodessa tapahtunut jotain muutosta. Mutta. Vaikka Samu onkin oikeasti melkein kokonaan lopettanut tuon raivostuttavan pystyynhyppimisvimmansa, palasi se tänään taas esiin - kuin vanhasta muistista... Hevonen vain on vähän voimakkaampi versio kuin vuosi sitten, joten aikansa keulittuaan Samu sitten pääsi irti ja juoksi naru perässä tarhaansa, jossa se sitten vielä myöhemmin liukastui ja kaatui komeasti. Joten jokseenkin koville otti nämäkin kuvat.


Se siitä melkein unohtuneesta tavasta...

Edellistä kuvaa seurannut tapahtuma... ;)

Oon joo mäntti, mutta ollaanko taas kavereita?

Seinältä sais Samu juoksumallia!




 Lopuksi on pakko laittaa vähän ennen ja jälkeen kuvia. Kyllä ne varsat vain vuodessa kasvaa!

Samu meillä ekaa päivää.
 Luulin, että tuo otsassa oleva arpi jää ikuiseksi merkiksi,
 mutta on se pois lähtenyt!
Nikoa puhuttelemassa tänään.


Vuosi sitten.
ja tätä päivää

1-vuotiskeväänä
2-vuotiskeväänä

Tulopäivä oli täynnä järkyttäviä asioita.
Pesu (x4), loimitus, kiinniolo ja vieläpä kahdelta puolelta.
 Elämä on kovaa!
Nykyään käsittely on sentään vähän helpompaa!

16.3.2012

Kevättä rinnassa


Joinakin päivinä kevään korvalla


alkaa elämä olla kivaa tallin oreilla.


Silloin jätkien tekee vain mieli riehua

kun jossain sisällä alkaa ylitse kiehua.

 Joinakin päivinä tekee mieli vähän enemmänkin rintaa pörhistää

tai sitten tarhassa iltasella kunnolla rällästää.

 
Joskus vain tarhasta hakemisesta voi tulla kynnyskysymys


jos oriin olotilan on vallannut yleinen kiihtymys.

Joinakin päivinä vastaanotto portilla on tällainen


 ja taluttaa hevonen voi olla jossain määrin energinen.

 Joinakin päivinä vaikuttaa kuin maa kavioiden alla polttaisi

 eikä silloin neljällä jalalla seistä malttaisi

 Joskus tuntuu, että koko homma leviää käsiin

 ja ne hyvätkin neuvot käyvät vähiin.

Joinakin päivinä tuntuu, ettei hevosta taida taluttaa tohtia

vaan oriilta löytyy riekkumiseen enemmälti puhtia.

Herralla on aika iloinen luonteenlaatu

ja niin paljon on sen kanssa oppia saatu.

Kyseessä on meidän rakas Aatu.



Eilisen silmäleikkaukseni jälkeiseen elämään kuuluu valitettavasti myös muutaman päivän tallissaolokielto. Ja sekös tässä kovilla ottaa! Onneksi hevosten tarhailuja voi sentään katsoa olohuoneen ikkunasta ja käydä niitä pihalla puhuttelemassa. Tylsyyksissäni kuvasin hetken aikaa tänään kun iskä otti hevosia illalla sisälle talliin.
Aatulla ja Samulla (ylin kuva on siitä) on jokseenkin kevättä rinnassa.

9.3.2012

Talviloman tunnelmia

Kulunut viikko on tottakai mennyt kuin siivillä kerta kyseessä on ollut minun talvilomani. Ilmat ovat olleet hienoja, aurinko on paistanut kuin keväällä konsanaan (kai se sitten oikeasti alkaa olla kevät) ja muutenkin aika on kulunut varsin leppoisasti kotosalla, tallissa ja hevosia ajellessa. Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan ja niinhän tämäkin loma alkaa olla loppua vaille valmis. Suunnitelmiin tuli sen verran muutoksia, että kutsu työmaalle käykin jo maanantaina. Ensi viikkoa olen ehtinyt jo oikein odottamalla odottamaan, sillä torstaina pääsen FemtoLasik-silmäleikkaukseen Ouluun ja toivottavasti sen jälkeen piilari- ja silmälasielämä on taakse jäänyt aikakausi. Saa nähdä. :)

Salama kehitti viime viikolla itselleen takajalkaansa impparin. Olen aika varma, että se onneton erehtyi minun lomaviikosta ja polki hokilla ruununrajansa auki viikkoa liian aikaisin. Jalkaa sai kyllä hoitaa oikein tosissaan ja lopulta katsoin viisaammaksi kääntyä Aatun viime kesän penisilinivaraston puoleen ja piikitin tammaan pari pullollista penisiliniä. Ja auttoihan se lopulta, vaikka sitkeästi jalka jaksoikin monta päivää turvotella. Mutta sain kuin sainkin Salaman jalan tamman pettymykseksi täksi viikoksi ajokuntoon. Joten ollaan me sitten tällä viikolla ajeltu ja ratsasteltu.

Itseasiassa hevosten kanssa oli suunniteltu tälle viikolle kevään ensimmäistä ratareissua ja hiittikauden avajaisia. Kaustisen rata on kuitenkin ilmeisesti tällä hetkellä niin kova, että paremmat ajo-olosuhteet on meillä kotona metsäteillä. Vellu kävikin sitten ajamassa Aatulla vähän vetoja alkuviikosta ja oli oriin otteisiin talvitreenien jäljiltä tyytyväinen. Tänä vuonna hevosten kanssa starttiin tullaankin varmaankin aika lailla vain "kotitreenistä" ilman monen viikon radalla hiittaamista. Ehditään siellä radalla hypätä sitten kuitenkin koko kesä, kun meillä ajo-olosuhteet häviävät lumen sulamisen myötä. Ja toisekseen, onhan nuo jo sen verran startanneita, että tietävät mistä raveissa ylipäätänsä on kyse. Tosin Aatun ajatusmaailmasta kukaan ei voi olla koskaan tarpeeksi perillä...

Samun elämään ei kuulu mitään ennenkuulumatonta. Paitsi, että se päätti toissapäivänä lenkillä yhtäkkiä olla peitsari ja sitten koko homma meni ravitreenin osalta enemmän tai vähemmän läskiksi Samun peitsatessa, laukatessa, ravetessa, peitsatessa ja laukatessa. Askellajivaihtelut aiheuttivat etujalan päkijöihin josjonkinmoisia haavoja, mutta tätä hevosta ne eivät haittaa tuon taivaallista. Sen jalat eivät haavoista tulehdu, turvota tai lämpiä. Ehei. Ehkä etujalkojen putsit on kuitenkin tarpeen lisätä ajovarustukseen, jos moinen peisaamisinto jatkuu. Johan se hetken aikaa tuntuikin ihan ravikoneelta, mutta näköjään se hetki meni jo ohitse. Varsoilla ajaminen on sitten niin mukavan vaihtelevaa...