Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



25.11.2012

Teivon tolppa

"Uskomaton Aatu teki sen taas!" - se oli viesti, jonka ensimmäisenä sain kotona raveja seuranneelta äitiltä Teivoon. Aatu oli tiistai-iltana juuri saapunut startissaan maaliin. Voittajana.

Tuohon viestiin kiteytyy yhä aika paljon ajatuksia ja mielestäni se kuvaa aika hyvin sitä epätodellisuuden tunnetta, minkä Aatu taustajoukoilleen on tuonut. Raviurheilu tarjoilee meille tällä hetkellä vain parastaan. Tai ainakin Aatu tarjoilee. Aatu tekee mahdottomasta mahdollisen. Mykistää kerta toisensa jälkeen. Voittaa startti startin jälkeen. Kahdeksannen kerran tällä kaudella. Epätodellisuuden lisäksi kiitollisuus on varmasti toinen päällimmäisenä oleva tunne. Kiitollisuus siitä, mitä kaikkea Aatu on meille antanut. Elämyksiä ja ennätyksiä. Unelmien toteutumista. Tähtihetkiä. Miten ihmeessä meillä voi olla tuollainen hevonen?

Teivon tuliaisia
Tällä kertaa hevosen valmistautumisessa Teivon starttiin ei ollut mitään ihmeellistä. Sen sijaan vähän ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheutti ohjastajakuvio. Vellu loukkasi itseään sunnuntaina Kaustisen raveissa tiputtuaan pystyynnousseen hevosen kärryiltä niskoilleen. Elettiin jokseenkin jännittäviä hetkiä aina tiistaiaamuun saakka odottaessa pystyykö Vellu lähteä ajamaan Aatua Teivoon. Ei Aatu mikään hankala ajettava ole, mutta silloin tällöin se osaa heittäytyä hankalaksi ja vaikkei heittäytyisikään niin omat kuvionsa sillä tahtoo aina kuitenkin olla. Vellu on ajanut Aatun jokaisen startin ja kymmeniä, kymmeniä hiittejä lisäksi. Hevoselle on tullut jo tietty kunnioitus kuskia kohtaan ja kuski taas osaa lukea hevosen jokaisen ajatuksen. Eikä siltikään kaksi kierrosta oikealla askellajilla radan kiertämistä ole ihan yksinkertainen juttu.

No, reissuun kuitenkin päästiin ja raihnainen luottokuski saatiin kuin saatiinkin Aatun kärryille. Teivossa oli tiistai-iltana pimeää ja tihkusateista. Eli ihan normiravisää. Tätähän se nyt on koko syksyn ajan ollut. Aatu oli ravipaikalla ehkä aavistuksen vähemmän rauhallinen kuin Kuopiossa tai Jyväskylässä. Lämmityksessä sillä ajettiin hiljaa ja siinä vauhdissa ori oli ihan ookoo. Startissa Aatu lähti auton takaa seiskakaistalta "jälleen" ravia. Kolmas kerta peräkkäin on kyllä jo ihan ennätys. Nyt se ei ollut lähdössä edes ollenkaan epävarman näköinen, mutta hiljaahan se lähtee ja niin sen on vain annetteva lähteä. Juoksupaikaksi muodostui kolmas pari ulkona ja siinä oli hyvä kyttäilyasema. Kun maaliin oli matkaa n. 800m Aatu sai käskyn kolmannelle radalle kiertoon. Ori eteni rennonoloisesti ja vaivattomannäköisesti kärkiparin tuntumaan. Mikään ei tietenkään tässä lajissa ole varmaa ennenkuin maalissa, mutta uskon silti, että Aatu jo melkein tietää, mitä loppusuoralla täytyy tehdä. Omista haluistaan se paiskasi nytkin kärkiparin ohi johtoon, mutta kovin haastaja Rouva-Kaasu iskikin sen omasta selästä ihan rinnalle. Maalissa oli tasaista eikä minulla ainakaan ollut käsitystä, kumpi voitti. Aatu olisi jokatapauksessa tehnyt oikein hyvän juoksun olipa sijoitus ykkönen tai kakkonen. Ykkönen se kuitenkin meidän suureksi iloksemme oli.

Startin jälkeen Aatua odotti ihan normaalikuviot. Jäähdyttelyn jälkeen se pääsi pesulle. Loimia niskaan, jäitä jalkoihin, melassivesi naamariin ja kotimatkalle. Kotona tallin pihalla oltiin 02.20. Kun kello herätti siitä 2,5 tunnin päästä töihin, sai taas todeta liippaavan tämän harrastuksen ja sille omistautumisen aika likeltä hulluutta... Mutta tulipahan ainakin testattua kuinka vähillä hoitajan yöunilla potilaat pysyy 12,5 tunnin työvuoron ajan hengissä. Aika vähillä. ;)

Teivon lähtö oli yksi kolmesta All Out -Cupin karsintalähdöstä. Finaali ajetaan ensi lauantaina Teivon 75-raveissa, joten silloin Aatu toivottavasti on taas viivalla mukana. Finaali juostaan tasoitusajona ja ainakin ennakkoon näyttäisi, että todella tasainen lähtö on tulossa! Aatun superhieno veli Ponnen Onni kiskaisi vuosi sitten juuri tämän samaisen kilpailusarjan finaalin voittoon hulppealla joulukuun volttiajalla 26,6. Kääk, sanon minä.

Aatulla on kohta ruusukkeita kuin kilparatsuilla. :D

Viimeisin voittoloimi sohvan päällysteenä. Miten näitä raaskii muka käyttää?
 
Salama kävi klinikalla maanantaina saamassa irabit takavuohisiin ja kiropraktista hoitoa muuhun kroppaan. Olen aika vakuuttunut tuon kiropraktiikan hyödystä jo tässä vaiheessa. Salama on toki nyt ollut aika helpolla, mutta silti olen oikein tyytyväinen sen normaalia rennompaan ja notkeampaan liikkumiseen. Jo ensimmäisen kiropraktisen käsittelyn jälkeen lenkillä huomasi yhden ihan kongreettisen muutoksen nimittäin Salaman hikoilun. Hevonen, jonka yksi ongelma on ollut hikoilemattomuus hiittienkin jälkeen, hikoilee nyt jo kävelylenkin jälkeen. Aineenvaihduntaan ja lihaksiston työskentelyyn Jaanan käsittelyllä oli ainakin ihan selkeä apu. En sano, enkä uskokaan, että Salamasta tulee tämän myötä mitenkään parempaa ravihevosta, mutta ainakin minulle tulee tällä hetkellä valtavan hyvä mieli sen olemusta katsellessa ja sen kanssa lenkillä käymisestä. Jotenkin tammasta vain nyt näkee, että sen on hyvä olla. Perjantaina Salama oli pitkästä aikaa hiitilläkin mukana Samun kanssa. Ajettiin niin hiljaa, että vähän vetokilpailuksi homma tamman kanssa meni, mutta pääsipä nyt pitkästä aikaa ajamaan juoksulenkin. Edelleen sitä talvea ja lunta odotellaan, siihen saakka ratareissuja on yksinkertaisesti pakko tehdä. Ja ihan skarppina sitä saa päivän mittaan olla, että kaikki hevoset saa liikutettua hämärän aikaan kahden pimeän välissä, jota siis tällä hetkellä myös päiväksi kutsutaan. Vai miten se mainos nyt meni. ;)

14.11.2012

Killerin kurassa

Aatun kanssa käytiin maanantaina perin marraskuinen, kurainen, sateinen ja pimeä reissu Jyväskylään. Mutta kyllä kannatti. Vaikka niitä todellisia hutireissujakin on tämän hevosen kanssa tullut tehtyä - ja tehdään jatkossakin - on Aatu silti piristänyt tänä vuonna hurjan montaa ravireissua. Maanantain voitto oli oriin kauden seitsemäs kolmannestatoista yrittämästä. Tuolla voittomäärällä se pitää tällä hetkellä 5-vuotistilastojen kärkipaikkaa yhdessä Carmelan kanssa vuoden ykkösmääriä vertaillessa. On se vain hieno hevonen!


Aatun Killerin startin jälkeinen vapaapäivä koostui tarhailusta, heinän mutustamisesta...



...ja tietenkin pallopeleistä oman mielen mukaan!

Voisi melkein sanoa, että Killerillä tuli maanantaina vähän vettä. Oli ilmeisesti tullut koko päivän. Oli märkää, mustaa, sateista ja rapaista. Tuon kurjemmaksi ravisää ei enää vain yksinkertaisesti voi muuttua. Valot hukkuivat pimeyteen ja tuntui, että varikollakin eteensä näki aina metrin kerrallaan. Tuuli ja satoi. Rata oli selostajan mukaan ymmärrettävästikin raskas, kurainen, likainen ja mitähän vielä. Olosuhteet olivat haasteelliset ja nyt hevosilta kysyttiin nopeuden sijaan ehkä ennemminkin voimaa ja vahvuutta. Jotenkin tuli ennen lähtöä varikolla kerrospukeuteena, sadevarustettuna ja muuten vain tönkkönä hevosen kanssa seisoskellessa, että eikö sitä ihminen todellakaan keksinyt itselleen sitten mitään muuta harrastusta... Mutta ei se tunne onneksi kauaa kestänyt, lähdön jälkeen pimeys ja märkyys eivät haitanneet enää juuri lainkaan! ;)

Aatu oli koko ravipäivän hyvin rauhallinen. Itseasiassa se oli jo kotona sitä puolilta päivin puunatessani, letittäessäni ja kuljetuskuntoon laittaessani todella rauhallinen. Jotenkin se tiesi, mikä homman nimi olisi ja jollain tapaa minusta tuntui, että kuljetuskoppiin asteli maanantaina varsin itsevarma ori. Aatu matkustaa aina hyvin eikä ravipaikallakaan se vaivautunut pullistemaan yhtään kenellekään. Se oli jopa niin rauhallinen, että sitä pystyi varikolla ajamaan ennen lämmitystä kuin normaaliakin hevosta. Vellu ajoi kolme kierrosta lämmitystä väärinpäin aika maltillisella vauhdilla. Aatu ravasi hyvin ja vaikutti kummallisen keskittyneeltä - vain omaan tekemiseen. Rata oli niin raskas, että me olisimme mielellämme ottaneet starttiin Aatulta hokit pois, mutta kuski käski pitää ne paikoillaan. Selvä.

Lähtö. Se on se kaikista hirvein hetki. Vitospaikka auton takaa. Hiphei. Auton irrotessa Aatu näytti melko epävarmalta, mutta lähti kuin lähtikin kuitenkin ravia. Aika paljonhan se antaa muille lähtökiihdytyksessä tasoitusta, kun tämän kanssa on lähdettävä niin varovasti kieli keskellä suuta. Mutta enemmän se silti jää muista lähtölaukan jälkeen, jos se on se toinen vaihtoehto. Kun kriittinen lähtökiihdytys oli selvitetty, Aatu eteni heti päättäväisesti kolmatta rataa kohti kärkeä. Kaulapaikka irtosi 700 metrin juoksun jälkeen ja siinä vaiheessa uskalsi ensimmäisen kerran vetää henkeä. Keulat saatuaan Aatu piti paikkansa maaliin saakka ja irrotti keulasta loppusatasella sen mitä tarvitsi. Kaikki näytti helpolta, mutta Vellu sanoi kyllä raskaiden olosuhteiden puuduttaneen myös Aatua loppusuoralla. Voittoaika oli 31,9. Aatu saapui varikolle Killeri-lähdön voittoloimen ja komean ruusukkeen kanssa. Maailman paras Aatu.

Nyt on sitten kokeiltu sitä minun pahoin pelkäämääni hokeilla juoksemistakin. Eikä lopputulos olisi voinut parempi olla. Mitenkään talviset olosuhteet eivät tietenkään olleet, mutta onpahan kokeiltu nyt sitten kurakossa. Aatun kilpailukausi jatkuu jo ensi tiistaina Tampereen Teivossa. Siellä kokeillaan ajaa All Out-Cupin karsintoja auton takaa lähtöpaikalta seitsemän.


Samun leikkejä


Samu irrottelee



Salama
Muuten tallirintamalle ei kovin kummia kuulu. Salamalla olen ajanut nyt vain kävelylenkkejä. Samu treenaa juostenkin silloin kuin olosuhteet sen mahdollistavat. Hevoset pitävät kyllä niin tarkasti kaikki vapaapäivät ohjelmoituina, etten minä todellakaan voi käsittää, miten joku voi ehtiä hoitaa ja valmentaa enempää kuin kolmea hevosta. ;) Huomenna itselläni menee koko päivä "oikeissa" töissä, iskä käyttää Salaman Kaustisen klinikalla "verenluovutuksessa" IRAB-hoitoa varten. Perjantaina aamupäivän ohjelmana on orien kanssa hiittireissu Kaustiselle ja illalla aloitan yövuorot. Pari yötä menee töissä, sunnuntaina olisi sitten herättyäni kiva mennä Kaustiselle raveihin, kun on Ilkka-ajon karsinnat ja muuta mukavaa. Silti pitäisi ehtiä ajamaan hevosiakin, joten saa nyt nähdä, saako raveja ohjelmoitua päivän ohjelmaan. Maanantaina Salaman kanssa mennään taas Kaustiselle klinikalle. Tällöin takavuohiset piikitetään irabilla ja Jaana kiropraktikoi tamman toisen kerran. Samalla olisi tietenkin mahdollisuus ajaa Samulla radalla, jos sen viitsii ottaa mukaan. Tiistai menee toivottavasti Aatun kanssa Teivossa. Ja keskiviikkona sairaalamaailma taas kutsuu. Silti. Elämä tuntuu hyvältä juuri tällaisena.


Näin iloinen tamma on ollut pari päivää kiropraktikoinnin jälkeen... Tykkään!

9.11.2012

Kiropraktikkaa ja Killeriä

Marraskuu on pian jo puolivälissä. Päivät kuluvat hirmuisella tahdilla - itse sitä koittaa vain pysyä perässä. Vielä ei Keski-Pohjanmaalla ole oikea talvi. On vähän pakkasta ja vähän lunta ja sitten taas kohta vähän lämmintä ja vähän rapaa. Sitä se marraskuun alku on ollut. Tällä hetkellä maassa on ohut lumikerros ja sen päälle passaisi sataa vielä vaikka metri lunta. Mutta sen sijaan säätiedotukset lupaavat taas jotain vesisateita. Typerää.

Hevosten kanssa odotetaan niin talvea. Ja niitä talven mukanaan tuomia treeniolosuhteita. Viime aikoina kotona ei ole pystynyt ajamaan muuta kuin kävelyä ja juoksut on juoksutettu sitten Kaustisella. Radallahan me muutenkin kesällä reippaammat ajot joudutaan ajamaan, mutta nyt eletään taas niitä aikoja, jolloin rataolosuhteet nousevat arvoon arvaamattomaan. Tähän aikaan vuodesta viidenkympin Kaustisen radan käyttömaksu hevosta kohti per vuosi tuntuu todella vähäiseltä.

Hevoset ovat siirtyneet hokkikenkäaikakauteen ja hiittejä on päästy ajamaan piikkarit jaloissa juuri niinkuin ollaan haluttu. Aatu on ravannut hyvin. Samu on ravannut hyvin. Molemmat jossakin määrin hämmästyttivät alkuunsa, sillä kumpikin on todella, todella matalaliikkeisiä hevosia. Kun takajalka nousee juostessa sentin tai maksimissaan kaksi maasta, olisi voinut olettaa hokkien olevan suurempikin hidaste. Aatun kohdalla piikkareiden pitoa kilpailuvauhdeissa testataan maanantaina Jyväskylässä. Oriin kausi päästiin aloittamaan vasta kesäkuussa, joten tarkoitus on ajaa tänä vuonna vielä talvikeleilläkin muutama startti kilpaa. Vaikka niitä treeniolosuhteita odotellessa. Aatulla on Killerillä neljäs lähtö ja auton takaa numero viisi.

Kuopion floppauksen jälkeen Salamasta otettiin verikokeet, joista ei mitään syytä tai selitystä onnettomaan viime starttiin saatu. Kaikki kunnossa. Hiljaisissa hiiteissäkin Salama on ollut ihan ok, joskin taas se oikea takajalka tykkää lintsata. Tänään Salama kävi kiropraktisessa hoidossa Kaustisen klinikalla. Oli kyllä mielenkiintoista! Tiedän, ettei kiropraktiikalla voida poistaa Salaman jalkavaivoja, mutta monta seuraamusta ainakin. Kun hevonen jatkuvasti varoo takavuohisiaan, se oppii käyttämäänkin kroppaansa väärin, kulkemaan selkä kyyryssä tai vinossa. Ja niistä tietenkin seuraa fasettilukkoja ja jumeja. Ja sitten ollaan jo oravanpyörässä joka todellakin pyörii! Loppujen lopuksi joka paikassa on jotain sanomista eikä oikein tiedetä mistä kaikki alunperin sai alkunsa. Ja toki Salama on säännöllisesti valmennettu ja kilpailutettu hevonen, joten kyllä rasitus tietenkin omat jälkensä jättävät. Uskon, että Salama on hevonen, joka todella hyötyy kiropraktisista hoidoistakin. Tänään Jaana sai auottua monta lukkoa ja parin viikon päästä käydään uudestaan tsekkaamassa tilanne, sillä on kyllä päivänselvää, että useamman hoitokerran Salama tulee tarvitsemaan.

Salama Seinäjoella 8.10.2012. Kuvannut Kirsi Kantokoski.

Kiropraktiikan ihmeellisen maailman lisäksi päädyttiin Jaanan kanssa kokeilemaan Salaman takavuohisiin IRAB-hoitoa. Toivottavasti tästä olisi Salaman nivelongelmiin edes hitusen pitkäaikaisempi apu kuin tulehduslääkkeistä ja kortisonista. Kokeillaan ainakin. Operaatio Salaman kuntoutus on siis loppuvuoden ohjelma. Ja kun hevonen on saatu mahdollisimman terveeksi niin treenataan se sitten talven aikana taas mahdollisimman vaivaseksi. Ja taas hoidetaan. Sitäpä tämä laji on. Jossakin määrin on kuitenkin helpottavaa tässä vaiheessa vuotta huollattaa tammaa kuntoon. Nyt ei tarvitse tuijottaa kilpailukalenteriin, laskea lääkevaroaikoja tai olla heti hysteerinen, jos hevonen on jollain lenkillä vino tai huonomman oloinen. Ehei, nyt meillä on vaikka koko talvi aikaa. Salama on tehnyt ennätyksellisen hienon kauden eikä kukaan (minä nyt ainakaan) olisi koskaan uskonut sen omaavan sellaista ennätystä kuin se nyt omaa. Sen ennätyksen eteen on taisteltu ja tehty töitä. Ja niin tehdään jatkossakin.

Samu treenailee myös ihan normaalisti. Se on ollut säännöllisesti Kaustisella hiittireissuilla mukana ja Aatun kanssa ne hölkkäilevät hiljaisia kolmen tonnin hiittejä rinnakkain. Kunhan Samu pysyisi terveenä, niin ensi talvi tekee sillekin hyvää. Kilometrit kehittävät.