Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



29.3.2009

Takatalven tuntua...

...on ollut tänään sunnuntaina kesäaikaan siirtymisestä huolimatta, kun lunta on tupruttanut melkeinpä koko päivän. Toisaalta mukava, kun lumi kyllä oleellisesti parantaa aina meidän valmennusmahdollisuuksia, mutta toisaalta saisi se kevätaurinkokin jo paistaa.
Salamalla on ollut kaikki hyvin Ylivieskan startin jälkeen. Lauantaiaamunakin se oli hirvittävän pirtä ja kaikki jalatkin vaikutti päällepäin olevan kunnossa. Mun on pitäny kattoa Salaman lähtö fintoton videokirjastosta varmaan kymmeneen kertaan ihan vain varmistaakseni, että tamma todellakin sijoittui toiseksi. ;) Vainoharhanen, juu...


Eilen mulla meni melkein koko päivä Kaustisella raveissa ja Salamakin piti sitten vain tarhapäivän. Iskä kävi Aatulla ajamassa 9 km mehtätiellä. Vielä pitää käyttää kelit hyväks, kun mehtätiellä on vielä riittävästi lunta. Tänään käytiin sitten molemmilla hevosilla yhtä aikaa lenkillä. Ite lähin vaihteeksi Salaman kanssa ratsastaen. Käytiin hiljalleen taivaltaen Mäkitalossa asti, eli 12 km:n lenkki tuli. Melkein koko matka käveltiin, mutta pikku pätkiä ravailtiinkin. Jopa Aatu oli yllättävän rauhallinen ja malttoi hyvin käveleskellä. Joko se alkaa pikkuhiljaa viisastua tai sitten se on sairas. ;) Salama ei ollu mitenkään kovin innokas, mutta millonpa se kotona liiemmin oliskaan.

Kilpailukutsujakin on tullut selailtua. Vasta huhtikuun loppupuolella on hyviä sarjoja lähiradoilla, joten tulin siihen tulokseen, että tässä välissä hoidatan klinikalla vähän Salaman etupolvia. Niissä on mun mielestä molemmissa nyt vähän sanomista, etenkin vasemmassa. Muutenkin nyt on tulossa kelirikko, jolloin hevosia ei meillä ole kotona mahdollisuutta kovempaa ajella. Piikitytän Salaman jalkoja tässä välissä ja jatketaan kilpailemista huhtikuun lopulla Vaasassa ja Kaustisella. Siis JOS kaikki menee suunnitelmien mukaan, mikä taas on hyvin epätodennäköistä näiden elukoiden kanssa. Toivottavasti saadaan klinikka-aika jo ens tai sitä seuraavalle viikolle.

27.3.2009

Salamalle kakkossija Ylivieskasta!







Loppuihan se jännittäminen vihdoin ja viimein. ;) Hieman epävarmoin miettein lähdettiin Ylivieskaan tänään, sillä ensinnäkin Salama ei ollut esiintynyt toissapäivänä iskän ajamalla viimeistelylenkillä kovinkaan edukseen. Oli kuulemma ollut liikaa oikealla ohjalla ja laukannutkin kertaalleen. Toisekseen eilen alkoi kuulua, että Ylivieskan rata on niin kivikova (onpas yllättävää, kun pakkasta on joka yö ollut sellaset -20!) , että on harkittava, pystyykö siellä edes ajamaan kilpaa... Ravifiilikset eivät siten olleetkaan starttiaamuna niin korkealla, kun loppujen lopuksi ei oltu oikein varmoja, starttaako Salkkari tänään ollenkaan. Päivällä Arin kanssa sovittiin, että käydään nyt ainakin katsastamassa, miltä raviradan pohja näyttää ja tehdään sitten vasta paikan päällä päätös, ajetaanko kilpaa vai ei. Joten hieman outo lähtötilanne oli - ja minä kun olin niin odottanut tätä starttia.

Aamulla oli viedä puoli yhdeksän aikoihinkin -17 pakkasta, kun laitoin hevoset ulos. Salaman kanssa kävin eka pienellä talutuslenkillä, vaikka aluks olinkin suunnitellut ratsastavani sen aamulla, mutta lenkkeilin sitten itekin. Päivän tuusasin tallissa, rasvasin Salaman starttikamppeet, laitoin kamppeet valmiiks jne. Puoli kolmelta sitten tamma sisälle päiväruokia syömään ja valmistautumaan -ehkä illalla olevaan- starttiin.

Rata oli saatu Ylivieskassa kaikista ennakkoluuloista huolimatta hyvään kuntoon, joten heti sen nähtyämme oli selvä, että kyllä tänne on tultu kilpaa ajamaan. Lämmityksessä Salama ei näyttäny mun silmään oikein hyvältä. Sillä ajettiin rauhallinen lämmitys, mutta mun mielestä ravi ei käynyt ihan siihen malliin kuin olisi pitänyt. Ohjastajakin vahvisti mun ajatukset ja kehotti laittamaan vasempaan takaseen vielä putsin. Siis kuvitelkaa, yksi putsi ja sen johdosta hevonen ravasi pruuvissakin jo aivan eri tavalla!

Eka lähtö onneksi uusittiin, sillä siinä Salama lähti laukalla... Toisella yrittämällä tamma ei erehtynyt vaan taivalsi johtavan Elturon rinnalle. Ja voi kuinka Salama taisteli! Ravi näytti hienolta ja hevonen kilpaili niin tosissaan. Se matkasi kuolemanpaikalla koko matkan, eikä antanut tuumaakaan periksi. Loppusuoralla tamma hankki johtavasta yliotteen ja lasketteli johdossa maalisuoralle - kunnes laukkasi!!! Siinä vaiheessa kyllä meikäläisen sydän oli takuulla lähempänä kurkkua kuin rintakehää, niin kovasti säikäytti. Kuin ihmeen kaupalla Salama antoi laukan heti alas ja tuli kolmen hevosen rintamassa vielä voitosta taistellen maaliin. Voitto meni haparointiin, mutta kakkossija saatiin, eli pelättyä hylkäystä loppusuoran laukasta ei tullut. Salama oli niin hieno! Ennätys kirjataan nyt lukemiin 40,8 ja viimeisen puolikkaankin tamma pisteli 33,5-vauhtia! Ehkä munkin pitää hiljalleen todella alkaa uskoa, että Salama jonnekin pääseekin. Siitä vain ei ikinä kotiolojen perusteella uskoisi, kuinka tosissaan se raveissa kilpailee ja millaset vauhdit sisältä oikein löytyykään. On ihana tunne, kun nyt Salamasta näkee, että jotain on sen kanssa tehty talven aikana oikein. Näin hyvää suoritusta ei osattu eikä uskallettu odottaa, mutta kyllä kakkonen kovastikin kelpaa. :)

Kiitos kaikille kavereille ja tutuille onnitteluista! On ihana, että jaksatte elää mukana! :) Huomenna täytyy suunnata Kaustiselle, kun siellä on V75-ravit ja kautensa avaa Salaman isukkikin. Salaman tulevaisuutta silmällä pitäen täytynee myös selailla kilpailukutsuja, kunhan tästä kauden avauksestakaan nyt aluks ajatukset selviää ja näkee, miten tamma startista palautuu. Ohessa muutama Nikon ottama kuva tämän päivän taistelusta.




23.3.2009

Jännitysviikko

Eli tänään viimeistään se öiden laskeminen ja painajaisten näkeminen alkaa. Salaman 4-vuotiskauden avausstarttiin on enää 4 yötä! :) Minä oon ollu koko viikonlopun töissä, niin tuntuipa ihanalta alottaa uusi viikko vapaapäivällä ja tallihommilla. Ei se maanantai niin kurja päivä ookaan. ;)

Mun töiden ja iskän muiden kiireiden takia hevosetkin vietti viikonlopun vapaata. Perjantaina kävin Salamalla ratsastamassa 9km lenkin, aika rauhallisesti mentiin. Lauantaina ja sunnuntaina oli mahtavat ilmat, aurinko paistoi ja hevosetkin sai olla ulkona aamu seittemästä ilta seittemään.

Tänään ajettiin molemmat hevoset. Salamalla oli tänään ohjelmassa reippaita vetoja, joten luovutin tamman ajamisen iskälle, kun sen kanssa Salkkari tekee hieman eri tavalla töitä kuin mun ajamana. Ajoin ite Aatun. Voi, kun se onkin jo valtavan kokoinen. Ja vielä kun se ravaa välillä niin pää pystyssä, niin tuntui, että enhän mä näe sieltä takaa mitään! Se ei varmaan ihan pieneks hevoseks jää. Tosin mahaansa sekin sais jo pikkuhiljaa ruveta pienentämään, mutta minkäs teet, kun jokainen eteen tuleva heinänkorsi on syötävä... Toiveena olis kuitenkin käyttää oria tänä vuonna näyttelyssä, niin ei tuollasen heinämahan kanssa minnekään kehtaa lähteä. ;) Ajoin varsalla kymmenisen kilometriä, reilu tunti meni. Ravi on helppoa, mutta keksiihän se aika paljon vielä kaikkea omaa kivaakin lenkin aikana, joten Aatun kärryillä ei kyllä pysty ite hetkeksikään "nukahtamaan". Salamalla iskä ajoi 13 km, muutamia reippaita pätkiä väliin. Tamma vaikuttaa olevan nyt ainakin kotioloissa hyvällä mallilla, ihan pidättelemällä saa ajella, mikä on tämän hevosen kohdalla aivan uusi asia.

Lenkin jälkeen pestiin molemmat hevoset, oli kumpikin sen verran hikisiä. Salaman jalkojen jäähdytys ja hoito ja melassivesien kera molemmat karsinaan syömään.

19.3.2009

Kevät tulee

Onpas ollut niin ihanan aurinkoisia ja keväisiä ilmoja viime päivinä, että jos ei Salamakin kohta tajua ruveta tiputtamaan talvikarvaansa, niin kumma on. Aurinko lämmittää päivisin jo kovasti! Onneksi mehtätiellä on vielä paljon lunta, sillä sen sulaminen tietää meille surkeita ajomahdollisuuksia... Kyllä tämän talven lumimäärää ja treeniolosuhteita tulee vielä moneen kertaan ikävä ennen ens talvea. Nyt on päästy ajamaan hevosia hyvillä teillä just niin paljon ja niin pitkää lenkkiä kuin on haluttukin. Kesällä ei sitten auta kuin kävelytellä pelloilla ja käydä säännöllisesti molemmilla hevosilla ajamassa raviradalla kovemmat ajot.

Salamalla on ollut harkkareiden jälkeenkin kaikki kunnossa. Kahdesti oon käynyt ajamassa sen ravien jälkeen ja huomenna olis tarkotus vähän ratsastella. Tänään ja toissapäivänä ollaan käyty molempien hevosten kans yhtä aikaa ajamassa. Tiistaina Aatukin kiersi 10,5 km lenkin ja hyvin jaksoi! Äkkiä varsalla kunto kasvaa! Ja talven aikana sekin on ehtinyt kehittyä kyllä vaikka kuinka paljon. On mukava, kun hevosilla voi ajella nykyään jo paljon samoja lenkkejä, on hevosillekin huomattavasti mielekkäämpää, kun on kaveri mukana! Tänään Aatu teki lyhemmän ja rauhallisemman lenkin ja Salamalla kävin päästelemässä jotain 11 km lenkin, josta puolet suht reippaasti. Hyvin juoksi.

Ilmotin Salaman tänään Ylivieskan raveihin ja siellä se näkyy keikkuvan lähtölistoilla. Eka lähtö, rata viis... Oisin mielelläni ottanu jonku sisemmänkin, mutta hyvä tuokin, sillä eiköhän tamman pitäis kaiken ratsastelun seurauksena kääntyä melko vikkelään kärryt perässäkin. Tuttu kuski saatiin rattaille! Mitäs sitä vaihtamaan, kun kukaan ei ole koskaan Aria kovempaa Salamalla päässyt! ;) Mutta kyllä nyt on vain pitkä viikko oottaa raveja ja jännittää...

15.3.2009

Piippolasta pokaali!

Odotettu harjoitusraviaamu valkeni sumuisen sateisena. Puoli kaheksalta menin laittaan hevoset pihalle ja siivosin tallin. Loimet, valjaat, heinät ja muut romppeet olin ehtinyt onneks laittaa valmiiks jo eilen illalla. Kaheksan jälkeen Titta ja Terho tulivat, kun ne lähtivät meidän kyydissä Piippolaan. Otin Salaman sisälle. Viimeistelyharjaus, loimet selkään (ai että oli hieno uus kuljetusloimi, Salaman väreillä ja nimellä varustettuna), kuljetussuojat jalkoihin ja häntään suoja myöskin ja eikun hepat koppiin. Aatu jäi ulos heiniä mutustamaan. Kovasti se vain tahtois olla aina myös mukaan lähössä, kun hevoskoppi vain tulee pihaan. Hassu.
Matkaan meni 1,5 tuntia, mutta perillä oltiin ihan hyvissä ajoin. Salamaa ei paljon varikon hevosvilinä häiritse, pää maassa se nuokkui nytkin kopin perässä niin, että välillä sen uneliaisuus ihan hävettääkin. Mutta tämä tamma ei ainakaan stressaa mistään! Jo lämmitys herätti vähän toiveita, sillä Salama otti siinä tosi hyvin vauhtia, ja myös ohjastaja Ari Niskanen oli tamman otteisiin erittäin tyytyväinen. Esittelyyn saapuessa tuli kyllä toisaalta melkonen toivottomuuden tunne. Näytti, että kaikki muut lähdön hevoset kulkivat niin hienosti, ryhdikkäästi, iloisesti ja ylväästi - kun taas Salama pisteli pää maassa menemään sen näkösenä, että homma ei vois vähempää kiinnostaa. Työhevosta sen tyyli muistuttaa enemmän kuin ravihevosta... Mutta onneks ulkonäkö ei kerro kaikkea. Vasta kolmannella yrittämällä päästiin hyväksytysti matkaan, mutta Salama ampas joka kerta keulaan. Se veti kierroksen keulassa, kunnes Viivin Lento prässäsi itelleen keulapaikan ja Salama jatkoi matkaa sen perässä. Viimeisessä kurvissa Ari pääsi vielä kääntämään Salaman ohituskaistalle ja rehellisesti tamma tulikin voittajan rinnalle, muttei päässyt ohitse. Mutta kakkossija ja hieno pokaali saatiin! Ja millä ajalla! Salama paineli yli 7 sekuntia ennätystään kovemman ajan 41,8! Uskomaton hevonen!
Ohjastaja oli hevoseen vähintään yhtä tyytyväinen kuin minäkin. Ari vakuutteli, että Salamalla on sisällään vielä niin paljon vauhtia, että siitä tulee oikeasti hyvä kilpahevonen. Tykkäs myös siitä, että Salama ei anna itestään yhtään ylimäärästä ulos, mutta joka kerta kun käskee, niin häntä heilahtaa ja vauhtia tulee lisää. Ari oli sitä mieltä, että just niin pitää kilpahevosen tehäkin. Ja minä kun oon ollu sitä mieltä, että se on vain patalaiskuuden merkki. ;) Tykkäsin, että Ari ajo Salamaa äärettömän hyvin, piti tamman koko ajan hereillä, muttei mitenkään hullun lailla ruvennu nuorta hevosta ahdistamaan. Tuollasia kun kaikki kuskit olisivatkin!
Kotona oltiin puoli kuuden maissa, joten kyllä siinä taas päivä mukavasti vierähti hevoshommissa... Pesin Salaman, hoidin jalat, otin Aatun sisälle, ruokin, ripustin loimia kuivumaan, purin valjaita ja siivoilin puoli seittemään asti. Ysiltä kävin vaihtaan Salamalle yöks kuivan loimen ja annoin hevosille iltaruuat.
Ihanaa, että kerrankin Salkkari meni yli odotusten. Kilpailurutiinia ja starttejahan tuo vain kaipaa, ja niitä me lähetään seuraavan kerran Ylivieskasta hakemaan 27. päivä JOS hevonen ja sen kaikki neljä jalkaa ovat vielä silloinkin kunnossa. Mutta näiden onnistumisten takia sitä jaksaa taas vaikka kymmenen epäonnistumistakin. :)

13.3.2009

Perjantain puuhia

Mulla oli tänään vapaapäivä, tällä viikolla onkin tullut töissä käytyä lähinnä vain yöaikaan. Tänään iskä oli ruokkinut aamulla hepat töihin lähtiessään, joten mä sain nukkua vähän pidempään. Puoli yheksältä sitten talliin. Hevosten harjaus, loimitus ja eikun pollet tarhaan jatkamaan heinien syömistä. Kyllä tuo hevosten elämä pyöriikin vain ja ainoastaan syömisen ympärillä... Siivoilin tallissa pari tuntia, kun kerrankin oli aikaa.

Puoli kolmelta otin hevoset sisälle, kun tarkotus oli käydä lenkillä molempien kanssa. Lähin Salamalla ratsastaen ja Aatu sai jarrukärryt peräänsä. Mehtätielle asti mentiin yhtä matkaa, sitten iskä lähti Aatulla menemään omia menojaan, kun Salamalla oli tänään kuitenkin vain kävely/hölkkälenkki eilisen revittelyn jälkeen. Voi elämä, kun se taas huusi Aatulle... Kova kiire olis ollu kaverin perään, kerrankin Salama ainakin käveli reippaasti! :) Kun Aatu tuli vastaan, käännyttiin mekin kotiapäin ja käveltiin loppumatka yhessä. Aatulle tuli taas 9km ja Salamalle ehkä 6km lenkit.

Tallissa sitten hevosten hoito, loimet niskaan ja karsinaan melassivesien ja ruokien kanssa. Illalla suunnitelmissa oli lähteä Ylivieskaan raveihin, mutta se sitten jäi ja katoinkin ravit vain olohuoneen sohvalta... Illalla sain jopa itestäni sen verran irti, että kävin itekin lenkillä ja samalla reissulla kävin puoli kymmeneltä ottaan hevosilta loimet pois ja ruokkimassa -jälleen hyvin nälkäiset- kopotit.

Huominen päivä menee hautajaisissa ja illalla täytynee sitten rasvailla valjaita ja kattoo muutenkin kamppeita valmiiks sunnuntain harkkareihin. Toivottavasti Salama nyt oikeesti kulkis harkkareissa johonkin, kun se kotona on kuitenkin ollut nyt niin terävänä, vaikkakin jalan turvottelu aiheuttikin mulle ainakin 100 uutta harmaata hiusta... Ei se mikään voittajatyyppi ole, mutta kunhan nyt tekis ehjän juoksun ja tekis täyttä totta kaikki kaksi kierrosta. Me on tykätty käydä Piippolassa harkkareissa ja paikallisraveissa, koska siellä oikeesti on ihan mielettömän hyvät järjestelyt -ja tietysti palkinnot! Voittajat on saanu loimen ja pokaalin lisäksi maalikamerakuvat ihan oikeiden totoravien tapaan ja selostajakin on ollut ihan "oikea" raviselostaja, mikä tekee jo paljon! Ollaan oltu Piippolassa Nopsan ja Saran kanssa, mutta on ne tavallaan Salamallekin jo "perinne", sillä viime syksynä käytiin Salamalla Piippolassa 3-vuotislähdössä. Silloin ajoin tammaa ite ja se oli toinen. Nyt rattaille istuu Ari Niskanen, joten luulis, ettei se nyt paljon mua huonommin aja. ;) Noh, ehkä lähtökin on vähän eri tasoa nyt. Pitäkää peukkuja. ;)

12.3.2009

Kaikki hyvin

Jospa sitä vihdoin uskaltaisi huokaista helpotuksesta siitä, että Salaman jalkavamman kanssa selvittiin tällä kertaa onneksi säikähdyksellä. Maanantaista lähtien jalka on ollut kutakuinkin normaalin oloinen - joskin paljon oon edelleen sitä hoitanut, ei voi kieltää.

Maanantaina kävin ajamassa Salamalla jo normaalin 13km:n hölkkälenkin ja tamma oli mukavan pörhäkkä. Tänään Salaman ohjelmassa oli reippaampien vetojen ajaminen Titan ja Terhon kanssa mehtätiellä. Yhteensä Salamalle tuli 15km:n lenkki. Kaikki vaikutti olevan hyvin sunnuntain harkkareita silmällä pitäen. Vihdoin tuntuu, että Salama alkaa hiljalleen ymmärtää kilpailemisenkin päälle, sillä nyt se vetoja ajaessakin oikein painaa ohjille ja vastaa melko rehdisti kaverille. Puoli vuotta sitten ei ollut puhettakaan, että Salama olisi esittänyt minkäänlaista kilpailuviettiä, sille oli aivan sama juoksiko kilpakaverit rinnalla vai sata metriä edellä - Salamalla ei ainakaan ollut mihinkään kiire. Mutta näköjään se kilpailuvietti kuitenkin ajan kanssa Salamallekin jostain löytyy - ainakin näin mehtätiellä. ;)
Aatun elämäänkään ei sen kummempia kuulu. 3-4 kertaa viikossa ori on ollut aisoissa. Viime aikoina se on pysynyt lenkillä jopa tiellä, eikä ole muutenkaan keksinyt mitään typeryyksiä lenkin aikana. Päivät se leikkii tarhassa pallonsa perässä juosten. Pitäisi laittaa tännekin kuvia sen iloittelusta. Aatun leikkimistä voisi seurailla vaikka kuinka kauan. Sen rieuhumista ja pelleilyä katsoessa tulee aina itsekin väistämättä hyvälle tuulelle. On nuo orivarsat vain niin ihanan eläviä olentoja.

8.3.2009

Kylmäystä ja lämmitystä

...sitä tämä viikonloppu on ainakin pitänyt sisällään Salaman jalan osalta. Eilen aamulla tilanne ei näyttänyt ollenkaan hyvältä, sillä lämpökääreistä huolimatta takavuohinen oli selvästi turvoksissa ja lämmin. Osaltaan myös jänteen kohta oli turvonnut. Sitä ihmeteltiin päivällä monen ihmisen voimin ja minä olin jo rajannut diagnooseiksi vain ne kaikkein pahimmat eli joko hankoside on reagoinut, vuohisniven murtunut tai nuljuluu katkennut. Ja koko 4-vuotiskausi olisi pilalla ennen kuin se alkoikaan. Iskä suunnitteli jo varsavuoden pitämistä jalan paranemista odotellessa - toiveena sillä tietenkin oli vain saada A.T. Ekolainen varsa...
Päivällä Salama oli jälleen jalkoja jäähdyttämässä lumiaitauksessa ja yllätys oli melkoinen kun jalan turvotus oli hävinnyt lumessa kahlatessa kokonaan! Päätin käydä sitten ajamassa Salamalla kävelylenkin, kun pitäs sen jokatapauksessa vähän saada liikettä ja ilmakin oli niin hieno, että pakko oli lenkille päästävä. Iskä lähti Aatun kanssa mukaan. Tehtiin 9km:n kävelylenkki, 1,5 tuntia meni. Aatu juoksenteli välistä edelle menemään, kun eihän sen hermot kestä koko matkaa kävellä. Salama oli reipas, juostakin olis tietenkin tänään just kovasti halunnut. Jalkaakin se käytti sivusta ja takaakatsottuna ihan normaalisti, että ei se hirveen kipeä pystyny olemaan. Tulomatkalla Aatu paineli taas edellä juosten menemään, kun sitä vastaan tuli pieni, musta, täyttä kurkkua räkyttävä koira. Sehän oli meidän mahtioriille niin järkyttävä tapaus, että Aatu hyppäs pystyyn ja käänty ilmassa 90 astetta ja rämähti sitten suoraa päätä ojan pohjalle... Että näin. Sieltä lumisesta ojasta varsa kipus pellolle ja iskä joutu ajeleen siellä hetken aikaa, että päästiin Salaman kanssa paikalle. Salama-sotahevonenhan ei koiralle korvaansa lotkauttanu ja Aatukin rohkeni sitten tulla toisen perässä tuon kammottavan koiran ohi. ;) On nuo hevoset vain välillä niin hölmöjä... Onneksi taas ei käyny sen kummemmin. Lenkin jälkeen Salaman jalka vaikutti hyvältä. Taas kylmäkääre puoleksi tunniksi ja sitten vaihdoin sen villakääreeseen...

Tänä aamuna jalka oli jälleen hieman lämmin ja vuohisesta turvoksissa, mutta parempi kuitenkin kuin aikaisimpina aamuina. Positiivista on nyt, että turvotus kuitenkin laskee tarhassa kävellessä eikä hevonen jalkaansa aro. Päivän oon taas vaihellu jalkaan vuorotellen jäätä ja lämpöpinteleitä. Yöks laitoin nyt kylmäsavea. Liekö Salama kuitenkin vain potkassa karsinassa jalkansa seinään, ettei siinä välttämättä olisikaan mitään jännevammaa tai tyyliin murtumaa... Ainakin tällä hetkellä näyttää, että jalka vois jopa parantuakin - ehkä. Katotaan nyt vielä huomiseen, että tilaanko sille klinikka-aikaa vai en.

Piippolan harkkareihin tuli hirmumäärä osallistujia, 12 lähtöä ja 120 hevosta! Salamankin lähdössä olis peräti 13 hevosta. Mukava olis mukana olla, joten siihen malliin jalkaa saa ens viikon hoidella... Titalla on ruunansa kans vähän samoja ongelmia kuin mulla Salaman kanssa ja iskä sanokin, että kyllä me viikon päästä laitetaan molemmat paksujalat kyytiin ja lähetään raveihin. Paksut jalathan on lujat. :) Toivossa on hyvä elää...

6.3.2009

Mitäs minä sanoin...

...siitä, että kun mainitsee täällä, että Salamalle saa ruveta kattoon startteja, niin varmasti se kinkkaa pian kolmella jalalla. Eikä tähän ees menny kauan! Heti tänäaamuna oli tammalla molemmat takaset turvoksissa, varsinkin oikea. Ihme homma, kun hiitin jälkeisenä päivänä ei ollut mitään näkyvissä ja tänään sitten eilisen vapaapäivän jälkeen jalat oli tuollaset tukit... :/ Pidin Salamaa sitten lumiaitauksessa eli sellasessa tarhassa, missä ei hevoset ole tänä talvena käynytkään. Hiemanko siellä olikin lunta, Salamaa polviin asti, joissakin kohdissa ylikin! Siellä tamma kahlaili päivän, tuli ainakin hyvät jalkojen viilennykset samalla. Iltapäivällä oli tarkotus käydä ajamassa rauhallisesti molemmilla hevosilla, mutta mitä vielä. Salaman vasen takanen oli sulanut ja täysin normaali, mutta oikea oli vuohisen kohdilta edelleen reippaasti turvoksissa ja lämmin. Hittolainen. Ei sitten lähettykään tamman kans lenkille vaan sain jäädä hoitamaan sen jalkoja... Eipä sitä osaa oikein muuta tehdä kuin kylmätä välillä ja sitten taas pitää villakääreitä. Mitään haavaa/reikää tms ei jalassa näy, että enpä sitten tiedä, mikä jalasta on oikeesti posahtanu. Tosin ei Salama jalkaansa mitenkään liikkuessa varo, koskea siihen ei kylläkään tamman mielestä saisi. Plääh, tää on niin tätä. Jokatapauksessa Salama on ilmotettu Piippolan harkkareihin ens sunnuntaiksi. Voipi olla, että niiden tilalta mennäänkin klinikalle, mutta katotaan nyt...

Aatu kuitenki kävi tänään testailemassa eilen jalkoihin saamiaan uusia kenkiä. Vauhtia oli taas ollut ihan riittämiin, melkonen touhottaja se tahtoo yksin lenkillä olleessaan olla, kävely on ihan tuntematon askellaji. Mutta ravi käy... Lenkin jälkeen ori pääsi pesulle ja sitten melassiveden ja heinien kanssa karsinaan. Illalla Jenna kävi hevosia tervehtimässä, kiva oli pitkästä aikaa nähdä! :)

5.3.2009

Salama hiitillä

Mulla alkoi tällä viikolla työt teho-osastolla ja melko pökerryksissä kaikesta tiedonmäärästä tahtoo olla vieläkin. Mutta jospa se siitä vähitellen helpottuisi... Hevosia en oo ehtiny muutamaan päivään käydä tervehtimässä kuin vasta iltatallia tehdessä, kiitos noiden 12,5 tuntisten työvuorojen. Mutta niiden johdosta on sitten pitemmät vapaatkin ja sehän sopii. :)
Iskä oli Salaman kanssa eilen Kaustisella hiitillä. Matkassa mukana olivat myös Titta ja Terho. Ohjelmassa oli ollut vetoja hiittisuoralla, radalla oli käyty vain lämmittämässä hevoset. Molemmat olivat porhaltaneet hyvin. Iskä oli Salamaan kovin tyytyväinen, tamma on kovasti parantanut otteitaan niin kuin tavoitteena olikin nyt kun treeniä on kevennetty. Nyt se on paljon terävämpi (vaikkei katoksessa nuokkuessa sitä kyllä tästä uskoisikaan) ja ottaa treeniin oikealla tavalla vastaan. Kiitos Titalle Salaman lämmittämisestä, pesusta ja muustakin huoltamisesta. Illalla töistä tultuani pidin Salamaa vielä tunnin verran ulkona "verryttelemässä" ja sen jälkeen hoidin jalat.
Nyt siis tarkotuksena olis ruveta ilmotteleen Salamaa starttiin ja toivoa, että startit kehittävät nuorta hevosta lisää. Nyt kun sanon tämän ääneen, niin varmasti se kinkkaa huomenna kolmella jalalla. Mutta se riski vain on otettava.
Aatu on lomaillut taas muutaman päivän. Jospa tänään ehtisi käydä oripojankin ajamassa ja loppuviikko lenkkeltäis taas aktiivisemmin.

1.3.2009

Aurinkoinen maaliskuun alku












Kuukausi vaihtui ja aurinko paistaa taas aavistuksen lähempänä. Aamulla tosin oli -22 pakkasta mutta aurinko laski pakkasen nopeasti ja koko päivän oli varsin ihana ilma ja sen johdosta hevosiakin tuli kuvailtua tänään.

Eilen ajettiin molemmat hevoset. Aatulle tuli 9,5km lenkki, Salamalle 13km. Alkumatka mentiin yhessä ja sitten iskän palattua Aatulla takasinpäin, kävin ajamassa Salamalla kovempaa. Tamma oli hirvittävän pörhäkkä ja ravi vaikutti kärryille tänään uskomattoman hyvältä ja helpolta. Se oli sinällään ihme, sillä tallissa huomasin, että Salkkarilta puuttui toinen takakenkä kokonaan... Onneks mehtätie oli niin luminen, että hevonen ei lipsutellut, mutta kyllä hirvitti, miltä jalka seuraavana aamuna näyttää, ku oikeesti mentiin lenkillä tosi kovaa hieman erikoisella balansilla. Kenkä onneksi löytyi sitten mehtätieltä, mihin se oli meidän kyydistä lentänyt. Puuttuvan kengän vuoksi Simo kävi päivällä kengittämässä Salaman kokonaan läpi. Samat kengät pantiin jalkoihin samoilla varustuksilla. :) Illalla hevoset oli vielä muutaman tunnin ulkona jalottelemassa, kun päivällä joutuivat ajon jälkeen olemaan tallissa. Ihana, kun päivä on jatkunut jo niin plajon, että hevosia voi pitää myöhempään ulkona. Tänäaamuna Salaman jalassa ei ollut mitään erikoista nähtävissä. Jospa sitä selvittiin säikähdyksellä...

Tänään nautin viimeisestä lomapäivästä ja kävin ratsastamassa Salamalla 1h 20min lenkin. Hyvin rauhallisesti mentiin, paljon kävelyä. Hevonen tuntui paljon paremmalta kuin toissapäivän valmennustunnilla. Nyt se oli niin hyvin kuulolla, oli tasainen, tahdikas ja taipuisa. Pitäs vain ratsastaa sitä kotonakin enempi tosissaan, kerta se on aina valmennuksen jälkeen niin hyvänoloinen. Meidän lenkin ajan Aatu oli yksin ulkona niinkuin normaalistikin, mutta tänään sillä oli kyllä vauhti päällä. Se veti tarhaa ees taas ihan hirmuisella kyydillä - mutta ravilla. Se on ihan ihmeellinen, kun oikeesti sille on paljon yksinkertasempaa vetää ravia kovaa kuin laukkaa. Voi olla kärryjen edessä eri asia, mutta tarhassa se juoksentelee niinkuin lämminveriset. Oriilla alkaa olla karvanlähtö kohta lopuillaan. Se on nyt mahtavassa karvassa, tosin Aatu aloittikin karvan tiputtamisen jo tammikuussa! Luultavasti se on aivan kesäkarvassa ennenkuin Salama raaskii luopua yhestäkään talvikarvastaan. Eli minä saan harjata ja hinkata. Ja periaatteessa tammikuusta toukokuuhun minä oon yltäpäältä karvoissa... ;)